Melatoniini for the win?

Uniongelmat

Minulla on erinäisistä syistä ollut nyt parin kuukauden ajan epäsäännöllisesti uniongelmia. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin hankalaa ensin saada unta, tai sitten kun olet jo kerran nukkunut muutaman unisyklin ja herännyt, niin nukahtaa uudestaan. Tämän takia yöunet ovat jääneet suhteellisen lyhyiksi ja vaikutus näkyy jokapäiväisessä jaksamisessa. Eräs ystäväni ehdotti minulle, että kokeile melatoniinia, joten tässä sitä taustatutkimusta (aka googlailua ja yhteenvetoa) teille. 
  
Melatoniini (C₁₃H₁₆N₂O₂ eli N-asetyyli-5-metoksitryptamiini)

Melatoniinin rakennekaava
Kuva: Wikimeadia Commons

 













Melatoniini on monista syistä (mm. hermoston rappeutumisen ehkäiseminen^[1.]) valmisteena hyvä ikäihmisille, mutta tässä postissa keskitytään nyt vain nuorten opiskelijoiden (jotka eivät halua käyttää unilääkkeitä) uniongelmiin.

Melatoniinia esiintyy luontaisesti ihmisen elimistössä ja se on ns. ”pimeähormoni” tai ”yöhormoni”, joka säätelee kehon vuorokausirytmiä (olematta kuitenkaan pääsääntelijä ^[2.]). Vireystilan lisäksi se vahvistaa elimistön vastustuskykyä. Melatoniinia erittyy aivojen käpyrauhasesta verenkiertoon eniten keskiyön jälkeen 02-04 aikaan ^[3.] ja muulloinkin pimeän aikaan yöllä. Yksi syy, miksi stressi aiheuttaa unettomuutta, on että melatoniinin eritys vähenee stressin seurauksena. Myös alkoholi, epäsäännölliset ruokailutavat ^[1.], tupakointi ^[1.] ja vanhetessa ikä vaikuttavat melatoniinin tuotannon vähenemiseen. [4.] 

Käpyrauhanen on itsessään myös erittäin mielenkiintoinen aihe, sillä se reagoi valoon ja alkaa tuottamaan melatoniinia sen esiasteesta (prekursorista), serotoniinista. Tätä pimeäsyklin aikaan tapahtuvaa melatoniinin eritystä on tutkittu ja on löydetty synteesin rajoittava entsyymi, serotoniini N-asetyylitransferaasi (NAT), jota ei ole päiväsaikaan juurikaan kehossa, vaan pimeän aikaan sen tuotantotasot ovat ylhäällä. Jos haluaa lukea miten tryptofaanista päädytään kemiallista aineenvaihduntareittiä pitkin serotoniinin kautta melatoniiniin, voi sen tehdä täällä. [2.]

Pineal gland eli käpyrauhanen
Kuva: By Ruth Lawson Otago PolytechnicWikimeadia Commons

Melatoniinia saa apteekeista lyhyt- ja pitkävaikutteisina valmisteina, joista lyhytvaikutteista saa ravintolisänä ilman reseptiä. Sitä tulisi ottaa 30-60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa 1-5 milligramman annoksena, ja mielellään säännöllisesti samaan kellon lyömään vaikutuksen tehostamiseksi. Melatoniinin vaikutus lakkaa yleensä parin tunnin päästä nukahtamisesta. [1,4] [Editorial comment: varmaan täytyy jokaisen kokeilla mikä annos sopii parhaiten itselle, aloittaen pienimmästä määrästä]

Ravintolisän positiivisena puolena on se, ettei se aiheuta riippuvuutta tai vieroitusoireita. Melatoniini ei myöskään aiheuta tottumusta, jolloin se ei enää vaikuttaisi. Tutkimuksissa ei ole käynyt ilmi mitään vaikeampia sivuvaikutuksia, kuin mitä lumelääkkeetkään aiheuttaisivat. [1,4]

***

Mutta kuitenkin kohtuus kaikessa. Annassa oli julkaistu artikkeli yliannostuksen sivuvaikutuksista, joista voi lukea täältä. Sama lehti oli aiemmin julkaissut myös lyhyen artikkelin stressiperäisestä valvomisesta, täällä. Kuitenkin, melatoniinilla on myös tutkitusti terveysvaikutteita, joista voi lukea täältä.

Samainen ystäväni, joka minulle melatoniinia kehui, kertoi, että melatoniinin ansiosta illalla tulee aivan valtava väsymys, jolloin itsellä on hyvä mennä nukkumaan. Se ei siis ole unilääke, joka "ottaa tajunnan pois", vaan auttaa nukahtamisessa.

Hyviä unia toivottaen,
Memmu

LÄHTEET:

[1.] http://terveyshymy.fi/tohtori-tolonen/melatoniini-aivohormoni
[2.] http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/endocrine/otherendo/pineal.html
[3.] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=far20238
[4.] http://www.tietoaunettomuudesta.fi/unettomuuden-hoito/melatoniini/

Let's play a game

Ensinnäkin: Hyvää Epilepsia-kuukautta! Jostain syystä marraskuu on sekä miestenvaivojen, että epilepsiatietoisuuden kuukausi. Koska marraskuu on paraskuu. En kuitenkaan kirjoita nyt epilepsiasta. Käyn parhaillaan erittäin antoisaa Neurotieteet-kurssia, joka on valaissut monia asioita. Kurssin päätyttyä voin kirjoittaa paljon tyhjentävemmän selostuksen :)

Asiaan!

Pidettyäni esitelmän Martoille olen pohtinut aivojen vanhenemista ja maanläheisiä keinoja hidastaa sitä. Tiedostan ravinnon ja huonojen elintapojen merkityksen, mutta olen kaivannut niiden rinnalle...jotain. Viimeisimpänä luin artikkelin tietokonepelien vaikutuksesta aivojen plastisuuteen eli muokkautuvuuteen.

Tietokonepelaaminen on siirtymässä pikkupoikien huvituksesta aikuisten hyväksyttäväksi harrastukseksi. Iltasanomat alkoi kesän aikana uutisoida kansanvälisten kisojen tuloksia urheilu-uutisten tapaan. Hienoa! Jokainen uusi sukupolvi tuntuu olevan edellistä myötämielisempi pelaamisen suhteen. Isäni mielestä pelaaminen on epäilyttävää ajanhukkaa (pitänee lyödä faktoja pöytään..). Itse en ollut kiinnostunut pelaamisesta ennen kuin tapasin erään hurmaavan nörtin, joka tätä kirjoittaessani katsoo Dota 2:n Frankfurt Major -turnausta. Viimeisen Steam-tarkistuksen mukaan pikkuveljeni on pelannut 102.3 tuntia viimeisen kahden viikon aikana. Heillä harrastus on terveen rajoissa, mutta pelaamisessa on myös ongelmansa.

Peliriippuvuus 

Niinkuin mihin tahansa muuhunkin nautintoa tuottavaan asiaan, myös pelaamiseen voi jäädä koukkuun. Peliriippuvuus sairautena määritellään samaan tapaan kuin monet muutkin riippuvuudet: kun pelaaminen alkaa haitata normaalia elämistä, kyseessä on riippuvuus. Vaikka Veikkaus on muutamaan otteeseen kampanjoinut rahapeliriippuvuuden ongelmista ja monet päihderiippuvuuteen puuttuvista tahoista (mm Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä A-klinikkasäätiö) tiedostavat  myös peliriippuvuuden, niin kutsuttu videopeliriippuvuus ei ole virallisesti määritelty sairaus. Tätä on perusteltu sillä, ettei aiheesta ole tarpeeksi tutkimustietoa. Ongelmallista on esimerkiksi se, ettei pelaamiseen käytetty aika sinänsä kerro peliriippuvuudesta.

Terveyden ja hyvin voinnin laitos on myös julkaissut huolestuneille vanhemmille tietopaketin nuorten pelaamisesta (Nuoret pelissä - tietoa kasvattajille lasten ja nuorten digitaalisesta pelaamisesta). Tiedotteessa on lueteltu pelaamisen hyviä ja huonoja vaikutuksia. Huonoina ominaisuuksina mainitaan muun muassa selkäoireet, eristäytyminen ja unettomuus. Ei kuulostaa lainkaan kaukaa hauetulta, näitä saa myös muuten vain koneella roikkumisesta. Hyvinä puolina luetellaan päätöksenteon ja tiedon prosessoinnin nopeutuminen, silmä-käsikoordinaation parantuminen sekä kielten oppiminen. Erityisesti viimeksi mainitun allekirjoitan täysin. Suurin osa peleistä on tarjolla vain englanniksi - siinäpä motivoiva tapa oppia kieltä muuten vastahankaiselle kieltenopiskelijalle.

Monet valittavat väkivaltaisten pelien tuottavan väkivaltaisia pelaajia. Asiaa on tutkittu ja tuloksia on puoleen ja toiseen. Näyttäisi siltä, että normaali tasapainoinen nuori osaa käsitellä pelien väkivallan osana peliä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen sijaan valmiiksi väkivaltainen yksilö voi poimia peleistä ideoita ja käyttäytyä niiden mukaan. On siis hyödytontä kampanjoida peliteollisuutta vastaan kun tärkeintä olisi keskittyä hoitamaan nuorten yleistä hyvinvointia.

"Älypelit"

Mitenkäs ne hyödyt? Räiskintäpelien rinnalle on kehittynyt myös valtava valikoima "älypelejä" - joista jotkin ovat älykkäämpiä kuin toiset. Osa pohjaa perinteisiin pulmapeleihin, sudokuun ja ristikoihin. Osa taas väittää kovasti olevansa strategiapelejä, vaikka itse en niitä sellaisiksi kutsuisi. Pelaamista on tutkittu tieteellisesti jonkin verran ja tutkijat ovat yrittäneet itse kehittellä älypelejä. Aikaisemmin linkaamassani tutkimuksessa vertailtiin Portal 2 peliä toiseen, Lumiosity-nimiseen tutkijoiden kehittämään peliin. Tutkimuksessa huomattiin, että kaupallinen peli oli ylivoimaisesti parempi lisäämään tutkittavien kognitiivisia taitoja verrattuna kyseistä tarkoitusta varten kehittettyyn peliin.

Mikä peleissä on niin hyväksi aivoille? Aivot hyötyvät siitä, että niitä käytetään. Samanlaisen liikkeen tositaminen jatkuvasti ei kuitenkaan auta kauaa, sillä pelaaja oppii tekemään ne refleksinomaisesti. Aivoille parasta harjoitusta on peli, jossa joutuu käsittelemään monia aivojen osa-aluita, näköä, kuuloa, muistia ja kolmiuloitteista hahmotusta muuttuvassa ympäristössä. Vielä parempaa, jos peli itsessään tuottaa positiivisia kokemuksia ja pelin ratkaisun on mahdolllista löytää monella tapaa.

Kumman arvelet stimuloivan aivoja enemmän? (Pacman, Namco/Talos Principle, Devolver Digital)

Vinkkejä hyvistä peleistä

Portal & Portal 2

Suoranaiseksi kultti-ilmiöksi noussut Portal on Valve Corporation kehittämä logiikkapeli, jonka ensimmäinen opsa julkaistiin 2007 ja jatko-osa 2011. Pelaaja ohjaa Chell-nimistä naista, joka on lukittuna salaperäiseen tutkimuskeskukseen osana jonkinlaista ihmiskoetta. Chell pyrkii pääsemään pakoon ainoana aseenaan "Aperture Science Handheld Portal Device 04", jolla luodaan portaaleja, fyysisiä portteja kahden paikan välille. Pelin edetessä pelaajan joutuu ratkomaan entistä haaastavampia pulmapelejä päästäkseen eteenpäin. Ainoana seurana tutkimuskeskuksessa on tekoäly nimeltään GLaDOS, jonka kylmä kommentointi on osa pelin kuuluisaksi tehnyttä makaaberia huumoria.

Erityisen hienoksi pelin tekee siihen ohjelmoidut fysiikan lait. Portaaleja tehdessään pelaajan täytyy hyödyntää peliin ohjelmoitua liikemäärän, liike-energian ja pyörimismäärän säilymistä. Eli jos luot portaalin ensimmäisen osan lattiaan ja toisen osan seinään, hyppäät sitten korkealta tasolta ensimmäiseen, liike-energiasi säilyy ja lennät toisesta portaalista ulos putoamista vastaavalla voimalla. Lisäksi mukana on katapultteja,valoa taittavia prismoja sekä kuutioita, joita on kuljetettava paiaksta toiseen.

The Talos Principle

The Talos Principle on palkintoja kerännyt pulmapeli, jonka keskiössä on ihmismäiseksi rakennettu androidi. Pelin on kehittäny kroatialainen Croteam ja se julkaistiin vuonna 2014. Tarinallisesti pelin idea on lähes raamatullinen: mystinen ääni ylhäältä, teköäly nimeltään "Elohim", haluaa päähenkilön pohtivan olemassaoloaan ja elämän tarkoitusta. Ihmiskunnnasta on jäljellä vain kokoelma niiden tutkijoiden muistiinpanoja, jotka olivat rakentamassa pelaajan kokemaa todellisuutta. Löytääksen "valaistumisen", päähenkilön on rakottava monimutkaisia pulmapelejä, jotka edellyttävät hyvää kolmiuloitteista hahmottamista sekä päättelykykyä.

Space Engineers

Joka teekkarin märkä virtuaaliuni: suunnittele oma avaruusalus. Tai avaruuskanuuna. Tai avaruusvessa. Space Engineers on Leen Software House:n kehittämä avoin pelimaailma, jossa pelaaja pääsee toteuttamaan itseään rakentamalla avaruusaluksia. Vähän kuin Minecraft avaruudessa. Insinööriluovuutta:

Virtuaalisten koneiden rakentelu ei ehkä tässä tapauksessa anna eväitä työelämään, mutta aivoja joutuu silti rassaamaan miettiessä sisätilojen kokoa suhteessa ulkomittoihin, moottoreiden tehoa suhteessa aluksen painoon ja niin edelleen.

Peli-iloa!

-Ninni

Tällä viikolla opin...

... Että lehtiä ei voi arvioida nimen mukaan (Don't judge a journal by its name). 

Yleensä parhailla lehdillä on jotkin helpot ja selkeät  nimet (esimerkiksi Nature, Science ja Cell, meidän alalla iso on Oral Oncology). Sitten kun vastaan tulee joku herpaderp Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention niin eihän se nyt voi olla tasokas julkaisu, right? Vaan kappas kummaa sillä onkin impact factor yli nelosen eli ihan laadukas julkaisu alkaa jo olla kyseessä.  

... Että Powerpoint taipuu myös todella hyvin julkaisukuvien ja posterien tekemiseen. Uusimpiin powerpointteihin saa myös kätevät mitta-asteikot ja suuntaviivat, mitkä helpottaa mm. kuvien asettelua ihan suunnattomasti. Lisäksi kuvat ei menetä powerpoint-tiedostoissa tarkkuuttaan/yksityiskohtia!

... Että matriksin metalloproteinaaseja on eristetty mitä erikoisimmista kudoksista. Alunperinhän, noin 50 vuotta sitten, MMPt löydettiin sammakon nuijapään hännästä - pala häntää törkättiin kollageenimaljalle ja parin päivän päästä huomattiin kollageenin hajonneen hännän palan ympäriltä (MMPt siis hajottavat soluväliaineen rakenneosia, mm. kollageenia). Sen jälkeen niitä on eristetty suuria määriä mm. raskauden jäljiltä kutistuvasta rotan kohdusta.

... Että tilastotiede on edelleenkin tylsää. Hyödyllistä, mutta tylsää. 

Aivot kramppaa kun alan tekemään tilastotieteellisiä analyysejä, en voi sille mitään. Omalla tavallaan on kyllä kiinnostavaa kuinka paljon tilastotieteellisiä analyysejä käytetään ja tulkitaan aivan päin honkia ja dataa kaunistellaan joka puolelta (Still not significant).  

... Että mun yleisten mukien varastosta käyttöön ottama kahvimuki vaihtaa väriä kun siihen laittaa lämmintä nestettä! Ooh, vau. Olo on kuin pikkulapsella silloin kuin tämä sama efekti oli niissä riisimurojen mukana tulleissa muovilusikoissa (vaihtoivat väriä valkoisesta siniseen kun laittoi kylmään).

Whatcha doing there, gurl?

Toisin sanoen mitä minulle kuuluu-postaus. Lokakuu vain katosi johonkin kun työhommia ja erilaisia kinkereitä ja kissanristiäisiä on ollut sen verran paljon. Mitä sitten on tapahtunut?

Mitä hiiri sanoo?

No, ei paljon mitään sen jälkeen kun sen kieli on irrotettu (lopetuksen jälkeen tietysti) ja säilötty parafiiniin histologisia analyysejä varten. Meillä on tälläinen ortotooppinen hiirimalli käytettävissämme, jossa nude-hiiren (kyllä, karvaton hiiri) kieleen pistetään ihmisen suusyöpäsoluja (geneettisesti muokattu ylituottamaan tiettyä proteiinia tai ihan au naturel), jotka sitten muodostavat kasvaimen. Hyvä puoli tässä mallissa on se, että näille hiirille saadaan suhteellisen helposti ja kivuttomasti aiheutettua kasvaimen muodostuminen, mutta samalla niille muodostuu myös etäpesäkkeitä (yleensä läheisiin imusolmukkeisiin). Tämä malli mahdollistaa siis myös etäpesäkkeiden ja niiden muodostumisen tutkimisen.

           Mää olen nyt sitten leikannut näitä parafiiniin valettuja kieliä eli hienosti sanottuna, tehnyt histologisia leikkeitä. Käytännössä siivutan parafiinia kuin makkarakauppias gotleria, mutta paljon ohuempina (muutama mikrometrin paksuisina) siivuina. Leikkeet näyttävät ulospäin jotakuinkin silkkipaperilta ja ne myös käyttäytyvät aivan samalla tavoin kuin silkkipaperi (lue: hankaussähkö on paha, hyvin paha). Kuvassa näkyy näitä leikkeitä "nauhana" eli siis peräkkäiset leikkeet ovat tarttuneet toisiinsa, näin niitä on helpompi käsitellä ja säilöä. Tämä on ainoa "labraa", jota teen tällä hetkellä eli siis niitä käytännön hommia/kokeita.

              Jonkun verran olen näitä leikkeitä ehtinyt jo värjäämään ja kuvaamaan mikroskoopin avulla, mutta histologiasta enemmän ensi kerralla.

Leikkeitä, kyllä niissä on sitä kieltäkin mukana vaikka sitä ei tässä näy :D

Katsausartikkeli

Katsausartikkelit, nuo kaiken tärkeän taustatiedon kertojat. Katsausartikkeliin on siis koottu kasa tutkimuksia, jotka liittyvät artikkelin aihealueeseen, ja niiden avulla pyritään luomaan mahdollisimman tarkka ja ajantasainen kuva tietystä aiheesta. Itse aloittelen kirjoittamaan tälläistä omasta tutkimusaiheestani, mikä on varsin hyvä sillä samalla pohjatiedot tästä mulle kohtalaisen tuntemattomasta aiheesta (käsi pystyyn kuka muistaa matriksimetalloproteaasit joltain luennolta, Henua ei lasketa ku teit kandin tästä aiheesta :3 ). Lisäksi edellinen vastaava katsausartikkeli ilmestyi noin 10 vuotta sitten, joten tarvetta uudemmalle katsaukselle on. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että istun aika paljon tietokoneen näyttöpäätteen ääressä selaamassa artikkeleja ja erilaisia tietokantoja. Olen vähän rauhaton istumaan pitkiä aikoja paikallaan, mutta sinällään tekeminen on kivaa, koska vastaan on tullut niin monia mielenkiintoisia artikkeleja (sellaisia, että häh, voiko näinkin tehdä?!?). 

Tiedonhakua. SCOPUS on hyvä.

Ex-tempore konferenssimatka Norjaan

Kuun alussa saatiin kutsu pieneen paripäiväiseen syöpäkonferenssiin (tai paremminkin tiedetapaamiseen) Norjaan, Skiboteniin Tromssan yliopiston tutkimusasemalle. Ryhmänjohtajan yllyttämänä sitten päätettiin lähteä, lentoliput hankittiin ja matkaa suunniteltiin. Saatiin myös lupa pitää esitykset omista tutkimusaiheistamme. Minullehan tämä tarkoitti, että piti noin viikossa pistää kasaan esitys ihan täysin tyhjästä... Onneksi sain apua, mutta meinasi silti vähän jännittää, että mitähän kuulijat miettii. Kun ei näitä tuloksia vielä hirveästi ole niin puhuin sitten tutkimussuunnitelmastani. Lopulta oma esitys meni ilmeisesti hyvin, itsehän en hirveästi edes muista mitä puhuin :D

           Matka Skibotniin ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Meidän oli tarkoitus lentää Oulusta suoraan Tromssaan, mutta noin 15 minuuttia ennen kuin lennon olisi pitänyt lähteä kävi ilmi, että koneessa on tekninen vika eli lentomme on peruttu. Perhana. No, eikun auton vaihto tilavampaan ja ajamaan. Skibotn on siis pohjoisessa, noin 50 km kilpisjärveltä Norjan puolelle. Matkaa tulee Oulusta noin 650 km  ja sen ajamiseen kuluu noin 9 tuntia (ainakaan jos ei ole kiire). Onneksi kuitenkin lähdettiin sillä tapaaminen oli aivan mahtava - kohtalaisen pieni ja mukava porukka keskellä ei mitään (melko kirjaimellisesti, no okei oli meillä vuoria ympärillä) puhumassa syöpään liittyvistä tutkimuksista (what can go wrong?). Syötiin hyvin, puhuttiin paljon, leikittiin vähän turisteja - All good.

Nom nom, jälkkäriä.

Maisemaa ja joku naama.

Pälä pälä.

Mikä apurahahakemus...

Samalla viikolla kun oltiin Norjassa, loppui myös hakuaika Kulttuurirahaston apurahoille. En ollut (yllättäen) ihan hirveästi ehtinyt miettiä koko hakemusta joten kiire meinasi taaskin tulla. Onneksi ohjaaja auttoi ja muutamassa päivässä saatiin muokattua aiemmasta tutkimussuunnitelmasta hakemusta varten työsuunnitelma ja samalla lisättyä siihen noin n+1 yksityiskohtaa ja mahdollista tutkimussuuntaa. Tuo suunnitelma on vielä hyvin eläväinen ja muuttunee matkan varrella useampaankin otteeseen, mutta hyvä että on edes jotain. Aika hyvin on tullut työpisteen penkkiä kulutettua tämän ääressä, joten syytäkin olla yksityiskohtainen suunnitelma.

Väsynyt, mutta tyytyväinen

Krista

PS. Saako nyt nukkua?

PPS. En tiedä paljonko olen sitä täällä huudellut, mutta jatkan siis töitä samassa tutkimusryhmässä kuin missä tein gradutyönikin (eri ohjaajan alaisuudessa kylläkin). Jatko-opiskelijan paikka ja rahoituksiakin on haussa. Eli väitöskirjaa pukkaa minullakin :)