Arjen aherrusympäristö

Tutkimuksen tekoa kuvataan aika harvoin yleisissä medioissa. Joskus illan pääuutislähetyksen piristeenä voi olla lyhyt juttu siitä, kuinka tutkijat ovat löytäneet uuden molekyylin tai mahdollisen parannuskeinon syöpään (oikeammin he ovat julkaisseet tutkimustuloksensa, useimmiten jo muutamaa kuukautta aiemmin). Ja sitten näytetään videokuvaa siitä, kun tutkija pipetoi vettä eppendorf-putkeen tai muuta ihan superjännittävää ja informatiivista...Not.

Onhan videokuva siinä oikeassa, että yleensä jossain vaiheessa tutkimusta kulutetaan ahkerastikin laboratorioiden työtasoja ja reagensseja. Mutta ei se ihan täyttä totuutta vastaa. Tästä syystä kuvasin omia työskentelytilojani, joissa päiväni ja viikkoni yleensä kuluvat.

Ekanakin, normaalit labratilat, ja siellä erityisesti tämä yksi laminaarikaappi on tullut tutuksi. Tässä laminaarissa tehdään yleensä kaikki Western Blot-menetelmään tarvittavat geelit jne. tykötarpeet. Villisti veikkaan, että WB taitaa tulla menetelmänä ihan tarpeeksi tutuksi tässä gradun teon aikana :D

Muualla labrassa on kaikkea tarvittavaa: työtasoja, hyllytilaa, jääkaappeja ja pakastimia näytteiden ja tiettyjen reagenssien säilyttämistä varten. Paljon reagensseja ja valmiita liuoksia. Erilaista laitteistoa kuten vaakoja, PCR-koneita, sekoittimia ja muuta. Oikeastaan kaikkea mitä voisi tällä tutkimuksenalalla kuvitella tarvitsevansa.

Oma paikkani tässä labrassa on hieman oikealla, sinne olen kasannut omia liuoksiani (luota vain itse tekemiisi liuoksiin!), protokollia, pipetit, reagensseja jne.

 Toinen yleinen työskentelytilani on pieni toimisto, jossa majailee lisäkseni kaksi vanhempaa tutkijaa. Tällä hetkellä koneen ympäristö on vielä kohtuu siisti: kaikki tarvittava on kansioissaan, lähellä on muistilappuja ja kyniä... Saa nähdä kuinka kauan tätä järjestystä riittää.

Tietokoneella etsin paljon tietoa netistä, luen artikkeleja, lähetän maileja, käsittelen mikroskooppi- ja muita kuvia, käytän Exceliä ja Wordia... Riippuu hirveästi päivästä, mutta jotenkin voisi ajatella, että aika 50-50 menee ajankäyttö: puolet koneella ja toinen puoli labrassa. Toisina päivinä 7 tuntia labrassa ja 1 tunti koneella, välillä toisinpäin.

Kolmas työympäristöni on soluviljelylabra, mutta sieltä en viitsinyt mennä ottamaan kuvaa, koska steriiliys. Ihan hevillä ei halua viedä mitään ylimääräistä sellaiseen tilaan, jossa kasvatetaan jos minkänäköisiä suusyöpäsoluja ja vastaavia. Joten sen tilalta sitten kuva normilabran jääkaapin ovesta. Rock with a new gene - miksei?




Tälläisessä ympäristössä minä työskentelen. Välillä kuljen muissakin kerroksissa, lähinnä käyttämässä siellä olevia laitteita. Mutta jostain näistä kolmesta edellämainitusta minut yleensä löytää. Tai sitten kahvihuoneesta juomasta kaakaota tai teetä, harvemmin kahvia. Paitsi jos on aivan pakko olla skarppina.

Lukemisiin
Krista

PS. Tutkijan homma on siitä mukavaa, että aina oppii uutta. Tänään opin, että SDS on kuivana reagenssina aivan älyttömän höttöistä ja kevyttä eikä reagenssipurkin päällä kannata mennä vetämään kovin syviä henkosia. Koostumukseltaan kyseinen reagenssi vastaa kuivaa puuterilunta, bonuksena saa myös yskänkohtauksen. En suosittele, oli nimittäin sen verran karheaa tavaraa.