Loppusyksy stressaa

Olen ollut viimeaikoina aika stressaantunut opintojutuista ja uskon, että muillakin opiskelijoilla on näin marraskussa varsin väsynyt olotila, kun pimeys ja deadlinet painavat päälle. Päätin siis paljastaa omat vinkkini, jotka tekevät elämästä vähän siedettävämpää, kun kalenteri näyttää siltä, että tekisi mieli itkeä ja sohva-Netflix-viltti -yhdistelmä houkuttelee opiskelua enemmän.

Pomodoro-tekniikka

Päärynänmuotoinen munakello.

En varmaankaan käytä tätä tekniikkaa ihan oikeaoppisesti. Jos haluaa lueskella enemmän, sen voi tehdä painamalla tästä. Itse teen niin, että suunnittelen aamulla tai edellisenä iltana, mitä ja milloin opiskelen seuraavana päivänä. Sitten aloitan silloin, kun olen suunnitellut (no vähän ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni joinakin aamuina) ja laitan kaikki valmiiksi. Jos siis olen kirjoittamassa vaikka esseetä, niin avaan Wordin ja ne lähteet, joita tiedän käyttäväni kirjoittamiseen. Sitten laitan ajastimen hälyttämään 25 min kuluttua. 

Kahdenkymmenenviiden minuutin ajan keskityn ainoastaan siihen mitä olen tekemässä, eli en tarkistele sähköpostia tai irkkiä samalla, ja suljen kaikki hassuja kuvia sisältävät nettisivut jne. Kun 25 min on kulunut, laitan ajastimen hälyttämään 5 minuutin päästä ja sen aikaa pidän taukoa. Tauon jälkeen opiskelen taas 25 min ja sen jälkeen on taas tauko. Kun olen opiskellut neljä 25 minuuttista pidän pidemmän tauon (15 - 30 min), jolloin ehtii myös käydä syömässä. Yliopistolla tosin tuntuu olevan ihan mahdottomuus syödä puolessa tunnissa.

En tiedä toimiiko tämä kaikille, mutta ainakin minä jaksan opiskella paljon pidempään näin ja pysyn silti melko virkeänä. Ainakin tämä on toiminut paljon paremmin, kuin se aiempi "opiskelen nyt kaksi tuntia, ja jumitun sen jälkeen selaamaan kaikkea turhaa netistä tunniksi, ja palaan sen jälkeen opiskelemaan, mutta en oikeasti jaksa enää tehdä mitään ja selaan vain irkkiä viiden minuutin välein". On paljon helpompi säilyttää itsekuri "enää 10 minuuttia" kuin "vielä 2 tuntia". Lisäksi suunnittelu ja se että tietää mitä pitää tehdä seuraavan puolituntisen aikana, ei tunnu läheskään niin raskaalta kuin miettiä miten hirveästi hommaa päivän aikana pitää tehdä. Nyt kuullostaa hirveältä mainospuheelta, mutta viimekeväänä, kun aloin opiskelemaan tällä tavalla, sain parempia arvosanoja ja onnistuin myös suorittamaan kaikki kevään kurssit.

Pomodoro-ajastimia voi ladata ilmaiseksi älypuhelimiin tai tabletteihin ja lisäksi ajastimia löytyy netistä. Itse suosin yleensä tätä http://moosti.com/

Häiritsevien äänten vaimentaminen

Mikroluokissa tai kirjastoissa on monesti mahdotonta keskittyä, koska siellä kuuluu niin mielenkiintoisia keskusteluja, kun . Kuuntelin ennen musiikkia, mutta ongelma tässä oli se, että kuuntelin joko liian hyviä kappaleita, jolloin aloin keskittymään liikaa musiikkiin tai sitten, musiikki oli niin huonoa, että oli pakko vaihtaa kappaletta. Välillä kokeilin klassista musiikkia Spotifysta, mutta mainokset olivat tosi häiritseviä ja aloin myös vähän kyllästyä samojen kappaleiden toistumiseen. Suunnilleen viikko sitten tajusin kuitenkin ihan mahtavan jutun: sadeäänet! Se ei ärsytä ja unohtuu taustalle, mutta kuullokkeiden kanssa vaimentaa kuitenkin mukavasti kaikki köhimiset, jutteluäänet sun muut. On myös tosi rentouttavaa kuvitella olevansa mökissä tai teltassa, jossa sade ropisee kattoon. Löysin Youtubesta myös muita kivoja ambient-ääniä, jotka sopivat keskittymiseen. Tässä muutama linkki:

Sade ja ukkonen: http://www.rainymood.com/
Metsän ääniä: http://www.youtube.com/watch?v=OdIJ2x3nxzQ
Juna: http://www.youtube.com/watch?v=8oVTXSntnA0
Laivan ääniä: http://www.youtube.com/watch?v=kxX039DmeEw

Karonkkaan koko konkkaronkka

Väitöskirja. Kuvannut E. Hoque Apu.

Hiphei, hengissä ollaan.

Viime perjantaina olin mukana erään ryhmäläiseni väitöstilaisuudessa ja sitä seuranneessa iltajuhlassa eli karonkassa. Väitöksiä olen seurannut ennenkin, mutta karonkka oli ensimmäinen laatuaan. Tämä johtuu ihan siitä, että karonkka on kutsutilaisuus, eli sinne ei ihan kuka vaan voi marssia mukaan (toisinkuin väitös, jonka pitää olla avoin). Molemmat tilaisuudet olivat onnistuneita ja väittelijä sai tohtorinarvonsa - kaikki hyvin siis. Samalla tuli todettua, että A) Molempiin tilaisuuksiin kuuluu aivan älyttömästi etiketti- ja tyyliohjeita ja B) Osa näistä on aika absurdeja, ehkä jopa muinaisjäänteitä. 

Tässäpä pientä briiffiä kuinka nämä hommat etenee. En viitsinyt laittaa tähän kaikkea sitä mitä väittelijä joutuu tekemään ennen väitöstään sen "kirjan" kirjoittamisen lisäksi (kaikkea lehdistötiedotekuvien ottamisesta aina kukkien hankintaan).
 

Väitös

Yleisön ei tarvitse kuin olla ajoissa paikalla, eli siis ennen ilmoitettua aikaa (yleensä tasatunnein) vaikkakaan itse väitös ei vielä silloin ala vaan vasta varttia yli (akateeminen vartti). Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä saapuvat saliin yhdessä, jolloin yleisö nousee seisomaan, eikä istu ennen kuin vastaväittelijä ja kustos istuutuvat (lection alussa). Väitöstilaisuus alkaa lectio praecursorialla (pre-lecture, "esiluento"), jossa väittelijä esittelee lyhyesti väitöskirjansa aiheen ja tulokset. Tänä aikana saliin ei saa saapua tai sieltä ei saa poistua. Tämän jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä keskustelevat väitöskirjatutkimuksesta ja tuloksista 0,5 - 3,5 h ajan, jonka jälkeen yleisö saa vielä esittää kysymyksiä (HUOM., kysymyksen esittäjä pitää etiketin mukaan kutsua myös karonkkaan, mutta, myöskin etiketin mukaisesti, tästä kutsusta tulee kieltäytyä kohteliaasti).

Lectio Praecursoria. Kuvannut E. Hoque Apu.

Säännöstöä löytyy kyllä täältäkin. Ensinnäkin tietyt fraasit pitää sanoa tietyn henkilön tietyssä osassa väitöstä, esimerkiksi kustos ilmoittaa väitöksen alkamisesta tietyin sanoin. Lisäksi väitöksessä on tietty asettelu paikkojen suhteen: sali etualalla vasemmalla vastaväittelijä, keskellä kustos ja oikealla väittelijä. Sitten on vielä se tapahtuman luonne, mikä pitää ottaa huomioon jopa niin tarkoin, että salin, jossa väitös pidetään, ovi kuuluu olla koko väitöksen ajan apposen auki. Vaikka käytävässä olisi remppa meneillään tms.

Väitöksen jälkeen kahvittelua, oli taivaallista vadelmatäytekakkua ja savulohicroissantteja, om nom nom nom nom.

Pukeutuminen on kyllä aika monotonista: täysmustaa. Naisilla käy pitkähihainen pikkumusta tai mustan hameen ja takin yhdistelmä, sukkahousut pitää olla ihonväriset. 

Karonkka eli iltajuhla

Karonkan pöytäasetelma. Kuvannut E. Hoque Apu.

 Noniin, ekanakin se suurin yllätys ainakin allekirjoittaneelle. Helposti voisi kuvitella, että karonkassa juhlistetaan uutta tohtoria, mutta EI. Karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, jos hän puoltaa väittelijän tohtorinarvoa. Siihen en ole löytänyt selitystä, että miksi. Mutta käytännössä kuitenkin väittelijä se siellä yleensä eniten juhlii.

Tyyliltäänhän karonkka on akateeminen pöytäjuhla, eikä nyt sitsimielessä vaan ihan kunnon fine dining ja iltapuku-meiningillä mennään. Meillä oli kolmen ruokalajin illallinen, jossa oli tarjolla mm. lohenmätiä (eka kerta kun tätäkin syön, ihan ok) ja porsaan sisäfileetä, omnomnomnom taaskin.

Pukeutumiskoodina on yleensä tummapuku, miehillä frakkikin käy. Naisilla tämä tarkoittaa tummansävyistä iltapukua eli täyspitkällä mekolla mennään ja olkapäät mielellään peittoon. Sukkahousut kuuluu olla mustat (wuhuu, tuurilla valitsin oikeat sukkahousut!). Miehillä taas pitää olla vaalea liivi, paitsi jos paikalla on pelkästään miehiä niin voidaan sopia, että kaikki pitävät mustaa liiviä (wut?). Ja sitten tietenkin kengät ja laukut ja meikki ja tukka päälle. Huhhuh, aika homma.

Pääasiallisesti karonkka kulkee näin: Alkuruoka, pääruoka, puhe, jälkiruoka ja jatkot. Eli siis suurimman osan aikaa syödään hyvin, nautitaan viiniä sivistyneesti ja keskustellaan henkeviä oman pöytäseurueen kanssa. Puhe taas on väittelijän kiitospuhe, joka etenee akateemisessa järjestyksessä (ensin vastaväittäjä, sitten kustos jne.). Jokaisen, joka nimeltä mainitaan kiitospuheessa, pitää esittää vastapuhe. Aivan, ja kustoksen kuuluu omassa vastapuheessaan kiittää ruuasta. Perjantaina vastaväittelijä antoi väittelijälle puheen yhteydessä myös lahjan, en tiedä onko tämä perinne vai vaan kiva lisä. Aivan, ja väittelijähän on viimeinen, joka lähtee jatkoilta, koska hän on illan isäntä/emäntä.

Karonkka on muuten oikeasti niin akateeminen juhla ettei sinne ole mikään pakko kutsua perhettä, sukua tai kavereita, vaan voi juhlia pelkästään akateemisen piirin kanssa. Käytännössä yleensä mukana ovat kuitenkin vähintään puoliso ja vanhemmat. Istumajärjestyksessäkin akateemisuuden huomaa - pääpöytään menevät yleensä korkeimman akateemisen arvon omaavat henkilöt (vaikka ei olisi itse väitöstutkimuksessa edes olleet mukana). Ja vaikka yleensä puheessa viimeiseksi kiitetään puolisoa, niin tämä EI saa pitää vastapuhetta.


Siinäpä tätä infoa kerrakseen, ensi kerralla sitten gradupanikointia, argh!

-Krista

Ps. Wikipedia kertoo, että karonkka-sana tulee alun perin venäjän kielen sanasta "korona" eli kruunu. Karonkka on siis "kruunajaiset".

Järkeviä kysymyksia ja semijärkeviä vastauksia

Olen kuullut, että lääketieteenopiskelijoille tullaan valittelemaan erilaisia kipuja ja kyselemään lääkityksistä. Biokemisteillä on vähän sama homma, monet tutut tulevat kysymään mieltään askarruttavista arkipäivän asioista. Suurin osa kysymyksistä tuntuu itselleni päivänselviltä, mutta vähän asiaa miettimällä tajusin, etteivät ne niin itsestäänselvyyksiä olekaan ihmiselle, joka ei ole opiskellut alaa kohta viisi vuotta. Päätinkin nyt aukoa joitain minulle esitettyjä kysymyksiä. Vastaukset ovat omia järkeilyjäni, sellaisia selityksiä, jotka voin hyvällä mielellä antaa sukulaiselle. Jos joku on eri mieltä, saa inttää vastaan :)

Löysin kaapista ruoka-aineen X, jonka päiväys on mennyt. Voiko sitä vielä käyttää?

Tämä vähän riippuu tilanteesta. Jos jogurtin päiväys on mennyt muutaman päivän yli, mutta purkki on avaamaton, sen voi aivan hyvin syödä. Ongelmana tällaisissa tapuksissa on yleensä rakenteen muuttuminen. Ensimmäisenä alkaa vesi erottumaan muusta massasta, jolloin jogurtin pinnassa on selvä vesikerros. Rasva ja vesi eivät sekoitu luonnostaan keskenään, siksi moniin elintarvikkeisiin lisätään emulgointiaineita, jotta koostumus olisi halutunlainen. Nämäkään aineet eivät toimi ikuisesti. Yleensä maitotuotteille toimii yksinkertainen hajutesti. Emme ehkä osaa  eritellä miltä jogurtti haisee, mutta aivan varmasti tiedämme, miltä se ei haise. Vähänkään omituisen hajuinen tuote kannattaa heittää pois.

Juuston pintaan tulee usein ohut valkoinen kerros. Joku sanoi, että kalsium puskee pintaan (täh?) ja toinen, että pinnassa kasvaa vaaratonta hometta, vähän niinkuin viilin pinnassa. Tiedä häntä, mutta oman empiirisen kokeiluni mukaan (eli näin minä teen), valkoisen kerroksen voi vedellä juustohöylällä pois ja loppu juusto on ihan hyvää syötäväksi. Jos taas juustossa on punaisia tai sinisiä pilkkuja, heitän sen pois. Homeissakin on eroja :) Kovettunutta juustoa en syö, koska se on pahaa. En ole erityisen nirso ihminen, joten luotan makuaistini kertovan, jos jokin ruoka on oikeasti pahaksi minulle.

Säilykkeet aiheuttavat minulle paranoijaa. Jos nähdään vaiva ja suljetaan jokin ruoka supertiiviseen säilykerasiaan, siihen on hyvä syy. Noudattakaa säilykepurkin kyljessä olevia ohjeita siitä, kuinka kauan niitä voi pitää auki jääkaapissa. Vaikka ei pelkäisi bakteereja, kannattaa ainakin välttää inhottavaa metallista makua, joka tulee kun happi ja säilykepurkki reagoivat keskenään.

Lihojen käsittelyssä on niin monta vaihetta, jossa bakteereja voi päästä tuotteeseen, etten ota niiden kanssa riskejä. Ja ihan tiedoksi, kaikkialla on bakteereja, halusitte sitä eli ette. Tärkeintä on kuitenkin määrät. Jos syötte tuotteen "sallitun" ajan puitteissa, voitte olettaa, että haitallisten bakteerien määrä on niin pieni, ettei se aiheuta teille haittaa.

Löysin kaapista kosmetiikka-aineen Y, voiko sitä vielä käyttää?

Kosmettiikkatuotteisiin pätee melkolailla samat säännöt kuin elintarvikkeisiin. Kun purkin aukaisee, sisältä alkaa reagoida hapen kanssa ja rakenne alkaa muuttua. Ja jos rasvapurkkiin työntää sormen, niin ihan varmasti alkavat (ennen pitkää) bakteerit kasvaa siellä.

Kuvittele, että kyseessä on hammasharja, ja mieti pesisitkö sillä hampaasi.

Minulla on monivitamiinitabletteja, joissa on magnesiumoksidia. Yksi tutttavani sanoi, ettei sellainen magnesium imeydy. Miten on?

Tämä on oikeasti todella hyvä kysymys, jota varten minun piti kunnolla etsiä tietoa. Löysin kuin löysinkin tutkimustietoa asiasta. Selvisi seuraavaa:

1. Poretabletti on parempi kuin tavallinen

Osalle koehenkilöistä syötettiin magnesiumoksidia poretabletteina, osalle kapseleina. Kaikille laskettiin henkilökohtainen, suositustenmukainen ruokavalio. Pore-ryhmän virtastasta löytyi 40% enemmän magnesiumia tavalliseen verrattuna, kapselijengillä vastaava arvo oli 20%.

Artikkeli löytyy täältä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20862466.

2. Magnesium sitraatti tai magensium aminohappokelaatti (sanahirviö) on parempi kuin magnesiumoksidi (MgO)

46 terveelle ihmiselle syötettiin magnesiumia 60 päivän ajan. Magnesiumoksidi imeytyi huonoiten sitraatin ollessa voittaja. Itse asiassa MgO ei ollut placeboa parempi, joten vastaus lienee selvä. Suosikaa sitraatteja. Tarkempia tietoja: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14596323

Miksei ruoasta tule yhtä hyvää mikrossa kuin uunissa?

Mikroaaltouuni lämmittää ruokaa nimesä mukaisesti mikroaaltojen avulla. Mikroaallot puolestaan ovat sähkömagneettista säteilyä. Kun molekyyli, jossa on osittaisvarauksia eli molekyylin yksi laita on positiiivisesti varautunut ja toinen negatiivisesti, joutuu muuttuvaan magneettikenttään, se alkaa pyöriä ja värähdellä yrittäessään asettua magneettikentän suuntaisesti. Molekyylien liike nostaa aineen lämpötilaa. Vesimolekyylit ovat juurikin tällaisia molekyylejä, joten ruuan lämpeneminen mikrossa johtuu lähinnä veden liikkestä. Mikroaallot ovat vähän lyhyempiaaltoisia kuin radioaallot, mutta pidempiaalotisia kuin infrapuna- eli lämpösäteily. Toisin sanoen mikroaallot eivät aiheuta syöpää sen enempää kuin radion kuunteleminen saunassa. Sen sijaan, kun kohdistetaan suuri määrä mikroaaltoja pienelle alueelle ja laitetaan siihen ruokaa, saadaan vesimolekyylit niin nopeaan liikkeeseen, että ruoka alkaa kiehua. Älkää siis laittako kissaa mikroon.

Tavallisessa leivinuunissa puolestaan jyllää infrapunasäteilyyn. Vastuksilla tai puita polttamalla tuotettu lämpö saa ruoan molekyylit liikkumaan nopeampaa eli aine lämpenee. Samalla haihtuu vettä ja toisinaan myös hiilidioksidia, jos lämpöä on liikaa (niille jotka eivät tajunneet vitsiä; jokin palaa karrelle). Uuni on epätarkempi kuummennuksensa suhteen, joten tulos on erilainen verrattuna mikroaaltouuniin.

Tässä näitä. Jatkakaa.

-Ninni

Miten teepuuöljy liittyy mikrobiologiaan?

Mulla oli vielä eilen hirveä paniikki sen kanssa, mistä aion kirjoittaa. Olen ollut aika kiireinen opintojen kanssa, joten tämä kirjoittaminen jäi tosi viime tippaan. Memmu oli onneksi pelastava enkeli ja ehdotti, että kirjoittaisin teepuuöljystä.

Teepuuöljyllä (Tea tree oil) ei ole oikeasti mitään tekemistä teen kanssa. Teepuuöljyä saadaan tislattua Melaleuca alternifolia -nimisestä myrttikasvista, jota kasvaa Australiassa. Aborginaalit ovat käyttäneet teepuuöljyn lehtiä haavojen ja palovammojen hoitoon jo tuhansia vuosia sitten. 1920-luvulla australialaiset lääkärit desinfioivat haavoja öljyllä. Sillä myös yritettiin estää leikkauksen jälkeiset tartunnat. [1]

Terpiini-4-oli [3]. Teepuuöljy sisältää 30-48 % tätä. [2]

 Tällaisen hyvin paljon luontaistuotekaupan mainoslehtisen tuotekuvaushenkisen aloituksen jälkeen herääkin sitten kysymys: toimiiko se oikeasti? Teepuuöljylle ei ole ilmeisestikkään tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia (tai ei ollut ainakaan vielä vuonna 2011 enkä sen jälkeen äkkiseltään löytänyt mitään), jotta se voitaisiin luokitella lääkkeeksi, mutta sitä kuitenkin käytetään esimerkiksi finnien, haavaumien ja flunssan hoitoon. [2]

Teepuuöljyn ja sen ainesosien vaikutusta bakteereihin on kuitenkin tutkittu laboratoriossa, esimerkiksi käytettäessä yhdessä antibioottien kanssa. Australialaisissa yliopistoissa tehtiin koe, jossa käytettiin Staphylococcus aureus (ruokamyrkytysbakteeri) -, Escherichia coli (ulostebakteeri) - ja Staphylococcus epidermidis (eräs ihmisen iholla normaalisti elävä bakteeri) -bakteereja, antibiootteja ja teepuuöljyä. [4]

Tutkimus tehtiin, koska bakteerit kehittävät yleensä melko nopeasti resistenssin antibiooteille (eli ne eivät enää kuole tai lakkaa lisääntymästä, vaikka antibioottia olisikin niiden ympäristössä) ja haluttiin nähdä voitaisiinko teepuuöljyä käyttää bakterien tappamiseen tai desinfiointiin. Tutkimuksessa kokeiltiin myös yhdistää teepuuöljyn ja eri antibioottien käyttö ja tutkimuksessa todettiin, ettei teepuuöljyn tai terpiini-4-olilla oli vaikutusta antibioottiresistenssin syntyyn. Tutkimuksessa todetaan, ettei teepuuöljyn yleistyvällä käytöllä pitäisi olla haittaa antibioottiresistenssin syntymisessä. Joissain tapauksissa tarvittava antibiootin määrä väheni, kun teepuuöljyä käytettiin yhdessä sen kanssa.[4] Kuitenkin uudemmassa tutkimuksessa tältä vuodelta todetaan, että on saatu ristiriitaisia tuloksia resistenssin kehittymistä teepuuöljystä. Suurin osa tutkimuksista kuitenkin puoltaa sitä, että teepuuöljyn käyttö ei vaikuta resistenssin kehittymiseen. Jälkimmäisessä tutkimuksessa myös povataan, että kasveista eristettyjä öljyjä (siis muitakin kuin teepuuöljyä) voitaisiin tulevaisuudessa käyttää yhdessä antibioottien kanssa, jos keksitään hyvä tapa yhdistää ne lääkkeksi. [5]

[1]http://www.cancer.org/treatment/treatmentsandsideeffects/complementaryandalternativemedicine/herbsvitaminsandminerals/tea-tree-oil

[2] http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_sccp/docs/sccp_o_160.pdf

[3] http://en.wikipedia.org/wiki/Terpinen-4-ol

[4] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3264233/

[5] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3950955/ 

P.S: Loppukevennyksenä tällainen tosi hassu video, jonka kuvasin labrassa. Top quality.