Hei! Mulla on nyt lykkääntynyt tosi paljon tämä oma elämänvalintojapostaus. Ei suinkaan siksi, että aihe olisi jotenkin vaikea, vaan enemmänkin opinnot ja Supernatantti-kiltalehden päätoimittajuus ovat pitäneet niin kiireisinä, etten ole ehtinyt edes miettiä tätä.
Yläasteella olin tosi hikipinko, mutta vielä ihan hukassa sen kanssa, mitä haluaisin tehdä isona. Selailin ammattikoulun koulutuslinjoja, mutta mikään ei oikein iskenyt erityisesti ja hain sitten lukioon. Lukiossa aloin kiinnostumaan vielä enemmän kemiasta ja joskus lukion tokalla löysin netistä biokemian ja otin sen sitten siitä eteenpäin tähtäimeen.
No miksi sitten juuri Oulu? Sovimme poikaystävän kanssa, että muutetaan samaan kaupunkiin opiskelemaan. Meidän oli alunperin tarkoitus muuttaa Tampereelle ja olin katsonut Tampereen yliopiston nettisivuilta, että siellä voi opiskella biokemiaa. Sitten kun menin hieman myöhemmin uudestaan katsomaan nettisivuja, joita luulin Tampereen yliopiston nettisivuiksi, en löytänytkään enää biokemiaa vaan biotekniikan. Olin siis Tampereen teknillisen yliopiston nettisivuilla. Ei käynnyt mielessäkään, että yhdessä kaupungissa voi olla kaksi eri yliopistoa... Luulin, että olin silloin ensimmäisellä kerralla löytänyt sen biotekniikan ja jotenkin luullut sitä biokemiaksi. Muistaakseni vielä selasin vahingossa jotain maisteriopintoja ja katselin, että "oho enhän mä voikkaan hakea tänne" ja hylkäsin sitten Tampereen yliopiston ja Teknillisen yliopiston kokonaan.
Nyt naurattaa, että miten ihmeessä olinkin niin pihalla kaikista yliopistojutuista silloin lukiossa, mutta enpä minä toisaalta edes tuntenut ketään, joka olisi opiskellut yliopistossa. No sovittiin sitten poikaystävän kanssa, että se hakee Ouluun opiskelemaan, koska siellä ainakin voi opiskella biokemiaa ja minä haen sitten vuotta myöhemmin, kun olen itse abi. Oulu oli ainakin lähempänä kotikaupunkia.
Hain sitten yhteishaussa Oulun yliopistoon biokemialle ja Oulun ammattikorkeakouluun bioanalytiikalle. Vaikka biokemia olikin se ensisijainen tavoite, kävin kovaa sisäistä kamppailua hyväksymiskirjeiden tullessa. Mielessä pyöri erityisesti työllistyminen ja se pärjäisinkö yleensäkkään yliopistossa. Biokemian pääsykokeen jälkeen Histoni oli järkännyt salin läheisyyteen ständin, jossa pystyi katsomaan oikeat vastaukset ja tarjolla oli mehua ja keksejä. Siinä oli myös muutamia opiskelijoita (mm. Niina). Kaikki ständillä olleet vaikuttivat tosi mukavilta ja ystävällisiltä ja kun muistelin sitä se antoi jotenkin itseluottamusta, että kyllä mää pärjään ja ilmoitin vastaanottavani opiskelupaikan Oulun yliopistosta biokemian koulutusohjelmasta.
Vaikka tänne päätyminen olikin osittain sattumaa, en ole katunut yhtään. En kuitenkaan varsinaisesti suosittele tällaista menetelmää opiskelupaikan valitsemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti