Vieraskynä: Biokemistinä kasvitieteiden maailmassa

Vuosi 2016 aloitetaan vieraskynä-kirjoituksella, jossa Benu kertoo kasvifysiologian opiskelusta Oulussa biokemistipohjalta. Hän kiinnostui kasvifysiologiasta alun perin lihansyöjäkasviharrastuksen kautta, sillä kasvifysiologian menetelmiä hyödyntäen on mahdollista hankkia uhanalaisia lajeja ilman niiden keräämistä luonnosta.

Kasveihin liittyvä tiede on hyvin monimuotoista. Esimerkiksi kasviekologia keskittyy kasvien vuorovaikutukseen ympäristön ja muiden lajien kanssa, kun taas kasvipatologit tutkivat taudinaiheuttajia. Kasvifysiologiaan kuuluvat kaikki kasvien elintoimintoihin liittyvät fysiologiset ja kemialliset prosessit. Kasvifysiologiaa opiskelemalla saa siis tietoa kasvien aineenvaihdunnasta, niiden kasvuun vaikuttavista tekijöistä ja vaikkapa niissä tuottuvista lääkeaineista. Ihmiskunta on hyvin riippuvainen kasveista – kasvit toimivat niin ravintona, hengittämämme hapen lähteenä kuin ekosysteemien tukipilarina. Kun ajattelet luontoa, tulee mieleen varmasti metsä, eli kasvien luoma ympäristö. Kasvifysiologia auttaa siis ymmärtämään maailmaa paremmin. Jos ei mitään muuta niin opit ainakin sen, mikä pitää ruukkukasvisi hengissä!

Koeputkikasvitkin tarvitsevat valoa ja kosteutta

Biokemian opinnot, ainakin Oulussa, keskittyvät vahvasti ihmisiin. Biokemistille kehittyykin helposti putkinäkö, eli asioita ajattelee vain eläinsolujen ja bakteerisolujen kannalta. Tietyt periaatteet, kuten geenit ja soluhengitys, ovat yhteisiä kasveille ja ihmisille. Kasveilla on kuitenkin useita eläimistä eroavia piirteitä ja mekanismeja, kuten soluseinät ja fotosynteesi.  Kasvifysiologian opinnot siis laajentavat biokemistin näkökantaa.

Kasvifysiologian perusteiden hallinnasta saattaa biokemisti hyötyä myös työelämässä, jos tuleva työpaikka liittyy esimerkiksi lannoiteteollisuuteen, elintarviketeollisuuteen, luontaistuotteisiin, lääkekehitykseen tahi metsäteollisuuteen.

Kirjaimellisesti vihreää kemiaa

Kasvifysiologiaa opiskellakseen biokemistin ei tarvitse käydä ylimääräisiä biologian kursseja – tarvittavat perustiedot kuuluvat biokemian opintoihin. Biologien ensimmäisten vuosien opintoihin kuuluu kasvitieteen peruskursseja jotka antavat laajempaa pohjatietoa jos sitä kokee tarvitsevansa, esimerkiksi Kasvibiologian perusteet (756341A).

Haastavampia opintoja kaipaaville parasta antia tarjoavat laboratoriokurssit, jotka Oulun yliopiston kasvifysiologialla ovat lähes poikkeuksetta korkeatasoisia. Ne tulevat myös nopeasti täyteen, joten kursseille voi olla vaikea päästä. Kasvien solukkoviljely (752688S) tarjoaa hyvät tiedot solukkoviljelystä, eli kasvisolujen kasvattamisesta steriileissä olosuhteissa. Toisin kuin eläinsolut, kasvisolut kykenevät muodostamaan uuden yksilön erilaistumattomasta solukosta, ja näin on mahdollista tuottaa kopioita vaikka hyvää satoa tuottavasta yksilöstä, uhanalaisista lajeista (esimerkiksi kaupoissa myytävät orkideat) tai muuten erityislaatuisista kasveista (kuten Oulun pääkirjaston ja Oulun yliopiston edustalla kasvavat punakoivut).

Tutkimuskäytössä kasvisolukkoa voi kasvattaa myös maljoilla

Kasvien geneettinen transformaatio (756625S) on kurssi, jota suosittelen kaikille bioalaan tai lääketieteeseen erikoistuville, sillä se antaa perusteellisen johdannon GM-kasveihin. GM-kasvit ovat kuuma puheenaihe, ja niistä kulkee paljon huhupuhetta sekä väärää tietoa. Tämän takia asiantuntijatehtävään tähtäävän olisi hyvä omata faktatietoa niistä. Kurssilla selviää, mitä geenimuunnellut kasvit ihan oikeasti ovat, miten niitä voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja tutustutaan niiden tuottamiseen tarvittaviin tekniikoihin käytännössä sekä (hyvin tiukkaan) GMO-lainsäädäntöön.

Hurja GMO-mutantti? Ei, vaan väärään suuntaan kasvava maissi.

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa on meneillään suuria muutoksia mistä johtuen kurssitarjonta vaihtelee vuosittain - kannattaa tarkistaa mitä kursseja on saatavilla!

-Benu