Tiedettä suomeksi, onko sitä?

Henulla oli sen verran kiire, että blogitekstin kirjoitus siirtyy. Tähän väliin siis linkkimerta ála Krista.

Isojen painotalojen julkaisuja - eivät syynissä tällä kertaa.

Haluaisin lukea  kevennetysti kirjoitettuja tiede-aiheisia tekstejä suomeksi. Niitä pirulaisia on vaan hankala löytää. Mitä siis tehdä, kun Tieteen Kuvalehti tuntuu liian lasten kuvasatukirjalta ja New Scientist-lehti on mahtava, mutta väärällä kielellä? Lähdin lyhyelle tutkimusmatkalle netin ihmemaailmaan Google-sedän avustamana etsimään, josko löytäisin hyvän suomenkielisen tiedejulkaisun, joka on tarpeeksi kevyt, mutta kertoo silti asiat tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Matkan aikana jouduin toteamaan, että pitää käydä kirjastossa lukemassa kaikki isot suomenkieliset tiedejulkaisut läpi (että voisin arvioida niitä kunnolla) ja että tähän tekstiin on pakko lisätä myös pelkästään netistä löytyviä tiedejulkaisuja. Tässä siis listaa pienemmistä tiedejulkaisuista, joista suurin osa on luettavissa myös netin välityksellä.

 

Sanomalehtien ja muun median tiede-osiot

Isoilla mediayhtiöillä on usein jonkin sortin pieni tiedeosio liitettynä julkaisuihinsa. Näistä löytyy usein suomalaisten tutkijoiden tekemiä tiedejulkaisuja sekä helposti popularisoitavia tai tiedemaailmaa kuohuttavia tutkimustuloksia. Tiedettä on pyritty tekemään mahdollisimman ymmärrettäväksi (mikä on mahtava juttu!), mutta väistämättä samalla menetetään tutkimuksen tarkat yksityiskohtaiset tulokset ja hypetetään mahdollisia vaikutuksia (kritiikkiä löytyy harvemmin). Lähteenä viitataan usein tutkijaan tai tutkimuksen julkaisseeseen lehteen.

Itse seurailen aina silloin tällöin Helsingin Sanomien tiede -osiota. Mukavaa näissä jutuissa on niiden laaja-alaisuus sekä visuaalinen anti - tekstejä on helppo lukea ja niihin on yleensä lisätty kuva, joka liittyy nyt edes yleisesti ottaen artikkelin aiheeseen (mutta ei kuvia artikkelissa julkaistuista kuvaajista ja kuvista, tietenkään). Toinen hyvä sivusto on Ylen tiede-sivusto. Plussaa tämä sivusto saa siitä, että useisiin artikkeleihin liittyy aiheeseen paremmin perehtyvä dokumentti, jonka voi sitten halutessaan katsoa. Huono puoli on hitaahko päivitystiheys, uusia juttuja ei välttämättä tule päivittäin.

 

Pienet, ryhmä/ammattikohtaiset julkaisut

Lähes jokaiselle ammattiryhmälle löytyy oma jäsenlehtensä, yleensä ammattiliittojen tai -järjestöjen tuottamina. Tästä syystä näistä julkaisuista löytyy paljon asiaa itse käytännön työhön ja työelämäpolitiikkaan liittyen, vähemmän taas uusista löydöksistä ja tutkimustuloksista. Toisaalta tämä ei ole kyllä allekirjoittanutta (järjestöaktiivia) haitannut.

Hyviä julkaisuja biokemistille tässä ryhmässä ovat esimerkiksi Luonnontieteilijä (LAL:n jäsenlehti), Kemia-lehti (Kemistiseurojen jäsenlehti) ja Duodecim-lehti (Suomalaisen Lääkäriseuran aikakausjulkaisu). Sekä Luonnontieteilijä- että Kemia-lehti sortuvat ajoittain aika painavaan poliittiseen keskusteluun, mutta sisältävät usein myös hyviä juttuja yksittäisten henkilöiden työelämästä ja urapoluista. Duodecim-lehdessä taas on paljon keskustelua erilaisista hoitosuosituksista, mutta samalla hyviä, lyhyitä katsauksia eri sairauksiin ja niihin liittyviin uusimpiin tutkimustuloksiin.

Mielenkiintoinen, viihteellinen artikkeli uusimmassa Kemia-lehdessä.

 

Pelastavat enkelit? Tiedeblogitko?

Netti on pullollaan kaikenlaisia blogeja erilaisilla teemoilla, myös tiedeblogeja löytyy. Tiedeblogien vahvuus mielestäni on ehdottomasti niiden henkilökohtaisuus, mutta samalla se on niiden heikkous. Kirjoitukset ovat aitoja ja hyvin tosielämää kuvaavia, mutta niiden laatu vaihtelee kirjoittajan mukaan (kaikki tieteentekijät eivät todellakaan ole juornalisteja) ja mielipiteet ovat ajoittain voimakkaita. Erilaisia tiedeblogeja on yllättävän paljon, myös suomeksi, kunhan jaksaa hieman etsiä. Eli jokaiselle löytyy kyllä sopivaa luettavaa! Itse olen seurannut mm. Kaiken takana on loinen-blogia (pidän leppoisasta mutta tietoa jakavasta kirjoitustyylistä) sekä Tieteen kananpojat-blogista (oululaisia biologeja! Harmmilisen pitkä päivitysväli).

Summa summarum, tuskin alan tilaamaan mitään varsinaista lehteä, mutta jatkan kyllä erilaisten suomenkielisten tiedejulkaisujen lukemista netin välityksellä.

-Krista

Ps. Miksi suomeksi? No, vaikka tiettyjen sanojen suomennokset ovatkin aika kauheaa finglishiä eikä näin pienelle kielelle/lukijakunnalle kannata hirveän aikaavievästi (lue: kallista) alkaa kirjoittamaan niin voi pojat ompa mukavaa lukea omalla äidinkielellään! Niin sujuvaa, eikä mikään kohta jää ymmärtämättä sen takia, että just nyt ei jaksa alkaa käyttämään sanakirjaa. Lisäksi pysyy perässä kotimaansa tieteen uusimmista löydöksistä ja kehityksestä.