Suomi 99v - Wuhuu!

Itsenäisyyspäivän jälkilämpöjen kunniaksi kokosimme asioita, joita ulkomaiset kollegat ja kaverit ovat Suomesta kommentoineet. Onnea 99-vuotias Suomi!

Ninni

Vähän yllättäen minulle on kiitelty paljon Suomen poliisia. Aika monet työkaverit tuleat maista, joissa poliisi ei vältttämättä ole ensimmäinen jolta pyydetään apua. Eräs portugalilainen neuvoi vaihtamaan kadun toiselle puolelle, jos poliisi kävelee vastaan... Suomalaisen poliisin läsnöolosta tulee kuulema turvallinen olo. "Plus they are damn hot guys"

Toinen mitä on kehuttu, tosin myös vähän moitittu, on vähäpuheisuus. Ensialkuun syntyy pieniä väärinymmärryksiä, mutta aika monet pitkään Suomessa olleet kiittelevät sitä että Suomessa osataan olla välillä hiljaa. Puheliaimmallikin italialaisella on joskus huono päivä, jolloin on mukavampi istua ihan hiljaa.

Viimeisimpänä tulee mieleen tietyt ruuat. Lohta ja muita kalaherkkuja kehutaan paljon ja Aurajuusto kelpaa nirsoimmallekin. tärkeimpänä pitää mainita yhteispohjoismaista kulttuuriperinnettä oleva pulla. Jokaiseen seminaariohjelmaan kuuluu osa "Coffee and pulla". Kukapa ei tykkäisi syödä korvapuustia kahvin kanssa?

Krista

Suomen luonto on ihmeellinen ja ihan mikä tahansa pellonreuna, järvenkulma tai matalaksi vedetty hakkuuaava käy ihmettelyn ja taivastelun kohteeksi. Vein kesän lopulla kaksi brassia ja yhden saksalaisen kierrokselle Sanginjoen riistapolulle (pituus noin 2 km), jonka alkupää on hyvinkin "luonnontilainen" (Lue: sellainen helvetinmoinen soistunut risukko, joka on kasvanut viimeiset 20 vuotta täysin hoitamattomana). Olisin kiroillut kovasti jos A) siellä ei olisi ollut polkua ja B) seurue ei olisi ollut niin haltioissaan. Siis silleen: "Oh wow, look!" *osoittaa jotain närettä ja räpsii hulluna kuvia*. Pysähdyimme myös noin puoleksi tunniksi syömään puolukoita, koska "Oh wow, you can eat these? Without cooking? Oh, so good!". Olihan tuo nyt ihan pirun herttaista ja varmasti todella erikoista heille (ilmeisesti kaikkialla ei ole metsiä joihin voisi mennä ihan noin vaan huvikseen tallustelemaan). Ehkä sitä myös oppii itekkin arvostamaan enemmän tuota luontoa samalla kun kuulee miten muualla maailmassa menetellään luonnon ja sen käytön kanssa.

Yleisesti ottaen mikään hirveän kirpeä (puolukka, karpalo jne) tai salmiakki edes etäisesti muistuttava ei mene kurkusta alas ulkkareilla. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus ja se on pappilan hätävara, tuo yksinkertaisita yksinkertaisin jälkiruoka (as in, lado kuppiin keksinmuruja, puolukkahilloa sekä kermavaahtoa ja nauti). En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä uppoaa! Samalla myös selvisi, että suomalaiset maitotuotteet ovat ilmeisesti aika hyvälaatuisia ja halpoja verrattuna muihin maihin. Esimerkiksi samanlaista rahkaa ja vaahtoutuvaa kermaa ei välttämättä kaikista maista saa.

Komppaan myös Niinaa, että hiljaisuudesta on meijän brassivahvistukset olleet ihan hyvillään. Kuulemma on hyvä, että voi välillä olla ihan hiljaa ja keskittyä vaikkapa kirjoittamiseen eikä tarvitse olla koko ajan keskustelemassa jostakin (yleensä ihmisistä) muiden huonetoverien kanssa. Ilmeisesti saa paljon paremmin aikaiseksi asioita.