Ei kai sitä käy kieltäminen. Luonnontieteilijöillä on välillä tapana unohtaa, että tiedettä tehdään muillakin aloilla. Aika usein tulee lauottua aika ilkeitä kommentteja "huuhaa-tieteistä" ja morkattua toisten julkaisua. Anteeksi.
Mistäkö tämä tuli mieleen? Noh, tällä hetkellä edessäni on kaksi artikkelia ja kirjan kappale, jotka minun pitää lukea osana pedagogista kurssia. Ongelmana on, ettei minulla ei ole mitään kokemuspohjaa näihin enkä oikein osaa tuomita ovatko nämä pointit valideja. Yksi sosiologiaa opiskeleva kurssilainen sanoi olevansa täysin eri mieltä artikkelien kanssa. Nyökkäilin ja teeskentelin ymmärtäväni.
Olen nyt vieraalla territoriolla, mikä täytyy tietenkin jakaa muille!
University Teacher's View on the Distressing Elements of Pedagogical Interaction
Aino-Maija Lahtinen, 2017, Scandinavial Journal of Educational Research
Tästä tuli aika raskas blogiteksti. Taidan keventää sitä kissakuvilla. |
Idea lyhyesti. Tässä artikkelissa tutkittiin yliopisto-opettajien negatiivisia kokemuksia ja tuntemuksia työstään. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa yliopisto-opettajaa, jotka olivat osallistuneet yliopistopedagogiselle kurssille. Haatateltavia pyydettiin kuvailemaan 1. Heidän vuorovaikutussuhteensa normaalisti on opiskelijoiden kanssa, sekä 2. Minkälaiset vuorovaikutussuhteet he kokevat positiivisiksi ja mitkä negatiivisiksi ja minkälaisia tuntemuksia ne herättävät.
Tulokset: Negativisia kokemuksia aiheuttivat:
- Opiskelijat, jotka käyvät agressiivisksi kun saavat huonon koetuloksen
- Opiskelijat, jotka kyseenalaistavat kokeen arvostelun, opetuksen laadun ja opettajan arvovallan
- Se miten vaikea opiskelijoiden kanssa on kommunikoida. Kukaan ei katso silmiin, kukaan ei vastaa kysymyksiin, opiskelija ei selvästikään kuuntele...
- Tunne siitä, että opiskelijat odottavat luennoitsijan tietävän kaiken
Kommentteja. Niin. Opiskelijana ei aina tule mietittyä, että luennoitsijat ovat ihan oikeita ihmisiä. Ihan ymmärrettää, että heille tulee stressiaä, ja ymmärrän aika hyvin stressin aiheuttajat. Mutta onko kahdeksan ihmistä tarpeeksi kattava otanta? Vieläpä sellaisia, jotka on valikoitu pedagogiselta kurssilta. Artikkeli perusteli valintakriteeria "Tällä tavoi varmistettiin että heillä oli kiinnostusta ymmärtää ilmiötä". Öm... Eikö tässä ole riskinä että mukaan tulee vain yhdenlaisia ihmisiä? Seuraavaksi kirjoittaja myöntää että vain yksi haastatelluista oli mies. Kuinka paljon yliopisto-opettajista ylipäätään mahtaa olla meihiä? Pitäisikö tästä olla huolissaan? Naisilla saattaa olla ihan eri huolestumisen aiheet kuin miehillä.
Artikkeli antoi ymmärtää, että haatateltavat opettavat mieluummin massaluentoja, kuin tekevät pienryjmätyötä, koska se on henkisesti helpompaa. Olen itse aivan päinvastaista mieltä. Ajatuksena tuntuu kamalalta seistä satojen ihmisten edessä opettamassa.
Jännitteisyys opettajan ja oppijan vuorovaikuttussuhteessa
Maija Gerlander, Emma Kostiainen. 2005 Puheviestinnän vuosikirja
Idea lyhyesti. Kirjan kappaleessa käsitellään opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhdetta teoreettisesta näkökulmasta. Opettajan pitää saada tieto siirtymään oppijalle, mikä voi olla välillä vaikeaa. Artikkeli myös pohtii esimerkiksi, voivatko opettaja ja oppija olla ystäviä, koska opettajalla on enemmän auktoriteettiä. Toisaalta jos opettaja on täysin kylmä ja tunteeton, oppiminen on vaikeaa.
Kukapa ei kaipaisi muutamaa kissakuvaa tämän jälkeen. |
Kommentteja. Piti googlata "relationaalinen dialektiikka","konstittiivinen prosessi", "instrumentaalisuus" ja "didaktinen".
Suora sitaatti. "Viestintää tarkastellaan konstituuvisena prosessina, jossa henkilöt ja suhteet, kuten opettaja ja oppija, eivät ole analyyttisesti erotettavissa viestinnästä erillissinä entiteetteinä, vaan ne ovat vuorovaikutuskäytänteissä syntyviä, ylläpidettäviä ja muuttuvia vuorovaikutusidentiteettejä, positioita."
Tiedän, että tieteen englanti on välillä vaikeaa, mutta tuon lausehirviön jälkeen mikä tahansa muu on selkeää.
Teksi ei ollut niin turha, miltä kuulostaa. Omalla kohdalla mietin ohjaajan ja ohjattavan välistä suhdetta. Onko ok lähteä kaljalle ohjaajan kanssa? Toisaalta ollaan työkavereita, toisaalta ohjaajan pitäisi antaa palautetta ohjattavan työstä. Siinäpä pohdittavaa, jos kukaan gradulainen erehtyy lupautumaan minun avuksi.
Professionaalisten veistintäsuhteiden ääriviivoja
Marja Gerlander, Pekka Isotalus, 2010, Puhe ja kieli
Idea lyhyesti. Artikkeli käsittelee ihmisten välisiä vuorosuhteita, jotka liittyvät ammatinharjoittamiseen. Esimerkiksi lääkäri-potilas, opettaja-oppilas, esimies-alainen. Kaikista mainitaan, että välillä on vaikea säädellä yksityisyyttään. Toisaalta työtä pitää pystyä tekemään objektiivisesti, toisaalta potilaalle/asiakkaalle/alaiselle pitää tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan.
Kommentteja. Tämä artikkeli herätti aika samoja ajatuksia kuin edellinen ote kirjasta. Kuinka kaveri voin olla oman ohjaajani tai mahdolisen oman ohjattavan kanssa. Olen lähdössä kohta työmatkalle, jonka aikana jaan hotellihuoneen ohjaajani kanssa. Missä vaiheessa alkaa mennä kiusalliseksi?
-Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti