Vieraskynä: Vaikeuksien kautta voittoon – mun vaihtoon lähtöstoori

Hallo!

Mää mietin pitkään, että haluunko tehä postausta, jossa kerron mun vaihtoon lähtötarinan. Ku siis, asiat ei todellakaan mennyt helpoimman kautta tai ohjeiden mukaan. Mää tein kaiken viime tipassa ja täyttelin jokaisen englannin kielisen (ja pari suomenkielistäkin…) nettilomakkeen väärin. Mutta loppujen lopuksi mut hyväksyttiin vaihto-opiskelijaksi Würzburgin yliopistoon, sain kämpän ja muutaman mutkan kautta sain liitettyä oikeat liitteet kaikkiin nettilomakkeisiin. Täällä mää oon Saksassa, kokonainen lukukausi opiskelua ulkomailla edessäpäin ja oon tosi onnellinen :)

Mun vaihtoon lähtöprosessi alkoi toukokuussa 2016 eli noin vuosi sitten. Meillä oli Tuomon pitämä kandi-info kakkosvuoden biokemian opiskelijoille ja tuossa infossa Tuomo kertoi kolmannen vuoden opinnoista ja myös kansainvälisen opiskelijavaihdon mahdollisuudesta. Tuon infon jälkeen olin tosi motivoinut ja inspiroitunut mun opinnoista, kandista, valmistumisesta ja ehkä myös jo tulevaisuudessa häämöttävästä urasta. Tuon infon jälkeen tein myös sen päätöksen, että lähden kevääksi 2017 vaihtoon. Mulla ei ollut harmainta hajua vaihtoyliopistosta, mutta samana iltana kirjoittelin intoa puhkuvan mailin tiedekuntamme kv-koordinaattorille, jossa kerroin, että ”mää haluan vaihtoon, auta mua.”

En halua kertoa liikaa mun yksityiselämästä, mutta kevät 2016 oli mulle jotenki opintojen ja henkilökohtaisen elämän suhteen rankka ja se sai mut ajattelemaan, että mitä mää haluun tehdä mun elämällä tai mihin suuntaan haluan mun opintoja viedä. Musta tuntui, et mun elämä polki paikallaan Oulussa ja halusin saada siihen lisää sisältöä ja kokemuksia. Lisäksi mää olin suorittanut Oulussa pääsääntöisesti vain kandin tutkintoon pakollisia kursseja niin biokemialta kuin kemialta ja bilsalta, joten musta tuntu, että en ollut päässyt opiskelemaan oikeasti itseäni kiinnostavia kursseja tai, että mun Luk-tutkinnosta tulisi jotenkin persoonaton. Mun mielestä näihin molempiin aatoksiin ratkaisuna oli opiskelijavaihto: ulkomaille muutto antaa mulle mahtavia kokemuksia sekä kasvattaa mua ihmisenä ja ulkomailla suoritetut opinnot varmasti näyttävät hyvältä mun kandin papereissa sekä cv:ssä. Vaihto-opinnot Saksassa tekee mun tutkinnosta hieman persoonallisemmalta ja siltä, että olen motivoinut ja opiskellut niitä asioita, jotka mua itteä kiinnostaa.

Vaihtoon hakeminen lähti kunnolla liikkeelle joskus lokakuussa 2016. Siinä syksyn aikana tutustuin tiedekuntamme eri vaihtoyliopistoihin. Würzburgin yliopistolla oli tosi selkeät ja kauniit nettisivut, josta oli helppo löytää millaista tutkimusta täällä tehdään ja millaisia kursseja on tarjolla. Mää oonkin vitsaillu, että valitsin vaihtokohteeni ainoastaan nettisivujen perusteella :D Mutta jo siinä nopean selailun aikana löysin muutamia kiinnostavia mikrobiologian kursseja, joten päätin hakea tänne vaihtoon. Lisäksi Oulusta biokemialta ei ole lähtenyt vuosiin tai jopa koskaan vaihtoon opiskelijoita Würzburgin yliopistoon ja mää halusin jonkun sellaisen kohteen missä muut eivät ole aijemmin olleet.

Syksy meni solemoven vaihtohakulomaketta ja erasmus+:n Learning Agreementtia täytellessä. Vaihtohakemuksen deadline Würzburgiin oli 15.1. ja mulla oli jalohaave saada kaikki vaihtojutut valmiiksi ennen joululomaa. Vaihtoon lähtöprosessi oli lähtenyt rullaamaan hyvin ja mää olin kertonut mun opiskelukaverille ja sukulaisille, että enää keväällä mua ei Suomessa nää. Mulla oli suunnitelmana viimeistellä kandi tammikuussa ja sitten helmikuussa lähteä vaihtoon Saksaan, niin kuin kaikki muutkin vaihtarit tekee, jotka ovat kevätlukukaiden vaihdossa.  Eräänä joulukuisena iltapäivänä mää olin lääkiksen kirjastossa opiskelemassa final examinationia varten ja meidän kv-koordinaattori Jari soitti mulle. Jari sano, et ”ookko huomannu, että Saksassa alkaa kesälukukausi vasta huhtikuussa, et jos nää haluut sinne Würzburgiin vaihtoon nii sää oisit sit kesän Saksassa.” Määhän en ollut tätä huomannut ja meinasin alkaa itkeen sielä kirjastossa sen puhelun aikana.  Me sit sovittiin kv-koordinaattorin kanssa, että mää mietin tän rauhas, että mitä teen. Ei tullu enää sen jälkee final examinationiin luvusta mitään.

Mulla alkoi pyörimään kaikki vaihtoehdot mieles, et siis pitäskö mun vaihtaa mun vaihtokohdetta esim tuttuun ja turvalliseen Wieniin vai pitäskö mun vaa unohtaa koko homma ja jäädä kevääksi Suomeen. Mää en oo oikeestaan ollenkaan matkustellut mun elämän aikana. Mää en oo ees koskaan käynyt Virossa. Niin koko ton syksyn ajan mu pelotti ja jännitti hirveesti, et mite mää tuun pärjäämään, saanko mää kavereita ja kestääkö mun talous pitämään mun kämppää Oulussa vaihdon ajan. Suurin ongelmahan tässä oli se, että mää en pysty olemaan kesää töissä, jos mää oon kesän vaihdossa Saksassa. Millä mää sit elän syksyn? Sen puhelun jälkeen mää olin ihan valmis luovuttamaan ja unohtamaan haaveet vaihto-opiskelusta.

Mää mietin tätä joululoman ajan ja tulin siihen tulokseen, että kyllä mää teen sen, kyllä mää lähden kesäksi vaihtoon Saksaan. Mää tulin siihe tulokseen, että tää on niin mahtava tilaisuus saada uusia kokemuksia ja kansainvälistyä opintojen aikana, että miksi mää en hyödyntäisi sitä. Meijän koulutusohjelmassa vaihtoon lähteminen on tehty opintojen etenemisen kannalta niin helpoksi, että tyhmäähan se ois vaan pysyä arkana Suomessa. Vaikka mää en pystyiskään olemaan kesätöissä, niin biokemia on niin kansainvälinen ala, että tää mun vaihto ja koko kesän opiskelu Saksassa on niin hyvä investointi mun tulevaisuutta varten, että kyllä mun kannatti tää tilaisuus hyödyntää.

Jouloman jälkeen marssin kv-koordinaattorin toimistoon ja kerroin mun päätöksestä. Tässä vaiheessa elettiin jo tammikuun toista viikkoa eli se deadline 15.1. alkoi jo kovasti häämöttää. Mää täyttelin Learning Agreementin loppuun ja sen jälkeen mun nominaatio lähetettiin Saksaan. Würzburgin yliopistosta lähetettiin mulle maili, jossa luki tieto mun hyväksymisestä vaihtariksi ja muutama muu tärkeä juttu. Mailissa luki, että mun piti nimittäin hoitaa ennen sitä 15.1. tuhat ja yksi asiaa mm. lähettää asuntohakemus, ilmoittautua saksan intenssiivikurssille, ilmoittautua läsnäolevaksi Saksaan yliopistoon ja maksaa lukukausimaksu. Se oli varmaan perjantai 13.1. kun mää istuin mun läppäriin ääreen moneksi tunniksi ja aloin setvimään tuota lomakehelvettiä. Mielenterveyshän siinä meni ja taas jouduin lähettämään lomakkeita moneen kertaan virheellisten liitteiden takia, mutta mää sain hoidettua kaikki tarvittavat asiat lyhyellä aikataululla ja pääsin lähtemään vaihtoon.

Mää sain edullisen kämpän hyvällä sijainnilla Saksasta, pääsin rekisteröitymään yliopistoon ja nyt mää oon täällä Saksassa. En oo katunut hetkeekään, että tein sen vaikeen päätöksen ja lähdin kokeilemaan siipiäni maahan, jonka kieltä en puhu ollenkaan. Siitä lähtien, ku lentokone laskeutui Frankfurtin kentälle mää oon ollut pelkkänä hangon keksinä ja super onnellinen mun päätöksestä. Kaikista epätoivon hetkistä ja yöllisistä itkuista huolimatta tää koko vaihtoon hakemis- ja lähtöprosessi on opettanut mulle paljon. Mun vaihto on vasta alkumetreillä, mutta oon jo nyt sata varma, että tää tulee oleen yks mun elämän parhaimmista kokemuksista.

Mää rohkaisen jokaista lähtemään vaihtoon tai menemään töihin ulkomaille. Jos tälläinen arka maatalon tyttö uskalti lähtee vaihtoon, niin kyllä uskallat sääkin :)

Eppu

Mun kandi-&vaihtolaiffia voi seurata parhaiten seuraavista somekanavista:

ig: eppuuu_

sc: eppuuuu

Vieraskynä: MRSA superbakun antibioottivastustuskyvn mekanismi

Heippa hei!

Viime kerralla mää postasin mun lempibakteerista Staphylococcus aureuksesta. Mulla alkaa olla mun lempibakua käsittelevä kirjallisuustutkielma viimeistelyä vaille valmis, mutta multa puuttuu vielä tutkielmaan kuuluva tiedettä popularisoiva esitys. Memmu inspiroi mua kirjoittamaan vaihtokynäpostauksia tänne blogiin ja samalla mulle tuli idea siitä, että voisin kirjoittaa blogipostauksen metisilliiniresistentin S. aureuksen eli MRSA:n antibioottiresistenssin mekanismista, joka olisi samalla mun kirjallisuustutkielman populaari.

Metisilliinit S. aureus -kannat eli MRSA:t ovat kehittäneet vastustuskyvyn antibiootille nimeltään metisiillini. Metisilliini on rakenteeltaan samanlainen kuin kaikkien tuntema β-laktaamiantibiootteihin kuuluva penisiliini. Kaikkien β-laktaamiantibioottien vaikutus perustuu siihen, että ne lopettavat bakteerin soluseinää muodostavan entsyymin toiminnan sitoutumalla voimakkaasti entsyymin aktiiviseen keskukseen. Koska penisilliinin kaltaiset antibiootit ovat kaikki rakenteeltaan samanlaisia, on MRSA useissa tapauksissa myös vastustuskykyinen monelle muullekin antibiootille kuin metisilliinille.

Penisilliinille resistenttien kantojen antibioottivastustuskyky perustuu siihen, että bakteeri pystyy tuottamaan β-laktamaasia eli entsyymiä, joka pystyy hajottamaan kaikkia β-laktaamiantibiootteja. MRSA:n tapauksessa tilanne on toisenlainen: MRSA ei tuota β-laktamaasia, vaan solun pinnalla olevat penisilliiniä sitovat proteiinit ovat mutatoituneet siten, että metisilliini tai mikään muukaan antibiootti ei mahdu sitoutumaan siihen. Yksi penisilliiniä sitovien proteiinien (penisillin binding protein, PBP) osa on soluseinää muodostava entsyymi. Kun antibiootti sitoutuu tähän PBP:n osaan, ei bakteeri pysty enää tuottamaan elintärkeää soluseinää ja bakteerisolu kuolee. MRSA:n PBP:n mutaatio aiheuttaa proteiinin rakennemuutoksen, joka estää antibioottia sitoutumasta mahdollistaen soluseinän molekyylien tuoton jatkumisen.

Kuva 1. MRSA:n antibioottiresistenssin aikaan saavan proteiinimolekyylin kolmiulotteinen rakenne. Mutatoitunut penisilliiniä sitova proteiini (PBP) koostuu kolmesta osasta, joista yksi on kuvaan sinisellä merkitty soluseinää muodostava osa. Rakennekuva on peräisin Lim & Strynadka (2002) julkaisemasta artikkelista ja sitä on muokattu suomentamalla eri domeenien nimet ja muut kuvan tekstit.

MRSA:n mutatoitunut PBP tuotetaan mecA -geenistä. Antibioottiresistenssin mahdollistava mecA -geenin mutaatio ei ole alun perin tapahtunut S. aureuksessa vaan toisessa Staphylococcus lajissa nimeltä S. fleurettii. Tutkijat uskovat, että antibioottirikkaassa ympäristössä S. fleurettiille on kehittynyt antibioottiresistenssigeeni, joka on sitten nopeasti siirtynyt muihinkin Staphylococcus -lajeihin. Bakteereilla on kyky vaihtaa hyödyllisiä geenejä keskenään ja tällaisen geeninvaihdon kautta myös S. aureus on saanut haltuunsa antibiooteilta suojaavan geenin.

Eppu

Mun kandi-&vaihtarilaiffia voi seurata seuraavista somekanavista:

ig: eppuuu_

sc: eppuuuu

Lähteet:

Madigan MT, Martinko JM, Dunlap PV & Clark DP (eds) (2009) Brock - Biology of Microorganisms. San Francisco, Pearson Education Inc. 

Vieraskynä: Lempibakteerini on Staphylococcus aureus, mikä on sun?

Mun mielestä jokaisella true biokemistillä pitäisi olla oma lempibakteeri tai -molekyyli. Mun lempibakteeri on ”superbugina” tai vaarallisena sairaalabakteerinakin tunnettu Staphylococcus aureus. Tutustuin kyseiseen kaveriin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten fuksikevään Mikrobiologian kurssilla.

Mikrobiologian kokeeseen lukiessa kiinnostuin monista eri mikro-organismeista ja huomasin, että minulla ja rakkaalla lempibakteerillani S. aureuksella on paljon yhteistä: Minä olen pieni ja pyöreä ja niin on myös S. aureus. Tai no, ennemminkin miljoonista S. aureus -soluista koostuvat pesäkkeet ovat pieniä, vaalean keltaisia ja pyöreitä. S. aureus on halofiili, mikä tarkoittaa sitä, että bakteeri pärjää paremmin korkeassa ympäristön suolapitoisuudessa kuin matalassa. Mää tykkään enemmän suolaisista herkuista kuin makeista, joten tässäkin suhteessa ollaan S. aureuksen kanssa samiksia. Pikkutyttönä mun lempiväri oli violetti, joten gramvärjäyksessä kauniin violeteiksi tai tumman sinisiksi värjäytyneet Staphylococcus -solut viehättävät minun silmää. S. aureus on grampositiivinen bakteeri, joten sen paksun soluseinän takia solut värjääntyvät kauniin violetiksi vaalean punaisen sijaan.

Kaikkien näiden yhteneväisyyksien jälkeen mun on pakko myöntää et on mussa ja S. aureukses jotakin erilaista. Esimerkiksi tuma, mulla on se mut S. aureukselal ei. Ja sitten kaksoiskalvolliset soluorganellit, intronit genomissa, monisoluisuus ja mitä näitä nyt on. Mutta vastakohdathan vaan täydentää toisiaan, right?

Kuva 1. Kasvatusmalja fuksikevään mikrobilsan labrakurssilta. Maljalla asustelee vuorokauden ikäisten S. aureus vauvojen lisäksi punaiset S. marcesces- ja vaaleat E. coli -pesäkkeet.

Vielä enemmän ihastuin kyseiseen bakuun Mikrobiologian labraharjoitukissa, kun pääsimme itse kasvattamaan kyseistä bakteeria agar -maljoilla. Maljalla möllöttävät vaalean kellertävät pikkupesäkkeet eivät näytä mitenkään mielenkiintoisilta, varsinkaan raivokkaasti jakautuvan punaisen S. marcescesin rinnalla. Labraharjoitusten jälkeen pienestä fuksista tuli ”crazy bacteria lady”ja kiinnostus superbakteeri S. aureusta kohtaan heräsi. Tämä kiinnostus johti lopulta siihen, että parhaillani kirjoitan kirjallisuustutkielmaa lempparibakteeristani.

S. aureus kuuluu ihmiskehon normaaliin bakteerikantaan ja bakteereita löytyy normaalisti ihon pinnalta ja hengitysteistä. Bakteeri on tavallisesti harmiton, mutta aiheuttaa vakavan tulehduksen, jos potilaan vastustuskyky heikkenee esim. saadessaa haavoja tai hormonaalisten muutosten takia. Iholla S. aureus aiheuttaa mm. aknea ja märkärupea. Hengitysteissä S. aureus on suurin syypää keuhkokuumeeseen ja muita tämän patogeenin aiheuttamia tulehduksia ovat aivokalvon tulehdus sekä sydänlihastulehdus. Maailman ensimmäistä antibioottia penisilliini G:tä alettiin toisen maailman sodan jälkeen valmistaa mm. S. aureuksen aiheuttaman keuhkokuumeen hoitoon.

Mutta mikä sitten tekee tästä kauniin kultaisesta kokkibakteerista niin vaarallisen patogeenin varsinkin sairaalaympäristössä? Antibiootteja on käytetty ympäri maailmaa infektioiden hoitoon jo vuosikymmenien ajan ja tämän lisäksi useissa maissa karjaeläimille, esimerkiksi broilerilinnuille, annetaan ennalta ehkäisevästi antibioottipistoksia, jotta taudit eivät häiritsisi eläimen nopeaa kasvua ja tehokasta lihan tuotantoa. Tällainen liiallinen antibioottien käyttö altistaa eri bakteerikannat yhä enemmän antibiooteille, mikä taas lisää bakteerilajien kilpailua sekä luonnonvalintaa. Antibioottirikkaassa ympäristössä bakteerien pitää kilpailla selviytymisestä, joten bakteerin perimässä tapahtuu entistä enemmän muutoksia, jotka johtavat uusien kantojen syntyyn. Kun satunnaisesti tapahtuvien muutosten määrä perimässä kasvaa, on todennäköisenpää, että bakteerikannalle kehittyy hyödyllinen mutaatio, jonka avulla antibiootti ei tapakaan soluja. S. aureuksellle on kehittynyt juurikin tällaisen hyödyllisen mutaation kautta vastustuskyky eli resistenssi suurinta osaa tällä hetkellä kliinisessä käytössä olevia antibiootteja vastaan. Voidaankin karkeasti sanoa, että vuosikymmeniä kestänyt antibioottien liiallinen käyttö on luonut S. aureuksen aiheuttamista ja muistakin ennen helposti parannettavissa olevista infektioista ihmiselle vaarallisia, koska ei ole enää olemassa bakteereihin tehoavia antibiootteja.

Siinä oli muutama pointti miksi mun mielestä Staphylococcus aureus on todella kiinnostava patogeeni ja samalla mun lempibakteeri. ”Hullu bakteerinainen” on saanut tilaisuuden perehtyäaiheeseen enemmän, koska mun kandin tutkinnon kirjallisuustutkielma käsittelee metisilliiniresistenttiä S. aureusta (MRSA) ja kyseisen bakteerikannan antibioottiresistanssin mekanismia.

Eppu

Mun kandi-&vaihtolaiffia voi seurata parhaiten seuraavista somekanavista:

ig: eppuuu_

sc: eppuuuu

Lähteet:

Madigan MT, Martinko JM, Dunlap PV & Clark DP (eds) (2009) Brock - Biology of Microorganisms. San Francisco, Pearson Education Inc. 

Vieraskynä: Hullun bakteerimuijan biokemian kurssit Würzburgin yliopistossa

Kesä lähestyy ja samalla myös mun biokemian opintojen aloitus täällä Saksassa! Aattelin näin pitkänperjain kunniaksi kertoa tässä postauksessa siitä, että millasia kursseja oon suunnitellut opiskelevani täällä ja miksi. Nää kurssit ei oo vielä alkamassa moneen viikkoon, että en vielä tiedä konkreettisesti millaista luennoilla käyminen ja opiskelu täällä Saksassa sitten on.

Oon suunnitellut käyväni täällä kesälukukauden aikana seuraavat kurssit:

Pathogenicity of microorganisms A

Pathogenicity of microorganisms B

Molecular Oncology

Lab Rotation Oncology

Elektronenmikroskopie und Bildverarbeitung in der Strukturbiologie

A2 Deutch

Listan alkupäässä komeilee kaksi mikrobiologian laitoksen kurssia ja onko se mikään ihme, ku oon tunnetusti tämmönen crazy bacteria lady. Kurssin nimesrä päätellen kurssi käsittelee eri patogeenisia mikro-organismeja eli kaikkea mistä mää just tykkään! Yliopiston nettisivuilla oli todella huonosti kurssi kuvauksia tai tietoa kurssien sisällöstä, niin en tarkalleen tiedä mikä pohjatietotaso kursseille vaaditaan tai mitkä on oppimistavoitteet jne. Mää lähetin mun Learning Agreementin (=dokumentti, jossa on opiskelusuunnitelma ja sen lisäksi vaihtarin, kotiylipiston kv-koordinaattorin eli Jarin ja vaihtoyliopiston yhdyshenkilön allekirjoitukset) biologian koulutusohjelman vaihtarivastuuhenkilölle ja hän sanoi, että mun kurssivalinnat on okei eli varmaan tuun pärjäämään kaikilla suunnittelemillani kursseilla.

Mikrobilsan lisäksi oon valinnut pari onkologian kurssia: Molecular Oncology ja Lab rotation Oncology, joista jälkimmäinen on laboratorioharjoituskurssi. En kyllä yhtään tiedä tarkalleen mitä lab rotation tarkoittaa (eikä taaskaan ollut kurssikuvauksia näkyvillä…), mutta tuo oli ainoa kiinnostavalta kuullostava labrakurssi kesälukukauden aikana. Onkologian labrakurssille otetaan vain 18 opiskelija ja mun vaihtarivastuuhenkilö sanoi, että mun pitää otta yhteyttä kurssin vastuu opettajaan ennen kurssin alkua, että saan tietää, voinko osallistua kurssille vai en.

Viimeinen biokemian kurssi eli tuo Elektronimikroskooppikurssi oli vähän villikortti, että jos en pystykkään esimerkiksi suorittamaan tuota labraharjoitusta. Ja sit lisäksi päätin opiskella täällä toisenkin saksan kurssin ja toivottavasti minulla on tuon kurssin jälkeen A2 -tason saksan kielitaito. Mietin pitkään, että tuleeko mun lukukaudesta liian rankka, koska viimeisellä viikolla A1 -kurssilla mulla meinas mennä hermo akkusatiivien ja datiivien kans. Mutta sitten tulin siihe tulokseen, että jos haluan oppia uuden kielen, niin paras ympäristö sen oppimiseen on nyt täällä vaihdossa.

Kaikki mun valitsemat biokemian kurssit on maisterivaiheen kursseja, koska täällä Würzburgin yliopistossa biokemian kandivaiheen kurssien opetuskieli on saksa. Ja toisaalta, mää oon just ja just valmistumassa kandiksi, niin onko mun järkee enää käydä kandikurssei ku niitä ei ehkä voi lukea mukaan maisteriin? Suurimmassa osassa mun luettelemia kursseja opetuskieli on englanti, mutta joidenkin kurssien kuvauksessa lukee deutch/englich, joten saapa nähdä paljonko niillä kursseilla sitten on opetusta englanniksi. Nuista kursseista kertyy mulle noin 35 op ja mulla on jo suoritettuna se saksan A1 kurssi (8 op). Oon valinnut nuita kursseja ehkä hieman liikaa (tavoitehan olisi siis suorittaa täällä vain 30 op), mutta on varaa jättää joku kurssi pois, jos se opetus onkin enimmäkseen saksaksi tai sisältö on mun tietotasoon nähden liian vaikea.

Mutta, ootan innolla lukukauden alkua ja kurssien alkamista! Varsinkin ootan nuita patogeenikursseja, koska sellasia meillä ei oikeastaan Oulussa ole ja haluan oppia lisää esimerkiksi mun lemppisbakusta S.aureuksesta :)

Eppu

Mun kandi-&vaihtolaiffia voi seurata parhaiten seuraavista somekanavista:

ig: eppuuu_

sc: eppuuuu

Vieraskynä: Kansainvälisen opiskelijavaihdon ensiaskeleet

Hei *käden heilutus emoji*

Mun nimi on Eevasisko ja oon viittä vaille valmis kandi Oulun yliopistosta biokemian koulutusohjelmasta. Mun sivuaine on ylläripylläri kemia ja hitaasti mutta varmasti valmistuvan kirjallisuusturkielmani aihe on ”Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus”.  Oon kotoisin ihka ihanalta Pohjois-pohjanmaanlta pienestä Oulaisten kunnasta. Oon elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni böndellä ja sen huomaa viimeistään mun vahvasta murteesta.

Oon tällä hetkellä saksassa vaihdossa ja kirjottelenkin tätä postausta yliopiston pääkirjastossa. Biokemian osa-alueista lähinnä mun sydäntä on mikrobiologia sekä onkologia ja ehkä siksi mää valitsinkin vaihtokohteekseni Würzburgin yliopiston, koska täällä on tarjolla kursseja mun kiinnostuksen kohteista eikä näitä sisältöjä opeteta meillä Oulussa niin laajasti. Lisäksi mua on aina kiinnostanut Saksa ja sen monipuolinen teollisuus, joten päätin hakeutua kandiopintojeni aikana tänne Saksaan vaihtoon.

Kuva 1. Würzburg am Main. Tää kaupunki on best.

Saksassa kesälukukausi alkaa vasta 24.4., mutta mää saavuin tänne jo 6. päivä maaliskuuta. Nyt varmaan herää kysymys, että miksi muutin tänne melkeen kaksi kuukautta ennen itse opintojen alkua. No siksi, että halusin osallistua vaihto-opiskelijoille ilmaiselle saksan kielen intenssiivikurssille ja mulla ei oikeestaan ollut opintoja jäljellä/kursseja käymättä Oulussa. Ennen Würzburgiin saapumista osasin saksaa ehkä kaksi sanaa, joten nopea ja tiivis saksan kielen alkeiskurssi tuli todellakin tarpeeseen. Intenssiivikurssi kesti maaliskuun ajan ja sain siitä A1 tason todistuksen saksan kielitaidosta. Kolmas syy jo maaliskuussa Saksaan muuttamiselle oli se, että täällä saksassa opiskelija-asunnot vuokrataan koko lukukauden ajaksi, eli minun tapauksessa kämppäni vuokrasuhde täällä Saksassa alkoi jo 1.3.2017 ja loppuu syyskuun 30. päivä. Eli jos oisin tullut tänne vasta huhtikuun loppu puolella, olisin joutunut maksaan ”turhasta” maaliskuun vuokran tänne Saksaan.

Samalla saksan A1 kurssilla minun kanssani oli paljon mukavia vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Meille muodostui heti yhtenäinen porukka, jonka kassa olemme käyneet lounaalla ennen saksan luentoja tai tutustumassa viikonloppuisin Würzburgin yöelämään. Lisäksi kurssin opettaja oli tosi hyvä, jämpti ja nuori, mikä teki saksan opiskelusta entistä mukavampaa ja helpompaa.

Kuva 2. Saksan intenssiivikurssin porukka. Viimesenä päivänä kurssia koko porukka kokoontui yhteen Zentrum für Sprachen pihalle. Jokainen oli valmistanut oman maansa ruokia ja niitä sitten yhdessä maisteltiin ja vietettiin ihana aurinkoinen perjantai yhdessä. Amerikkalaiset toivat mäkkäristä ranskiksia, italialaset tomaattipastaa ja slovakialainen poika toi kotimaansa viiniä. Itse olin hieman laiska ja toin mukanani vain kaksi rasiaa salmiakkia, mutta mikä muu olisi suomalaisempaa kuin tuo musta ”karkki”, joka saa ulkomaalaiset irvistämään.

Olen siis vaihdossa Würzburgin yliopistossa kesälukukauden 2017 ajan. Kesälukukausi alkaa vasta 24.4. ja kurssien luennot loppuvat 27. heinäkuuta kieppeillä. Eli just silloin kun Suomen opiskelijakavereilla alkaa hurja vapun vietto, niin mää saan istahtaa luentosalin penkille. Kurssien tentit pidetään elokuun alkupuolella ja siinä elokuun puolivälissä tai loppupuolella mun ois tarkotus palata takaisin Suomeen ja rakkaaseen Ouluun <3 Mullois kans hurja haave tehdä harjoittelu täällä elokuun ajan (koska mun kämpän vuokrasoppari kestää syyskuun loppuun asti), mutta ainakaan vielä mulla ei oo ollut aikaa etsiä harkkapaikkoja, niin saapa nähdä. Lisäksi saksalaiset on pelotellu meitä vaihtareita heinä-elokuun yli +30 asteen helteillä, joten en tulisko siitä harjottelun tekemisestä tuossa helteessä mitään.

Oon todella paljon tykännyt olla täällä Saksassa. Oon saanut kavereita, kämppiselämä sujuu hyvin ja täällä on helppo liikkua joko julkisilla tai kävellen. Würzburgin kaupunki on niin paljon erilainen kuin Oulu tai muutkaan Suomen kaupungit ja musta tuntuu et ihmettelen tän kaupungin kauneutta joka päivä. Saksalaiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Musta tuntuu, et rakastun tähän kaupunkiin päivä päivältä enemmän.

Eppu

Mun kandi-&vaihtolaiffia voi seurata parhaiten seuraavista somekanavista:

ig: eppuuu_

sc: eppuuuu

Kiirettä ja ei niin Trömsömaista menoa

Hellou kaikki!

Tästä tulee nyt aika tylsä postaus kun ei ole paljon kuvia, koska viime aikoina oon ottanut  kuvia ainoastaan Western blottien kalvoista. Kirjoitan tätä myös maanantaiaamuna, koska viimeinen kuukausi on ollut aika haipakkaa, ku samaan aikaan on pitäny vastata artikkelista tulleisiin kommentteihin, on ollu kaikkea kivoja tapahtumia ja vastuuhommia joihin on lupautunu. Sitte ku tähän yhistetään vielä se, että kaikki ei oo menny ihan niinku Strömsössä (esimerkiksi lauantaina 5+ tuntia OYS:n yhteispäivystyksessä istumista...), niin soppa on valmis. 10h+ päivät on tullu taas tutuiksi.

On tässä tullut taas todettua kuinka epäkiitollinen menetelmä Western Blot oikeastaan onkaan, varsinki ku on hankalat näytteet. Ensin teet vähintään 3 täyttä päivää töitä, parhaimmillaan koko viikon jos vaikka näytteet tarvitsee käsittelyä, ja vasta sen jälkeen tiedät oletko onnistunut. Ja jos epäonnistut niin et voi oikeastaan tietää varmasti missä meni vikaan. Ongelma voi olla missä vain välillä huono näytekäsittely tai liian pieni näytemäärä aina huonoon vasta-aineeseen tai epäonnistuneisiin kalvon pesuihin. Alkuviikon siis paiskit hommia ja sitte loppuviikosta oot vaan että FUUUUU ja teet seuraavalla viikolla saman uusiksi. True story. Tässä vaiheessa voin suositella Milliporen Amicon Ultra-filttereitä proteiininäytteiden konsentroitiin - ilman näitä ei ois mun westernit onnistunu millään.

Oman makunsa tähän soppaan on tuonut myös kaikki kivat pikku yllärit, jotka tulee puskista. Esimerkiksi se kun väitöskirjaopintoihin kuuluvan pakollisen etiikan kurssin ensimmäinen infomaili menee jotakuinkin näin :"Tervetuloa kurssille. Ensimmäinen essee pitää palauttaa viikon päästä, good luck!". Jep jep, en muutenkaa ollu suunnitellu tätä viikkoa jo täyteen... Voisin muutenki jaappasta tuosta etiikan kurssista vaikka kuinka paljo ja kyllä, aion antaa palautetta myös. Siinä on paljon pieniä ongelmia, jotka tuppaa ärsyttämään ku on muutaki tekemistä. Toinen asia, mikä aina pääsee yllättämään on apurahojen hakemiset. Pitää olla tosi skarppina koko ajan seuraamassa millo haut aukeaa ja sulkeutuu, tietää mistä löytää tämä tieto ja mille organisaatioille ja säätiöille nyt edes kannattaa laittaa hakemusta. Pitää alkaa tehä listaa itelle, että mitä vois hakea ja mihi aikaan haut on suunnillee että vois ees vähä ennakoida. Ei oo nimittäin kiva jos kovin monesti tulee uudestaan tämä tilanne, että kuulet maanantaina apurahasta, jota voisit hakea, mutta jonka haku sulkeutuu lauantaina. Been there, done that...

Valehtelin, löysin yhen kuvan speksistä. Kasa tai lähmyläjä on parasta. Kuvannut Lasse Rautio.

Mutta ei tämä pelkkää kurjuutta ja pitkiä päiviä ole ollut. Samaan aikaan on ollut mm. PahkiSpeksin näytökset (olin puvustamassa), Histonin lanit (aina parasta), Humppabileet (Tanssitautisten järkkäämät tanssit, jossa saa hyvää ruokaa ja on kiva tanssia). Ai niin ja onhan tässä ollu myös Kontinkankaan kampuksen Tiedepäivä ja Biocenterin järjestämä Biocenter-päivä. Näistä tuo Biocenter-päivä oli kyllä hyvä, koska mikä voi mennä vikaan jos teemana on Fifty shades of fat?!?! Oli kyllä taas nii-in hyviä puheita ja laajalta skaalalta, että oli koko päivän hyvä mieli ja vielä oikeastaan koko loppuviikonki. Erityisesti mieleen jäi puheet rasvasolujen ja syöpäsolujen yhteispelistä (koska liippaa läheltä omaa tutkimusta) ja siitä miten äidin ylipaino vaikuttaa epigenetiikan kautta myös lapsen aineenvaihduntaan ja painoon (ei ole siis ihan tuulesta temmattu huomio, että läskit äidit saa läskejä lapsia). Vielä jännempää oli se, että nämä huonot vaikutukset saa todennäköisesti poistettua lisäämällä liikuntaa ennen ja raskauden aikana (ei tietenkään ihan raskauden loppuaikana) - tärkeämpää on se että saa aineenvaihduntansa aktivoitua, koska silloin myös geenien luenta muuttuu ja lapsestasikin tulee terveempi. Painon ei siis tarvitse laskea kunhan olet aktiivinen eli kaikki ei ole menetetty vaikka ylipainoa olisi tulevalle äidille kertynytkin!

Jospa tää tästä helpottais pikku hiljaa, onneksi on pääsiäisviikko ja varmoja lomapäiviä.