Menneiden kaivelua ja tulevaisuuden ennustamista

On taas se aika vuodesta kun saa tehdä läjän katteettomia lupauksia, polttaa itsensä uuden vuoden tinoja valaessa ja jatkaa jouluna hyväksi havaittua vyötärön kasvatus - projektia. Mitä lupauksia mahtoivat pienet biokemistityttäremme tehdä viime vuonna ja mitä he kuvittelevat vuodelle 2016, let's find out! 

Ninni

Tämä vuosi tuli juostua läpi. Aloitin alkuvuodesta väitöskirjan teon, vaikka maisterin paperitkaan eivät olleet ulkona. Tein töitä koko kesän ja syksyn yrittäen saattaa maailmaan oman henkisen lapseni ennen ohjaajani konkreettisen jälkikasvun tuloa. Noh, se kaatui jälkimmäisen loppukiriin. Joten ihka oma artikkelini lojuu vielä paranneltavana.

Jotain vuodesta jäi käteen. Sain sentään ne paperit. Huomasin myös, ettei ole fiksua tehdä niin paljon töitä. Uuden vuoden virallinen lupauksen onkin ottaa rennommin. Otan uuden vuoden vastaan Tukholmassa, josta lennän Espanjaan. Vietän reilun viiikon matkaten bussilla ympäri Andalusiaa kaukana sähköpostin tavoittamattomissa.

Alkuvuodesta tapahtuu muutakin jännää! Vuotta 2015 väritti kova ikävä Ouluun jääneiden kavereiden perään. Muutaman viikon päästä tapaan viiden vuoden tauon jälkeen lukiokavereitani! Oiva tilaisuus tarkkailla miten hyvin aivot ovat säilyttäneet tai vääristelleen muistoja...

Ehkä tämä lupaa hyvää ensi vuodelle?

Krista

Kevään suunnitelmat menivät aika lailla kuten odotinkin; kävin muutaman mielenkiintoisen kurssin ja sain gradunikin valmiiksi kesän korvilla. Valmistuminen nyt on vähän jäänyt tietyn nimeltä mainitsemattoman rästikurssin takia, mutta nyt olen saanut senkin sumplittua joten ehkä määkin joskus vielä valmistun! Valmistumista ei ole kyllä yhtään vauhdittanut se, että lepäsin kesän (ekaa kertaa sitten aikuisiällä!) ja heti syksystä aloitin väikkäritutkimusta (johon uppouduin niin täysillä, että kaikki muu jää). Väsynyt olen ollut kuten viime vuonnakin, mutta nyt alan olla aika varma, että pimeydellä on jotain tekemistä asian kanssa - kirkasvalolampun hankintaan perhaps?

Vuonna 2016 olen varmaan aika 50/50 tekemässä laboratoriotyöskentelyä (soluviljelyä, histologiaa jne) ja kirjoittamassa (review-artikkelia pukkaa). Nimeni pitäisi ilmestyä ainakin yhteen julkaisuun. Opiskelen vähemmän, mutta harrastan enemmän.Toivon, että tietoni suupatologiasta syvenee ja tutkimussuunnitelmani tarkentuu. All in all, otan vuoden 2016 vastaan kohtuullisen luottavaisin mielin.

Henna

Nyt on yllättäen käynnyt niin, että en ole tänä syksynä ehtinyt kirjoitella blogiin juuri lainkaan. Koko syksy on mennyt vähän eritavalla kuin kuvittelin.

Viime kevät nyt oli sellaista aika normaalia opiskelua, mitä nyt suorittelin niitä kandin opintoja ja onnekseni sainkin kaikki tehtyä. Muistaakseni tammi- tai helmikuussa sain sen idean, että mitä jos lähtisin Ruotsiin tekemään harjoittelua. Löysin pari kiinnostavaa ryhmää joihin sitten lähetin sähköpostia ja joista toinen tärppäsi. Kesä tulikin sitten yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä istuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin lentokoneessa ja lensin kohti Tukholmaa. Harjoittelu ja Ruotsissa oleskelu meni onneksi hyvin, vaikka toki välillä olikin huonoja päiviä, niin muistelen viime kesää lämmöllä. Koko tutkimusharjoittelujakso lisäsi kiinnostustani tutkimusta kohtaan ihan valtavasti ja tuntui, että sain ihan kokonaan uuden näkökulman opiskeluun ja asiat kiinnostivat ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoa asia, jota kadun kesässä on se, etten pitänyt yhtään lomaa (lukuunottamatta paria vapaapäivää).

Ennen harjoittelun alkua selvittelin Erasmus-tukijuttuja ja muita Oulun yliopiston tukijuttuja ulkomaille lähtiöille ja huomasin, että jos harjoittelu kestää 3 kk tai pidempään yliopisto maksaa Erasmus-tuen lisäksi 800 € tuen harjoittelun tekijälle. Päätin siis, että olen harjoittelussa kolme kuukautta, sillä se helpottaa raha-asioita huomattavasti. Huomasin myös tässä vaiheessa, että jos toimin näin minulla on ensimmäistä kertaa lomaa kahteen vuoteen vasta joululomalla (olin myös töissä koko edellisen kesän). Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut parempi olla, vaikka kesän 2 viimeistä viikkoa ihan lomalla, vaikka se olisikin tarkoittanut sitä, että minulla olisi ollut huomattavasti vähemmän rahaa käytössä.

Jo ennen kesää tuntui vähän siltä, että olisin ollut loman tarpeessa ja koko syksy on tuntunut aika raskaalta. En ole varma onko hommaa ollut oikeastaan sen enempää kuin, mitä normaalistikkaan (ehkä vähän), mutta olen ollut ihan älyttömän stressaantunut ja väsynyt koko syksyn. Minulla on jäännyt tosi monia hallitusvelvollisuuksia hoitamatta, mikä harmittaa, ja lisäksi olen palauttanut monien kurssien tehtävät myöhässä. Stressaantuneisuus on näkynyt myös siinä, että olen ollut tosi flunssainen varsinkin marraskuussa. Olen nyt viettänyt joululomalla pari viikkoa tekemättä yhtään mitään ja viettäen aikaa perheen kanssa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että jotkut asiat kuten selkkareiden palauttaminen tulee tapahtumaan tosi myöhässä ja voi tehdä tammikuusta aika työlään. 

Olen todellakin samaa mieltä Ninnin kanssa siinä, että lomaa kannattaa pitää, vaikka kuinka tuntuisi että työt/opiskelu on niin mielenkiintoista, että lomaa ei oikeastaan välttämättä tarvitse tai vaikka ahdistaisi se, että tärkeät asiat lykkääntyvät. Siinä ampuu vain itseään nilkkaan, jos väsyttää itsensä niin pahasti, että asiat alkavat jäädä hoitamatta. Tästä viisastuneena aion lomailla joka kesä ainakin 2 viikkoa ja ottaa rennosti, kun siltä tuntuu.

En ole oikein pystynyt ottamaan tätä syksyä mitenkään tavallista kevyemmin (valitsemaan vähemmän kursseja), sillä suunnitelmissa on näillä näkymin lähteä takaisin Tukholmaan sitten ensi kesänä ja sitä varten minun pitää suorittaa maisterikurssit aika ripeään tahtiin. Olen myös tehnyt tässä syksyn aikana pari harjoittelua.

2016 tulee siis olemaan monessakin mielessä aika erilainen vuosi:

-Eläköidyin Histonin (opiskelijakillan) hallitushommista ja odotan innolla siitä syntyvää vapaa-aikaa. Kiva päästä näkemään, mitä uusi hallitus saa aikaan. Jatkan Supernatantti-lehdessä toimittajana ja siirrän päätoimittajan saappaat seuraavalle.

-Kevät tulee menemään kursseja suoritellessa ja maisterien kurssivalikoimaan oli ilmestynyt pari uutta kurssia, joita odotan mielenkiinnolla. Erityisesti Extracellular Matrix kurssi kiinnostaa.

-Kesäkuussa olisi tarkoitus alkaa tehdä gradua Tukholmassa siellä samassa ryhmässä, missä viime kesä meni.

En aio tehdä mitään uudenvuodenlupauksia, mutta toivottaisin kaikille hyvää uuttavuotta 2016!

Memmu

Mä olen niin onnellisessa asemassa, etten ole tainnut julkisesti(?) luvata mitään vuosi sitten! Vuosi 2015 meni puoliksi miten sen odotinkin menevän - gradua tehdessä Saksassa ja sitten Oulussa. Muutama surullinen ja harmittava muuttuja on tässä tullut matkaan, mutta ne kuuluvat elämään. Syksyllä tuli oikea sudenkuoppa gradun kirjoitukselle, mutta sieltäkin on nyt kiivetty ylös ja valmistuminen on enää käytännössä vain tutkintotodistuksen hakemisesta kiinni.

Vaan. On tänä vuonna sattunut iloisiakin asioita ja paras uutinen henk.koht. on, että pääsen vihdoin paluumuuttamaan kotiseudulle Kainuuseen! En tietenkään aio hylätä tätä blogia tai Oulun ystäviä, mutta välimatka kasvaa hieman. Ei kuitenkaan mihinkään Oulu-Jena tai Oulu-Wien suuruusluokkaan ;) Ehkä sieltä kotikotoa tulee lähdettyä katsomaan Ninniäkin helpommin Pohjois-Savoon! Tänä vuonna jätän uudenvuoden lupaukset välistä ja keskityn elämään hetkessä.

Hyvää uutta vuotta kanssatieteilijöille ja muille <3

Hyvää joulua!

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap

 Krista

Mitä saadaan kun laitetaan insinööri ja insinööri-henkinen pikkuveli asettamaan kuusi paikoilleen? Millitarkasti suorassa oleva kuusi! Myös kuusen muoto koki muutoksia kun eräät saivat oksasakset käsiinsä, ei kelvannut biokemistin valitsema kuusi sellaisenaan, nyyh :( Mutta ei se haittaa, kun tärkeintä joulussa on yhdessä touhuaminen :) Se näkynee ehkä myös kuvista, vaikka karvaturrimme ei arvostanutkaan kun ei heti saanut herkkuaan.

Lämmintä joulua ja onnekasta uutta vuotta!

Such kuusi, oh wow!

Nam nam!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ninni

Lapissa taas tänäkin vuonna! Täällä on reilusti lunta ja pimeää koko päivän. Onneksi suurimpaan osaan muutakin suomea saatiin valkoinen joulu. Jännä miten jouluna on aina pakko syödä kamala määrä ruokaa, vaikka edellisinä vuosina vannoi, että seuraavana on viisaampi...

Hyvää ja ruoantäyteistä joulua kaikille! 

Lappi ja lunta! Kuva otettu päivän valoisimpaan aikaan.

Joulutorttuja pitää olla. Tänä vuonna tein perinteisesten lisäksi kukkia.

Memmu

Joulutervehdys Kajaanista! Täällä oli puolet lumista sulanut ja lämpöasteet kahden kieppeillä kaksi päivää ennen aattoa. Kuitenkin joku tonttu oli koettanut pukea kaupunkia jouluhenkeen sopivaksi lakittamalla Uuden ajan muorin. Sitten yön aikana tapahtui joulun ihme ja tuli (pieni) lumivaippa pihalle, sekä nyt on päivä alkanut pidentyä. Ei muutakuin tunnelmallista joulua kaikille!

Biokemian opiskelijan kesätyön hakeminen

Hellurei!

Vuoden vaihdetta lähestyessä alkaa monella opiskelijalla ajatukset jo suuntautumaan tulevaan kevääseen ja (toivottavasti) kesään. Ajattelin ensin, että olisin tehnyt kuten Krista elokuussa ja esitellyt jonkun menetelmän, joka liittyy omaan graduun. Vaan, koska se kuitenkin vaatisi näin itsekriittiseltä ihmiseltä ainakin parin päivän panostuksen eikä tällä hetkellä ole hirveästi ylimääräistä aikaa (tämäkin postaus myöhästyi muutamalla päivällä), niin päädyin tekemään heinäkuun Kristat ja kirjoittamaan työnhausta. Kristan työnhakuvinkkejä siis löytyy täältä.

Tosiaan kesätyön hakeminen kannattaa aloittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Yleensä kolmannen vuoden jälkeen biokemian opiskelijat hakevat tiedekunnan tai Biocenterin tutkimusryhmiin 3 kk (tuettuun) harjoitteluun, joka siis toimii tällöin kesätyönä. Tämä on siinäkin mielessä hyödyllistä, että harjoittelusta saa myös opintopisteitä maisterin opintoihin. Muistaakseni fuksivuonna yhdeltä kurssilta oli mahdollista saada kesätyöpaikka jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tutkimusryhmästä, jos sai koko kurssin parhaat pisteet. ;) Joten reippaasti vain tutkimusryhmiä (tai yrityksiä) lähestymään!

Netin ollessa täynnä erilaisia vinkkejä hakukirjeen kirjoittamiseen (engl. cover/motivation letter) esim täällä tai täällä, niin annan omat vinkkini tieteellisen CV:n kirjoittamiseen (johon toki myös löytyy netistä hyvät ohjeet).

***

Mikä ihmeen CV? Curriculum vitae eli ansioluettelo on nimensä mukaisesti luettelo, jossa tiivistetysti esitellään työnhakijan perustiedot, taidot ja aiempi työkokemus, sekä muut ansiot. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivuilta löytyy tutkijan ansioluettelomalli, josta näkee perusrakenteen hyvin selityksineen, joten en kirjoita sitä tähän auki. Hyvä CV on lyhyt (yleensä 1-2 sivua, ellei ole ehtinyt julkaista monia artikkeleita, jotka saattavat venyttää sen jopa neljään sivuun), mikä on tärkeää, sillä työnantaja ei halua lukea montaa sivua tekstiä tilanteessa, missä hakijoita on useita.

Vertailun vuoksi: lukioikäisenä kesätöihin haettaessa ansioluetteloon tuli lähinnä omat tiedot, aiemmat kesätyöt (uusimmasta vanhimpaan listattuna), muut taidot ja harrastukset. Kun haetaan tutkimusryhmään töihin, ei tutkijoita välttämättä kiinnosta, että on ollut esim. siivoojana jonkun kesän. Tietenkin edelleen perustiedot hakijasta ja aiempi koulutus tulee listata CV:n alkuun, mutta tämän jälkeen opiskelijalla on hyvä listata esimerkiksi "Practical skills acquired during studies", jossa voi kertoa mitä menetelmiä osaa käyttää (joihin on kursseilla tutustunut). Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tieteellinen CV on parempi tehdä englanniksi, sillä jotkut ryhmänjohtajat voivat olla kansainvälisiä ja muutenkin tällä tavalla voi osoittaa oman kielitaitonsa.

Ehkä suurin ero tieteellisen ja "normaalin" ansioluettelon välillä on se, että myöhemmässä vaiheessa tutkijan uraa tieteelliseen CV:hen tulee listata omat julkaisut (publications), tutkimusrahoitus (funding), opetuskokemus ja muut ansiot. Tuolla tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivuilla olevassa mallissa näitä tulevaisuudessa relevantteja alaotsikoita on listattu näin: Tutkimusrahoitus ja tutkimustyön ohjauskokemus, Opetusansiot ja -kokemus, Palkinnot ja huomionosoitukset, Muut tieteelliset ansiot, Tutkimustyön tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus, Yhteiskunnalliset luottamustehtävät, sekä Muut ansiot.

Olen itse juuri valmistumassa filosofian maisteriksi ja omasta ansioluettelostani löytyy seuraavat otsikot henkilötietojen jälkeen: Relevant data (mm. kansalaisuus), Education, Practical skills gained during my studies, Research experience, Other skills (computer, other - joka sisältää mm. vastaavan johtajan pätevyyden radionuklidilaboratoriossa) ja lopussa lyhyesti Hobbys (johon voi laittaa halutessaan maininnan, että olen aiemmin kesätöinä ollut mm. metsätonttuna). Omaan CV:hen kannattaa myös listata kaikki mahdolliset luottamustehtävät, joissa on ollut. Esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa oppii hyvin kokouskäytäntöjä, tiimityöskentelyä, ajanhallintaa jne. Nämä ovat ns. hiljaisia taitoja, joita kuitenkin kannattaa painottaa, sillä ne saattavat nousta merkityksellisiksi antamaan hakijasta aktiivisen kuvan ja niillä erottuu joukosta.

Googlen (tai muun hakukoneen) avulla voi hakea esim. "academic cv template" ja katsoa kuvahaun tuloksia, jos miettii millaisen ulkoasun haluaa omaan ansioluetteloonsa. Oman CV:n voi myös lähettää LAL:lle tarkastettavaksi, jos on ko. liiton jäsen. Sen verran tyylittelystä vielä, että omassa ansioluettelossani on aikamääreet (kk/vuosi - kk/vuosi) vasemmassa reunassa ja itse tieto oikeassa. Muistakaa säilyttää sama tyyli kaikissa ansioluettelon kohdissa ja tasata teksti kumpaankin reunaan, jolloin se näyttää ammattimaisemmalta.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli hyötyä kandivaiheen opiskelijoille, hyvää joulun odotusta!

Memmu
PS: Huomaa gradun kirjoituksen vaikuttaneen omaan esteettiseen silmään, kun haluaa keskittää tekstin tasaisesti koko sivun leveydelle eikä sinne perinteiseen oikeaan reunaan.

Biokemian opiskelusta

Hellurei ja hellät tunteet! 

Pitkään on meijän tiedekunnassa ja edesmenneessä biokemian laitoksessa mietitty erilaisia biokemialle opiskelemaan hakemiseen liittyviä ongelmia. Yksi tällainen ongelma on ollut tiedotuksen ja tuntemisen puute - biokemiaa kun ei opeteta sellaisenaan missään toisin kuin vaikkapa fysiikkaa, historiaa ja biologiaa, joita tulee vastaan jo perusopetuksesta lähtien. Hakijat eivät siis tiedä mitä biokemia on, mitä biokemisti tekee työkseen tai että tällaista alaa voi opiskella yliopistossa. Tiedotus ja näkyvyys isolle yleisölle taas ovat vuosien aikana jääneet retuperälle. Tavallisesti kun kerron pääaineestani jollekkin tavalliselle kaduntallaajalle niin joudun toistamaan oppialani useampaan kertaan ("Niin mikäs susta nyt tulee kun valmistut?", "Filosofian maisteri, pääaineena biokemia", "Niin mitä?", "Biokemia.", "Biokemia?", "Kyllä.", "...Jaha.").

          
Viime vuosina tiedekunta on kuitenkin alkanut panostaa tämän ongelman korjaamiseen niin rahallisesti kuin myös nimeämällä vastuuhenkilön kehittämään opintojen markkinointia. Lisäksi opiskelijoita on aktivoitu mm. pitämään omissa kotilukioissaan esittelyjä biokemian opiskelusta. Lisänä näihin toimenpiteisiin jo vuoden on ollut tekeillä esittelyvideo biokemian opiskelusta Oulussa. Video valmistui viimein sopivasti abipäiville ja on nyt myös yleisesssä jaossa, tsekkaa video alta! Siinähän saattaa vaikka olla tuttuja kasvoja.

Tässä vielä allekirjoittaneen Top5-lista syistä miksi kannattaa tulla opiskelemaan biokemiaa Ouluun:

1. Mahtava yhteishenki opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä (ja Histoni!)
2. Opiskelijaa kuunnellaan/opintoja kehitetään jatkuvasti
3. Vahva opetuksen taso, erityisesti perusopetus ja vahvuualueet (proteiinikemia, soluväliaineen tutkimus)
4. Paljon laboratorioharjoituksia (eli käytännön taitojen oppimista) opintojen aikana
5. Sijainti yliopistollisen sairaalan kyljessä eli tarjolla on paljon myös lääketieteellistä ja kliinistä tutkimusta ja tutkimusryhmiä (harjotteluja, lopputöitä ja tulevaisuuden työelämää ajatellen)

Eipä muuta tällä kertaa, jatkakaa!

Krista

Kuka mitä häh?

Jos kohta suomalaiset yleisesti ottaen ovat maailman tittelinkipeintä kansaa, yliopistolla sitä vasta osataan; ulkopuolisia on sekoittamassa virallisia, epävirallisia, vanhoja ja uusia oppiarvoja ja ammattinimikkeitä. Joten ajattelin aukaista perusnimityksiä akatemian ihmemaailmassa. Nämä ovat sitten luonnotieteilijöiden nimityksiä. Koulutusohjelmat antavat mielellään omat etuliitteensä näille, mutta kiitos EU-uudistusten, tutkinnon suoritusajat ovat yhteneväiset.

Oppiarvot

Luonnotieteiden kandidaatti (Bachelor of Science, BSc)

Alemman korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Käytännössä tähän menee kolme vuotta (jos etenee ajallaan) ja ansaittavana on 180 opintopistettä. Kandidaatti vaiheen lopulla tehdään kandidaattitutkielma, joka on yleensä kirjallisuuskatsaus, sekä kypsyysnäyte omalla äidinkielellä. Älkää kysykö miksi tuo ei ole "filosofian kandidaatti", kyseessä on joku uudistus vuodelta 1992.

Filosofian maisteri (Master of Science, MSc)

Maisterilla on ylempi korkeakoulututkinto, jonka suoritus kestää noin kaksi vuotta eli 120 opintopistettä. Maisterin lopuksi tehdään Pro Gradu ja kypsyysnäyte.

Filosofian lisensiaatti (Licentiate)

Lisensiaatilla on takana noin kuusi vuotta opintoja ja vähintään 360 opintopistettä yhteensä. Biokemistit harvemmin hankkivat lisensiaatin pätevyyttä. Käytännössä tämä on välimuoto maisterin ja tohtorin välillä.

Filosofian tohtori (Doctor of Philosophy, PhD)

Saadakseen tohtorin arvon henkilön täytyy tehdä tutkimusta ja julkaista vähän sääntötulkinnoista riippuen noin kolme artikkelia. Aiemmin tohtorit saattoivat haahuilla yliopistolla kymmenenkin vuotta, mutta nykyään alkaa kova patistelu ja marmatus ellei valmsitu neljässä vuodessa. Tutkinnon saadakseen täytyy kirjoittaa väitöskirja, eli käytännössä yhteenveto edellä mainituista artikkeleista. Kun väitöskirja on tarkistettu ja hyväksytty, järjestetään väistötilaisuus, jossa tätä varten valittu vastaväittäjä tenttaa väitöskirjan tekijää.

Dosentti (adjunct professor)

Dosentti on vähän outolintu. Kyseessä on arvonimi, joka antaa oikeuden käyttää dosentin nimeä, mutta joka ei ole yhtä kuin työsuhde yliopistoon. Vielä ennen vuotta 2010 dosenttuuri oli virka, nyt siis enää ammattinimike (paitsi puolustusvoimissa, sanoo Wikipedia). Perinteisesti dosentuurin minimivaaatimus on ollut kahta hyvää väitöskirjaa vastaava työkokemus.  Dosentilla on yleensä opetusvelvollisuus tai kokemusta siitä.

Tohtorin hattu. Näitäkin on eri värisiä ja lyyra vaihtelee yliopistoittain.

Virallinen työnimike

Tutkija on löysä käsite henkilöstä, joka tekee tutkimustyötä yliopistossa, ammattikorkeassa, yrityksessä, instituutisssa tai ihan itsekseen. Jos tutkijalla on Suomen Akatemian rahoitus, hänestä voidaan käyttää nimitystä "akatemiatutkija". Suomessa tutkija etenee yliopistossa "portaittain" seuraavaan malliin:

Alin porras: Tohtorikoulutettava/Nuorempi tutkija (Early stage researcher)

Alimmalla askelmalla ovat väitöskirjan tekijät. Pitää kuitenkin huomata, että jos henkilöllä on apuraha, hän ei ole työsuhteessa yliopistoon, eikä siis toimi nimikkeellä "nuorempi tutkija". En tiedä muista, mutta ainakin Itä-Suomen yliopistossa tällaisia henkilöitä tituleerataan "apurahansaajiksi". Yliopisto palkkaa vuosittain tietyn määrän väitöskirjatyöntekijöitä, jotka pääsevät virallisesti alimmalle portaalle.

Toinen porras: Tutkijatohtori (Research fellow) ja Yliopisto-opettaja

Tutkijatohtoriksi (research fellow) kutsutaan henkilö, jolla on melko vastikään väitellyt ja joka työskentelee melko itsenäisesti, mutta on kuitenkin jonkun toisen alainen. Yliopisto-opettajan muodolliseksi pätevyydeksi riittää maisterin tutkinto, vaikkakin yleensä heillä on väitöskirja takana ja he osallistuvat tutkimukseen. Yliopisto-opettajat palkataan yleensä määräaikaiseksi ja he opettavat peruskursseja.

Kolmas porras: Yliopistolehtori (Lecturer)  ja apulaisprofessori (associate professor)

Yliopistolehtoreita ei enää nimitetä uusia, koska jokin nimimuutos niin määrää, mutta jotkut jo nimitetyt haluavat pitää arvonimen ja ovat siihen myös oikeutettuja. Käytännössä yliopistolehtorin tehtävät olivat hyvin samoja kuin apulaisprofessorilla, eli laajempi opettaminen ja opetusmenetelmien kehittäminen. Apulaisprofessori on muutenkin jännä välimuoto professorin ja yliopisto-opettajan välillä.

Neljäs porras: Professori  (Professor)

Professorin arvo on korkein mitä suomalaisissa ylioopistoissa voi saada. Professorit ovat käytännössä kokeneita tutkijoita, joiden toimenkuvaan kuuluu tutkimuksellisia, opetuksellisia  ja hallinnollisia tehtäviä. Vuoden 2010 jälkeen professorin pätevyyttä ei ole laissa määritelty, mutta on äärimmäisen harvinaista, että professorilla ei ole tohtorin tutkintoa. Näin saattaa kuitenkin olla taiteellisilla aloilla.

Mikäli professorilla on Suomen Akatemian rahoitus, voidaan häntä kutsua "akatemiaprofessoriksi" (academy professor), tarkoittaen, että hän on yliopistolla työsuhteesssa, mutta Suomen Akatemia maksaa palkan. Professorit ovat yleensä palkattu "toistaiseksi". Tällöin he saavat eläkkeelle jäätyäänkin nimittää itseään professoreiksi. Jos halutaan tehdä ero eläkkeellä ja työelämässä olevan professorin välillä, voidaan ensimmäistä kutsua tittelillä professori emeritus, jos kyseessä on mies, tai professori emerita, jos professori on naispuolinen. Nimitys kirjoitetaan yliopiton ulkopuolla usein emeritusprofessori.

 

Muut yliopistovirat

Yliopiston tehtävä on tutkimuksen lisäksi myös opettaa. Tällöin on muodostettu useita hallinnollisia virkoja, joiden haltijat saattavat olla myös osa-aikaisia tutkijoita.

Yliopisto rehtori (academia rector)

Rehtori on aika ilmeinen henkilö, eli yliopiston koulutuksellinen johtaja. Yliopistorehtoreista kuitenkin mainittakoon, että he ovat käytönnössä aina olleet kyseisessä yliopistossa professoreina.

Dekaani (Dean)

Dekaani on tiedekunnan johtaja. Yliopistolaissa ei ole mainintaan dekaanista, mutta (jälleen) käytännössä dekaanin on oltava ensin professorin ko. tiedekunnassa. Dekaanin tehtävä on määräaikainen, yleensä 3-5 vuotta kestävä pesti.

Amanuenssi

Amanuenssi vastaa muiden koulujen opoa, eli opinnonohjaajaa, sillä erotuksella, että amanuenssi yleensä myös järjestelee lukujärjestyksiä ja usein osallistuu opettamiseen.

Koordinaattori

Koordinaattori on virallisesti tunnustettu nakkimaati, joka huolehtii jostain tietystä yliopiston hallinnollisesta osa-alueesta. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on koordinaattori, joka huolehtii tietyn tohtoriohjelman tiedotuksesta, neuvoo byrokratian kanssa, huolehtii seminaarien käytännön järjestelystä ja on kaiken kaikkiaan mainio henkilö auttamaan pulassa olevaa väitöskirjatyöntekijää.

Muut tittelit

Luulitko, että edellä mainitut riittävät? Ehei, yliopistossa rakastetaan ihmisten lokeroimista.

Post doc

Väiteltyään tohtoriksi yliopistossa jatkavaa henkilö kutsutaan post doc:ksi. Post doc vaihtaa usein yliopistoa ja/tai ryhmää muutamaankin kertaan post doc -projektien perässä. Post doc projekti kestää yleensä vuodesta kahteen, ja sen aikana henkilö toimii (kohtuu) itsenäisenä tutkijana jonkin ryhmän sisällä osoittaakseen osaavansa johtaa omaa projektia. Usein tarkoituksena on lähteä ulkomaille verkostoitumaan ja oppimaan uusia tekniikoita, joita voi hyödyntää palatessaan kotiyliopistoon ja perustaessaan oman ryhmän.

Senior scientist

Erityisesti isoissa ryhmissä on pitkään mukana roikkuneita post doc ajan jo ohittaneita tutkijoita, jotka eivät joko halua lainkaan perustaa omaa ryhmää tai he odottelevat sopivaa tilaisuutta perustaa sellainen.

Tällainen monenkirja joukko yliopistolla haahuilee. Varmaan heti tämän julkaisun jälkeen iskee mieleen kymmenkunta listalta unohtunutta virkaa...

-Niina

P.S. Kiitoksia Internetin ihmemaailmalle kuvista, joiden alkuperäistä tekijää on mahdoton selvittää. Tutkija minussa on kauhuissaan lähdeviitteiden puutteesta.

Melatoniini for the win?

Uniongelmat

Minulla on erinäisistä syistä ollut nyt parin kuukauden ajan epäsäännöllisesti uniongelmia. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin hankalaa ensin saada unta, tai sitten kun olet jo kerran nukkunut muutaman unisyklin ja herännyt, niin nukahtaa uudestaan. Tämän takia yöunet ovat jääneet suhteellisen lyhyiksi ja vaikutus näkyy jokapäiväisessä jaksamisessa. Eräs ystäväni ehdotti minulle, että kokeile melatoniinia, joten tässä sitä taustatutkimusta (aka googlailua ja yhteenvetoa) teille. 
  
Melatoniini (C₁₃H₁₆N₂O₂ eli N-asetyyli-5-metoksitryptamiini)

Melatoniinin rakennekaava
Kuva: Wikimeadia Commons

 













Melatoniini on monista syistä (mm. hermoston rappeutumisen ehkäiseminen^[1.]) valmisteena hyvä ikäihmisille, mutta tässä postissa keskitytään nyt vain nuorten opiskelijoiden (jotka eivät halua käyttää unilääkkeitä) uniongelmiin.

Melatoniinia esiintyy luontaisesti ihmisen elimistössä ja se on ns. ”pimeähormoni” tai ”yöhormoni”, joka säätelee kehon vuorokausirytmiä (olematta kuitenkaan pääsääntelijä ^[2.]). Vireystilan lisäksi se vahvistaa elimistön vastustuskykyä. Melatoniinia erittyy aivojen käpyrauhasesta verenkiertoon eniten keskiyön jälkeen 02-04 aikaan ^[3.] ja muulloinkin pimeän aikaan yöllä. Yksi syy, miksi stressi aiheuttaa unettomuutta, on että melatoniinin eritys vähenee stressin seurauksena. Myös alkoholi, epäsäännölliset ruokailutavat ^[1.], tupakointi ^[1.] ja vanhetessa ikä vaikuttavat melatoniinin tuotannon vähenemiseen. [4.] 

Käpyrauhanen on itsessään myös erittäin mielenkiintoinen aihe, sillä se reagoi valoon ja alkaa tuottamaan melatoniinia sen esiasteesta (prekursorista), serotoniinista. Tätä pimeäsyklin aikaan tapahtuvaa melatoniinin eritystä on tutkittu ja on löydetty synteesin rajoittava entsyymi, serotoniini N-asetyylitransferaasi (NAT), jota ei ole päiväsaikaan juurikaan kehossa, vaan pimeän aikaan sen tuotantotasot ovat ylhäällä. Jos haluaa lukea miten tryptofaanista päädytään kemiallista aineenvaihduntareittiä pitkin serotoniinin kautta melatoniiniin, voi sen tehdä täällä. [2.]

Pineal gland eli käpyrauhanen
Kuva: By Ruth Lawson Otago PolytechnicWikimeadia Commons

Melatoniinia saa apteekeista lyhyt- ja pitkävaikutteisina valmisteina, joista lyhytvaikutteista saa ravintolisänä ilman reseptiä. Sitä tulisi ottaa 30-60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa 1-5 milligramman annoksena, ja mielellään säännöllisesti samaan kellon lyömään vaikutuksen tehostamiseksi. Melatoniinin vaikutus lakkaa yleensä parin tunnin päästä nukahtamisesta. [1,4] [Editorial comment: varmaan täytyy jokaisen kokeilla mikä annos sopii parhaiten itselle, aloittaen pienimmästä määrästä]

Ravintolisän positiivisena puolena on se, ettei se aiheuta riippuvuutta tai vieroitusoireita. Melatoniini ei myöskään aiheuta tottumusta, jolloin se ei enää vaikuttaisi. Tutkimuksissa ei ole käynyt ilmi mitään vaikeampia sivuvaikutuksia, kuin mitä lumelääkkeetkään aiheuttaisivat. [1,4]

***

Mutta kuitenkin kohtuus kaikessa. Annassa oli julkaistu artikkeli yliannostuksen sivuvaikutuksista, joista voi lukea täältä. Sama lehti oli aiemmin julkaissut myös lyhyen artikkelin stressiperäisestä valvomisesta, täällä. Kuitenkin, melatoniinilla on myös tutkitusti terveysvaikutteita, joista voi lukea täältä.

Samainen ystäväni, joka minulle melatoniinia kehui, kertoi, että melatoniinin ansiosta illalla tulee aivan valtava väsymys, jolloin itsellä on hyvä mennä nukkumaan. Se ei siis ole unilääke, joka "ottaa tajunnan pois", vaan auttaa nukahtamisessa.

Hyviä unia toivottaen,
Memmu

LÄHTEET:

[1.] http://terveyshymy.fi/tohtori-tolonen/melatoniini-aivohormoni
[2.] http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/endocrine/otherendo/pineal.html
[3.] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=far20238
[4.] http://www.tietoaunettomuudesta.fi/unettomuuden-hoito/melatoniini/

Let's play a game

Ensinnäkin: Hyvää Epilepsia-kuukautta! Jostain syystä marraskuu on sekä miestenvaivojen, että epilepsiatietoisuuden kuukausi. Koska marraskuu on paraskuu. En kuitenkaan kirjoita nyt epilepsiasta. Käyn parhaillaan erittäin antoisaa Neurotieteet-kurssia, joka on valaissut monia asioita. Kurssin päätyttyä voin kirjoittaa paljon tyhjentävemmän selostuksen :)

Asiaan!

Pidettyäni esitelmän Martoille olen pohtinut aivojen vanhenemista ja maanläheisiä keinoja hidastaa sitä. Tiedostan ravinnon ja huonojen elintapojen merkityksen, mutta olen kaivannut niiden rinnalle...jotain. Viimeisimpänä luin artikkelin tietokonepelien vaikutuksesta aivojen plastisuuteen eli muokkautuvuuteen.

Tietokonepelaaminen on siirtymässä pikkupoikien huvituksesta aikuisten hyväksyttäväksi harrastukseksi. Iltasanomat alkoi kesän aikana uutisoida kansanvälisten kisojen tuloksia urheilu-uutisten tapaan. Hienoa! Jokainen uusi sukupolvi tuntuu olevan edellistä myötämielisempi pelaamisen suhteen. Isäni mielestä pelaaminen on epäilyttävää ajanhukkaa (pitänee lyödä faktoja pöytään..). Itse en ollut kiinnostunut pelaamisesta ennen kuin tapasin erään hurmaavan nörtin, joka tätä kirjoittaessani katsoo Dota 2:n Frankfurt Major -turnausta. Viimeisen Steam-tarkistuksen mukaan pikkuveljeni on pelannut 102.3 tuntia viimeisen kahden viikon aikana. Heillä harrastus on terveen rajoissa, mutta pelaamisessa on myös ongelmansa.

Peliriippuvuus 

Niinkuin mihin tahansa muuhunkin nautintoa tuottavaan asiaan, myös pelaamiseen voi jäädä koukkuun. Peliriippuvuus sairautena määritellään samaan tapaan kuin monet muutkin riippuvuudet: kun pelaaminen alkaa haitata normaalia elämistä, kyseessä on riippuvuus. Vaikka Veikkaus on muutamaan otteeseen kampanjoinut rahapeliriippuvuuden ongelmista ja monet päihderiippuvuuteen puuttuvista tahoista (mm Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä A-klinikkasäätiö) tiedostavat  myös peliriippuvuuden, niin kutsuttu videopeliriippuvuus ei ole virallisesti määritelty sairaus. Tätä on perusteltu sillä, ettei aiheesta ole tarpeeksi tutkimustietoa. Ongelmallista on esimerkiksi se, ettei pelaamiseen käytetty aika sinänsä kerro peliriippuvuudesta.

Terveyden ja hyvin voinnin laitos on myös julkaissut huolestuneille vanhemmille tietopaketin nuorten pelaamisesta (Nuoret pelissä - tietoa kasvattajille lasten ja nuorten digitaalisesta pelaamisesta). Tiedotteessa on lueteltu pelaamisen hyviä ja huonoja vaikutuksia. Huonoina ominaisuuksina mainitaan muun muassa selkäoireet, eristäytyminen ja unettomuus. Ei kuulostaa lainkaan kaukaa hauetulta, näitä saa myös muuten vain koneella roikkumisesta. Hyvinä puolina luetellaan päätöksenteon ja tiedon prosessoinnin nopeutuminen, silmä-käsikoordinaation parantuminen sekä kielten oppiminen. Erityisesti viimeksi mainitun allekirjoitan täysin. Suurin osa peleistä on tarjolla vain englanniksi - siinäpä motivoiva tapa oppia kieltä muuten vastahankaiselle kieltenopiskelijalle.

Monet valittavat väkivaltaisten pelien tuottavan väkivaltaisia pelaajia. Asiaa on tutkittu ja tuloksia on puoleen ja toiseen. Näyttäisi siltä, että normaali tasapainoinen nuori osaa käsitellä pelien väkivallan osana peliä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen sijaan valmiiksi väkivaltainen yksilö voi poimia peleistä ideoita ja käyttäytyä niiden mukaan. On siis hyödytontä kampanjoida peliteollisuutta vastaan kun tärkeintä olisi keskittyä hoitamaan nuorten yleistä hyvinvointia.

"Älypelit"

Mitenkäs ne hyödyt? Räiskintäpelien rinnalle on kehittynyt myös valtava valikoima "älypelejä" - joista jotkin ovat älykkäämpiä kuin toiset. Osa pohjaa perinteisiin pulmapeleihin, sudokuun ja ristikoihin. Osa taas väittää kovasti olevansa strategiapelejä, vaikka itse en niitä sellaisiksi kutsuisi. Pelaamista on tutkittu tieteellisesti jonkin verran ja tutkijat ovat yrittäneet itse kehittellä älypelejä. Aikaisemmin linkaamassani tutkimuksessa vertailtiin Portal 2 peliä toiseen, Lumiosity-nimiseen tutkijoiden kehittämään peliin. Tutkimuksessa huomattiin, että kaupallinen peli oli ylivoimaisesti parempi lisäämään tutkittavien kognitiivisia taitoja verrattuna kyseistä tarkoitusta varten kehittettyyn peliin.

Mikä peleissä on niin hyväksi aivoille? Aivot hyötyvät siitä, että niitä käytetään. Samanlaisen liikkeen tositaminen jatkuvasti ei kuitenkaan auta kauaa, sillä pelaaja oppii tekemään ne refleksinomaisesti. Aivoille parasta harjoitusta on peli, jossa joutuu käsittelemään monia aivojen osa-aluita, näköä, kuuloa, muistia ja kolmiuloitteista hahmotusta muuttuvassa ympäristössä. Vielä parempaa, jos peli itsessään tuottaa positiivisia kokemuksia ja pelin ratkaisun on mahdolllista löytää monella tapaa.

Kumman arvelet stimuloivan aivoja enemmän? (Pacman, Namco/Talos Principle, Devolver Digital)

Vinkkejä hyvistä peleistä

Portal & Portal 2

Suoranaiseksi kultti-ilmiöksi noussut Portal on Valve Corporation kehittämä logiikkapeli, jonka ensimmäinen opsa julkaistiin 2007 ja jatko-osa 2011. Pelaaja ohjaa Chell-nimistä naista, joka on lukittuna salaperäiseen tutkimuskeskukseen osana jonkinlaista ihmiskoetta. Chell pyrkii pääsemään pakoon ainoana aseenaan "Aperture Science Handheld Portal Device 04", jolla luodaan portaaleja, fyysisiä portteja kahden paikan välille. Pelin edetessä pelaajan joutuu ratkomaan entistä haaastavampia pulmapelejä päästäkseen eteenpäin. Ainoana seurana tutkimuskeskuksessa on tekoäly nimeltään GLaDOS, jonka kylmä kommentointi on osa pelin kuuluisaksi tehnyttä makaaberia huumoria.

Erityisen hienoksi pelin tekee siihen ohjelmoidut fysiikan lait. Portaaleja tehdessään pelaajan täytyy hyödyntää peliin ohjelmoitua liikemäärän, liike-energian ja pyörimismäärän säilymistä. Eli jos luot portaalin ensimmäisen osan lattiaan ja toisen osan seinään, hyppäät sitten korkealta tasolta ensimmäiseen, liike-energiasi säilyy ja lennät toisesta portaalista ulos putoamista vastaavalla voimalla. Lisäksi mukana on katapultteja,valoa taittavia prismoja sekä kuutioita, joita on kuljetettava paiaksta toiseen.

The Talos Principle

The Talos Principle on palkintoja kerännyt pulmapeli, jonka keskiössä on ihmismäiseksi rakennettu androidi. Pelin on kehittäny kroatialainen Croteam ja se julkaistiin vuonna 2014. Tarinallisesti pelin idea on lähes raamatullinen: mystinen ääni ylhäältä, teköäly nimeltään "Elohim", haluaa päähenkilön pohtivan olemassaoloaan ja elämän tarkoitusta. Ihmiskunnnasta on jäljellä vain kokoelma niiden tutkijoiden muistiinpanoja, jotka olivat rakentamassa pelaajan kokemaa todellisuutta. Löytääksen "valaistumisen", päähenkilön on rakottava monimutkaisia pulmapelejä, jotka edellyttävät hyvää kolmiuloitteista hahmottamista sekä päättelykykyä.

Space Engineers

Joka teekkarin märkä virtuaaliuni: suunnittele oma avaruusalus. Tai avaruuskanuuna. Tai avaruusvessa. Space Engineers on Leen Software House:n kehittämä avoin pelimaailma, jossa pelaaja pääsee toteuttamaan itseään rakentamalla avaruusaluksia. Vähän kuin Minecraft avaruudessa. Insinööriluovuutta:

Virtuaalisten koneiden rakentelu ei ehkä tässä tapauksessa anna eväitä työelämään, mutta aivoja joutuu silti rassaamaan miettiessä sisätilojen kokoa suhteessa ulkomittoihin, moottoreiden tehoa suhteessa aluksen painoon ja niin edelleen.

Peli-iloa!

-Ninni

Tällä viikolla opin...

... Että lehtiä ei voi arvioida nimen mukaan (Don't judge a journal by its name). 

Yleensä parhailla lehdillä on jotkin helpot ja selkeät  nimet (esimerkiksi Nature, Science ja Cell, meidän alalla iso on Oral Oncology). Sitten kun vastaan tulee joku herpaderp Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention niin eihän se nyt voi olla tasokas julkaisu, right? Vaan kappas kummaa sillä onkin impact factor yli nelosen eli ihan laadukas julkaisu alkaa jo olla kyseessä.  

... Että Powerpoint taipuu myös todella hyvin julkaisukuvien ja posterien tekemiseen. Uusimpiin powerpointteihin saa myös kätevät mitta-asteikot ja suuntaviivat, mitkä helpottaa mm. kuvien asettelua ihan suunnattomasti. Lisäksi kuvat ei menetä powerpoint-tiedostoissa tarkkuuttaan/yksityiskohtia!

... Että matriksin metalloproteinaaseja on eristetty mitä erikoisimmista kudoksista. Alunperinhän, noin 50 vuotta sitten, MMPt löydettiin sammakon nuijapään hännästä - pala häntää törkättiin kollageenimaljalle ja parin päivän päästä huomattiin kollageenin hajonneen hännän palan ympäriltä (MMPt siis hajottavat soluväliaineen rakenneosia, mm. kollageenia). Sen jälkeen niitä on eristetty suuria määriä mm. raskauden jäljiltä kutistuvasta rotan kohdusta.

... Että tilastotiede on edelleenkin tylsää. Hyödyllistä, mutta tylsää. 

Aivot kramppaa kun alan tekemään tilastotieteellisiä analyysejä, en voi sille mitään. Omalla tavallaan on kyllä kiinnostavaa kuinka paljon tilastotieteellisiä analyysejä käytetään ja tulkitaan aivan päin honkia ja dataa kaunistellaan joka puolelta (Still not significant).  

... Että mun yleisten mukien varastosta käyttöön ottama kahvimuki vaihtaa väriä kun siihen laittaa lämmintä nestettä! Ooh, vau. Olo on kuin pikkulapsella silloin kuin tämä sama efekti oli niissä riisimurojen mukana tulleissa muovilusikoissa (vaihtoivat väriä valkoisesta siniseen kun laittoi kylmään).

Whatcha doing there, gurl?

Toisin sanoen mitä minulle kuuluu-postaus. Lokakuu vain katosi johonkin kun työhommia ja erilaisia kinkereitä ja kissanristiäisiä on ollut sen verran paljon. Mitä sitten on tapahtunut?

Mitä hiiri sanoo?

No, ei paljon mitään sen jälkeen kun sen kieli on irrotettu (lopetuksen jälkeen tietysti) ja säilötty parafiiniin histologisia analyysejä varten. Meillä on tälläinen ortotooppinen hiirimalli käytettävissämme, jossa nude-hiiren (kyllä, karvaton hiiri) kieleen pistetään ihmisen suusyöpäsoluja (geneettisesti muokattu ylituottamaan tiettyä proteiinia tai ihan au naturel), jotka sitten muodostavat kasvaimen. Hyvä puoli tässä mallissa on se, että näille hiirille saadaan suhteellisen helposti ja kivuttomasti aiheutettua kasvaimen muodostuminen, mutta samalla niille muodostuu myös etäpesäkkeitä (yleensä läheisiin imusolmukkeisiin). Tämä malli mahdollistaa siis myös etäpesäkkeiden ja niiden muodostumisen tutkimisen.

           Mää olen nyt sitten leikannut näitä parafiiniin valettuja kieliä eli hienosti sanottuna, tehnyt histologisia leikkeitä. Käytännössä siivutan parafiinia kuin makkarakauppias gotleria, mutta paljon ohuempina (muutama mikrometrin paksuisina) siivuina. Leikkeet näyttävät ulospäin jotakuinkin silkkipaperilta ja ne myös käyttäytyvät aivan samalla tavoin kuin silkkipaperi (lue: hankaussähkö on paha, hyvin paha). Kuvassa näkyy näitä leikkeitä "nauhana" eli siis peräkkäiset leikkeet ovat tarttuneet toisiinsa, näin niitä on helpompi käsitellä ja säilöä. Tämä on ainoa "labraa", jota teen tällä hetkellä eli siis niitä käytännön hommia/kokeita.

              Jonkun verran olen näitä leikkeitä ehtinyt jo värjäämään ja kuvaamaan mikroskoopin avulla, mutta histologiasta enemmän ensi kerralla.

Leikkeitä, kyllä niissä on sitä kieltäkin mukana vaikka sitä ei tässä näy :D

Katsausartikkeli

Katsausartikkelit, nuo kaiken tärkeän taustatiedon kertojat. Katsausartikkeliin on siis koottu kasa tutkimuksia, jotka liittyvät artikkelin aihealueeseen, ja niiden avulla pyritään luomaan mahdollisimman tarkka ja ajantasainen kuva tietystä aiheesta. Itse aloittelen kirjoittamaan tälläistä omasta tutkimusaiheestani, mikä on varsin hyvä sillä samalla pohjatiedot tästä mulle kohtalaisen tuntemattomasta aiheesta (käsi pystyyn kuka muistaa matriksimetalloproteaasit joltain luennolta, Henua ei lasketa ku teit kandin tästä aiheesta :3 ). Lisäksi edellinen vastaava katsausartikkeli ilmestyi noin 10 vuotta sitten, joten tarvetta uudemmalle katsaukselle on. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että istun aika paljon tietokoneen näyttöpäätteen ääressä selaamassa artikkeleja ja erilaisia tietokantoja. Olen vähän rauhaton istumaan pitkiä aikoja paikallaan, mutta sinällään tekeminen on kivaa, koska vastaan on tullut niin monia mielenkiintoisia artikkeleja (sellaisia, että häh, voiko näinkin tehdä?!?). 

Tiedonhakua. SCOPUS on hyvä.

Ex-tempore konferenssimatka Norjaan

Kuun alussa saatiin kutsu pieneen paripäiväiseen syöpäkonferenssiin (tai paremminkin tiedetapaamiseen) Norjaan, Skiboteniin Tromssan yliopiston tutkimusasemalle. Ryhmänjohtajan yllyttämänä sitten päätettiin lähteä, lentoliput hankittiin ja matkaa suunniteltiin. Saatiin myös lupa pitää esitykset omista tutkimusaiheistamme. Minullehan tämä tarkoitti, että piti noin viikossa pistää kasaan esitys ihan täysin tyhjästä... Onneksi sain apua, mutta meinasi silti vähän jännittää, että mitähän kuulijat miettii. Kun ei näitä tuloksia vielä hirveästi ole niin puhuin sitten tutkimussuunnitelmastani. Lopulta oma esitys meni ilmeisesti hyvin, itsehän en hirveästi edes muista mitä puhuin :D

           Matka Skibotniin ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Meidän oli tarkoitus lentää Oulusta suoraan Tromssaan, mutta noin 15 minuuttia ennen kuin lennon olisi pitänyt lähteä kävi ilmi, että koneessa on tekninen vika eli lentomme on peruttu. Perhana. No, eikun auton vaihto tilavampaan ja ajamaan. Skibotn on siis pohjoisessa, noin 50 km kilpisjärveltä Norjan puolelle. Matkaa tulee Oulusta noin 650 km  ja sen ajamiseen kuluu noin 9 tuntia (ainakaan jos ei ole kiire). Onneksi kuitenkin lähdettiin sillä tapaaminen oli aivan mahtava - kohtalaisen pieni ja mukava porukka keskellä ei mitään (melko kirjaimellisesti, no okei oli meillä vuoria ympärillä) puhumassa syöpään liittyvistä tutkimuksista (what can go wrong?). Syötiin hyvin, puhuttiin paljon, leikittiin vähän turisteja - All good.

Nom nom, jälkkäriä.

Maisemaa ja joku naama.

Pälä pälä.

Mikä apurahahakemus...

Samalla viikolla kun oltiin Norjassa, loppui myös hakuaika Kulttuurirahaston apurahoille. En ollut (yllättäen) ihan hirveästi ehtinyt miettiä koko hakemusta joten kiire meinasi taaskin tulla. Onneksi ohjaaja auttoi ja muutamassa päivässä saatiin muokattua aiemmasta tutkimussuunnitelmasta hakemusta varten työsuunnitelma ja samalla lisättyä siihen noin n+1 yksityiskohtaa ja mahdollista tutkimussuuntaa. Tuo suunnitelma on vielä hyvin eläväinen ja muuttunee matkan varrella useampaankin otteeseen, mutta hyvä että on edes jotain. Aika hyvin on tullut työpisteen penkkiä kulutettua tämän ääressä, joten syytäkin olla yksityiskohtainen suunnitelma.

Väsynyt, mutta tyytyväinen

Krista

PS. Saako nyt nukkua?

PPS. En tiedä paljonko olen sitä täällä huudellut, mutta jatkan siis töitä samassa tutkimusryhmässä kuin missä tein gradutyönikin (eri ohjaajan alaisuudessa kylläkin). Jatko-opiskelijan paikka ja rahoituksiakin on haussa. Eli väitöskirjaa pukkaa minullakin :)