Jos kohta suomalaiset yleisesti ottaen ovat maailman tittelinkipeintä kansaa, yliopistolla sitä vasta osataan; ulkopuolisia on sekoittamassa virallisia, epävirallisia, vanhoja ja uusia oppiarvoja ja ammattinimikkeitä. Joten ajattelin aukaista perusnimityksiä akatemian ihmemaailmassa. Nämä ovat sitten luonnotieteilijöiden nimityksiä. Koulutusohjelmat antavat mielellään omat etuliitteensä näille, mutta kiitos EU-uudistusten, tutkinnon suoritusajat ovat yhteneväiset.
Oppiarvot
Luonnotieteiden kandidaatti (Bachelor of Science, BSc)
Alemman korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Käytännössä tähän menee kolme vuotta (jos etenee ajallaan) ja ansaittavana on 180 opintopistettä. Kandidaatti vaiheen lopulla tehdään kandidaattitutkielma, joka on yleensä kirjallisuuskatsaus, sekä kypsyysnäyte omalla äidinkielellä. Älkää kysykö miksi tuo ei ole "filosofian kandidaatti", kyseessä on joku uudistus vuodelta 1992.
Filosofian maisteri (Master of Science, MSc)
Maisterilla on ylempi korkeakoulututkinto, jonka suoritus kestää noin kaksi vuotta eli 120 opintopistettä. Maisterin lopuksi tehdään Pro Gradu ja kypsyysnäyte.
Filosofian lisensiaatti (Licentiate)
Lisensiaatilla on takana noin kuusi vuotta opintoja ja vähintään 360 opintopistettä yhteensä. Biokemistit harvemmin hankkivat lisensiaatin pätevyyttä. Käytännössä tämä on välimuoto maisterin ja tohtorin välillä.
Filosofian tohtori (Doctor of Philosophy, PhD)
Saadakseen tohtorin arvon henkilön täytyy tehdä tutkimusta ja julkaista vähän sääntötulkinnoista riippuen noin kolme artikkelia. Aiemmin tohtorit saattoivat haahuilla yliopistolla kymmenenkin vuotta, mutta nykyään alkaa kova patistelu ja marmatus ellei valmsitu neljässä vuodessa. Tutkinnon saadakseen täytyy kirjoittaa väitöskirja, eli käytännössä yhteenveto edellä mainituista artikkeleista. Kun väitöskirja on tarkistettu ja hyväksytty, järjestetään väistötilaisuus, jossa tätä varten valittu vastaväittäjä tenttaa väitöskirjan tekijää.
Dosentti (adjunct professor)
Dosentti on vähän outolintu. Kyseessä on arvonimi, joka antaa oikeuden käyttää dosentin nimeä, mutta joka ei ole yhtä kuin työsuhde yliopistoon. Vielä ennen vuotta 2010 dosenttuuri oli virka, nyt siis enää ammattinimike (paitsi puolustusvoimissa, sanoo Wikipedia). Perinteisesti dosentuurin minimivaaatimus on ollut kahta hyvää väitöskirjaa vastaava työkokemus. Dosentilla on yleensä opetusvelvollisuus tai kokemusta siitä.
 |
| Tohtorin hattu. Näitäkin on eri värisiä ja lyyra vaihtelee yliopistoittain. |
Virallinen työnimike
Tutkija on löysä käsite henkilöstä, joka tekee tutkimustyötä yliopistossa, ammattikorkeassa, yrityksessä, instituutisssa tai ihan itsekseen. Jos tutkijalla on Suomen Akatemian rahoitus, hänestä voidaan käyttää nimitystä "akatemiatutkija". Suomessa tutkija etenee yliopistossa "portaittain" seuraavaan malliin:
Alin porras: Tohtorikoulutettava/Nuorempi tutkija (Early stage researcher)
Alimmalla askelmalla ovat väitöskirjan tekijät. Pitää kuitenkin huomata, että jos henkilöllä on apuraha, hän ei ole työsuhteessa yliopistoon, eikä siis toimi nimikkeellä "nuorempi tutkija". En tiedä muista, mutta ainakin Itä-Suomen yliopistossa tällaisia henkilöitä tituleerataan "apurahansaajiksi". Yliopisto palkkaa vuosittain tietyn määrän väitöskirjatyöntekijöitä, jotka pääsevät virallisesti alimmalle portaalle.
Toinen porras: Tutkijatohtori (Research fellow) ja Yliopisto-opettaja
Tutkijatohtoriksi (research fellow) kutsutaan henkilö, jolla on melko vastikään väitellyt ja joka työskentelee melko itsenäisesti, mutta on kuitenkin jonkun toisen alainen. Yliopisto-opettajan muodolliseksi pätevyydeksi riittää maisterin tutkinto, vaikkakin yleensä heillä on väitöskirja takana ja he osallistuvat tutkimukseen. Yliopisto-opettajat palkataan yleensä määräaikaiseksi ja he opettavat peruskursseja.
Kolmas porras: Yliopistolehtori (Lecturer) ja apulaisprofessori (associate professor)
Yliopistolehtoreita ei enää nimitetä uusia, koska jokin nimimuutos niin määrää, mutta jotkut jo nimitetyt haluavat pitää arvonimen ja ovat siihen myös oikeutettuja. Käytännössä yliopistolehtorin tehtävät olivat hyvin samoja kuin apulaisprofessorilla, eli laajempi opettaminen ja opetusmenetelmien kehittäminen. Apulaisprofessori on muutenkin jännä välimuoto professorin ja yliopisto-opettajan välillä.
Neljäs porras: Professori (Professor)
Professorin arvo on korkein mitä suomalaisissa ylioopistoissa voi saada. Professorit ovat käytännössä kokeneita tutkijoita, joiden toimenkuvaan kuuluu tutkimuksellisia, opetuksellisia ja hallinnollisia tehtäviä. Vuoden 2010 jälkeen professorin pätevyyttä ei ole laissa määritelty, mutta on äärimmäisen harvinaista, että professorilla ei ole tohtorin tutkintoa. Näin saattaa kuitenkin olla taiteellisilla aloilla.
Mikäli professorilla on Suomen Akatemian rahoitus, voidaan häntä kutsua "akatemiaprofessoriksi" (academy professor), tarkoittaen, että hän on yliopistolla työsuhteesssa, mutta Suomen Akatemia maksaa palkan. Professorit ovat yleensä palkattu "toistaiseksi". Tällöin he saavat eläkkeelle jäätyäänkin nimittää itseään professoreiksi. Jos halutaan tehdä ero eläkkeellä ja työelämässä olevan professorin välillä, voidaan ensimmäistä kutsua tittelillä professori emeritus, jos kyseessä on mies, tai professori emerita, jos professori on naispuolinen. Nimitys kirjoitetaan yliopiton ulkopuolla usein emeritusprofessori.
Muut yliopistovirat
Yliopiston tehtävä on tutkimuksen lisäksi myös opettaa. Tällöin on muodostettu useita hallinnollisia virkoja, joiden haltijat saattavat olla myös osa-aikaisia tutkijoita.
Yliopisto rehtori (academia rector)
Rehtori on aika ilmeinen henkilö, eli yliopiston koulutuksellinen johtaja. Yliopistorehtoreista kuitenkin mainittakoon, että he ovat käytönnössä aina olleet kyseisessä yliopistossa professoreina.
Dekaani (Dean)
Dekaani on tiedekunnan johtaja. Yliopistolaissa ei ole mainintaan dekaanista, mutta (jälleen) käytännössä dekaanin on oltava ensin professorin ko. tiedekunnassa. Dekaanin tehtävä on määräaikainen, yleensä 3-5 vuotta kestävä pesti.
Amanuenssi
Amanuenssi vastaa muiden koulujen opoa, eli opinnonohjaajaa, sillä erotuksella, että amanuenssi yleensä myös järjestelee lukujärjestyksiä ja usein osallistuu opettamiseen.
Koordinaattori
Koordinaattori on virallisesti tunnustettu nakkimaati, joka huolehtii jostain tietystä yliopiston hallinnollisesta osa-alueesta. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on koordinaattori, joka huolehtii tietyn tohtoriohjelman tiedotuksesta, neuvoo byrokratian kanssa, huolehtii seminaarien käytännön järjestelystä ja on kaiken kaikkiaan mainio henkilö auttamaan pulassa olevaa väitöskirjatyöntekijää.
Muut tittelit
Luulitko, että edellä mainitut riittävät? Ehei, yliopistossa rakastetaan ihmisten lokeroimista.
Post doc
Väiteltyään tohtoriksi yliopistossa jatkavaa henkilö kutsutaan post doc:ksi. Post doc vaihtaa usein yliopistoa ja/tai ryhmää muutamaankin kertaan post doc -projektien perässä. Post doc projekti kestää yleensä vuodesta kahteen, ja sen aikana henkilö toimii (kohtuu) itsenäisenä tutkijana jonkin ryhmän sisällä osoittaakseen osaavansa johtaa omaa projektia. Usein tarkoituksena on lähteä ulkomaille verkostoitumaan ja oppimaan uusia tekniikoita, joita voi hyödyntää palatessaan kotiyliopistoon ja perustaessaan oman ryhmän.
Senior scientist
Erityisesti isoissa ryhmissä on pitkään mukana roikkuneita post doc ajan jo ohittaneita tutkijoita, jotka eivät joko halua lainkaan perustaa omaa ryhmää tai he odottelevat sopivaa tilaisuutta perustaa sellainen.
Tällainen monenkirja joukko yliopistolla haahuilee. Varmaan heti tämän julkaisun jälkeen iskee mieleen kymmenkunta listalta unohtunutta virkaa...
-Niina
P.S. Kiitoksia Internetin ihmemaailmalle kuvista, joiden alkuperäistä tekijää on mahdoton selvittää. Tutkija minussa on kauhuissaan lähdeviitteiden puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti