Kuukausi harjoittelua takana

Juhannuksena Uppsalassa.

Ensimmäinen kuukausi on sujunut tosi tosi hyvin ja nyt on karisseet ne viimeisetkin epävarmuudenrippeet siitä, etten pärjäisi tai että minulta odotettaisiin sellaisia asioita mitä en osaa. Tekniikoita saa opetella huomattavasti rauhallisempaan tahtiin kuin mitä kurssilabroissa. Cryo-leikkelykin tuntuu nyt huomattavasti rennommalta, kun noudatin ohjaajan vinkkiä ja otin kuulokkeet mukaan musiikinkuuntelua varten. Bussi- ja tunnelbanamatkojakin voi nykyään sanoa rentouttaviksi, kun aloin ottaa termariin mukaan kahvia ja lueskellut kirjaa tai kuunnellut musiikkia samalla.

Turistina Gamla Uppsalassa. Mäet on hautoja.

Labrahommien lisäksi olen osallistunut yhteen Journal Clubiin, jossa esittelin yhdessä toisen opiskelijan kanssa erään artikkelin, jonka kaikki osallistujat olivat lukeneet etukäteen ja sitten artikkelin tuloksista keskusteltiin yhdessä ja kritisoitiin päätelmiä ja menetelmä. Oma tietämys aiheesta ei tosin ollut sillä tasolla, että olisin osannut hirveästi esittää mitään kritiikkiä, mutta oli todella mielenkiintoista kuulla millaista kritiikkiä aiheen asiantuntijat esittivät artikkelista. Hieman toisin toteutettuna toisin Journal Clubit tosi mielelläni Histoninkin keskuuteen, mutta pitää varmaan vähän kuullostella ensin muilta opiskelijoilta miten paljon tuollaiseen löytyy kiinnostusta ja miten se kannattaisi toteuttaa. Journal Clubeista oli kyllä puhetta palautepäivillä loppukeväästä, mutta en tosiaan aiemmin oikein edes tiennyt, miten nuo toimivat. Lyhyesti sanottuna siellä siis keskustellaan jostain artikkelista, jonka kaikki lukevat ennen tilaisuutta. Opiskelijaversion näkisin itse sellaisena rentona tilaisuutena, johon joku meidän opeista voisi tulla kertomaan jostain mielenkiintoisesta artikkelista, jonka opiskelijat lukisivat toki etukäteen ja siitä voitaisiin sitten keskustella yhdessä. Rentouden taso voisi olla jopa ehkä pari olutta samalla, niin puhuminen ei ole niin jännittävää. Toisaalta Journal Clubin voisi järjestää myös jonkin kurssin yhteyteen, jolloin artikkelin aihealue olisi helpompi valita kurssin sisällön mukaisesti.

Kaikkein parasta on kuitenkin ollut ehkä huomata, miten jännittävää tutkimustyö oikeasti on! En olisi ikinä arvannut miten jännältä tuntuu katsella omia värjäyksiä mikroskoopilla, kun kukaan muu ei ole koskaan ennen (ainakaan tiedettävästi) etsinyt juuri niitä samoja juttuja. Kuullostan tosi salaperäiseltä, mutta en halua alkaa lörpöttelemään tarkemmin siitä mitä tuolla ryhmässä tutkitaan tällä hetkellä, sillä en halua vahingossakaan kertoa mitään julkaisematonta tai salaista tietoa.