Ulkomaille alan töihin?

Heippa,

tuli tässä yksi ilta sellainen hassuttelu mieleen, että entäpäs jos haluaisin lähteä Lundiin, Ruotsiin, vaikka kesätöihin tai kokonaan töihin? Miten lähtisin etsimään sieltä omia yrityksiä tai työpaikkailmoituksia (sillä yliopiston nettisivut löytyvät helposti)? Toim. huom. en ole lähdössä Lundiin, ainakaan ensi vuonna.

 EURES-paikat

Alkuun katsoisin TE-toimiston kautta löytyvät EURES-paikat (https://ec.europa.eu/eures/). EURES eli Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden portaali on ikään kuin laajennettu mol.fi EU:n sisällä. Siellä voi hakukoneeseen valita erilaisilla suodattimilla kohdemaan ja/tai kaupungin, sekä sopivilla hakusanoilla etsiä itselleen työpaikkaa. Jos ”biochemistry” ei tärppää, niin lähtisin kokeilemaan ”biotech” tai ”molecular biology”. Suodattimella ”Ruotsi” ja hakusanalla ”biochemistry” löytyi 22 avointa paikkaa, joista FT omaavalle paikkoja oli 11, LuK omaavalle 1 (scientific writing), maisterivaiheen opiskelijalle 4 (muu tai väitöskirjaopiskelijan paikka), LuK tai FM tutkinnon omaavalle 4, FM omaavalle 1 ja muu 1. Monessa vaadittiin myös jotain ko. työhön liittyvää kokemusta.

Huom; näillä hakuehdoilla tulokset tulevat kaikkialta Ruotsista, eivät vain Lundista.

Poimintana esim. tutkimusinsinöörin/analyyttisen kemistin määräaikainen paikka Uppsalassa, joka edellyttää erilaisten kromatografisten menetelmien ja titrausten tuntemusta. Työssä pääsee osalliseksi erilaisiin projekteihin ja menetelmän kehitykseen, siihen sisältyy raportointia ym. Vaatimuksena FM tai LuK tutkinto biokemian/bioteknologian alalta. (Avoimen työpaikan tunniste: 22901719, Toimiala: Muoviaineiden valmistus)

LuK - luonnontieteiden kandidaatti, B.Sc. (Bachelor of Science)
FM - filosofian maisteri, M.Sc. (Master of Science)
FT - filosofian tohtori, Ph. D. (Doctor of Philosophy)

Paikalliset yritykset

Tehokasta olisi käydä messuilla, joilla tapaa paikallisten yritysten edustajia. Mutta jos messuista eikä yrityksistä ole tietoa, niin kätevintä on etsiä jollain hakukoneella (esim. Google) ensin tietoa, että mitä yrityksiä alueelta löytyy. Esim. syöttämällä ”biotech companies in lund malmö”, löytyy tuloslistalta linkki Medicon Valleyhin (http://www.mediconvalley.com/industry/biotech-pharma), jota tituleerataan ko. sivuilla tulevaksi Euroopan innostavimmaksi luonnontieteiden innovaatioklusteriksi.

Medicon Valleyllä tarkoitetaan Kööpenhaminan lähiympäristön, sekä Ruotsin puolelta Skånen alueella toimivien biotech/life science yritysten ja tutkimuslaitosten/organisaatioiden keskittymää. Kaikkea sitä oppii selailemalla internettiä! Ja kaiken lisäksi sivuilla on oma hakukone alueen yrityksille Medicon Valley Database. Sieltä, kun valitaan hakuehdoiksi Lund, niin kone antaa omaan tietopankkiinsa listatut Lundin yritykset (Results 201). Aika hyvin, eikö?

Listalta löytyy monta mielenkiintoista biotekniikan ja lääkealan yritystä, mutta aika yllättäen myös lutikoiden (bed bugs) torjuntaan erikoistunut yritys NattaroLabs (http://nattarolabs.com/). Yritys on patentoinut keksintönsä, joten sen toimintaperiaate on avattu heidän nettisivuilleen. Hauska.

            

Puskaradio

Jos sinulla on yhtään yhteyksiä ko. kaupunkiin, niin olen huomannut, että ihmisillä on tapana auttaa kaveria. Rohkeasti vain kyselemään paikallisilta tutuilta tietoja ja puskaradioon viidakonhuuto kulkemaan. Joskus viidakko saattaa vastatakin!

Eli näillä kolmella vinkillä (EURES, hakukone, puskaradio) luulisi löytävän sopivia yrityksiä tai organisaatioita, joihin laittaa työhakemusta. Pienellä selaamisella Lundista löytyi 201 yritystä, joiden joukosta varmasti löytyisi itselle soveltuva yritys. Tai sitten voi koettaa onneaan 22 EURES-paikan suhteen, jos haluaa laajentaa koko Ruotsin laajuiseksi hakua. Ei muuta kuin töitä ja/tai harjoittelupaikkaa etsimään, vaikka sitten valtion rajojen ulkopuolelta.

Terkuin,
Memmu

Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 

- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,

Memmu

Biokemistin kesävinkit

Kesätyövinkki ensi vuodelle!

Ensi viikolla käydään vähän läpi mitä biokemistejä (ja miksei muitakin) kiinnostavia asioita kesän aikana voi tehdä/nähdä eri paikoissa. Näin kesä-prologina kerrottakoot "asiantuntevasti" (eli allekirjoittanut ei ole itse käynyt tämmöisellä, mutta mikä käsitys on jäänyt...) hyvä vinkki kansainvälistä vaihtoa pohtivalle, mutta ei kurssien eikä gradun teon merkeissä. Tämä siis jatkona aiemmalle kesätyövinkki-postille.

Btw, kv-harjoitteluunhan pääsee myös aika mukavasti Erasmus+-tuen avulla EU:n sisällä, mutta itse aiheeseen eli eri yliopistoilla ja ainakin isommilla tutkimusintituuteilla on yleensä järjestetty kansainvälinen summer school, jonne koetetaan saada parhaat/lahjakkaimmat/ahkerimmat perustutkinto-opiskelijat (undergrads). Järjestäjien lehmänä ojassa on mainostaa omaa organisaatiotaan ja luoda suhteita mahdollisiin tuleviin väitöskirjan tekijöihin, sekä heidän kauttaan näiden kotiorganisaatioihin. Samalla he myös saavat suhteellisen halpaa työvoimaa edistämään tutkimusta kesäajalle. [Toim. huom. tämä on allekirjoittaneen oma mielikuva!]

No mikä ihme summer school sitten on?

Summer school on yleensä n. 6-10 viikon mittainen harjoittelujakso, jolloin vastaanottava instituutio hankkii asunnon (ei maksa vuokraa, saattaa olla solu), tarjoaa oheisohjelmaa ja, tärkeimpänä, myöntää stipendin kansainväliselle opiskelijalle, jotta tämä pystyy tulemaan tekemään tieteellistä tutkimusta heille. Näihin summer schooleihin täytyy hakea ajoissa (kuten yleensäkin kesätöihin) ja hakuajat saattavat olla aiemman vuoden marraskuulta saman kesän tammi-maaliskuulle asti. [Kannattaa tehdä se tieteellinen CV ja pyytää vaikka jonkun kurssin vetäjää suosittelijaksi!] Itse summer school saattaa ajallisesti sijoittua heinä-lokakuulle, sillä eri maissa vietetään kesälomakuukausia eri aikoihin (esim. Saksassa talvilukukausi alkaa lokakuussa ja kesälukukausi maaliskuussa). Ensisijaisesti yleensä näihin summer schooleihin haetaan maisterivaiheen opiskelijoita, sillä heillä on jo hieman laboratoriokokemusta. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja jo aiemmin voi hakea!

Itse kuulin ensimmäisen kerran summer schoolista Wienissä: http://www.vbcphdprogramme.at/summer-school/ , mutta tiedän, että Oulusta on lähdetty myös Heidelbergiin syöpätutkimuksen pariin: http://www.dkfz.de/en/phd-program/Internship.html . Näin esimerkkeinä, noita eri vaihtoehtoja löytyy kyllä helposti hakemalla esim. "international summer school molecular biology".

Huomaa, että vinkkaaja tykkää Saksasta ja Itävallasta :D Otetaan sen kunniaksi kaksi Wienin kuvaa:

Hunndertwasserhaus

Steiermarkt

Liebe Grüβe,
Memmu

Oulu, I'm home

Sori, että tämä tulee päivän myöhässä... Kesä ja ensimmäinen harjoittelu on nyt takana. Vaikka olikin tosi haikeaa jättää työkaverit Tukholmaan, oli ihanaa palata Ouluun poikaystävän luokse ja nähdä taas kaikki kaverit. Oulussa on mukavan viileää ja on tämä muutenkin niin ihana kaupunki <3

Vaikka välillä tuntui tosi raskaalta olla vieraassa kaupungissa ja työskennellä ekaa kertaa oman alan työpaikassa olen tosi tyytyväinen, että lähdin. Sain toki roimasti lisää itsevarmuutta ja sen sellaista, mutta niiden lisäksi tuntuu, että nyt on paljon selkeämpi kuva siitä millaista tutkijan työ käytännössä on ja miten se sopii minulle ja missä on vielä kehitettävää. En tokikaan päässyt itse kokemaan mitään rahoituksen hakemisen tuottamaa stressiä tai mitään sellaista, mutta toki tällaisista asioista keskusteltiin lounaalla ja kahvipöydissä ja oli tosi hyvä jutella eri ihmisten kanssa myös tutkijan työn varjopuolista.

Harjoittelun aikana kiinnostus tutkimustyötä kohtaan kasvoi valtavasti ja tuli entistä enemmän sellainen olo, että tämä on kyllä sitä mitä haluan tehdä ”isona”. Varsinkin jos on mahdollisuus tutkia jotain sellaista, mistä on tosissaan kiinnostunut. Ennen harjoittelua stressasin paljon sitä, että jos minulta odotetaan jotain, mitä en osaa tai jos en osaa mitään. Vanhemmat kaverit toki sanoivat, että on ihan turhaa hermoilla sellaisesta ja tottahan se olikin. Kukaan ei osaa kaikkia menetelmiä ja minulle selitettiin joka kerta hyvin, mitä pitää tehdä eikä kukaan katsonut ärsyyntyneellä ilmeellä, vaikka kyselin "tyhmiä" (=kysyin kun en ymmärtänyt esim. jotain sanaa tai jonkin asian tarkoitusta, vaikka se oli joskus muille itsestään selvä) ja varmistin, että olin ymmärtänyt oikein. Nyt harjoittelun jälkeen on sellainen olo, että osaan paljon enemmän kuin, mitä kuvittelin ja, että pärjään kyllä varmasti tutkijana ihan omana itsenäni.

Vaikka Tukholma olikin aivan ihana kaupunki (voisin jopa kuvitella asuvani siellä uudestaan), se sai myös arvostamaan monia asioita, mitkä meillä on täällä Oulussa tosi hyvin. Esimerkiksi PSOAS on ihan mahtava! Mukavia asuntoja edulliseen hintaan, joissa palvelut pelaa (vikailmoitus, pyykkitupa, netti jne.) ja lisäksi asunnon saa kohtuullisen helposti. Opiskelijakulttuuri on täällä tosi mahtavaa.

Kuukausi harjoittelua takana

Juhannuksena Uppsalassa.

Ensimmäinen kuukausi on sujunut tosi tosi hyvin ja nyt on karisseet ne viimeisetkin epävarmuudenrippeet siitä, etten pärjäisi tai että minulta odotettaisiin sellaisia asioita mitä en osaa. Tekniikoita saa opetella huomattavasti rauhallisempaan tahtiin kuin mitä kurssilabroissa. Cryo-leikkelykin tuntuu nyt huomattavasti rennommalta, kun noudatin ohjaajan vinkkiä ja otin kuulokkeet mukaan musiikinkuuntelua varten. Bussi- ja tunnelbanamatkojakin voi nykyään sanoa rentouttaviksi, kun aloin ottaa termariin mukaan kahvia ja lueskellut kirjaa tai kuunnellut musiikkia samalla.

Turistina Gamla Uppsalassa. Mäet on hautoja.

Labrahommien lisäksi olen osallistunut yhteen Journal Clubiin, jossa esittelin yhdessä toisen opiskelijan kanssa erään artikkelin, jonka kaikki osallistujat olivat lukeneet etukäteen ja sitten artikkelin tuloksista keskusteltiin yhdessä ja kritisoitiin päätelmiä ja menetelmä. Oma tietämys aiheesta ei tosin ollut sillä tasolla, että olisin osannut hirveästi esittää mitään kritiikkiä, mutta oli todella mielenkiintoista kuulla millaista kritiikkiä aiheen asiantuntijat esittivät artikkelista. Hieman toisin toteutettuna toisin Journal Clubit tosi mielelläni Histoninkin keskuuteen, mutta pitää varmaan vähän kuullostella ensin muilta opiskelijoilta miten paljon tuollaiseen löytyy kiinnostusta ja miten se kannattaisi toteuttaa. Journal Clubeista oli kyllä puhetta palautepäivillä loppukeväästä, mutta en tosiaan aiemmin oikein edes tiennyt, miten nuo toimivat. Lyhyesti sanottuna siellä siis keskustellaan jostain artikkelista, jonka kaikki lukevat ennen tilaisuutta. Opiskelijaversion näkisin itse sellaisena rentona tilaisuutena, johon joku meidän opeista voisi tulla kertomaan jostain mielenkiintoisesta artikkelista, jonka opiskelijat lukisivat toki etukäteen ja siitä voitaisiin sitten keskustella yhdessä. Rentouden taso voisi olla jopa ehkä pari olutta samalla, niin puhuminen ei ole niin jännittävää. Toisaalta Journal Clubin voisi järjestää myös jonkin kurssin yhteyteen, jolloin artikkelin aihealue olisi helpompi valita kurssin sisällön mukaisesti.

Kaikkein parasta on kuitenkin ollut ehkä huomata, miten jännittävää tutkimustyö oikeasti on! En olisi ikinä arvannut miten jännältä tuntuu katsella omia värjäyksiä mikroskoopilla, kun kukaan muu ei ole koskaan ennen (ainakaan tiedettävästi) etsinyt juuri niitä samoja juttuja. Kuullostan tosi salaperäiseltä, mutta en halua alkaa lörpöttelemään tarkemmin siitä mitä tuolla ryhmässä tutkitaan tällä hetkellä, sillä en halua vahingossakaan kertoa mitään julkaisematonta tai salaista tietoa.