Vieraskynä: Tervehdys Oulun Biokemistiseuralta!

Oulun Biokemistiseura on edistänyt Oulun biotieteilijöiden asioita jo vuodesta 1971 lähtien eli 46 vuoden ajan. Seura on tarkoitettu kaikille oululaisille biotieteilijöille eli tapahtumiimme voivat osallistua (ja jäseneksemme liittyä) kaikki oululaiset biologit, biokemistit tai muut biotieteilijät, perusopiskelijat, yliopiston työntekijät tohtorikoulutettavista professoreihin, sekä yrityspuolen työntekijät. Suuri osa tapahtumistamme on avoimia sekä jäsenille että ei-jäsenille.

Vierailut paikallisiin yrityksiin on tärkeä vuosittainen aktiviteettimme. Viime vuonna vierailimme Siemenperunakeskuksella Tyrnävällä ja toissavuonna Admescopella ja Paras Biopharmaceuticalsilla. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui OYS TestLab ja ValiFinn, jotka molemmat sijaitsevat Kontinkankaan kampuksen lähimaastossa. Päivän vierailukierros aloitettiin OYS TestLabin tiloista, jotka on tarkoitettu terveysteknologiatuotteiden testaamiseen. Tilat muuntuvat helposti liikuteltavilla elementtiseinillä tarkoitukseen sopivaksi ja tuotteen kehittäjällä on käytettävissä laaja asiantuntijaverkosto: terveydenhuoltohenkilökunnalta voi saada jo tuotteen kehitysvaiheessa palautetta. OYS TestLab on maailmanlaajuisestikin uniikki konsepti ja niitä tullaan katsomaan ja käyttämään ympäri maailman! Pienenä noppitietona mainittakoon, että OYS TestLabista löytyy 3D-printteri.

Kari Vatjus-Anttila esitteli OYS TestLabin tiloja, jotka tarjoavat toimivan ympäristön terveysteknologiatuotteiden testaamiseen aidossa sairaalaympäristössä.

OYS TestLabin tiloihin tutustuttuamme jatkoimme matkaamme ValiFinnin (ValiRx) tiloihin, jotka sijaitsevat Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella. ValiFinn on monikansallinen yritys, joka tarjoaa laboratoriopalveluita. ValiFinnillä voi mittauttaa tavanomaisten veriarvojen lisäksi mm. D-vitamiini-, kilpirauhas- ja eturauhasarvoja joko lääkärin lähetteellä tai ilman. Lisäksi yritys tarjoaa akateemiselle tutkimukselle ja lääketeollisuudelle biomarkkeri- ja TRAC-palveluita. ValiFinn on erikoistunut mittaamaan D-vitamiinitasoja ja luun uusiutumismarkkereita IDS-iSYS Multi-Discipline Automated System –laitteella. TRAC-menetelmällä voidaan tutkia jopa 30 geenin ekspressiotasoja 96-kuoppaformaatissa muutamassa tunnissa, joten se on hyvä high-throughput –vaihtoehto perinteiselle qPCR-menetelmälle.

ValiFinnin tiloissa pääsimme tutustumaan verinäytteiden analysoimiseen Jani Salmivaaran johdolla.

Oulun Biokemistiseura on viime vuosina panostanut erityisesti verkostoitumismahdollisuuksien luomiseen. Isoin tapahtumamme on ollut viime vuosina myöhäissyksyinen OBNE (Oulu Bioscience Networking Event), jossa pääosin paikalliset oululaiset bioalan yritykset ovat päässeet esittelemään toimintaansa ja paneelikeskustelutilaisuudessa on pohdittu ratkaisuja mm. akatemian ja yrityspuolen vuorovaikutuksen lisäämiseen. Lisäksi järjestimme viime syksynä ensimmäistä kertaa poikkitieteellisen Tiedepläjjäys-tapahtuman, jossa oululaiset tutkijat pääsivät kertomaan omasta tutkimuksestaan tai muusta mielenkiinnonkohteestaan ilman tieteellistä pönöttämistä. Onko sinulla ideoita, miten voisimme edelleen parantaa biotieteilijöiden verkostoitumismahdollisuuksia? Kerro meille niin mietitään, miten sen voisi toteuttaa!

Tiedettä ja olutta! Tiedepläjjäyksessä kuultiin oululaisilta tutkijoilta populääristi eli kansanomaisesti faktoja kirjallisuudesta biopankkeihin rennossa pubiympäristössä.  
 

Erilaisten verkostoitumistapahtumien lisäksi panostamme myös jäseniemme virkistymistoimintaan: viime vuonna kävimme Koitelin koskella grillaamassa ja laskemassa koskea sekä järjestimme viininmaisteluillan. Lisäksi olemme testanneet mm. Tietomaan tornista laskeutumista. Tälle vuodelle on suunnitteilla ainakin picnic ja SUP-lautailua, toivottavasti kesän kelit suosivat meitä!

Lisää tietoa Oulun Biokemistiseurasta (sekä jäsenhakemuskaavakkeen 😉 ) löydät osoitteesta: www.oulubio.org 

--minna

pj, Oulun Biokemistiseura ry

Suosikki opiskelijaperinteet

Mikä tekee opiskelijajärjestöistä yhtenäisiä? Erilaiset perinteet among other stuff. Milloin jostain tapahtumasta tulee perinne? Kun sitä tarpeeksi monena vuotena vaalitaan ja ollaan omaksuttu omaksi jutuksi. No miksi perinteet ovat tärkeitä? Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan kiltaan ja opiskelijayhteisöön.

Tällä kertaa mietitään, että millaisia perinteitä meillä on/oli Oulussa, joko Histonilla tai muilla killoilla. Alla siis kirjoittajien suosikkiperinteitä, olkaa hyvä!

Memmu

Ensimmäisenä tulevat mieleen Histonin Halloweenbileet, mitkä on järjestetty joko vain oman killan kanssa tai yhdessä muiden kanssa, mutta muistaakseni jokaisena allekirjoittaneen opiskeluvuonna on järjestetty! Naamiaiset ovat aina hauskoja ja Histoneiden bileissä on ollut holiton vaihtoehto aina tarjolla. Toiset bileet, mitkä tulevat mieleen ovat Labrasitsit yhdessä kemistien kanssa. Ne tosin taidettiin järjestää vain kaksi tai kolme kertaa? (Krista: 2 kertaa) Mutta todellakin olisi perinteeksi asti voinut jatkaa, kun pääsee skoolaamaan 50 ml Falcon-putkista.

Ehkä perinteistä eniten tulee mieleen opiskelijoiden Wappu, mihin liittyy kaikenlaisia teekkaritapahtumia wesibussista fuksiuittoihin. Yleensä uittojen aikaan Histonilla on ollut oma pressu Ainolanpuistossa, which was always nice! Toinen kiva wappujuttu on ollut Histonin, the day after, wappulöhöily kiltiksellä. Yhtenä vuotena munkkeja paistettiin omassa keittiössä pienellä ja positiivisella porukalla yleiseen hyvään, sekä simaa pantiin porukalla. Siellä löhöillessä sitten kauhisteltiin ja naureskeltiin miten eri tavoilla ihmiset olivat Wappunsa viettäneet.

Nykyinen Team Kuopio (vappu 2014)

Krista

Tykkään sekä todella vanhoista perinnetapahtumista että uudemmista (lue: omana opiskeluaikanani) luoduista perinteistä. Vanhoista perinteistä parhaita ovat kyllä olleet pikkujoulut, koska jouluruoka on hyvää ja joululaulut on parhaita, haalaribileet, koska sauna ja uudet haalarit hikoiltavaksi sekä Vulcanalian etkot, joissa oli mukavaa tutustua vanhempiin opiskelijoihin ja myöhemmin ite vanhana paskana taas sitte vastavuoroisesti saa tutustua uusiin opiskelijoihin. Parasta ku on paljo samanhenkistä porukkaa paikalla!

Omana opiskeluaikana alettiin järjestää mm. laneja ja kirjoitettiin Histonin haalarivala. Olin aluksi vähän epäileväinen, että onko histonilaisilla tarpeeksi intoa ja porukkaa lanittamiseen, mutta onneksi olin väärässä! Tällaiselle yöeläjälle lanit sopii ku nyrkki silimään. Histonin haalarivalan suhteen on kyllä oma lehmä ojassa, mutta sitä oli kyllä hauska värkätä ja muutkin ovat tuntuneet siitä pitävän. Ja onhan se nyt pirun söpöä ku fuksit yhdessä vannovat sitä alussa vakavin naamoin ja lopussa puoliksi nauraen.

En tiedä voiko kiltahuoneita sanoa perinteiksi, mutta ne on kyllä ihan pirun mukavia paikkoja myös! Kahvia on aina saatavilla, torkut edistää tunnetusti opiskelun jaksamista ja juttujen taso ei voi olla ku huonoa.

Henna

En halua kirjoittaa tästä mitään vanhan opiskelijan kyynelsilmäistä vuodatusta, miten vuonna nakki oli niin siistejä bileitä ja tapahtumia ja fuksivuoden jälkeen mikään ei ole enää tuntunut samalta. Opiskelijatapahtumissa oli (ja on varmasti vieläkin, en vain ole pitkään aikaan päässyt käymään missään) oikeasti parasta se yhteishenki. Juttuja tehtiin porukalla ja kaikki haluttiin mukaan. Onhan se tokia hieno ajatus, että joku tapahtuma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ja jo muinaiset opiskelijat ovat niin tehneet, mutta perinteet ovat vain puitteet yhdessäololle ja jos joku juttu ei enää toimi, ei sitä pitäisi pelätä muuttaa.

Histonin fuksiaset oli aina kiva tapahtuma. Ensin oli fuksisuunnistus, johon oli fuksina kivaa osallistua ja möhemmin vanhempana opiskelijana oli kivaa järkätä rasteja nuoremmille opiskelijoille ja mennä sen jälkeen porukalla bileisiin, jossa palkitaan voittajat ja palkitaan Mr ja Miss Histoni.

Ninni

Oih, opiskelijatapahtumat! Niitä on ikävä. Vulcan etkot oli must, eikä sieltä tullut yleensä lähdettyä itse Vulcanaliaan ollenkaan. Laskiaisena kävin katsomassa laskiaiskisoja. Vappuna olin aina seuraamassa fuksien uittoa paraatipaikalta (tuntia ennen kun tulee paikalle niin saa istumapaikan). Kävin myös vappuaattona aina katsomassa kun yliopiston kuoro lauloi kaupungilla. Olin kerran soutamassa kirkkoveneellä. Aivan mahtava kokemus! Laneilla tulee vieläkin joskus pyörähdettyä, koska lol, miksi ei.

Histonilla ei ole kauheasti omia tapahtumia, jotka olisivat kestäneet aikaa sen vertaa että niitä voisi kutsua perinteiksi, mutta kilta on aina tarjonnut mahdollisuuksia olla porukalla. Parhaat muistot on ihan yksikertaisista tapahtumista, joissa on hengattu yhdessä.

Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 

- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,

Memmu

Sosiaalinen elämä Histonin jälkeen

Kerran histoni, aina histoni

Vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessa mietitään, että onko elämää Histonin jälkeen? Jos käydään läpi nämä Henulla ja Memmulla uuden vuoden postauksessa esille nousseiden sosiaalisten muutosten isoimmat kohdat ja löydetään vastaus kysymykseen.

1. Kaveripiiri

Opintojen alussa Histonissa on kaikki/suurin osa samassa tilanteessa ilman kavereita (tai vanhemmat opiskelijat tiedostavat tämän fukseista). Histonissa on pienet ja lämpimät piirit eli tutut ihmiset ja kaverisuhteet. Aina löytyy joku kiltahuoneelta lenkkikaveriksi tai vaikka elokuviin ja killalla on oma liikuntavuoro. Allekirjoittaneet yhdessä blogin muiden kirjoittajien kanssa pitivät myös ompeluseuraa jonkin aikaa ja yhdessä on tullut grillailtuakin.

vs.

Uudessa työpaikassa ja kenties uudella paikkakunnalla työkavereiden elämä on jo vakiintunutta ja tarvetta uusille ystäville ei ole. Perhe ja omat harrastukset vievät työkavereiden vapaa-ajan, joten ei ole samanlaista mielenkiintoa tutustua ja nähdä vielä vapaa-ajalla. Poikkeuksiakin toki on. Jos ei tunne työpaikalta tai paikkakunnalta ketään, niin kavereiden saamisen eteen täytyy tehdä paljon töitä.

Lisäksi, jos lähtee ulkomaille asumaan, on paikallisiin tutustuminen huomattavasti hankalampaa kuin muihin ulkkareihin. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta valitettavasti muut ulkkarit eivät välttämättä asetu aloilleen ja silloin juuri saamasi ystävät saattavat vaihtaa maisemaa hetken kuluttua.

2. Sosiaalinen ympäristö

Histonissa kaikki ovat biokemian opiskelijoita ja viimeistään kiltahuoneella hengailun seurauksena sinut aivopestään samaan härskiin läppään ja tutustutetaan meemeihin, jotka kaikki kiltalaisesi tietävät. Biokemma ja muut vitsit uppoavat aina kanssaolijoihin. Vanhempana opiskelijana pääset myös jakamaan viisauttasi (yleensä myös pyytämättä) nuoremmille opiskelijoille, koska kokemuksesta tiedät jo enemmän. Histoneilta myös kehtaa kysyä pöljiäkin kysymyksiä tai mielipiteitä.

vs.

Työkavereilla on erilainen tausta kuin itselläsi. Vitsit eivät aina aukea, mikä saattaa aiheuttaa nolouden tunteita. Uusimpana työpaikalla tunnet olosi "junnuksi", kun Histonissa tiesit tosi paljon asioita ja töissä kaikki on vielä uutta. On olemassa pieni kynnys, että kehtaako kysyä pöljältä tuntuvia perustavanlaatuisia kysymyksiä (joita lopulta kuitenkin kehtaa, jos ei itse osaa vastata). Uutena sinua saatetaan myös neuvoa kysymättäkin, eikä välttämättä oleteta osaavan niin paljoa (mikä on toisaalta kivaa ja turvallista, toisaalta saattaa joskus tulla omista taidoista hieman vähätelty olo).

Tämä kuva ei ole lavastettu. Haalarit pölyttymässä kaapissa.

3. Jotain positiivista (opintojen jälkeenkin)

 

Histoni on todella hyvä ja tärkeä tukiverkko opintojen ajan ja vaikka elämä muuttuu paljon sen jälkeen, niin vastassa on hyviäkin juttuja. 

Työpaikalla tapaa ihmisiä, jotka ovat opiskelleet erilaisia juttuja ja tuovat uutta näkökulmaa tutkimuksen tekemiseen. Viimeistään töissä oppii selvittämään enemmän juttuja itsenäisesti, sillä vastuun tuntee ja kantaa helpommin työympäristössä. Kiltikselle oli joskus turhankin helppo jäädä lojumaan tekemättä mitään järkevää, vaikka olisi oikeasti voinut hyödyntää luentojen välisen ajan jne.

Myös työpaikan ulkopuolella tapaa uusia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole akateemisia, ja he tuovat eri tavalla näkökulmaa elämän eri asioihin. Tietenkin Histonista syntyneet läheiset ystävyyssuhteet kestävät opintojen jälkeenkin, vaikkei enää voikaan viettää niin tiiviisti aikaa yhdessä. <3

Rohkaisu valmistumista lähestyville ja graduansa eri paikkakunnalla tekeville: rohkein ja avoimin mielin uutta kohden, kaikki meistä valmistuvat joskus ja aloittavat työuransa! Histonista saatu tukiverkko kantaa opintojen jälkeenkin.