Suosikki opiskelijaperinteet

Mikä tekee opiskelijajärjestöistä yhtenäisiä? Erilaiset perinteet among other stuff. Milloin jostain tapahtumasta tulee perinne? Kun sitä tarpeeksi monena vuotena vaalitaan ja ollaan omaksuttu omaksi jutuksi. No miksi perinteet ovat tärkeitä? Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan kiltaan ja opiskelijayhteisöön.

Tällä kertaa mietitään, että millaisia perinteitä meillä on/oli Oulussa, joko Histonilla tai muilla killoilla. Alla siis kirjoittajien suosikkiperinteitä, olkaa hyvä!

Memmu

Ensimmäisenä tulevat mieleen Histonin Halloweenbileet, mitkä on järjestetty joko vain oman killan kanssa tai yhdessä muiden kanssa, mutta muistaakseni jokaisena allekirjoittaneen opiskeluvuonna on järjestetty! Naamiaiset ovat aina hauskoja ja Histoneiden bileissä on ollut holiton vaihtoehto aina tarjolla. Toiset bileet, mitkä tulevat mieleen ovat Labrasitsit yhdessä kemistien kanssa. Ne tosin taidettiin järjestää vain kaksi tai kolme kertaa? (Krista: 2 kertaa) Mutta todellakin olisi perinteeksi asti voinut jatkaa, kun pääsee skoolaamaan 50 ml Falcon-putkista.

Ehkä perinteistä eniten tulee mieleen opiskelijoiden Wappu, mihin liittyy kaikenlaisia teekkaritapahtumia wesibussista fuksiuittoihin. Yleensä uittojen aikaan Histonilla on ollut oma pressu Ainolanpuistossa, which was always nice! Toinen kiva wappujuttu on ollut Histonin, the day after, wappulöhöily kiltiksellä. Yhtenä vuotena munkkeja paistettiin omassa keittiössä pienellä ja positiivisella porukalla yleiseen hyvään, sekä simaa pantiin porukalla. Siellä löhöillessä sitten kauhisteltiin ja naureskeltiin miten eri tavoilla ihmiset olivat Wappunsa viettäneet.

Nykyinen Team Kuopio (vappu 2014)

Krista

Tykkään sekä todella vanhoista perinnetapahtumista että uudemmista (lue: omana opiskeluaikanani) luoduista perinteistä. Vanhoista perinteistä parhaita ovat kyllä olleet pikkujoulut, koska jouluruoka on hyvää ja joululaulut on parhaita, haalaribileet, koska sauna ja uudet haalarit hikoiltavaksi sekä Vulcanalian etkot, joissa oli mukavaa tutustua vanhempiin opiskelijoihin ja myöhemmin ite vanhana paskana taas sitte vastavuoroisesti saa tutustua uusiin opiskelijoihin. Parasta ku on paljo samanhenkistä porukkaa paikalla!

Omana opiskeluaikana alettiin järjestää mm. laneja ja kirjoitettiin Histonin haalarivala. Olin aluksi vähän epäileväinen, että onko histonilaisilla tarpeeksi intoa ja porukkaa lanittamiseen, mutta onneksi olin väärässä! Tällaiselle yöeläjälle lanit sopii ku nyrkki silimään. Histonin haalarivalan suhteen on kyllä oma lehmä ojassa, mutta sitä oli kyllä hauska värkätä ja muutkin ovat tuntuneet siitä pitävän. Ja onhan se nyt pirun söpöä ku fuksit yhdessä vannovat sitä alussa vakavin naamoin ja lopussa puoliksi nauraen.

En tiedä voiko kiltahuoneita sanoa perinteiksi, mutta ne on kyllä ihan pirun mukavia paikkoja myös! Kahvia on aina saatavilla, torkut edistää tunnetusti opiskelun jaksamista ja juttujen taso ei voi olla ku huonoa.

Henna

En halua kirjoittaa tästä mitään vanhan opiskelijan kyynelsilmäistä vuodatusta, miten vuonna nakki oli niin siistejä bileitä ja tapahtumia ja fuksivuoden jälkeen mikään ei ole enää tuntunut samalta. Opiskelijatapahtumissa oli (ja on varmasti vieläkin, en vain ole pitkään aikaan päässyt käymään missään) oikeasti parasta se yhteishenki. Juttuja tehtiin porukalla ja kaikki haluttiin mukaan. Onhan se tokia hieno ajatus, että joku tapahtuma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ja jo muinaiset opiskelijat ovat niin tehneet, mutta perinteet ovat vain puitteet yhdessäololle ja jos joku juttu ei enää toimi, ei sitä pitäisi pelätä muuttaa.

Histonin fuksiaset oli aina kiva tapahtuma. Ensin oli fuksisuunnistus, johon oli fuksina kivaa osallistua ja möhemmin vanhempana opiskelijana oli kivaa järkätä rasteja nuoremmille opiskelijoille ja mennä sen jälkeen porukalla bileisiin, jossa palkitaan voittajat ja palkitaan Mr ja Miss Histoni.

Ninni

Oih, opiskelijatapahtumat! Niitä on ikävä. Vulcan etkot oli must, eikä sieltä tullut yleensä lähdettyä itse Vulcanaliaan ollenkaan. Laskiaisena kävin katsomassa laskiaiskisoja. Vappuna olin aina seuraamassa fuksien uittoa paraatipaikalta (tuntia ennen kun tulee paikalle niin saa istumapaikan). Kävin myös vappuaattona aina katsomassa kun yliopiston kuoro lauloi kaupungilla. Olin kerran soutamassa kirkkoveneellä. Aivan mahtava kokemus! Laneilla tulee vieläkin joskus pyörähdettyä, koska lol, miksi ei.

Histonilla ei ole kauheasti omia tapahtumia, jotka olisivat kestäneet aikaa sen vertaa että niitä voisi kutsua perinteiksi, mutta kilta on aina tarjonnut mahdollisuuksia olla porukalla. Parhaat muistot on ihan yksikertaisista tapahtumista, joissa on hengattu yhdessä.

Sosiaalinen elämä Histonin jälkeen

Kerran histoni, aina histoni

Vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessa mietitään, että onko elämää Histonin jälkeen? Jos käydään läpi nämä Henulla ja Memmulla uuden vuoden postauksessa esille nousseiden sosiaalisten muutosten isoimmat kohdat ja löydetään vastaus kysymykseen.

1. Kaveripiiri

Opintojen alussa Histonissa on kaikki/suurin osa samassa tilanteessa ilman kavereita (tai vanhemmat opiskelijat tiedostavat tämän fukseista). Histonissa on pienet ja lämpimät piirit eli tutut ihmiset ja kaverisuhteet. Aina löytyy joku kiltahuoneelta lenkkikaveriksi tai vaikka elokuviin ja killalla on oma liikuntavuoro. Allekirjoittaneet yhdessä blogin muiden kirjoittajien kanssa pitivät myös ompeluseuraa jonkin aikaa ja yhdessä on tullut grillailtuakin.

vs.

Uudessa työpaikassa ja kenties uudella paikkakunnalla työkavereiden elämä on jo vakiintunutta ja tarvetta uusille ystäville ei ole. Perhe ja omat harrastukset vievät työkavereiden vapaa-ajan, joten ei ole samanlaista mielenkiintoa tutustua ja nähdä vielä vapaa-ajalla. Poikkeuksiakin toki on. Jos ei tunne työpaikalta tai paikkakunnalta ketään, niin kavereiden saamisen eteen täytyy tehdä paljon töitä.

Lisäksi, jos lähtee ulkomaille asumaan, on paikallisiin tutustuminen huomattavasti hankalampaa kuin muihin ulkkareihin. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta valitettavasti muut ulkkarit eivät välttämättä asetu aloilleen ja silloin juuri saamasi ystävät saattavat vaihtaa maisemaa hetken kuluttua.

2. Sosiaalinen ympäristö

Histonissa kaikki ovat biokemian opiskelijoita ja viimeistään kiltahuoneella hengailun seurauksena sinut aivopestään samaan härskiin läppään ja tutustutetaan meemeihin, jotka kaikki kiltalaisesi tietävät. Biokemma ja muut vitsit uppoavat aina kanssaolijoihin. Vanhempana opiskelijana pääset myös jakamaan viisauttasi (yleensä myös pyytämättä) nuoremmille opiskelijoille, koska kokemuksesta tiedät jo enemmän. Histoneilta myös kehtaa kysyä pöljiäkin kysymyksiä tai mielipiteitä.

vs.

Työkavereilla on erilainen tausta kuin itselläsi. Vitsit eivät aina aukea, mikä saattaa aiheuttaa nolouden tunteita. Uusimpana työpaikalla tunnet olosi "junnuksi", kun Histonissa tiesit tosi paljon asioita ja töissä kaikki on vielä uutta. On olemassa pieni kynnys, että kehtaako kysyä pöljältä tuntuvia perustavanlaatuisia kysymyksiä (joita lopulta kuitenkin kehtaa, jos ei itse osaa vastata). Uutena sinua saatetaan myös neuvoa kysymättäkin, eikä välttämättä oleteta osaavan niin paljoa (mikä on toisaalta kivaa ja turvallista, toisaalta saattaa joskus tulla omista taidoista hieman vähätelty olo).

Tämä kuva ei ole lavastettu. Haalarit pölyttymässä kaapissa.

3. Jotain positiivista (opintojen jälkeenkin)

 

Histoni on todella hyvä ja tärkeä tukiverkko opintojen ajan ja vaikka elämä muuttuu paljon sen jälkeen, niin vastassa on hyviäkin juttuja. 

Työpaikalla tapaa ihmisiä, jotka ovat opiskelleet erilaisia juttuja ja tuovat uutta näkökulmaa tutkimuksen tekemiseen. Viimeistään töissä oppii selvittämään enemmän juttuja itsenäisesti, sillä vastuun tuntee ja kantaa helpommin työympäristössä. Kiltikselle oli joskus turhankin helppo jäädä lojumaan tekemättä mitään järkevää, vaikka olisi oikeasti voinut hyödyntää luentojen välisen ajan jne.

Myös työpaikan ulkopuolella tapaa uusia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole akateemisia, ja he tuovat eri tavalla näkökulmaa elämän eri asioihin. Tietenkin Histonista syntyneet läheiset ystävyyssuhteet kestävät opintojen jälkeenkin, vaikkei enää voikaan viettää niin tiiviisti aikaa yhdessä. <3

Rohkaisu valmistumista lähestyville ja graduansa eri paikkakunnalla tekeville: rohkein ja avoimin mielin uutta kohden, kaikki meistä valmistuvat joskus ja aloittavat työuransa! Histonista saatu tukiverkko kantaa opintojen jälkeenkin.

Year 2016, why are you so mean to us?

Vuosi 2016 on ollut ihan perseestä - ainakin jos uskoo internetin keskustelupalstoja. Paljon tunnettuja ja rakastettuja viihdemaailman tähtiä on kuollut, USA:n presidentinvaalit ei menny ihan niinku odotettiin, Syyrian kriisi ei ota helpottaakseen, terroristeillä on pitäny kiirettä ajaa rekkoja väkijoukkoihin jne.

Justin Trudeau, kuva Mememaker.net-sivustolta.

Mutta mitä mieltä me kirjoittajat ollaan? Onko vuosi 2016 ollut niin paska kuin internetin anonyymi massa väittää ja voisiko vuosi 2017 olla yhtään parempi? Let's hear it.

Henu

Vaikka olenkin ehkä henkilökohtaisesta elämästäni valittanut aika lailla tämän vuoden aikana, niin sanoisin kuitenkin, että kaikenkaikkiaan 2016 on ollut ihan hyvä, vaikkakin vaikea vuosi. Olen oppinut ihan älyttömästi uusia asioita tämän vuoden aikana ja ainakin olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti uraa tutkijana.

Tänä vuonna olen sanonut hyvästit Oululle ja muuttanut Tukholmaan, Täytyy kyllä sanoa, että Histonia, poikaystävää, perhettä ja yleisesti ottaen vanhoja sosiaalisia ympyröitä on ollut kova ikävä. Olen kokenut tämän lisäksi työelämään sopeutumisen hankalaksi. Palaan takaisin labraan loppiaisen jälkeen ja innostus on taas palautunut labrahommiin ja odotan innolla, millaisia tuloksia saan ennen joulua tekemistäni kokeista. Alan kirjoittelemaan gradua valmiiksi helmikuun loppupuolella ja silloin saatan ehkä kertoa vähän enemmän siitä, millaista tutkimusta teen.

Yhteenvetona voisin sanoa henkilökohtaisesta elämästä, että toivon vuoden 2017 olevan parempi ja ainakin rennompi kuin 2016. Haluaisin toivottaa kaikille mukavaa vuotta 2017 :)

Niina

Minulla ei ole suoranaisia idoleita, mutta muutama todella hieno näyttelijä kuoli tänä vuonna - viimeisimpänä Carrie Fisher. Huoh. Sitten maailma on menettäny joukon "anteeksi kuka?" henkilöitä.

Henkilökohtaisella tasolla tämä vuosi ei ollut ihmeellinen. Ja ei, häät eivät tehneet siitä sen ihmeellisempään, ei ollut taikaa siinä hetkessä. Kivat oli juhlat, mutta elämä jatkuu. Tämä vuosi vain eteni vauhdilla! Kirjoitan vieläkin välillä vahingossa vuosiluvun 2015.

Olen ehkä vähän pettynyt aikaansaannoksiini. Töissä on ollut viivytyksiä ja kaikki kotiprojektitkin laahaavaat suunnitellusta. Mutta jotkin asiat ovat sentään paremmin. Olen alkanut vähän paremmin hahmotamaan mitä tulevaisuudelta haluan. Olen päässyt seuraamaan lähempää yliopistopolitiikkaa, enkä ole ihan varma pidänkö siitä. Minua mietityttää myös yliopistojen rahoitustilanne. Mahtanneeko se parantua ennen väittelyäni vai pitäisikö pedata lähtöä ulkomaille. Toisekseen, minun on entistä tarkemmin pohdittava seuraavaa siirtoa myös tuon siipan kannalta - puhumattakaan nyt hypoteettisesta jälkikasvusta. Onneksi tässä on vielä aikaa. Koetan valmistautua moneen vaihtoehtoon käymällä sekä yliopistouraa että yksityistä puolta hyödyttäviä kursseja.

Vuosi 2017 on varmaan minun kohdallani samanlainen kuin 2016. Siinäpä se menee töitä paiskien :)

Memmu

Vuosi 2016 oli mielenkiintoinen ja tunnerikas vuosi. Alkuvuonna muutin Oulusta Kajaaniin projektitutkijan töihin ja valmistuin vihdoin maisteriksi. Muuttaessa Histonin (pienet ja) lämpimät piirit vaihtuivat kotikaupungin muutamiin vanhoihin kavereihin ja uuteen työporukkaan, samalla aloitin salibandyn uudelleen. Tuli siis aikamoinen sosiaalinen muutos, sekä töiden että kaveriporukan osalta. Onneksi tätä pehmittämässä oli oman suvun sosiaalinen turvaverkko. Vuoden edetessä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita, tietenkään unohtamatta Oulun kaveriporukkaa, jota aina välillä kävin morjenstamassa. Töissä sain ja uskalsin vastaanottaa vastuuta - huomasin, että kyllä minä osaan ja pystyn tähän, olen täysin kykeneväinen tutkijan töihin ja välillä jopa yllätin itseni. Työelämässä on paljon asioita, joita ei opiskelujen yhteydessä opi, mutta onneksi ne ovat sellaisia nopeasti sisäistettäviä ja loogisia [toim. huom. on toki myös epäloogisia]. Muutamia jänniä asioita, joissa sain olla mukana, olivat Kajaanin Tutkijoiden yö ja Helsingissä järjestetty ikäihmisten parissa työskentelevien koulutusseminaari, joihin olin tehnyt tieteellisen posterin. Varsinkin jälkimmäisessä tapahtumassa huomasin olevani aika hyvä small talkkaamaan ;) vaikka itse posterin esittämisen ytimekkyys on vielä vähän harjoittelun takana (muista aina yleisö kenelle puhut)! Henkilökohtaisella puolella vuoden kohokohtia olivat (badamtsihh) lomat *:D*! Kävin elokuussa kahden viikon Interrailillä ja lokakuussa kävelemässä Pienen Karhunkierroksen ensilumen aikaan.

Yksi vuoden kohokohta; Pieni Karhunkierros

Päätin jo viime syntymäpäivänäni, että vuodesta 2017 tulee minun vuosi. The year of my life. Optimistina on hyvä lähteä uuteen vuoteen, vaikka muutoksen tuulet puhaltavat jälleen. Uuden vuoden lupauksia en uskalla liiemmin tehdä, mutta kanssakirjoittajille lupaan olla jälleen hieman aktiivisempi blogin suhteen :) Viimeisin oikea panos taisi olla Pyhäinpäivän aikaan, kun yritin rekrytä Histonin fukseja kirjoittamaan vieraskynää - mutta taitavat olla vielä vähän ujoja ;/

Krista

Maailman tuulet eivät ole mua juuri hetkauttaneet - En osaa fanittaa täysillä, terrorismi ja sota herättävät lähinnä surua ja turhautumista (ymmärrän todella huonosti uskontojen takia meuhkaamista ylipäätänsäkään) ja jenkkiläkin on aika kaukana. Vähän kyllä pelottaa USA:laisten ja brittitutkijoiden rahoituksen ja liikkuvuuden puolesta näin Trumpin ja Brexitin jälkimainingeissa. Henkilökohtaisesti olen miettinyt tulevaisuutta ja uraa: Huomasin kesällä tykkääväni ohjaamisesta sekä neuvomisesta ja oikeastaan pidän esitelmien järjestämisestä, joten toivon että pääsen joskus vielä kokeilemaan myös opettamista. Olen pikkuhiljaa myös kehittänyt kiinnostuksen tiedejournalismia kohtaan, osittain tämän blogin kirjoittamisen kautta, joten saatan hyvinkin käydä jonkin kurssin Tiedeviestinnän maisteriohjelman (TIEMA) puolelta ihan mielenkiinnosta. Ehkä tätä kautta voi myös luoda itselleen uraa (ja lisätienestiä tarvittaessa)?

Vuoden 2017 suhteen olen varovaisen toiveikas: Todennäköisesti nimeni löytyy vuoden lopussa jo kahdesta artikkelista ja uusien laboratoriokokeiden pariinkiin pääsen jo heti vuoden alkupuolella (niitä sitte paahdetaankin menemään seuraavaan artikkeliin asti). Opintoja käyn vain satunnaisesti. Rahoitusta on haettu uusille projekteille sen verran ahkeraan, että eiköhän sieltä jotakin tule (mitään varmaa ei kyllä ole vielä). Väitöksiä (ja karonkkoja tietenkin myös!) pitäisi olla tulossa ainakin kolme kappaletta, joten party on!

Uuden akateemisen vuoden aloitus

2016-2017

Krista

Yritin muistella, että mitä viimeksi tuli kirjoitettua vastaavanlaiseen postaukseen, mutta sekä muisti että Google-sedän hakutoiminto pettivät minut tällä kertaa :(  Että anteeksi jos tulee toistoa.

Näitä kaunokaisia löytyy metsästä just nyt!

Mistä sitten huomaa akateemisen vuoden taas alkaneen? Aiemmin olisin vastannut suuna päänä että Vulcanaliasta (tai tarkemmin Vulcan etkoista) tietenkin! Nykyään...No, ruokalaan tarvitsee jonottaa. Tai oikeastaan ei kannata mennä ollenkaan 11.15-12.15 välisenä aikana. Kevättä kohti ruuhkat helpottuu ku väki vähenee ja kesällä voi mennä ihan millä kellonlyömällä vaan syömään, kunhan lounaspaikka vaan on auki ja ruuhkaksi kutsutaan sitä, kun joku muukin on linjastolla yhtä aikaa itsesi kanssa. Ah, auvoa. Heinäkuu varsinkin on ihan ässä työskentelykuukausi kun kaikki muut on lomalla eli laitteet ja labrat ovat vapaina eikä mihinkään tarvi jonottaa. Suosittelen. Lomailla ehtii sitte vaikka näin sienestys- ja marjastusaikaan tai ottaa pitkän joululoman.

Tämän akateemisen vuoden tavoitteet on aika selvät: ekat julkaisut pitäis saada pakettiin ja julkaistuiksi sekä aloitella uutta aluevaltausta (tai oikeastaan kahta). Eli paljon puuduttavaa istumista ja kirottua kirjoitusta, mutta kevään myötä enemmän lepposia labrahommia myös.


Ninni

Mistä tietää akateemisen vuoden alkaneen? Siitä että kaikki ovat kipeänä töissä. Ja siitä että Savotta-kahvila avaa taas ovensa ja voin käydä hätätapauksessa hakemassa evästä sieltä. Kyseinen kahvila on lukuvuoden aikana auki peräti kolmeen. Huomattavaa luksusta Kuopiossa.

Viime viikon postauksesta kaikki varmaan näkivät mitä minun akateemisen vuoden vaihteessa tapahtui. Nyt ovat sukulaiset tyytyväisiä taas seuraavat kymmenen vuotta ja minä saan jatkaa normaalia elämää. Minulla on jo lista ihania vapaa-ajan projekteja, joihin on mukava upota töiden jälkeen. Olen kehittynyt töiden jättämisessä töihin, kiitos käsitöiden. Tämä tuleekin tarpeen. Syyslukukausi on lyhyt ja vaikka työsopimukseni jatkuukin uuden vuoden jälkeen, niin joulu on sellainen henkinen haamuraja, johon mennessä pitää olla asioita tehtynä. Kirjoitan toista artikkeliani ensimmäisen ollessa vielä revareiden kynsissä. Hirvittää minkälainen tyrmäys sieltä tulee. Jouluun menessä on toivottavasti ensimmäinen versio kasassa niin saan jouluilla hyvällä mielellä. Keväällä pitää ruveta keräämään dataa väikkärin viimeiseen artikkeliin! HUI! Onneksi lähiaikoina on tiedossa kaikkea kivaa, kuten reissu Saksaan.

Alkavan akateemisen vuoden tavoitteet: töissä kaksi artikkelia ulos, vapaa-ajalla uusia vaatteita ja hattu!


Memmu

Otetaan alkuun sama kysymys kuin emännillä: mistä huomaa akateemisen vuoden alkaneen? Kuten Krista jo totesikin, aina ennen se on ollut Vulcan etkot (eli virallisten lukukauden avajaisbileiden aloittelupippalot histonilaisten kanssa). Tämä lukuvuosi on itselläni kuitenkin ensimmäinen, kun en ole enää opiskelija, enkä asu Oulussa. Opiskellessa en koskaan käynyt virallisissa avajaisjuhlissa - ei sillä, että Oulun yliopiston (OY) Saalastinsaliin mahtuisikaan koko yliopiston väki. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin töiden puolesta OY:n ja Kajaanin yliopistokeskuksen akateemisen lukuvuoden avajaisjuhlaan täällä Kainuun kamaralla. Ohjelma ei ollut erityisen pitkä, mutta E. Hartemaan lauluesitykset olivat kyllä erittäin vaikuttavia! Ja tulihan se yliopiston rehtori Niinimäkikin nähtyä. Minut voi koettaa bongata laulamasta Nälkämaan laulua täältä.

Mitä tavoitteita minulla on kuluvalle lukuvuodelle? Jatkaa tutkimusta biosensoreiden parissa, käydä parilla työreissulla verkostoitumassa, popularisoida tiedettä, olla aktiivinen työyhteisössä esim. keilauksen järjestämisessä... Oikeastaan tavoitteena on jälleen uuden ison kokonaisuuden hahmottaminen ja parhaiden ratkaisujen löytäminen. Sitten siviilipuolella onkin vähän selkeämmät sävelet: salibandy ja Pohjois-Suomen kolmosdivari! Katsotaan tuleeko uudella joukkueella turpaan vai yllätetäänkö itsemme!

Loppuun vielä syksyinen kuva työmatkalta: