Ulkomaille alan töihin?

Heippa,

tuli tässä yksi ilta sellainen hassuttelu mieleen, että entäpäs jos haluaisin lähteä Lundiin, Ruotsiin, vaikka kesätöihin tai kokonaan töihin? Miten lähtisin etsimään sieltä omia yrityksiä tai työpaikkailmoituksia (sillä yliopiston nettisivut löytyvät helposti)? Toim. huom. en ole lähdössä Lundiin, ainakaan ensi vuonna.

 EURES-paikat

Alkuun katsoisin TE-toimiston kautta löytyvät EURES-paikat (https://ec.europa.eu/eures/). EURES eli Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden portaali on ikään kuin laajennettu mol.fi EU:n sisällä. Siellä voi hakukoneeseen valita erilaisilla suodattimilla kohdemaan ja/tai kaupungin, sekä sopivilla hakusanoilla etsiä itselleen työpaikkaa. Jos ”biochemistry” ei tärppää, niin lähtisin kokeilemaan ”biotech” tai ”molecular biology”. Suodattimella ”Ruotsi” ja hakusanalla ”biochemistry” löytyi 22 avointa paikkaa, joista FT omaavalle paikkoja oli 11, LuK omaavalle 1 (scientific writing), maisterivaiheen opiskelijalle 4 (muu tai väitöskirjaopiskelijan paikka), LuK tai FM tutkinnon omaavalle 4, FM omaavalle 1 ja muu 1. Monessa vaadittiin myös jotain ko. työhön liittyvää kokemusta.

Huom; näillä hakuehdoilla tulokset tulevat kaikkialta Ruotsista, eivät vain Lundista.

Poimintana esim. tutkimusinsinöörin/analyyttisen kemistin määräaikainen paikka Uppsalassa, joka edellyttää erilaisten kromatografisten menetelmien ja titrausten tuntemusta. Työssä pääsee osalliseksi erilaisiin projekteihin ja menetelmän kehitykseen, siihen sisältyy raportointia ym. Vaatimuksena FM tai LuK tutkinto biokemian/bioteknologian alalta. (Avoimen työpaikan tunniste: 22901719, Toimiala: Muoviaineiden valmistus)

LuK - luonnontieteiden kandidaatti, B.Sc. (Bachelor of Science)
FM - filosofian maisteri, M.Sc. (Master of Science)
FT - filosofian tohtori, Ph. D. (Doctor of Philosophy)

Paikalliset yritykset

Tehokasta olisi käydä messuilla, joilla tapaa paikallisten yritysten edustajia. Mutta jos messuista eikä yrityksistä ole tietoa, niin kätevintä on etsiä jollain hakukoneella (esim. Google) ensin tietoa, että mitä yrityksiä alueelta löytyy. Esim. syöttämällä ”biotech companies in lund malmö”, löytyy tuloslistalta linkki Medicon Valleyhin (http://www.mediconvalley.com/industry/biotech-pharma), jota tituleerataan ko. sivuilla tulevaksi Euroopan innostavimmaksi luonnontieteiden innovaatioklusteriksi.

Medicon Valleyllä tarkoitetaan Kööpenhaminan lähiympäristön, sekä Ruotsin puolelta Skånen alueella toimivien biotech/life science yritysten ja tutkimuslaitosten/organisaatioiden keskittymää. Kaikkea sitä oppii selailemalla internettiä! Ja kaiken lisäksi sivuilla on oma hakukone alueen yrityksille Medicon Valley Database. Sieltä, kun valitaan hakuehdoiksi Lund, niin kone antaa omaan tietopankkiinsa listatut Lundin yritykset (Results 201). Aika hyvin, eikö?

Listalta löytyy monta mielenkiintoista biotekniikan ja lääkealan yritystä, mutta aika yllättäen myös lutikoiden (bed bugs) torjuntaan erikoistunut yritys NattaroLabs (http://nattarolabs.com/). Yritys on patentoinut keksintönsä, joten sen toimintaperiaate on avattu heidän nettisivuilleen. Hauska.

            

Puskaradio

Jos sinulla on yhtään yhteyksiä ko. kaupunkiin, niin olen huomannut, että ihmisillä on tapana auttaa kaveria. Rohkeasti vain kyselemään paikallisilta tutuilta tietoja ja puskaradioon viidakonhuuto kulkemaan. Joskus viidakko saattaa vastatakin!

Eli näillä kolmella vinkillä (EURES, hakukone, puskaradio) luulisi löytävän sopivia yrityksiä tai organisaatioita, joihin laittaa työhakemusta. Pienellä selaamisella Lundista löytyi 201 yritystä, joiden joukosta varmasti löytyisi itselle soveltuva yritys. Tai sitten voi koettaa onneaan 22 EURES-paikan suhteen, jos haluaa laajentaa koko Ruotsin laajuiseksi hakua. Ei muuta kuin töitä ja/tai harjoittelupaikkaa etsimään, vaikka sitten valtion rajojen ulkopuolelta.

Terkuin,
Memmu

Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 

- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,

Memmu

Tulevaisuus maisterin jälkeen - onko sitä?

Väikkäri vai vaihtoehtoinen tie?

Perusopintojen aikaan on hankala nähdä mitä opintojen jälkeen tapahtuu. Muistan, että pitkään minulla oli tähtäimessä kurssien kunnialla suorittaminen ja lopullisena tavoitteena gradun synnyttäminen. Vaan entäs elämä maisterin jälkeen? Se tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta tulikin vastaan nopeammin kuin ehti kissaa sanoa!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin oli interrail-matkani täynnä kasvukysymyksiä. Koska olen tänä vuonna valmistunut maisteriksi, kyselivät kaverit minulta luonnollisesti tulevaisuuden suunnitelmistani. Tästä syystä myös monet tämän vuoden postaukseni käsittelevät tulevaisuutta. Useiten minulta kysyttiin aionko jatkaa opiskeluja vielä väitöskirjaan asti. En tiedä. Eikä tämä minun mielestäni ole sellainen asia, joka pitäisi lyhyellä aikavälillä heti nyt päättää, sillä siihen projektiin sitoudutaan ainakin neljäksi vuodeksi. Täytyy olla varma, että pitää aiheesta ja on motivoitunut tutkimuksen tekemisestä. Näin kärjistetysti, on tietenkin muitakin syitä väitöskirjan tekoon kuten kutsumus, tieteellinen kunnianhimo jne. Tytöt voivat omalta osaltaan kommentoida kuinka päätyivät tekemään väikkäriä.

Minä pidän tutkimuksen tekemisestä, mutta suurin kysymysmerkki minulle ja varmasti monille perustutkintoa suorittaville (ehkä jopa osalle väitöskirjantekijöistäkin) on, että mikä on vaihtoehto akatemialle? Teollisuus, yksityinen sektori, mikä? Tämän ja parin muun syyn takia olen nyt rauhassa töissä projektitutkijana ja pohdin omaa tulevaisuuttani. Koska uskon, että tohtorin tutkinto itsessään on selkeää kauraa, niin en paneudu siihen tässä enempää. Olen myös sen verran laiskana tänään, että nuo muut vaihtoehdot jätän listaamatta, mutta onneksi ammattiliitto on jo valmiiksi listannut työtehtäviä (linkki täällä). 

Niin ja sitten itse asiaan. Koska kouluttautuminen on aina hyvästä ja ei koskaan tiedä mistä itsensä tulevaisuudessa löytää, olen minäkin päättänyt alkaa jälleen opiskelemaan (näin puolen vuoden tauon jälkeen). Tai siis minä_kin_, koska Ninni aikoi opetella koodaamaan (respect!) :D Haluan ymmärtää paremmin tuota minulle erittäin vierasta yritysmaailmaa, joten menin avoimeen ammattikorkeaan ja otin peruskurssin yritystaloudesta. [Toim.huom. fiksuna olisin käynyt jonkun talouskurssin jo opintojen aikaan Oulussa] Jospa nämä silmät hieman avartuisivat ja saisin selville onko yritysmaailma enemmän minun heiniä kuin akatemia. Olipa tai eipä, niin tulos se on negatiivinenkin tulos! Tutkimus on joka tapauksessa se minun juttu.

Eli sanomani yrittää olla; tulevaisuus alkaa perusopintojen jälkeen, mutta sitäkään ei tarvitse heti olla kiveen hakkaamassa. Vaihtoehtoja saa rauhassa katsella ja miettiä itselleen sopivinta. Myös tohtorin jälkeen pystyy siirtymään yritysmaailmaan halutessaan, niin miksipä ei myös toisinpäin (mikä toki voi aiheesta riippuen olla hieman hankalampaa, muttei mahdotonta).

Näillä tsempeillä mahtavaa uuden lukukauden alkua fukseille ja vanhoille opiskelijoille, sekä jo valmistuneille konkareille!

<3: Memmu

Ninnin matka tietokonenörtiksi alkaa

Nörttiyden ulkoisia merkkejä. Check.

Viimeisen vuoden aikana minulle on usein iskenyt riittämättömyyden tunne. Tämä ei liity siihen, että minulla menisi töissä jotenkin huonosti tai että olisin hukkumassa töihin. Ei, minusta vain tuntuu siltä että aivojeni kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä siihen mitä haluaisin tehdä. Minulla on käytettävissäni valtava määrä tietoa, mutta ymmärryskykyni ei riitä muodostamaan kokonaiskuvaa siitä. Ainakaan siinä määrin kuin minä haluaisin. Juteltuani työkaverini kanssa päädyimme toteamaan, ettei kenenkään ihmisen pääkoppa riitä siihen mitä yritämme tehdä.

Hieman masentava alustus, vai mitä?

Itse en antanut tämän lannistaa. Pelkkä kynä ja paperi ei ole enää vuosikymmeniin riittänyt. Sitä varten meillä on tietokoneet!  Suomessa olemme siitä onnekkaita, että kenenkään projekti ei ihan heti kaadu laskentatehon puutteeseen. Yliopiston tutkijat saavat käyttää ilmaiseksi CSC:n (ent Center for Scientific Computing, nyttemmin Tieteen tietotekniikan keskus) ylläpitämiä tietokoneklustereita. Lisäksi täällä Kuopiossa on Bioinformatiikkakeskus, jonka palveluista täkäläiset voivat käyttää (ironista kyllä, tätä kirjoittaessa en löytänyt heidän nettisivujaan. Lienevät vielä uudistusten kourissa).

Energiajuomaa. Check.

Joten laskentatehoa löytyy, mutta mitä ajan takaa? Tutkimukseni käsittelee monimutkaisia epigeenettisiä ilmiöitä, jotka aivovamma aiheuttaa aivoissa. Haluan yrittää hahmotaa, miten ulkoinen fyysinen tekijä voi muuttaa aivojen biokemiaa niin että potilaalle alkaa kehittyä ns sekundaarisia vaivoja (kirjoitin niistä aiemmin täällä). Tällä hetkellä voimme havannoida lopputulosta useilla eri menetelmillä, käyttäytymistesteillä, immunohistologialla, MRI kuvantamisella, eri molekulaarisilla emnetelmillä jne, mutta näistä saamme vain hajatietoa.  Minä haluaisin tietää miksi ja miten asioita tapahtuu, mutta tämän hetken taidoillani en kykene seulomaan tästä valtavasta informaationmäärästä sitä olennaista.

Vaikka naivi nuori tutkija olenkin, en sentään usko ratkaisevani tätä kaikkea yksin. Minulle riittää jos pystyisin hahmottamaan edes pienen osan siitä mitä tapahtuu. Tätä varten minun täytyisi kuitenkin hallita tietokoneiden käyttö paremmin kuin nyt.

Ylimäärin näyttöjä. Check.

Joten tuumasta toimeen. Kuluvan kesän tavoiteena on opetella ohjelmoinnin alkeita. Aloitin python-ohjelmointikielestä, koska useat ihmiset vinkkasivat että se on aloittelijaystävällisin. Opettelussa käytän apuna kaverilta saatuja ohjelmointikurssin materiaaleja, sekä sivustoa nimeltään learnpython.org. Jälkimmäinen varsinkin yllätti positiivisest. Ohjelmoinnista on ehkä turhaan tehty hirveä mörkö. Kyllähän tämä vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta enköhän minä tämänkin opi! Kesä huipentuu elokuussa järjestettävään Machine Learning -kurssiin, mutta siitä sitten myöhemmin enemmän.

Joten tästä se lähtee.

Hello world!

-Ninni, The Wannabe Nerd

Vieraskynä: Työelämämietteitä viime kesältä ja nyt

Heippa! Tällä kertaa vieraskynä hyppää keskelle tuota 'Elämänvalintoja'-sarjaa hieman teemaa viistäen, mutta ei kuitenkaan kerro miten vieraskynäilijä päätyi biokemialle. Vakiokolmikon Hennalla on tällä hetkellä niin kamala kiire, joten lisää syitä, miksi biokemia on _the juttu_ ja miten sinne on päätynyt, ilmestyy taas ensi viikolla. Vaan tässäpä tämä minun teksti:


Opiskelijasta työntekijäksi

Miksi?
Ihan alkuun täytyy varmaan hieman avata, mistä se tällainen blogiposti on saanut ideansa. Seurasin viime kesänä Youtubessa Baronan Maailmanmatkaaja 2014 projektia. Löysin tämän yhden Suomen suosituimman vloggaajan (eli videobloggaajan),Timo Wildernessin kautta. Hän osallistui kilpailuun päästä kuukauden reissuun käymään kuudessa eri kaupungissa haastattelemassa tavallisia ihmisiä heidän ajatuksistaan työhön ja työntekijän asemaan. Kuten monissa muissakin asioissa, eri maiden väliltä löytyy kulttuurieroja tämänkin suhteen. Mieleenpainuvimpana tuosta videoiden sarjasta jäi, että japanilaisessa kulttuurissa on arvostettua olla suurinpiirtein koko ikä samassa yrityksessä töissä, kun taas täällä länsimaissa vaihtelevuus ja monipuolisuus on valttia. Myös pikkuhiljaa lähestyvä valmistuminen on saanut allekirjoittaneen ajatukset kulkemaan.

Duunarin mietteet
Jos nyt palataan hetkeksi viime kesän tunnelmiin, niin jotkut asiat nousivat aina mieleen töitä tehdessä tahi sitten työmatkalla. En ole varma mikä se virallinen nimike nykyään on, mutta olin siivoojana  kesätöissä, kun en löytänyt oman alan hommia syystä äxyyzet. Kesän aikana kävin viidessä eri kohteessa siivoamassa eri pituisia päiviä ja jaksoja. Huomasin säännöllisesti kulkiessani pidemmän pätkän yhteen paikkaan, että samaan bussiin tuli aina tietyltä pysäkiltä tietty ihminen kyytiin ja tiesin täsmälleen millä pysäkillä hän jäisi pois. Jotenkin se oli aina mielenkiintoista, että oppi tunnistamaan muutkin työhön kulkevat ihmiset ja tuntui kuin kuuluisi tähän työssä käyvään yhteiskuntaan. Tämä yhteenkuuluvuuden tunne toi lohtua sellaisina aikaisina aamuina, jolloin oli erittäin hankala nousta sängystä. Ja samalla tuollaista yhteenkuuluvuuden tunnetta jäi kaipaamaan, kun ei ehtinyt aina eri siivouskohteissa tutustua työympäristön muihin työntekijöihin. Oli aina vähän kuin suolaa haavoihin, kun huomasi kuinka hyvä työporukka toisilla oli, mutta johon ei itse ehtisi millään päästä sisälle. Työrutiinit kuitenkin ehtivät kehittyä joka paikkaan, sillä aikaa oli rajallisesti hoitaa hommat.

Millainen on viihtyisä työelämä?
Viime kesänä  taisin ensimmäistä kertaa oikeasti kunnolla pysähtyä miettimään millaista työtä, miten ja millaisessa työympäristössä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Tietenkin joidenkin tilanteiden aiheuttamat hetkittäiset turhautumiset toimivat laukaisijana näissäkin ajatuksissa, mutta minusta tuota olisi ollut hyvä ajatella jo opiskelemaan hakiessa. Olen huomannut, että tärkeitä kysymyksiä ovat haluanko/pystynkö työskentelemään yksin vai tiimissä, millainen on hyvä työntekijä ja millainen on hyvä pomo. Kun töissä on pidemmän aikaa kuin sen neljä kuukautta, niin viihtyvyys korostuu.

Jos nyt sitten pyrin vastaamaan omia näkemyksiä ylläoleviin asioihin, niin haluaisin tehdä luovaa ajatustyötä, sosiaalisessa työympäristössä, joka ei ole rajoittunut toimistoon, ja josta pääsisi aina välistä työmatkoille. Uskon, että minulle parhain tapa olisi työskennellä tiimissä, jossa jokainen saisi vastuulleen jonkin asian mitä yksin työstää. Kuitenkaan en haluaisi liian monta vuotta viettää yhden projektin kimpussa, vaan olla sellaisessa työssä, jonka kiintopiste aina vaihtuisi ja toisi näin vaihtelevuutta elämään. Että aina saisi kehittää itseään ja oppia uutta. Minusta tiede tarjoaa nämä mahdollisuudet, mutta monesti olen kuullut sekä oman alan ihmisiltä, että muiden alojen ihmisiltä, että saatan olla väärällä alalla. Ei sen takia, että olisin huono tieteessä, vaan oman luonteeni takia. Olen kuulema niin sosiaalinen, että sopisin hyvin matkaoppaaksi, tapahtumajärjestäjäksi jne. Välillä sitä aina kysyykin itseltä, että onko oikealla alalla? Noh, näin opintojen loppupuolella tämä kysymys oikein sykkii takaraivossa, mutta tähän mennessä olen nähnyt vasta mitä yliopistomaailma tutkijalle tarjoaa. Vielä on julkinen ja yksityinen sektori koluamatta ennenkuin voin tehdä mitään ratkaisevia johtopäätöksiä.

Mistä sitä oman alan työelämätietoutta saisi?
Meidän yliopistossa (tai oikeastaan tiedekunnassa) on viime vuosina ollut paljon esillä, että opintoihin täytyisi sisältää enemmän sellaisia asioita, joilla saisi paremmin (ja opintojen aikaisemmassa vaiheessa) luotua opiskelijalle hyvän ammattikuvan. Opiskelijan olisi hyvä tietää, että mitä tällä tutkinnolla sitten käytännössä oikein voi tehdä? Muistan vielä, kun lukiossa päällimmäinen kysymys oli "mitä biokemia on?", vaan näin se tieto karttuu ja kysymykset vaihtuvat. Minusta tämä on erittäin positiivista ja hyvää meidän tiedekunnassa, että halutaan kehittyä ja samalla motivoida opiskelijoita, kun tulevaisuuden ainoat mahdollisuudet eivät enää tunnukaan olevan yliopistolle väitöskirjaa tekemään jääminen tai työttömyyskortisto. Ja tässä asiassa alumnit ovat tärkeässä roolissa kertomassa omia uratarinoitaan ja opintojen aikaisia kurssivalintojaan. Kuten aivan alussa mainitsin, länsimaissa monipuolisuus näyttäisi olevan valttia, joten aika monet opiskelutoverit ovat ottaneet nyt markkinoinnin sivuaineeksi biokemian rinnalle.

Toinen hyvä työelämätietouden lähde on ammattiliitot (jos joku nuori ei tiedä ammattiliittojen tehtävää, niin suosittelen googlailemaan tai kysymään vanhemmilta ja päivittämään yleistietämystään). Luonnontieteellisten akateemisten liitto, LAL, on minun liittoni ja he järjestävät erilaisia koulutuksia aina CV:n teosta työnhakuun. LAL:lla on myös (ehkä jopa paremmin kuin yliopistolla?) tiedossa mihin töihin valmistuneet luonnontieteilijät ovat sijoittuneet ja liitto aina silloin tällöin julkaisee työllisyystilastoja. Nuo tilastot eivät tällä hetkellä näytä kovin hyviltä luonnontieteilijöille (varsinkaan biotieteilijöille), mutta jotenkin omaan silti positiivisen tulevaisuudenkuvan ja uskon, että kyllä tekevälle töitä löytyy. Se, että mistäpäin maata tai maailmaa, on sitten toinen kysymys. Eräs asia mitä kuitenkin mediassakin aina välistä hehkutetaan on, että bioteollisuus on tulevaisuuden juttu.

Opiskelija vs. työntekijä

Sitten vielä loppuun lyhyesti hieman vertailua, miten opiskelijan ja työntekijän roolit eroavat toisistaan, vai eroavatko? Tämä on nyt oma näkökulma, missä työntekijän rooli on tullut tutuksi lähinnä kesätöiden kautta.

*Opiskelija on itse vastuussa omista opinnoistaan, että mitä kursseja valitsee ja kaikki päätökset mitä tekee koskettavat suoraan itseä (laiskuus kostuu myöhemmin tietämättömyytenä). Työntekijä on saa ohjeistuksen työhönsä ja päätökset koskettavat sekä työtä että työpaikkaa. Työnantaja pystyy laittamaan hänet erilaisiin koulutuksiin kehittämään itseään.

*Opiskelija on itselleen vastuussa kuinka hyvin tai huonosti opiskelee ja saako valmistuttua tavoiteajassa (vai täytyykö hakea lisäaikaa). Opiskelija on ikäänkuin itsensä pomo ja sen suhteen niin joustava, kuin mitä opintotuki/muut rahoituskeinot antavat myöten. Työntekijä taaskin on vastuussa työnantajalle ja saa työstään palkkaa, jolloin häneltä odotetaan täsmällisyyttä määräaikojen suhteen ja työjäljen odotetaan olevan vähintäänkin hyvää (no ok, samaa odotetaan opiskelijoilta, mutta se ei tunnu siltä).

*Molemmat saavat yhtälailla palautetta töistään, mutta ehkä työntekijän palaute on hieman yksityiskohtaisempaa. Tai ainakin se palaute täytyy ottaa vakavammin (painavampaa palautetta), kun se tulee työnantajalta, joka määrää tulevaisuuden suunnan. Ehkä se on tässäkin asiassa avainasemassa on se vastuunkanto ja itsensä kehittäminen.



Liebe Grüβe,
Memmu

Linkkejä:
https://www.youtube.com/user/maailmanmatkaaja2014
https://www.youtube.com/user/timowilderness
http://www.oulu.fi/yliopisto/
http://www.luonnontieteilijat.fi/