Ulkomaille alan töihin?

Heippa,

tuli tässä yksi ilta sellainen hassuttelu mieleen, että entäpäs jos haluaisin lähteä Lundiin, Ruotsiin, vaikka kesätöihin tai kokonaan töihin? Miten lähtisin etsimään sieltä omia yrityksiä tai työpaikkailmoituksia (sillä yliopiston nettisivut löytyvät helposti)? Toim. huom. en ole lähdössä Lundiin, ainakaan ensi vuonna.

 EURES-paikat

Alkuun katsoisin TE-toimiston kautta löytyvät EURES-paikat (https://ec.europa.eu/eures/). EURES eli Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden portaali on ikään kuin laajennettu mol.fi EU:n sisällä. Siellä voi hakukoneeseen valita erilaisilla suodattimilla kohdemaan ja/tai kaupungin, sekä sopivilla hakusanoilla etsiä itselleen työpaikkaa. Jos ”biochemistry” ei tärppää, niin lähtisin kokeilemaan ”biotech” tai ”molecular biology”. Suodattimella ”Ruotsi” ja hakusanalla ”biochemistry” löytyi 22 avointa paikkaa, joista FT omaavalle paikkoja oli 11, LuK omaavalle 1 (scientific writing), maisterivaiheen opiskelijalle 4 (muu tai väitöskirjaopiskelijan paikka), LuK tai FM tutkinnon omaavalle 4, FM omaavalle 1 ja muu 1. Monessa vaadittiin myös jotain ko. työhön liittyvää kokemusta.

Huom; näillä hakuehdoilla tulokset tulevat kaikkialta Ruotsista, eivät vain Lundista.

Poimintana esim. tutkimusinsinöörin/analyyttisen kemistin määräaikainen paikka Uppsalassa, joka edellyttää erilaisten kromatografisten menetelmien ja titrausten tuntemusta. Työssä pääsee osalliseksi erilaisiin projekteihin ja menetelmän kehitykseen, siihen sisältyy raportointia ym. Vaatimuksena FM tai LuK tutkinto biokemian/bioteknologian alalta. (Avoimen työpaikan tunniste: 22901719, Toimiala: Muoviaineiden valmistus)

LuK - luonnontieteiden kandidaatti, B.Sc. (Bachelor of Science)
FM - filosofian maisteri, M.Sc. (Master of Science)
FT - filosofian tohtori, Ph. D. (Doctor of Philosophy)

Paikalliset yritykset

Tehokasta olisi käydä messuilla, joilla tapaa paikallisten yritysten edustajia. Mutta jos messuista eikä yrityksistä ole tietoa, niin kätevintä on etsiä jollain hakukoneella (esim. Google) ensin tietoa, että mitä yrityksiä alueelta löytyy. Esim. syöttämällä ”biotech companies in lund malmö”, löytyy tuloslistalta linkki Medicon Valleyhin (http://www.mediconvalley.com/industry/biotech-pharma), jota tituleerataan ko. sivuilla tulevaksi Euroopan innostavimmaksi luonnontieteiden innovaatioklusteriksi.

Medicon Valleyllä tarkoitetaan Kööpenhaminan lähiympäristön, sekä Ruotsin puolelta Skånen alueella toimivien biotech/life science yritysten ja tutkimuslaitosten/organisaatioiden keskittymää. Kaikkea sitä oppii selailemalla internettiä! Ja kaiken lisäksi sivuilla on oma hakukone alueen yrityksille Medicon Valley Database. Sieltä, kun valitaan hakuehdoiksi Lund, niin kone antaa omaan tietopankkiinsa listatut Lundin yritykset (Results 201). Aika hyvin, eikö?

Listalta löytyy monta mielenkiintoista biotekniikan ja lääkealan yritystä, mutta aika yllättäen myös lutikoiden (bed bugs) torjuntaan erikoistunut yritys NattaroLabs (http://nattarolabs.com/). Yritys on patentoinut keksintönsä, joten sen toimintaperiaate on avattu heidän nettisivuilleen. Hauska.

            

Puskaradio

Jos sinulla on yhtään yhteyksiä ko. kaupunkiin, niin olen huomannut, että ihmisillä on tapana auttaa kaveria. Rohkeasti vain kyselemään paikallisilta tutuilta tietoja ja puskaradioon viidakonhuuto kulkemaan. Joskus viidakko saattaa vastatakin!

Eli näillä kolmella vinkillä (EURES, hakukone, puskaradio) luulisi löytävän sopivia yrityksiä tai organisaatioita, joihin laittaa työhakemusta. Pienellä selaamisella Lundista löytyi 201 yritystä, joiden joukosta varmasti löytyisi itselle soveltuva yritys. Tai sitten voi koettaa onneaan 22 EURES-paikan suhteen, jos haluaa laajentaa koko Ruotsin laajuiseksi hakua. Ei muuta kuin töitä ja/tai harjoittelupaikkaa etsimään, vaikka sitten valtion rajojen ulkopuolelta.

Terkuin,
Memmu

NASA:n avaruuskakkahaaste viime joululta

Space Poop Challenge

Sarjassamme levottomat jutut (ota siis huumorilla)! SPC! Siis mikä? No NASA:n järjestämä yleinen kilpailu, jossa etsittiin ratkaisua astronauttien pissi-, kakka- ja menkkapulmiin. Kilpailu järjestettiin viime vuoden lopulla ja sen englanninkielinen kuvaus löytyy täältä. Haasteessa etsittiin edellämainittujen jätteiden "hallinnointisysteemiä", joka olisi sisäänrakennettuna avaruuspukuihin. Ja nyt, kun voittajat on julkaistu jo hyvän aikaa sitten, voidaankin julkisesti muistella, mitä mietittiin hieman scifi-meiningeissä! Tietenkin näin hyvin oikoluettuna unohtui lukea tuo osa "pukuihin sisäänrakennettuna" ja yhdessä oman lähitiimin kanssa nakeltiin iltaa istuessa ideoita, miten avaruudessa olisi kätevintä hoitaa asiansa.

Menkat

Nämä menstruaatio-asiathan ovat muutenkin vain naisia koskettavia, joten aloitetaan niistä. Voin vain kuvitella naisastronauttien nautinnon siellä kuussa ollessa, kun ironisesti kuukautiset tulevat "kerran kuussa"... Hyvä alku tarinalle! Oikeastaan tämä ratkaisu kuulostaa omaan korvaan niin fiksulta, että täytyi googlettaa tehdäänhän näin jo... Elikkäs; menstruaation säätely hormonikierukalla. Tiedän, että joillain naisilla ei kierukan ansiosta tule ollenkaan kuukautisia ja tämä olisi avaruudessa tietenkin ihanteellista (mm. sotkun näkökulmasta), ja koska kierukoita tarvitsee vaihtaa vain 3-5 vuoden välein, niin ei olisi sitäkään ongelmaa, että se operaatio täytyisi tehdä avaruudessa. BAM! Solved, kuten oletettavasti aiemminkin:

CNN kirjoitti viime vuonna otsikolla "How do women handle their periods in space?" ja artikkelissa käsitellään juuri tätä. Ko. artikkeli on popularisoitu tieteellisestä artikkelista, johon löytyy linkki tuosta CNN:n jutusta. Lyhyesti: ilmeisesti lyhemmillä avaruusmatkoilla naiset lykkäävät kuukautisiaan pillereillä ja pidemmillä pitkävaikutteisilla ehkäisyvalmisteilla (tosin tämä ei ilmeisesti ole kovin yleistä vielä), mutta tutkimuksia pidempien avaruusmatkojen ja ehkäisymenetelmien välisistä vaikutuksista ei ole vielä tehty (hox, ainakaan jutun julkaisuun mennessä). Kannattaa lukea tuo, ihan hauska juttu.

Kuva: Wikimedia commons, AIGA symbol

Virtsa ja uloste

Sitten pissi- ja kakkajuttuihin. Lyhyestä virsi kaunis. Ihmisillä on jo olemassa tietotaito tähän operaatioon; entä, jos pissan ja kakan voisi kerätä suoraan talteen ilman erillistä vessakäyntiä? Ikävä kyllä tämä liittyy suolistosairauksiin, mutta vastaus on avanne.

Avanne on se "reikä" mikä tehdään, kun tuodaan suolenpää tuohon mahan pintaan. ...Näin tosi yksinkertaistettuna. Avanteesta voi lukea lisää täällä. Sen tarkoitus on olla ulostuloaukkona ulosteille tai sitten virtsalle, jos suolen sijaan on vedetty virtsatiet pintaan. Tällaisia tilanteita, missä se on tarvittu tehdä, ovat esimerkiksi, kun oma suoli on erittäin pahasti tulehtunut esim. suolistosairaudessa.

Eli siis ideana tähän avaruushaasteeseen; kun kerta ihmisillä on jo lääketieteellinen osaaminen tehdä avanteita ja myös myöhemmin palautusleikata niin ettei avannetta enää tarvitse, voisiko tätä käyttää avaruusongelmien ratkaisemiseksi? Ainakaan käsiä ei tarvitsisi liata ja ei tarvitsisi vetää pukua kokonaan pois (vai onkohan avaruuspuvuissa ns. kakkaluukku?), kun biologiset eritteet kerääntyisivät tuohon mahan eteen/sivulle.

Ideakilpailussa haettiin varmaan aika loppuun asti suunniteltua ratkaisua, mutta minusta tässä on paljon kehittämisvaraa esim. eri avannepussien materiaalit. Kerätty virtsa ja kakka voidaan sitten käyttää avaruusasemalla vaikka kasvilamppujen alla olevan perunapenkin lannoitukseen.

...

Nämä molemmat ratkaisut tietenkin vaativat, että leikkaus ja kierukan laitto tehtäisiin hyvissä ajoin ennen avaruuteen lähtöä komplikaatioden varalta. Ja onhan noissa oma riskinsä, kun ei tiedetä miten ne käytännössä avaruudessa toimisivat, mutta samallahan tuo tulisi testattua! Sitten paluun jälkeen olisi edessä uusi operaatio, vaan eiköhän koko avaruusmatkailu ole sen verran kallista touhua, että siihen löytyisi varaa - kunhan on halukkaita astronautteja.

Nyt sitten kaikkia varmasti kiinnostaa, että miten astronautit käyvät vessassa avaruudessa? Tässä NASA:n Youtube video aiheesta:

Ja toinen vähän lyhyempi video löytyy linkin takaa täältä.


***
Tästähän tuli taas yhtä fiksu ja hyvin tiivistetty teksti, kuten aioinkin. Noh, minusta näitä on hauska välillä miettiä! :D

Avaruusterkuin,
Levoton Memmu
*insert smiling pile of poo emoji*

Savonmua, Kuopijo, mualiman napa.

Ookko nää Oulusta?

Pelkääkkö nää polliisia? No periaatteessa, käytännössä en, mutta Oulun murre kuulostaa paljon tutummalle kuin Kuopion. Milloin lie tarttuupi täältä Savonmaalta murre? Eli siis jälleen on palattu jännän äärille ja käännetty uusi kappale elämässä, kun on muutettu työn perässä Kajaanista Kuopioon. Takana on jo 6 viikkoa töitä yritysmaailmassa, mutten aio kirjoittaa siitä sen enempää tässä, koska suuri osa energiastani on kulunut kämpän etsimiseen, muuttoon ja tavaroiden purkuun / normaaliin arkeen tottumiseen. Todettakoot vain, että olen tämän hetkisistä bloggareista ainoa, joka ei vielä ole päätynyt tekemään väitöskirjaa maisterin jälkeen, joten toivottavasti tämä asia tuo myös erilaista näkökulmaa tänne blogiinkin [ei sillä, että väikkärissä olisi mitään pahaa, huom!] :)

Työmatkan oikopolku äkkijyrkän rinteen kautta.

Voin kyllä rehellisesti kertoa, että en ole jaksanut töiden jälkeen tehdä paljoa mitään arkisin. Olen ollut väsyneenä ja aika on juossut hullunlailla. Viidennen viikon kohdalla alkoi tuntua, että jaksaisi jopa tehdä jotain muutakin ja tällä viikolla olen pari kertaa käynyt lenkillä ja saanut kaverin houkuteltua kylään. Ensitunnelmia Kuopiosta: Oulu on aina ollut mielestäni litteä, mutta Kuopio on sitten sitäkin muodokkaampi ja järvien ympäröimä! Tosin täältä olen vasta nähnyt tämän mäen missä itse asun...

Alkaa tuntua jo keväältä!

Palatakseni aiempaan Henun kanssa tehtyyn blogipostaukseen sosiaalisesta elämästä - olen kyllä onnekas, että Ninni asui jo täällä! <3 Varsinkin ensimmäisillä viikoilla helpotti suunnattomasti olla "adoptiossa" uuden työn alkaessa ja muutenkin asettuessa. Hyvin soluttauduin yhteen väikkärintekijöiden tapaamiseenkin Ninnin mukana tutustumaan ihmisiin ;) Toinen kiva Histoni-kytkös on omalta fuksivuodelta Johanna, joka on kerran kirjoittanut tähänkin blogiin (täällä). Hän oli nyt viikonloppuna käymässä Kuopiossa ja me nähtiin ja samalla tapasin hänenkin kavereita! Eli kiitos ihanille ex-histonittarille, kun olen päässyt vähän sosialisoimaan! ^^ 

Täällä Kuopiossa asuu myös muutamia entisiä lukiokavereita, joten täysin Histoni-riippuvainen en ole. Se on jännää, miten olen jo kahdesti ulkomailla joutunut etsimään uusia kavereita ja kerran Kajaanissa leventämään sosiaalista piiriä, niin nyt on jälleen uudenlainen asetelma mitä lähteä rakentamaan (ja myöskin pelottavin asetelma, koska työelämä ja suomalaiset...). Mutta ihmiset ovat mukavia ja avoimella mielellä pääsee pitkälle! Ja AINIIN! Myös eräs nimeltämainitsematon "patukki" kävi yhtenä iltana olemassa minun Kuopio-opas. Hän on Kuopiosta kotoisin ja me ollaan tavattu varmaan vuonna 2012 ekan kerran Oulun Luonnontieteilijöiden tapahtumien yhteydessä. Näin muutaman vuoden tauon jälkeen herra vei minut pilikselle :D Ajeltiin valehtelematta varmaan kolme tuntia ympäriinsä. Että kannattaa verkostoitua siellä yliopistomaailmassa ;) Lämpimät kiitokset patukillekin!

Loppuun vielä; näillä näkymin olen Kuopiossa vähintään syksyyn, joten seuraava kappale on omistettu Kuopiolle ja savolaisille;

Terveisiä histoneille, tulkaahan syksyllä exQulle Kuopijoon!
<3: Memmu

Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 

- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,

Memmu

Tietotyön ihanuus ja kurjuus

Ongelmanratkaisua paineen alla

Tietotyö! Olin lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin haluan ajatella olleeni) ja tykkäsin kaikenlaisista tietokilpailuista ja yleensäkin oppia asioita. Näin on edelleen ainakin jälkimmäisen kohdalla - nykyään en enää voi yliopistotasolla väittää olevani matemaattisesti erityisen lahjakas. Ongelmien pohtiminen ja ratkaisun löytäminen tuo voiton ja tyytyväisyyden tunteen. Kun pulma vihdoin ratkeaa voi todeta olleensa alkuun yksinkertainen, kun ei heti huomannut ratkaisua, mutta olla ylpeä löytäessään sen. Haastava ajatustyö tuo suurimman tyydytyksen. Tämä oli yksi syy hakeutua tietotyöhön.

Sitten hieman niitä tietotyön varjopuolia, joihin opiskeluajat eivät valmentaneet. Kiire, stressi ja konkreettisen "tuotteen" puutos. Ok, myönnetään - olihan opiskeluaikoina kiirettä ja stressiä, mutta aina lopussa odotti palaute. Tällä tarkoitan joko tentin arvosanaa tai muuta palautetta kurssitehtävistä tai itse valmista kurssitehtävää. Tietotyössä aikaa kuluu ajatteluun ja asioihin perehtymiseen - tietenkin niistä voi tehdä ja tehdään muistiinpanoja yms. (jossain vaiheessa artikkeli kenties), mutta jos ei pääse vähään aikaan labraan, niin ainakin allekirjoittaneelle tulee erittäin tyytymätön olo itseensä. Huomaako kukaan työpanosta, jos ei ole esittää tuloksia labrakokeista? Ja vaikka huomaisikin, niin miksei itse voi olla tyytyväinen ennenkuin tiedon saa sovellettua käytäntöön? Otin tämän aiheen blogipostiin nyt, koska se tuntuu koskettavan ja painavan yllättävän monia, vaikkei kukaan lopulta ole asian kanssa yksin.

Tätä ns. näkymätöntä työtä pahentaa ennestään kiire ja hoidettavien asioiden pinoutuminen, joka synnyttää stressiä. Ajatustyötä on mukava tehdä ns. flow-tilassa, jolloin on itse kaikkein tehokkaimmillaan ja saa parhaat ideat (johtuen siitä, että yleensä työn haastavuus ja omat taidot ovat tasapainossa). Kiire ja stressi rikkovat flow-tilan tai estävät siihen pääsyn. Miten siis päästä eroon stressistä, kun kaikkialla puhutaan keskittämisestä, kustannustehokkuudesta, tehostamisesta, säästämisestä, tuloksista yms. bisnesmaailman jutuista? 

Kiireeseen vaikuttaa paljon priorisointi. Jokin aika sitten yliopistolla oli hyvinvointiviikko ja siellä oli puhuja Filosofian Akatemiasta, joka esitti hyvän työkalun (neliön) asioiden priorisointiin. Lyhyesti; kiireellisimmät ja tärkeimmät tulee tehdä ensin, ja kiireettömät ja ei tärkeät kannattaa hylätä viemästä turhaa muistitilaa. Heidän sivuillaan onkin blogipostaus, miksi on tärkeää osata myös päättää mitä jättää tekemättä. Muistakaa olla itsellenne armollisia, sillä jokaisella meistä on rajoitettu muistikapasiteetti, joka tulisi käyttää mieluummin niihin tärkeämpiin asioihin.

Täällä päässä ruutua löytyi ratkaisu stressin helpottamiseksi käsitöistä - tehdyn työn jälki näkyy heti! Muttei tälle stressinpoisto projektille tietenkään ole asetettu aikataulua. Myös äskettäin kirjoitettu Hesarin artikkeli antoi aihetta ajatteluun - tuleeko tyytymättömyys vain töistä vai myös yksityiselämän puolelta? Vaadinko nykyään itseltäni liikaa ja pyrin aina täydellisyyteen vaikka vähempikin riittäisi? Se selittäisi miksi välillä tuntuu niin vaikealta saattaa esim. blogiluonnokset loppuun, kun haluaisi tuottaa tähdellisempää tekstiä - vaan hei, tässäpä tämä, ihmiseltä ihmiselle. <3

Stressin purkua - kirjoneulesukat tulossa!

Rauhallisen ajattelun puolesta,
Memmu

PS: Joskus mietin, että olisi kiva, jos ajatuksista tulisi potterimainen vaalea nestenauha, jolla täyttää pienen pesuvadin. Vadin täyttyydestä (mistä näitä sanoja tulee) voisi sitten nähdä, kuinka ahkerasti on pohtinut asioita ja panostanut työhönsä. Vaan niin kauan kuin pysyn King's Crossin raiteen 9 ja 3/4 tällä puolella, niin täytyy löytää muita keinoja löytää tyytyväisyyden tunne. Lopussa kaikki ajattelu palkitaan :)

Tutkijoiden yö...

...Kajaanissa!

Viime perjantaina 30.9.2016 vietettiin Euroopan laajuista tutkijoiden yötä 13 paikkakunnalla Suomessa. Tapahtuma, jossa tiedettä tuodaan popularisoidusti tutuksi kanssaihmisille, järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Oulussa, Kajaanissa ja Sodankylässä (kaikki Oulun yliopiston alaisia). Valtakunnallisella tasolla järjestäjien jälkitunnelmia voi lukea täältä.

Kajaanin tutkijoiden yön kuvaus ja ohjelma löytyy täältä. Tuolla mainituille luennoille allekirjoittanut ei päässyt, sillä minä olin esittelemässä omaa työtäni ravitsemustutkimuksesta posterin edessä. Siinä samalla vierailijoille rupatellessa ehdin myös tutustua toisiin ständeihin. Elikkä Oulun yliopiston mittaustekniikan yksikön sylkimittareiden, vesistömittarin ja marjauutteiden lisäksi paikalla oli Jyväskylän yliopistolta Vuokatin pisteeltä urheilumittauksia esittelemässä porukka (heillä oli hiihtosauva, jossa anturi mittasi työnnön voimaa), CSC:ltä supertietokoneen porukka (jonka mukana pääsi myös bussilla vierailemaan ihan paikan päällä Renforsin rannassa katsomassa Sisua), AIKOPAlla (aikuiskoulutuskeskus) oli ständi ja sitten vielä VTT MIKESillä voiman mittauksesta ständi.

Edustuskuva 'Peura ajovaloissa'

Miksi tällaista tiedettä popularisoivaa ja esittelevää tapahtumaa tarvitaan? Jotta poliitikot eivät puhuisi "kaikenmaailman dosenteista" ja jotta joka Matille ja Maijalle tulisi selkeämpi kuva mitä tutkijat tekevät yhteiskunnan, siis sinun ja minun, hyväksi ihan ruohonjuuritasolla. Tietyt koneet, laitteet, lääkkeet, ravintovalmisteet ja erilaiset ratkaisut (näin nyt jotain mainitakseni) ovat varmasti vaatineet paljon tutkimusta ennen kuin paras mahdollinen ulkomuoto/toimintakyky on löydetty. Sitä saattaa nykypäivänä pitää esim. verensokerin pikamittareita itsestäänselvyytenä, mutta jonkun on täytynyt ensin keksiä käyttää hyväksi entsymaattista reaktiota (toimintaperiaate s.22), jonka avulla saadaan verensokerin numeerinen arvo mitattua. Tietenkin Tutkijoiden yö tapahtumana on omiaan myös innostamaan tulevaisuuden tieteentekijöitä eli lapsia löytämään omat mielenkiinnon kohteensa.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mukava ja tuli jälleen harjoiteltua posterin esittelyä... mikä kyllä vaatikin harjoittelua! Aina ensimmäiset 2-5 kertaa tulee liikaa asioita selostettua liian vaikeasti ennenkuin yleisöstä huomaa, että mitkä asiat ovat heille ne mielenkiintoisimmat pääpointit. Mutta onneksi olen sen verta supliikki, että loppuilta meni hyvin! Ainut vaan, että posteri on tieteellisen posterin pohjalle tehty, mikä söi katselijoita (great wall of text). Mutta tapahtuman jälkeen jatkoilla tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, networking! :)

Oulussakin kuulema oli hyvä meno, kun tutut biocenterin proffat soittivat bändissä omaa (vielä tuntematonta) musiikkiaan ;)


<3: Tutkija-Memmu

Tulevaisuus maisterin jälkeen - onko sitä?

Väikkäri vai vaihtoehtoinen tie?

Perusopintojen aikaan on hankala nähdä mitä opintojen jälkeen tapahtuu. Muistan, että pitkään minulla oli tähtäimessä kurssien kunnialla suorittaminen ja lopullisena tavoitteena gradun synnyttäminen. Vaan entäs elämä maisterin jälkeen? Se tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta tulikin vastaan nopeammin kuin ehti kissaa sanoa!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin oli interrail-matkani täynnä kasvukysymyksiä. Koska olen tänä vuonna valmistunut maisteriksi, kyselivät kaverit minulta luonnollisesti tulevaisuuden suunnitelmistani. Tästä syystä myös monet tämän vuoden postaukseni käsittelevät tulevaisuutta. Useiten minulta kysyttiin aionko jatkaa opiskeluja vielä väitöskirjaan asti. En tiedä. Eikä tämä minun mielestäni ole sellainen asia, joka pitäisi lyhyellä aikavälillä heti nyt päättää, sillä siihen projektiin sitoudutaan ainakin neljäksi vuodeksi. Täytyy olla varma, että pitää aiheesta ja on motivoitunut tutkimuksen tekemisestä. Näin kärjistetysti, on tietenkin muitakin syitä väitöskirjan tekoon kuten kutsumus, tieteellinen kunnianhimo jne. Tytöt voivat omalta osaltaan kommentoida kuinka päätyivät tekemään väikkäriä.

Minä pidän tutkimuksen tekemisestä, mutta suurin kysymysmerkki minulle ja varmasti monille perustutkintoa suorittaville (ehkä jopa osalle väitöskirjantekijöistäkin) on, että mikä on vaihtoehto akatemialle? Teollisuus, yksityinen sektori, mikä? Tämän ja parin muun syyn takia olen nyt rauhassa töissä projektitutkijana ja pohdin omaa tulevaisuuttani. Koska uskon, että tohtorin tutkinto itsessään on selkeää kauraa, niin en paneudu siihen tässä enempää. Olen myös sen verran laiskana tänään, että nuo muut vaihtoehdot jätän listaamatta, mutta onneksi ammattiliitto on jo valmiiksi listannut työtehtäviä (linkki täällä). 

Niin ja sitten itse asiaan. Koska kouluttautuminen on aina hyvästä ja ei koskaan tiedä mistä itsensä tulevaisuudessa löytää, olen minäkin päättänyt alkaa jälleen opiskelemaan (näin puolen vuoden tauon jälkeen). Tai siis minä_kin_, koska Ninni aikoi opetella koodaamaan (respect!) :D Haluan ymmärtää paremmin tuota minulle erittäin vierasta yritysmaailmaa, joten menin avoimeen ammattikorkeaan ja otin peruskurssin yritystaloudesta. [Toim.huom. fiksuna olisin käynyt jonkun talouskurssin jo opintojen aikaan Oulussa] Jospa nämä silmät hieman avartuisivat ja saisin selville onko yritysmaailma enemmän minun heiniä kuin akatemia. Olipa tai eipä, niin tulos se on negatiivinenkin tulos! Tutkimus on joka tapauksessa se minun juttu.

Eli sanomani yrittää olla; tulevaisuus alkaa perusopintojen jälkeen, mutta sitäkään ei tarvitse heti olla kiveen hakkaamassa. Vaihtoehtoja saa rauhassa katsella ja miettiä itselleen sopivinta. Myös tohtorin jälkeen pystyy siirtymään yritysmaailmaan halutessaan, niin miksipä ei myös toisinpäin (mikä toki voi aiheesta riippuen olla hieman hankalampaa, muttei mahdotonta).

Näillä tsempeillä mahtavaa uuden lukukauden alkua fukseille ja vanhoille opiskelijoille, sekä jo valmistuneille konkareille!

<3: Memmu

Aikamatka ulkomaille

Hob... Memmutti - sinne ja takaisin 

Tässä kaksi päivää interreililtä palattuani on hyvä sulatella tuntemuksia. Kävin siis kahden viikon kesälomalla reilaamassa Saksa-Slovenia-Itävalta -akselilla. Aloitin Jenasta ja lopetin Wieniin, koska niissä minulla on eniten keski-eurooppalaisia kavereita, joita kävin tervehtimässä. 

Jena. Vuosi sitten kotiuduin Jenasta 8 kuukauden jälkeen takaisin Suomeen. Tuona gradulabra-aikana luonnollisesti ehdin tutustua mukaviin ihmisiin ja sen labran käytäntöihin. Nyt näin muutamia entisiä "työkavereita" ja paljon on ehtinyt vuodessa muuttua. Ihmiset vaihtuneet (tai ainakin osa), tilat vaihtuneet ja ilmapiiri vaihtunut. Oli mielenkiintoista kuulla ja kuvitella miten erilaista omakin elämä olisi, jos olisinkin jäänyt vielä kirjoittamaan graduni Saksaan tai muuten töihin. Sattumalta eräs suomalainen tutkija, joka oli 2 kk yhtä aikaa kanssani Jenassa, oli nyt myös käymässä. Hänen kanssaan oli mukava rupatella tiedemaailmasta ja ulkomailla olemisesta näin suomalaisten näkökulmasta. Me molemmat palasimme Jenan jälkeen Suomeen, mutta nyt hän on lähdössä muutamaksi vuodeksi rapakon taa töihin. Respect. Tapasin myös muutaman nyt graduaan tekevän saksalaisen ja juttelimme valmistumiskriisistä ja työelämään siirtymisestä. Kasvukysymyksiä siis ilmassa.

Ja sitten niistä muistoista! Kyllä Jena oli edelleen kaunis kaupunki ja ihmiset ihania, mutta minulle se ei tuottanut suurta kaipausta, kuten viimeksi Wien. Silti Jenassa on vahvat perinteet tieteen (varsinkin biotekniikka/optiikka/fysiikka) tekemisestä ja voin lämpimästi suositella opiskelijakaupunkia kaikille, jotka haluaisivat kokea saksalaista kulttuuria, mutteivät mennä miljoonakaupunkeihin. Jena on turvallinen about Oulun kokoinen, mutta tiiviimmin asuttu, lämminhenkinen elävä kaupunki.

Vanha kuva, kun tällä reissulla keskityin ihmisten tapailuun.

#Matkan varrella kävin myös Deutches Museumissa Münchenissä. Erittäin mukava ja iso museo, mutta itse kiersin lähinnä farmasian ja bioteknologian osastot, jotka jo tiesin. Voisin suositella kaikille, jotka harkitsevat biokemiaa ja kaipaavat kosketusta mitä kaikkea se voi pitää sisällään. Hyvin olivat popularisoineet ja mm. aspiriinin kipua hellittävä mekanismi tuli selville! Oli myös mielenkiintoinen Ginkgo-video, jossa se prosessoitiin ja tehtiin luontaistuote. Sitten tuli itselle yllättävä ilmiö vastaan! Museosta sai ostettua olutta, niin saksalaista!#

Memmu ja mitokondrio -selfie, yolo

Matkan viimeinen etappi oli tuttu ja turvallinen Wien. Siitä on jo 3 vuotta, kun palasin Wienistä Suomeen. Wienissä asuin 5 kk eli yhden Erasmus-vaihdon ajan. Tapasin nyt jälleen vanhoja vaihtokavereitani, sekä muutamia itävaltalaisia kavereitani. Oli mukava kuulla kurssikavereiden edenneen tekemään väikkäriä, tosin eräs ei-kurssikaveri, vaan paras-itis-kaveri, kirjoitti vieläkin graduaan (siellä tyylinä on 9 kk labraa +  3 kk kirjoitusta, mutta hänellä venyi - ei olla siis ainoita Suomessa keillä voivat opinnot venyä!). Siinä sitten mietittiin hänenkin kanssaan tulevaisuutta, mutta hänelllä ei ole pelkoa työllistymisen suhteen, kun asuu Wienissä, jossa biotieteet ovat korkealla. Jälleen kasvukysymyksiä. Kunnon itsetutkiskelumatka kavereiden näkemisen lisäksi. Tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen omaan tilanteeseeni projektitutkijana maisterin papereilla :)

Muistoja: Wien oli kuten aina ennenkin - kaunis ja välillä sateinen ja välillä liian kuuma! Ihania ihmisiä, mutta kuten Jenakin - ei minun kaupunkini. Wieniä voin suositella kyllä nuorille opiskelijoille, sillä kaupungissa riittää hulinaa ja monenlaisia puistoja ja kulinaristisia elämyksiä ja kaikkea! Helppo ja turvallinen kaupunki. Myös lapsiperheille voin suositella Wieniä. Vaan itselle se on liian iso/tiiviisti asuttu kaupunki. Mukava käydä, mutten haluaisi asua.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa! Jos kasvukysymykset kiinnostavat, niin ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen - pohditaan yhdessä :)

Liebe Grüsse,
Memmu

Memmun 1. vuosipäivä

Suurennuslasin alla suhteeni BioPeopleen

Ensimmäisen vakkaritekstini kirjoitin 6.8.2015. Eli melkein vuosi sitten. Kuitenkin, koska olen tuolloin reissussa, herkistelkäämme kulunutta vuotta jo nyt ja muistelkaamme taaemmaskin.

Blogi on ollut olemassa jo 2 vuotta! Muistan, kun aluksi seurasin tyttöjen kirjoituksia vierestä ja innoissani tarjouduin kirjoittamaan muutaman vieraskynä-tekstinkin. Halusin panostaa teksteihin ja viilasin niitä rauhassa ajan kanssa (vaikkei ehkä tuloksesta näy :'D). Blogi ehti täyttää vuoden ilman minua. Sitten, kun elämässä piti tulla rauhallisempi ajanjakso eli kotiutuminen Suomeen niin uskalsin sitoutua. Siitä on nyt vuosi. Vaan kuten aina sitoutuessa, alkaa toista salakavalasti pitämään jossain vaiheessa vähän selvyytenä eikä muista panostaa. Tällöin on hyvä ottaa etäisyyttä ja palata miettimään mistä alunperin innostui ja mitä toinen antaa itselle.

Minä innostuin BioPeople-blogista kahdesta syystä: 1) se oli hyvä väylä jakaa neuvoja nuoremmille biokemian opiskelijoille/opiskelua harkitseville ja 2) se oli hyvä väylä popularisoida tiedettä kanssaihmisille. Nyt itseä on harmittanut, kun ei enää näe opiskelijoita, niin ensimmäinen syy on laantunut. Olisi hyvä, jos blogiin saisi nuorempaa näkökulmaa mukaan, varsinkin kun kuviot tuppaavat muuttumaan - katsotaan saadaanko jotain kehiteltyä tämän eteen ;)

Toinen yllä mainittu syy elää yhä, mutta kiinnostavia aiheita on liikaa ja aikaa liian vähän paneutua kunnolla. Itse aina haluan tupla tai tripla varmistaa asiat ennenkuin alan niitä totuuksina laukomaan ja tämä kuluttaa hermoja. Tästä syystä monesti olen ajatellut kirjoittavani asiapitoista tekstiä kuten melatoniinista, mutta ajan vähyyden nimissä päätynyt kevyempiin kirjoituksiin kuten iskurepliikit. Välillä on tullut välimuotoa hajujen aistimisesta, humoristisella otteella.

Yksi uusi motivaation lähde voisi olla toiveet meidän pieneltä lukijakunnalta. Millaisia asioita ihmiset haluavat lukea? Itse koen blogin rikkaudeksi kirjoittajien erilaiset persoonat ja tutkimuskohteet. Toisaalta yhteisiä mielenkiinnonkohteitakin löytyy, kuten vaikka työelämä. Vaan täytyy todeta, että vaikka välillä (varsinkin kesällä) tulee unohdeltua asioita eikä tietokoneella kirjoittaminen nappaakaan ihan kympillä, niin aika hyvin ollaan kerran viikkoon saatu teille jotain lukemista. :) Kyllä minä koen, että tämä blogi porskuttaa omalla painollaan eteenpäin ja tänne mahtuu sekä tiukkaa tieteellistä settiä että vitsikkäistä postauksia. Aina välillä pelkät kuulumisetkin ovat kivoja - minne elämä vie Oulusta/Oulussa biokkeja.

Loppuun vielä analyysi omista aiheista (yhteispostit jätetty pois laskuista, n=13):
*Vieraskynät 23,1 %
*Asiapitoista 46,2 %
      , joista työelämä 15,4 %
      , ja muu asia 30,8 %
*Puoliviihde 15,4 %
*Höpöhöpö-posti 15,4%

Onnistumisprosentti ___%? You decide. Olen melkein puolet ajasta pysynyt omasta mielestäni asialinjalla, jee! Kohti seuraavaa yhteistä vuotta <3
LG, Memmu

Biokemistin kesävinkit

Kesätyövinkki ensi vuodelle!

Ensi viikolla käydään vähän läpi mitä biokemistejä (ja miksei muitakin) kiinnostavia asioita kesän aikana voi tehdä/nähdä eri paikoissa. Näin kesä-prologina kerrottakoot "asiantuntevasti" (eli allekirjoittanut ei ole itse käynyt tämmöisellä, mutta mikä käsitys on jäänyt...) hyvä vinkki kansainvälistä vaihtoa pohtivalle, mutta ei kurssien eikä gradun teon merkeissä. Tämä siis jatkona aiemmalle kesätyövinkki-postille.

Btw, kv-harjoitteluunhan pääsee myös aika mukavasti Erasmus+-tuen avulla EU:n sisällä, mutta itse aiheeseen eli eri yliopistoilla ja ainakin isommilla tutkimusintituuteilla on yleensä järjestetty kansainvälinen summer school, jonne koetetaan saada parhaat/lahjakkaimmat/ahkerimmat perustutkinto-opiskelijat (undergrads). Järjestäjien lehmänä ojassa on mainostaa omaa organisaatiotaan ja luoda suhteita mahdollisiin tuleviin väitöskirjan tekijöihin, sekä heidän kauttaan näiden kotiorganisaatioihin. Samalla he myös saavat suhteellisen halpaa työvoimaa edistämään tutkimusta kesäajalle. [Toim. huom. tämä on allekirjoittaneen oma mielikuva!]

No mikä ihme summer school sitten on?

Summer school on yleensä n. 6-10 viikon mittainen harjoittelujakso, jolloin vastaanottava instituutio hankkii asunnon (ei maksa vuokraa, saattaa olla solu), tarjoaa oheisohjelmaa ja, tärkeimpänä, myöntää stipendin kansainväliselle opiskelijalle, jotta tämä pystyy tulemaan tekemään tieteellistä tutkimusta heille. Näihin summer schooleihin täytyy hakea ajoissa (kuten yleensäkin kesätöihin) ja hakuajat saattavat olla aiemman vuoden marraskuulta saman kesän tammi-maaliskuulle asti. [Kannattaa tehdä se tieteellinen CV ja pyytää vaikka jonkun kurssin vetäjää suosittelijaksi!] Itse summer school saattaa ajallisesti sijoittua heinä-lokakuulle, sillä eri maissa vietetään kesälomakuukausia eri aikoihin (esim. Saksassa talvilukukausi alkaa lokakuussa ja kesälukukausi maaliskuussa). Ensisijaisesti yleensä näihin summer schooleihin haetaan maisterivaiheen opiskelijoita, sillä heillä on jo hieman laboratoriokokemusta. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja jo aiemmin voi hakea!

Itse kuulin ensimmäisen kerran summer schoolista Wienissä: http://www.vbcphdprogramme.at/summer-school/ , mutta tiedän, että Oulusta on lähdetty myös Heidelbergiin syöpätutkimuksen pariin: http://www.dkfz.de/en/phd-program/Internship.html . Näin esimerkkeinä, noita eri vaihtoehtoja löytyy kyllä helposti hakemalla esim. "international summer school molecular biology".

Huomaa, että vinkkaaja tykkää Saksasta ja Itävallasta :D Otetaan sen kunniaksi kaksi Wienin kuvaa:

Hunndertwasserhaus

Steiermarkt

Liebe Grüβe,
Memmu

Polttava kysymys

Mitä ajattelin tänään?

Heti alkuun varoitus arvon seuraajillemme: tänään olen erittäin väsynyt ja huumori sen mukainen. Perjantaikevennys. You have been warned.

Miten tulitikun polttaminen vessassa tuntuu häivyttävän pahan hajun?

Mieltä askarruttava kysymykseni tänään on yllä^ ja toivotan juuri sinut tervetulleeksi vastaanottamaan tärkeää tietoa! Näppäilen kysymyksen internetin ihmeelliseen hakukoneeseen nimeltä iso G ja en näköjään ole ollut ainut tätä pähkäilevä, sillä ainakin englanniksi asiaa pohdiskelevia löytyy usealta sivulta. 

Ennen varsinaista asiaan paneutumista voisi lonkalta heittää kolme arvausta mitä tapahtuu, kun polttaa tulitikun vessassa: 
a) tuli polttaa hajun pois
b) savun haju peittää vessatuoksut
c) *lisää oma vaihtoehto, mielikuvitus loppui*

Veikkaa jotain ennenkuin kuin jatkat.

Oikeasti. Ole nyt mukana tässä.

:)

Hyvä!

...Nyt, kun olet valinnut haluamasi vastauksen, niin spoilataanpa heti alkuunsa. Elikkä Tiede-lehden sivuilla oli lyhyt ja ytimekäs vastaus: vessakaasut eivät pala (aiheuttaisi vaaran tulitikun sytyttäjälle), hajut peittyvät tulitikussa olevien aineiden, mm. fosforin hajun alle. [1.]

Itseasiassa tätä kysymystä on pohdittu jopa vuosia sitten, mutta myös vielä reilu viikko sitten täällä! Science Nordicin proffat ehdottivat enemmän tai vähemmän samoin sanoin kahta ensimmäistä vaihtoehtoa hypoteeseiksi ja kolmantena oli, että tulitikku aiheuttaa placebo-effektin. Toinen professoreista selvittää, että pierujen (kyllä, nyt aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä) ominaishaju johtuu rikkivedystä. Tämä voi reagoida ilman kanssa ja palaa rikkidioksidiksi, joka ei haise niin pahalle - joskaan vastaus ei ole hajun palaminen, sillä yksi tulitikku ei pysty reagoimaan vessan sisäilman kaiken rikkivedyn kanssa. Täten proffat päätyivät myös vaihtoehto kakkoseen eli tulitikun aiheuttama haju peittää pahat hajut alleen. [2.]

Näitä kysymyssivuja selatessa tulee erilaisia hypoteeseja vastaan päivän polttavaan kysymykseen ja monet viittaavat vastatessaan Myytinmurtajiin. Vaikka em. kahdesta paikkaa on jo löytynyt vastaus, niin otetaan vielä nämä teevee-tieteilijät ja katsotaan heidän vastauksensa. ...paitsi ettei katsotakaan. Noh, onneksi löytyi nettisivu, joka on tiivistänyt ko. jakson (eli Mythbusters season 4 episode 5, Franklin's Kite) hajutestin. Myytinmurtajat siis lähtivät murtamaan myyttiä, että tulitikuilla voisi polttaa pierun hajut pois. Testi toimi niin, että pienen hajuntäytteisen kammion tiettyjen aineiden pitoisuudet eli konsentraatiot mitattiin ennen tulitikun sytyttämistä ja sen sammumisen jälkeen. Tulokset: kammion rikkivety-pitoisuudet pysyivät samana, kuten myös toisen pieru-komponentin eli metyylimerkaptaanin. Eräs Myytinmurtajien tiimin jäsenistä joutui arvioimaan omalla nenällään tuota kakosvaihtoehtoa eli peittääkö savun haju muut tuoksut ja kyllähän se hieman peitti (vai liekkö placeboa?) [3.]

Loppuun vielä näin teemaan liittyen Myytinmurtajien lyhyt video käsienpesusta vessakäynnin jälkeen ;)

Perjantai-terkuin, väsynyt Memmu
PS: Ensi kerralla tulee vähän asiapitoisempaa tekstiä!
PPS: Extra-kysymys: Miten tulitikut toimii? Vastaus täällä.
PPPS: Hyödyllisiä englanninkielisiä sanoja: flatus, flatulence = pieru, suolistokaasu, feces = ulosteet

Lähteet:
[1.] http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/poistaako_tulitikun_polttaminen_hajuja_vessasta
[2.] http://sciencenordic.com/burning-match-does-it-get-rid-nasty-bathroom-odors
[3.] http://kwc.org/mythbusters/2006/03/franklins_kite_flatulence.html

Suomalainen tautiperintö - synnynnäinen laktaasin puutos

Toisia valmistujaisia viettänyt Memmu on blogitekstin kanssa pahasti myöhässä, pahoittelut, mutta tässä tämä nyt olisi! Kiireen huomaa myös tekstin tönkköydestä ja lähteiden määrästä *add self-criticism*, mutta ensi kerralla sitten paremmin.

Synnynnäinen laktaasin puutos

Laktaasi on ohutsuolen seinämällä esiintyvä entsyymi, joka katalysoi laktoosin (maitosokeri, tuttu juttu suomalaisille) pilkkoutumisen galaktoosiksi ja glukoosiksi hydrolyysin seurauksena (kuva 1). Laktoosi ei sellaisenaan imeydy ohutsuolesta elimistöön, vaan vaatii tämän pilkkoutumisen pienemmiksi sokereiksi, jotka imeytyvät.

Kuva 1: Laktoosin hydrolyysi galaktoosiksi ja glukoosiksi laktaasin toimesta. Wikimedia Commons.

Laktoosi-intoleranssista puhuttaessa tarkoitetaan oireita, jotka syntyvät laktoosi-pitoista ravintoa nauttiessa ja kun tämä pilkkoutumaton laktoosi päätyy ohutsuolesta paksusuoleen. Näitä oireita ovat vatsakipu, ripuli, ilmavaivat, pahoinvointi ja turvotus. Oireet aiheutuvat pilkkoutumattoman laktoosin päästessä paksusuoleen, jossa suolen oma floora pilkkoo sen ja synnyttää erinäisiä kaasuja (mm. divety, hiilidioksidi ja metaani). [1.]

Yleistä sairaudesta

Synnynnäinen laktaasin puutos eli CLD (congenital lactase deficiency) on autosomaalinen resessiivisesti periytyvä sairaus, joka kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja tunnetaan vastasyntyneiden ripulitautina. Taudissa laktaasientsyymin aktiivisuus joko puuttuu kokonaan tai on vähäistä. Kuitenkin muiden sokereita hajottavien entsyymien aktiivisuus ja ohutsuolen limakalvon rakenne ovat normaalit. [2.] 

Kun laktaasin aktiivisuutta ei ole, laktoosi ei pilkkoudu eikä näin ollen imeydy elimistöön. Suoleen syntyy osmoottinen paine, joka aiheuttaa vesiripulia. Tämä aiheuttaa vauvalle kuivumistilan, kun elimistöstä siirtyy nestettä ulosteisiin. Vesiripuli on vaarallinen vastasyntyneille, joiden pääravinnonlähde on luonnollisesti äidinmaito. Sairautta ”hoidetaan” laktoosittomalla ruokavaliolla eli ajoissa havaittuna sairaus on kohtuullisen vähäinen haitta. Hälyttimien kannattaa soida, jos vauvan paino ei ala nousta vastasyntyneen alkupainosta, vaikka ruokahalu on hyvä, sekä jos uloste on vetistä ripulia.  [2.]

Geneettinen tausta

Sairaus aiheutuu mutaatioista laktaasientsyymiä koodaavassa geenissä. Suomalaisilta oli vuoteen 2009 mennessä löydetty 7 mutaatiota, joista yksi on päämutaatio ja muut harvinaisempia, ja italialaisilta lisäksi kaksi muuta mutaatiota. Näistä viisi johtaa ennenaikaiseen lopetuskodoniin, jolloin proteiinia ei koodata loppuun asti. Muut mutaatiot ovat missense-mutaatioita, joissa kodoni on muuttunut sen verran, että se koodaakin eri aminohappoa, joka vaikuttaa proteiinin kolmeuloitteiseen rakenteeseen laskostumisen kautta. Näiden mutaatioiden tunnistaminen on mahdollistanut geenitestit diagnosoinnin tueksi. [2.]

Synnynnäinen vs. aikuistyypin laktaasin puutos

Taudista esiintyy kahta alatyyppiä: synnynnäinen laktaasin puutos ja aikuisiän laktaasin puutos. Nämä on aika helppo erottaa toisistaan jo pelkästään nimenkin perusteella. Synnynnäisessä taudissa entsyymin aktiivisuutta ei ole ollenkaan/juurikaan heti elämän alusta asti, kun taas aikuistyypin laktaasin puutoksessa entsyymin aktiivisuus muuttuu myöhäisemmällä iällä (tunnetaan myös hankinnaisena laktaasin puutoksena, ks. PS). Aikuistyypin mutaatio ei myöskään ole itse laktaasia koodaavan geenin sisässä vaan sen säätelyalueella, jolloin se ei vaikuta suoraan proteiinin rakenteeseen vaan ilmeentymiseen/ekspressioon. Synnynnäinen laktaasin puutos on harvinainen maailmalla, mutta suhteellisen yleinen Suomessa ja näinollen kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Aikuistyypin laktaasin puutos vaihtelee väestöjen välillä ja eri iässä. [2.]

Lisää yleisistä asioista ja perinnöllisestä laktaasin puutoksesta voi lukea Valion sivuilta (katso havainnollistava kuva!). Siellä tosin tauti on nimetty/popularisoitu laktoosi-intoleranssiksi, vaikka tätä nimitystä käytetään oireista eikä taudista [1.].

-Memmu the hankinnainen laktoosivammanen

PS: Hankinnainen laktaasin puutos on nisäkkäiden/imeväisten normaalitila, joka tulee silloin, kun poikanen on tarpeeksi vanha käyttämään muita ravinnonlähteitä (emon maito on sitten varattu seuraaville poikasille) ja tällöin laktaasin aktiivisuus pienenee n. kymmenesosaan [3.]. ELI kansankielellä "laktoosi-intoleranssi" on ihan normaali juttu. Täällä pohjoisessa me ollaan jänniä, kun suurinosa tyypeistä voi juoda tavallista maitoa (myöhäinen vallitsevan/dominoivan ominaisuuden mutaatio ettei tule hankinnaista laktaasin puutosta vauvaiän jälkeen, teorioita on esitetty karjatalouden ja maitopohjaisen ruokavalion antavan lisääntymisedun karuissa pohjoisen oloissa eläville [2.]) ja itse asiassa "laktoosi-intolerantikot" ovat vain mutatoituneet takaisin tähän luontaiseen hankinnaiseen laktaasin puutokseen (joko synnynnäiseen tai aikuistyypin).

Lähteet

[1.] Misselwitz B, Pohl D, Frühauf H, Fried M, Vavricka SR & Fox M (2013) Lactose malabsorption and intolerance: pathogenesis, diagnosis and treatment. United European Gastroenterology Journal 1(3) 151–159
[2.] Duodecim 2009;125:766–70 Torniainen S, Savilahti E & Järvelä I
[3.] Suomenlääkärilehti 43/2002 Savilahti E & Järvelä I

Lisää aiheesta:
- http://www.valio.fi/ammattilaiset/ravitsemus_ja_terveys/laktoosi-intoleranssi-2/
- Duodecim 2002;118:873–5 Erkki Savilahti ja Irma Järvelä

- Savilahti E, Launiala K & Kuitunen P (1983) Congenital lactase deficiency. A clinical study on 16 patients. Arch Dis Child 58(4): 246-252.

- Heyman MB (2006) Lactose intolerance in infants, children, and adolescents. Pediatrics 118(3): 1279-1286.