Tietotyön ihanuus ja kurjuus

Ongelmanratkaisua paineen alla

Tietotyö! Olin lapsena matemaattisesti lahjakas (ainakin haluan ajatella olleeni) ja tykkäsin kaikenlaisista tietokilpailuista ja yleensäkin oppia asioita. Näin on edelleen ainakin jälkimmäisen kohdalla - nykyään en enää voi yliopistotasolla väittää olevani matemaattisesti erityisen lahjakas. Ongelmien pohtiminen ja ratkaisun löytäminen tuo voiton ja tyytyväisyyden tunteen. Kun pulma vihdoin ratkeaa voi todeta olleensa alkuun yksinkertainen, kun ei heti huomannut ratkaisua, mutta olla ylpeä löytäessään sen. Haastava ajatustyö tuo suurimman tyydytyksen. Tämä oli yksi syy hakeutua tietotyöhön.

Sitten hieman niitä tietotyön varjopuolia, joihin opiskeluajat eivät valmentaneet. Kiire, stressi ja konkreettisen "tuotteen" puutos. Ok, myönnetään - olihan opiskeluaikoina kiirettä ja stressiä, mutta aina lopussa odotti palaute. Tällä tarkoitan joko tentin arvosanaa tai muuta palautetta kurssitehtävistä tai itse valmista kurssitehtävää. Tietotyössä aikaa kuluu ajatteluun ja asioihin perehtymiseen - tietenkin niistä voi tehdä ja tehdään muistiinpanoja yms. (jossain vaiheessa artikkeli kenties), mutta jos ei pääse vähään aikaan labraan, niin ainakin allekirjoittaneelle tulee erittäin tyytymätön olo itseensä. Huomaako kukaan työpanosta, jos ei ole esittää tuloksia labrakokeista? Ja vaikka huomaisikin, niin miksei itse voi olla tyytyväinen ennenkuin tiedon saa sovellettua käytäntöön? Otin tämän aiheen blogipostiin nyt, koska se tuntuu koskettavan ja painavan yllättävän monia, vaikkei kukaan lopulta ole asian kanssa yksin.

Tätä ns. näkymätöntä työtä pahentaa ennestään kiire ja hoidettavien asioiden pinoutuminen, joka synnyttää stressiä. Ajatustyötä on mukava tehdä ns. flow-tilassa, jolloin on itse kaikkein tehokkaimmillaan ja saa parhaat ideat (johtuen siitä, että yleensä työn haastavuus ja omat taidot ovat tasapainossa). Kiire ja stressi rikkovat flow-tilan tai estävät siihen pääsyn. Miten siis päästä eroon stressistä, kun kaikkialla puhutaan keskittämisestä, kustannustehokkuudesta, tehostamisesta, säästämisestä, tuloksista yms. bisnesmaailman jutuista? 

Kiireeseen vaikuttaa paljon priorisointi. Jokin aika sitten yliopistolla oli hyvinvointiviikko ja siellä oli puhuja Filosofian Akatemiasta, joka esitti hyvän työkalun (neliön) asioiden priorisointiin. Lyhyesti; kiireellisimmät ja tärkeimmät tulee tehdä ensin, ja kiireettömät ja ei tärkeät kannattaa hylätä viemästä turhaa muistitilaa. Heidän sivuillaan onkin blogipostaus, miksi on tärkeää osata myös päättää mitä jättää tekemättä. Muistakaa olla itsellenne armollisia, sillä jokaisella meistä on rajoitettu muistikapasiteetti, joka tulisi käyttää mieluummin niihin tärkeämpiin asioihin.

Täällä päässä ruutua löytyi ratkaisu stressin helpottamiseksi käsitöistä - tehdyn työn jälki näkyy heti! Muttei tälle stressinpoisto projektille tietenkään ole asetettu aikataulua. Myös äskettäin kirjoitettu Hesarin artikkeli antoi aihetta ajatteluun - tuleeko tyytymättömyys vain töistä vai myös yksityiselämän puolelta? Vaadinko nykyään itseltäni liikaa ja pyrin aina täydellisyyteen vaikka vähempikin riittäisi? Se selittäisi miksi välillä tuntuu niin vaikealta saattaa esim. blogiluonnokset loppuun, kun haluaisi tuottaa tähdellisempää tekstiä - vaan hei, tässäpä tämä, ihmiseltä ihmiselle. <3

Stressin purkua - kirjoneulesukat tulossa!

Rauhallisen ajattelun puolesta,
Memmu

PS: Joskus mietin, että olisi kiva, jos ajatuksista tulisi potterimainen vaalea nestenauha, jolla täyttää pienen pesuvadin. Vadin täyttyydestä (mistä näitä sanoja tulee) voisi sitten nähdä, kuinka ahkerasti on pohtinut asioita ja panostanut työhönsä. Vaan niin kauan kuin pysyn King's Crossin raiteen 9 ja 3/4 tällä puolella, niin täytyy löytää muita keinoja löytää tyytyväisyyden tunne. Lopussa kaikki ajattelu palkitaan :)