Aikamatka ulkomaille

Hob... Memmutti - sinne ja takaisin 

Tässä kaksi päivää interreililtä palattuani on hyvä sulatella tuntemuksia. Kävin siis kahden viikon kesälomalla reilaamassa Saksa-Slovenia-Itävalta -akselilla. Aloitin Jenasta ja lopetin Wieniin, koska niissä minulla on eniten keski-eurooppalaisia kavereita, joita kävin tervehtimässä. 

Jena. Vuosi sitten kotiuduin Jenasta 8 kuukauden jälkeen takaisin Suomeen. Tuona gradulabra-aikana luonnollisesti ehdin tutustua mukaviin ihmisiin ja sen labran käytäntöihin. Nyt näin muutamia entisiä "työkavereita" ja paljon on ehtinyt vuodessa muuttua. Ihmiset vaihtuneet (tai ainakin osa), tilat vaihtuneet ja ilmapiiri vaihtunut. Oli mielenkiintoista kuulla ja kuvitella miten erilaista omakin elämä olisi, jos olisinkin jäänyt vielä kirjoittamaan graduni Saksaan tai muuten töihin. Sattumalta eräs suomalainen tutkija, joka oli 2 kk yhtä aikaa kanssani Jenassa, oli nyt myös käymässä. Hänen kanssaan oli mukava rupatella tiedemaailmasta ja ulkomailla olemisesta näin suomalaisten näkökulmasta. Me molemmat palasimme Jenan jälkeen Suomeen, mutta nyt hän on lähdössä muutamaksi vuodeksi rapakon taa töihin. Respect. Tapasin myös muutaman nyt graduaan tekevän saksalaisen ja juttelimme valmistumiskriisistä ja työelämään siirtymisestä. Kasvukysymyksiä siis ilmassa.

Ja sitten niistä muistoista! Kyllä Jena oli edelleen kaunis kaupunki ja ihmiset ihania, mutta minulle se ei tuottanut suurta kaipausta, kuten viimeksi Wien. Silti Jenassa on vahvat perinteet tieteen (varsinkin biotekniikka/optiikka/fysiikka) tekemisestä ja voin lämpimästi suositella opiskelijakaupunkia kaikille, jotka haluaisivat kokea saksalaista kulttuuria, mutteivät mennä miljoonakaupunkeihin. Jena on turvallinen about Oulun kokoinen, mutta tiiviimmin asuttu, lämminhenkinen elävä kaupunki.

Vanha kuva, kun tällä reissulla keskityin ihmisten tapailuun.

#Matkan varrella kävin myös Deutches Museumissa Münchenissä. Erittäin mukava ja iso museo, mutta itse kiersin lähinnä farmasian ja bioteknologian osastot, jotka jo tiesin. Voisin suositella kaikille, jotka harkitsevat biokemiaa ja kaipaavat kosketusta mitä kaikkea se voi pitää sisällään. Hyvin olivat popularisoineet ja mm. aspiriinin kipua hellittävä mekanismi tuli selville! Oli myös mielenkiintoinen Ginkgo-video, jossa se prosessoitiin ja tehtiin luontaistuote. Sitten tuli itselle yllättävä ilmiö vastaan! Museosta sai ostettua olutta, niin saksalaista!#

Memmu ja mitokondrio -selfie, yolo

Matkan viimeinen etappi oli tuttu ja turvallinen Wien. Siitä on jo 3 vuotta, kun palasin Wienistä Suomeen. Wienissä asuin 5 kk eli yhden Erasmus-vaihdon ajan. Tapasin nyt jälleen vanhoja vaihtokavereitani, sekä muutamia itävaltalaisia kavereitani. Oli mukava kuulla kurssikavereiden edenneen tekemään väikkäriä, tosin eräs ei-kurssikaveri, vaan paras-itis-kaveri, kirjoitti vieläkin graduaan (siellä tyylinä on 9 kk labraa +  3 kk kirjoitusta, mutta hänellä venyi - ei olla siis ainoita Suomessa keillä voivat opinnot venyä!). Siinä sitten mietittiin hänenkin kanssaan tulevaisuutta, mutta hänelllä ei ole pelkoa työllistymisen suhteen, kun asuu Wienissä, jossa biotieteet ovat korkealla. Jälleen kasvukysymyksiä. Kunnon itsetutkiskelumatka kavereiden näkemisen lisäksi. Tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen omaan tilanteeseeni projektitutkijana maisterin papereilla :)

Muistoja: Wien oli kuten aina ennenkin - kaunis ja välillä sateinen ja välillä liian kuuma! Ihania ihmisiä, mutta kuten Jenakin - ei minun kaupunkini. Wieniä voin suositella kyllä nuorille opiskelijoille, sillä kaupungissa riittää hulinaa ja monenlaisia puistoja ja kulinaristisia elämyksiä ja kaikkea! Helppo ja turvallinen kaupunki. Myös lapsiperheille voin suositella Wieniä. Vaan itselle se on liian iso/tiiviisti asuttu kaupunki. Mukava käydä, mutten haluaisi asua.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa! Jos kasvukysymykset kiinnostavat, niin ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen - pohditaan yhdessä :)

Liebe Grüsse,
Memmu