Opintomatkalla Norjassa

Pari vuotta sitten vanhempi opiskelijatoveri kertoi lähtevänsä Norjaan, tarkemmin sanottuna Tromssaan, syöpäkurssille. "Oh, cool" ajattelin silloin ja tasaisin väliajoin on tuo kurssimaininta pulpahtanut mieleen. Jossain vaiheessa väikkäriopintoja aloittaessani sitten ihan oikeasti selvitin että mikä kurssi tämä oikein on, milloin se järjestetään jne. Sitten kun opiskelija- ja nykyään väikkärikollega Tiia kysyi, että pitäiskö lähtä niin se oli sillä selvä. Me lähdettäisiin syksyllä Tromssaan kahden viikon intensiivikurssille!

Tähän väliin maininta, että töissä on ollu hektistä joten en oo hirveesti ehtiny stressata koko reissua, mutta ny sentään sen verran että nousi kaks stressifinniä naamalle. Jei.

Tässä vaiheessa on kai hyvä sanoa että Tromssaan menee Oulusta suora lentoyhteys. Me menimme autolla. Tähän on montakin hyvää syytä, mutta pääasiassa: 1. hinta JA 2. epäluuloni sitä lentoyhteyttä kohtaan. Kerran olen yrittänyt lentää kyseenomaisella yhteydellä ja lentomme peruttiin huonon sään takia. Toisaalta myös itse kone oli siitä pienemmästä päästä (lue: sardiinipurkki) eli en usko, että sen kokoisella koneella on mukava lentää ku pienikin tuulenvire kääntää koneen pois reitiltä. Autoillessa tulee myös nähtyä maisemia, jotka on Suomen puolella lähinnä tasoa "meh" (vaivaiskoivua silmänkantamattomiin), mutta Norjan puolella jo ihan käypää kamaa (vuorilla oli lunta!). Suomen puolella oli sen verran autiota että ei nähty porojakaan kuin seitsemän koko matkalla! Seitsemän!

Ajoreitti, matkaan meni pysähtymisineen noin 10 tuntia.

Kurssin spektit on nopeasti sanottuna: Kurssin nimi on Molecular and Clinical Aspects of Cancer (Bio-8302). Se on kahden viikon intensiivikurssi, jossa on 6 päivää luentoja, 2  noin 30 min esitelmää per neesu (artikkeleihin pohjautuen) ja essee (6 viikkoa palautusaikaa kurssin lopusta laskien). Eli kiirettä pitää, mutta opintopisteitä ropisee samalla yhteensä 10 nopan verran.

Kurssi järjestelyistä voin sanoa sen verran, että ne on kohtalaisen hyvät - tätä kurssia on selkeästi vedetty vuosia joten tietyt jutut hoituu hyvin rutiinisti. Kauempaa tuleville opiskelijoille on tarjolla suhteellisen edullinen hotellimajoitus kurssin ajalle ja tiedotus on tullut ajallaan. Ainoa mitä olisin ehkä hieman kaivannut on käytännön asioista (e.g. pysäköinti, bussiaikataulut) tiedottaminen, mutta kyllähän nyt aikuinen ihminen itsekkin löytää (ja oppii samalla norjaa, koska kaikkea tietoa ei todellakaan ole saatavilla englanniksi). Ensimmäisenä iltana (maanantai) oli luentojen jälkeen kevyttä ryhmääntymistä paikallisen tunturin huiputuksen ja poroburgerin mättämisen muodossa. Voin kertoa, että tällainen tasamaan asukki ei pärjää tuollaisessa 75 asteen rinteessä ihan hirveän hyvin...

Laittaisin tähän nätin maisemakuvan Tromssasta Fjelheisenilta kuvattuna muttaku sumu...

Entäs ne luennot? No näin kolmen päivän (eli puolet luennoista ohi) perusteella voin sanoa että kattavia. Puhujat ovat alansa huippuja ja osaavat (ylläri pylläri) perusperiaatteet hyvin ja bonuksena vielä se, että osaavat välittää ne myös kuulijalle niin, että tämäkin ymmärtää. Ihmisinäkin ovat oikein  mukavia tyyppejä, joiden kanssa uskaltaa jopa jutella muustakin kuin luentomateriaalista (esimerkiksi oluesta)! Luennoitsijoita on niin USAsta (emeritus professori Stephen Baird, professori Eric Stanbridge, professori Channing Der ja professori Geoffrey Baird), Norjasta (professori Terje Johansen, professori Geir Bjorkroy, tutkija Tonje Fiskaa) ja yksi Suomestakin (post-doc-tutkija Tuomas Tammela). Pro-tip: älkää etsikö PubMedistä näiden henkilöiden julkaisuluetteloa, tulee vaan paha mieli ku tajuaa kuinka hyviä jotku on.

Tromssan yliopistolla oli joku näyttely meneillään, mmm-m, aivoja Ninnille.

Tässä vaiheessa pitää kyllä hieman mainostaa lisää, sillä kurssilla kävi kummallinen osallistujakato tänä vuonna (vrt. 25 opiskelijaa viime vuonna ja 9 tänä vuonna): Näin kattavaa ja hyvin syövän (biokemiallisia) perusteita käsittelevää kurssia ette Suomesta löydä tai jos jostain löytyykin niin luennoitsijat eivät ole näin huipputasoa ja kansainvälisiä. Bonuksella tällä kurssilla on myös tosi mukava ja lämmin yleishenki ja keskusteluun kannustetaan vahvasti. Ja saahan siitä nyt puolet väikkäriin tulevista opintopisteistäkin eli 10 op (ainakin Oulussa se on tällä alalla puolet vaadituista). TU-LU-KAA. Ja jos tätä nyt lukee joku enemmän syövän kliinisestä puolesta kiinnostunut niin keväällä maaliskuussa järjestetään vastaavanlainen kurssi, mutta kliinisemmällä painotuksella (se täydentää kivasti tätä syksyn molekyylipohjaista kurssia jos haluaa käydä molemmat!). 5/5, suosittelen (katsotaan muuttuko mieli tuon esseen jälkeen ku en tuosta kirjoittamisesta niin välitä :D ).