Miten tieteellistä artikkelia luetaan?

Tässäpä teille päivän iloksi kevyt ja humoristinen kuvaus tieteellisen tekstin lukemisesta. Vaikka teksti onkin vähemmän vakava, piilee siinä silti muutama ihan käyttökamaa oleva neuvo ja varoittava esimerkki.

Artikkelin hankinta

On sinun vuorosi pitää esitelmä tutkimusryhmäsi kuukausittaisessa tutkimuspalaverissa. Olet päättänyt pitää esitelmän uudesta aihealueesta, joka voisi olla hyvä lisä tutkimukseenne ja johon on myös käytetty teille tuttuja metodeja. Haluat olla ahkera ja päätät etsiä sopivan artikkelin jo näin pari viikkoa etukäteen. Otat hyvän asennon työtuolissasi, naksautat sormiasi ja aloitat etsintäprosessin.

             Käytät hakukomentoja kuin mustan vyön omaava karatemestari ja löydät nopeasti useita sopivan näköisiä artikkeleja haluamastasi aiheesta. Päivän halvat huvit löytyvät kirjoittajien sukunimistä (Tissino, Kulikova, Slaughter, mitä näitä nyt on). Valitset yhden artikkelin luettavaksesi seksikkään otsikon ja abstraktin perusteella. Tulostat artikkelin ja siirryt rauhallisempaan tilaan (aka kahvihuoneeseen) lueskelemaan artikkelia kahvikupposen ääressä. Tausta-osio on hyvin kirjoitettu ja selkeä, menetelmät tuttuja - Jes, kerrankin hyvä artikkeli ensi yrittämällä! Tästä on hyvä jatkaa.

Ah Japani, älä koskaan lopeta proteiinien nimeämistä.

Artikkelin lukeminen

Teknikkonne sairastuu, tärkein pakastimenne temppuilee ja yksi (ikuisuus)artikkeli pitäisi saada viimeinkin julkaistua. Kiirettä pitää jo toista viikkoa putkeen. Et ole ehtinyt lukea valitsemaasi artikkelia loppuun asti, mutta onneksi seminaari on vasta seuraavalla viikolla. Päätät lukea artikkelin loppuun alkuviikosta. Sillä onhan nyt perjantai ja bileet!

                Maanantai. Jatkat artikkelin lukemista. Et enää muista artikkelin alkupuolen sisältöä tarkalleen mutta eihän se haittaa. Tuloksia lukiessasi kevyt hiki kihoaa otsallesi - mitä ihmettä tässä tutkimuksessa on tehty?!? Mistä nämä päätelmät  Moottoripyöräjengiläismäistä kiroilua. Päätät etsiä uuden artikkelin.

Artikkelin esitteleminen

Löydät lopulta uuden artikkelin päivää ennen seminaaria. Jäät ylitöihin että ehdit raapustaa artikkelista kasaan sen pääkohdat diaesityksen muodossa. Käytät paljon kuvia, koska niiden lisääminen on nopeinta. Luet artikkelin vielä kerran aamulla ennen seminaariasi. Pidät lyhyen ja tiiviin seminaarin, josta saat kiitosta artikkelivalinnasta, mutta kritiikkiä sekavasta esitystavasta. Mutta ei hätää, selvisit taas yhdestä seminaarihelvetistä! Hyvä sinä!

Kertauksena: Aloita ajoissa ja lue ensimmäisenä tulokset-osio! Aina.

-Krista

Apurahan saajien oikeuksista ja velvollisuuksista

Tänä kesänä olen saannut selittää tekemisiäni ihan uudella tasolla. Kun kerron ihmisille tekeväni väitöskirjaa, minulta kysytään 1. Ai maksetaanko siitä? 2. Teetkö sitä kesälläkin? 3. Onko sinulla kesälomaa? jne jne.

Selventääkseni asiaa ajattelin koota tähän sellaisia apurahatutkijaa koskevia asioita, joita olen joutunut selittelemään.

Ai joku avustus?

EI. Apuraha ei ole valtion kädenojennus akateemisille sossupummeille eikä vätiöskirjatyö ole mikään Kelan työpaja. Säätiöt, yritykset ja yhteisöt voivat asettaa haettavaksi tietyn määrän rahaa, joita voi hakea joko vapaamuotoisella tai kyseisen tahon määrittelemällä hakemuksella. Kyseessä ei ole hippohiihdot, eli rahan saamiseksi projektin täytyy olla todella hyvä. Hakemuksessa on yleensä seuraavat osiot:

1. Hakijan/hakijoiden tiedot: nimi, syntymäaika, osoite, oppiarvo.... Hakijoita voi myös olla useampi. Tällä todistetaan, että olet ihan oikea ihminen.

2. Suunnitelma. Akateemisessa maailmassa tutkimusuunnitelma, mutta rahaa voi jakaa myös taiteilijoille vaikka soittimen hankintaan.

3. Budjetti. "Henkilökohtainen apuraha" tarkoittaa itselle varattua rahamäärää kuukaudessa. Tavallaan "palkka", mutta usein apuraha annetaan saajalle könttäsummana, jolloin on itse pidettävä huoli, ettei tuhlaa kaikkea heti. Kongressimatkoihin voi pyytää erikseen rahaa, samoin laitehankintoihin jne. Isoihin apurahoiin voi sisältyä apulaisen palkkaaminen tai toisen tutkijan rahoitus. 

4. Motivaatiokirje. Suitsutusta siitä miten tämä projekti on unelmieni täyttymys.

5. Ansioluettelo/CV. Selostus koulutuksesta, aiemmista projekteista, pätevyydestä yms.

6. Julkaisuluettelo. Tutkijoiden oma tapa määrittää nettipippelin pituus.

7. Suosituskirje. Yleensä ryhmänjohtajan kirjoittama osoitus siitä, että olet ihan hyvä aivan mahtava tyyppi!

Apurahahakemuksen kirjoittaminen on välillä stressaavaa ja turhauttavaa, varsinkin näin alkuvaiheessa, kun ansiot ovat melko mitättömät. Mutta ei huolta! Osa apurahoista jaetaan nimenomaan tutkijanuran alkupuolella oleville. Apurahan antajista on koottu kätevä palvelu nimeltään Aurora, jonka avulla voi etsiä omaan tutkimusuuntaan kohdistettuja apurahoja. 

Muista levätä välillä!

Apurahan saaja ei ole velvollinen antaaan sieluaan apurahan myöntäjälle. Apuraha saattaa kuitenkin olla kohdennettuna johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Esimerkiksi Epilepsiasäätiö jakaa luonnollisesti rahaa epilepsiatutkimukseen, kun taas kulttuurisäätiö rahoittaa kaikenlaista tiedettä ja taidetta. Joskus apurahojen käyttöä voidaan rajoittaa vaikka pelkästään matkoihin tai pelkästään laitehankintoihin. Silloin apurahan saakan täytyy tietenkin noudattaa ehtoja. Mutta esimerkiksi jos saa joltain lääkeyritykseltä apurahaa, ei se kiellä julkaisemasta kyseisen yrityksen tuotteita kritisoivaa tutkimusta tai muuta sellaista. Joskus säätiöt pyytävät lähettämään apurahakauden lopulla jonkin viestin, että rahat on käytetty hyvin, mutta suoranaista kyyläystä ei harrasteta. Ja jos kesken kaiken huomaa, ettei alkuperäinen tutkimusuunnitelma toimi, sitä saa muuttaa.

Apurahan saaja yliopistossa

Apurahatutkijalla ei ole työsuhdetta yliopistoon, joten hän ei ole "töissä" eikä hänellä ole työsopimusta. Tässä on hyvät ja huonot puolet. Ensinnäkin huonoja puolia on, ettei apurahatutkija saa työterveyshuoltoa ja eläkevakuutus pitää hoitaa itse Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen eli Melan kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos henkilö saa apurahaa yli neljä kuukautta putkeen, on hän velvollinen ottamaan eläkevakuutuksen. Tämä taas tarkoittaa, että neljän kuukauden välein Melalle maksetaan tietty (isohko) summa rahaa, joka normaaleissa palkkatöissä pidätettäisiin automaattisesti palkasta. Tämä on hyvä huomioda omassa taloudenhoidossaan, varsinkin jos saa koko apurahan kerralla.

Olen kuullut, että jotkut yliopistot perivät apurahan saajilta vuokraa työhuoneen ja laitteiden käytöstä. Tämä on aika typerää, koska yliopistot kuitenkin sisällytävät myös apurahatutkijoiden tutkimuksen meriitteihinsä, joilla saavat rahaa valtiolta. Aika sikamaista, jos minulta kysytään. Bioalalla en ole kuullut kenelläkään olleen tätä ongelmaa, koska tällä alalla työhön kuulluu niin olennaisena osana laboratorityöskentely. Tarkista tämä asia, ennen kuin suostut mihinkään!

Työaika

Koska apurahan saaja ei ole työsuhteessa, ei yliopisto myöskään valvo apurahan saajan tulemisia ja menemisiä. Nyrkkisääntö on, että töitä tehdään vuodessa 1600 tuntia, joista suurin piirtein puolet keväällä ja puolet syksyllä. Käytännössä tämä on saman verran kuin normityössä käyvällä. Mikään  ei kuitenkaan velvoita pitämään lomia samaan aikaan kuin työssäkäyvät. Toisin sanoen töitä saa tehdä siihen vuorokauden aikaan kun itsestä tuntuu kivalta. Itse tykkään aikaisista aamuista, mutta monet työkaverit nukkuvat mieluummin pitkään. Tiedän yhden tyypin, joka teki töitä öisin. Samoin lomia voi ajoittaa ei-sesonkiakoihin, jolloin kaikki on halvempaa (vink vink). Ja jos sattuu olemaan kaunis päivä, eikä mikään deadline paina päälle, niin kukaan ei estä lähtemästä aikaisin kotia. Lomalle lähtö on ilmoitusluontoinen asia, ei mikään virallinen anomus. Olen aika tunnollinen ihminen, joten  minulle ei tuota tuskaa saada asioita tehtyä ajoissa. Pidän siitä, että saan itse aikatauluttaa asioita. Parasta on, ettei menemisiäni vahdita: jos aamulla tekee mieli juoda toinen kuppi kahvia, voin juoda sen rauhassa ja mennä sen jälkeen töihin.

Tästä taas päästään kesälomaan. Ei, en ole pitäny juuri ollenkaan lomaa kesällä. Päätin panostaa ennemmin tutkimukseen nyt kesän aikana, jolloin käytävät ovat autiot ja kaikki laitteet vapaana, jotta kerkeän valmistautua syksyn apurahahakuihin ja ohjaajani äitiyslomaan. Toisekseen mieheni oli kesätöissä, ihoni ei kestä aurinkoa ja koko ajan on muutenkin satanut. Sama siis tehdä töitä. Ajattelin tehdä lyhyen ruskareissun syksyn aikana ja pitää pitkän joululoman. 

Opetusvastuu

Apurahatutkijaa ei voida velvoittaa opetustyöhön, vaan sitä varten on tehtävä työsopimus yliopiston kautta. Toisaalta opetuskokemusta on hyvä saada, mutta toisaalta, se on pois tutkimuksen teosta.

Matkavakuutus

Viimeisin "ongelmani". Olen lähdössä "työmatkalle" syksyllä. Koska en ole yliopiston "työntekijä", yliopisto ei vakuuta matkaani. Tämä on paha juttu, varsinkin jos lähtee Yhdysvaltoihin. Siellä et saa edes laastaria ilman sairasvakuutusta. Onneksi ainakin Luonnontieteilijöiden ja Tieteentekijöiden liitot laskevat tällaiset matkat "vapaa-ajan matkoiksi", eli näiden järjestöjen jäsenet on vakuutettu. Jes!

Vielä viimeisenä: apurahatutkija ei ole kynnysmatto. Kukaan ei voi olettaa tutkijalta epäinhimillisiä työsuorituksia. Omasta jaksamisestaan pitää pitää huolta. Jos yliopisto yrittää kyykyttää, marssi ovet paukkuen ammattiliiton asiamiehen luo. Apurahatutkija ei ole yliopistolla kenenkään "armeliasuuden takia" (kuten yhdelle työkaverilleni oli yritetty väittää), vaan koska apurahan myöntäjä on katsonut hänen tutkimuksensa rahan arvoiseksi. Itse olen ottanut sen periaatteen, että jos koskaan minulle vihjaistaan, että työtäni ei arvosteta, se on "moi moi vain" ja minä lähden siltä seisomalta. Onnea sille, joka joutuu jatkamaan kesken jäänyttä projektia. Onneksi nykyinen ryhmäni on todella mukava :)

-Ninni

Menetelmä esittelyssä: CRISPR

Edelliseen postaukseen viitaten, kyllä, olin juurikin jossain sivistyksen ulkopuolella (kutsutaan myös metsäksi). Viimeisen parin viikon aikana on tullut oltua kotona alta 4 vuorokautta ja minkään sortin älylaitteen tai tietokoneen ääressä vieläkin vähemmän (ja sekin aika meni suurimmaksi osaksi navigoidessa). Sieniä ja marjoja on sen sijaan sitten kerättynä useampi kilo!

Oikeastaan halusin kuitenkin kertoa eräästä uudesta menetelmästä,CRISPR:stä, josta on puhuttu viime aikoina paljon ja jota on hehkutettu maasta taivaaseen. Mistä siis on kyse?

Uuden ajan geenimuokkausta

Jos lukeminen ei innosta niin tsekatkaa video alta. Yksi menetelmän kehittäjistä kertoo menetelmän perusteet tarkemmin ku mitä allekirjoittanut tässä tekstissä. Video on kohtuu pitkä, mutta todella perusteellinen. Myös lähteissä oleva Naturen artikkeli on oikein hyvä (varsinki se haastattelu!).

CRISPR (lausutaan crisper) tulee sanoista clustered regularly interspaced short palindromic repeats eli kyse on lyhyistä, tasaisesti esiintyvistä toistojaksoista. Nämä toistojaksot ovat osa tiettyjen prokaryoottien hankittua immuuniteettia, missä ne toimivat ulkopuolisen DNA:n merkitsijöinä genomissa (toistojaksoa seuraa pala eksogeenistä [=ulkopuolista] DNA:ta, jota kutsutaan nimellä spacer ja, joka on usein peräisin faageista [=bakteerien virukset]). Tästä CRISPR-DNA-combosta, tuotetaan pitkä RNA-ketju, jota muokkaillaan sopivaksi (ainakin kolme eri tapaa, en käy niitä tässä nyt läpi. Lukekaa Wikipediasta) crRNA:ksi. Tämä crRNA tunnistaa sitten tarkasti soluun päässeen ulkopuolisen DNA:n pätkän, kiinnittyy siihen ja ohjaa sen hajotettavaksi Cas-proteiineille (=entsyymejä, jotka pilkkovat proteiineja). Eli sama meininki kuin meidän eukarioottien RNA interferenssissäkin.

Vaikka kyse on "uudesta" menetelmästä niin ihan tämän vuoden keksinnöstä ei ole kyse. Tiede ei toimi ihan niin nopeasti. Ensimmäisen kerran CRISPR-toistojaksot löydettin vuonna 1987 bakteerin genomia sekvensoidessa. Kuten siihen aikaan ajateltiin, tutkijat vain kohauttivat olkiaan ja totesivat toistojaksot roska-DNA:ksi. 90-luvulla vastaavia toistojaksoja löydettiin useista muistakin bakteereista ja levistä, mutta niiden merkityksestä ei vieläkään ollut mitään tietoa. Viimein vuonna 2005 huomattiin, että spacer-DNA on usein peräisin faageista tai muista ulkopuolisista lähteistä. Vuonna 2007 pystyttiin jo todistamaan, että lisäämällä bakteereihin tietyn toistojakso-spacer kombon saatiin lisättyä näiden bakteerien kestävyyttä tiettyä faagia vastaan. Sen jälkeen vauhti on ollut hurjaa. Nykyään koko CRISPR-systeemiä on muokattu niin, että sitä saadaan käytettyä niin geenien hiljentämiseen kuin aktivoitiinkin, ruokakasvien immuunipuolustuksen tehostamiseen jne, kaikilla mausteilla siis!

Mitäs hyvää tässä nyt sitten on? No, menetelmä on ainakin vielä halpa, nopea (verrattuna aiempiin) ja helppo sekä ilmeisen toimiva. Voi vaikka hiljentää useaa geeniä yhtaikaa ja käy monelle organismille (tärkeimpänä tietenki hiirelle). Lisätään päälle vielä uutuuden kiilto ja reagenssimyyjien tarjoukset niin kauden kuumimmasta transfektiomenetelmästä ei ole epäilystäkään. No entäs huonot puolet? Tiedon puute. Haittavaikutuksista ei oikein tiedetä. Halpuuden ja helppouden huono puoli on se, että kuka tahansa vähänkään pipettiä käyttävä osaa kyllä käytttää tätä menetelmää - myös väärin. Viimeksi alkukeväästä keskustelua herätti kiinalaistutkijoiden (ylläriiii!) porukka, jotka olivat käyttäneet tätä menetelmää ihmisalkioihin. Kärpäsestä tehtiin härkänen (alkiot eivät olleet alkuunkaan elinkykyisiä, menetelmää käytettiin DNA-vaurioiden luomiseen jne), mutta onhan huoli aiheellinen - ei olla kovin kaukana siitä, että alettaisiin kehittää superkyvykkäitä sotilaita tai muuttaa lapsen sukupuolta alkiovaiheessa tai ne miljoona muuta kauhukuvaa. Hui hui.

Lähteet:
- Wikipedia
- Ledford H (2015) CRISPR, the disruptor. Nature.
- Pennisi E (2015) The CRISPR craze. Science. (vaatii kirjautumisen)

-Krista

Mikä meillä taas kestää???

18:28:18 <Memmu> hei kuka juökaisi tekstin?

18:28:23 <Aadustar_> kenen vuoro oli kirjottaa tänään-.

18:28:24 <Memmu> ei kukaan?

18:28:28 <Aadustar_> EI ilmeisesti D:

18:28:30 <Memmu> eilen siis

18:28:34 <Memmu> :D

18:28:53 <Aadustar_> Uuuuuuuuuups.

18:29:03 <Memmu> huuuups

Ninni

Niin, uuuups. Tajusimme juuri, ettei kukaan postannut kirjoitusta tällä viikolla. Miksei? Tässä kootut selitykset.

Kaikki juontaa siihen, että ohjaajani ilmoitti vähän aikaa sitten, että hän jää äitiyslomalle vuoden lopussa. Kaikkea hyvää äidille ja lapselle, mutta tämä tarkoittaa myös, että olen lähes koko ensi vuoden ilman pääasiallista ohjaajaani. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tietyt asiat pitää olla hanskassa vuoden loppuun mennessä. Ja tästä taas  seuraa, että olen tehnyt töitä keskimäärin 10h/d viimeiset kolme viikkoa. Tervetuloa väitöskirjatyöntekijän elämään! Mutta lohdutttaa, että myös väitöskirjani edistyy nyt harppauksittain. Lisäksi olen suunnitellut tulevia opintojani. Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden tutkintorakennetta muutetaan. Uudesssa mallissa tarvitsee saada vähemmän opintopisteitä. Arvatkaa kuka on tehnyt paperitöitä vaihtaakseen tutkintorakennetta?

Mites muut?

Ollappa kissa.

Memmu

18:42:15 <Memmu> tää on tää loma mode

18:44:00 <Memmu> ollaan vähä gonahtaneita

Joo, siis minullahan tämä vakkarikirjoittajuus alkaa näin hohdokkaasti, että oletan ettei ollut minun vuoroni kirjoittaa ja keskityin täysin mökkeilemään ja gradun kirjoitukseen! Viikonloppuna Krista tulee käymään täällä minun kotikaupungissa, niin oon häntäkin varten vähän siivoillut saunakamaria ;) Nyt voisi olla hyvä aika vaihtaa loma-modesta takaisin arjen sankari-modeen!

Henu

Huppista keikkaa taitaa olla jo toinen unohdus tältä unohtelijakonkarilta. Olen nukkunut tosi huonosti ja työpäivät ovat olleet järkyttävää jumittamista ja kun olen päässyt kotiin olen lähinnä koomaillut sellaisessa ihmeellisessä jumitustilassa. Väsyttää. Mut siis kyllä mä vielä jossain vaiheessa jaksan tehä sellasen mahtavan yhteenvedon, mitä kaikkee mahtavaa oon tehnyt. Kolme viikkoa ja takas Suomeen... Mulla ei ees oo mitään kuvaa tähän. Such gona.

18:37:27 <Memmu> Kyria: ei voi kirjoittaa kun on mökillä

18:39:20 <Aadustar_> LAitetaan muistiin.

 
"Krista"

On mökillä mustikassa. Palaa sivistyksen pariiin ehkä huomenna. Alkuviikon vietti Keski-Suomessa.


Noniin tytöt, ryhdistäydytäänpä syksyn alkuun.

The Road Trip - Tukholma

[Edit: Viime viikon postaus jäi pois, koska kaikki keskittyivät/valmistautuivat tulevaan Tukholman reissuun, josta tämä postaus on. Hyvittääksemme tyhjän blogiviikon, tällä viikolla julkaistaan kaksi blogitekstiä, joista toinen on Memmun esittely.]

Heja Henna!

Kovin moni ei ehkä tiedäkkään, mutta tälle blogille on myös oma IRC-kanavansa, jossa järjestellään kirjoitusvuoroja ja puhutaan kaikkea maan ja taivaan väliltä (myös blogiteksteihin liittyen). Kesäkuussa, yleisen keskustelun lomassa Memmu huudahti kohtalokkaan lauseen "Hei, tehdään road trip Tukholmaan Henun luo!" ja siitä se idea sitten lähti.

Matkaa suunniteltiin etukäteen IRC-kanavalla ja Skypen välityksellä. Tukholma on helppo paikka matkustaa: paikalle pääsee niin laivalla, autolla kuin lentäenkin. Kielimuuri on lähinnä henkinen (kaikkien on pakko opetella ruotsia kuitenkin) ja englannillakin pärjää tarvittaessa. Kaupat on pitkään auki, julkinen liikenne toimii ja ruotsalaiset auttaa kyllä, jos vaan uskallat kysyä. Tukholmassa on (ainakin vielä) Henu, jota kannattaa lähtä tervehtimään ;)

Pe 31.7. - Lähtöpäivä

6.10 - Helvetti ku väsyttää... mutta pakko lähtä liikkeelle että ehditään järkevään aikaan Tukholmaan.

7.10 - Hirvi tienlaidassa aamuapalalla!

~8.00 - Aamukahvit, matkaeväiden osto ja tankkaus Tornion ABC:llä. Elämä voittaa.

Sundsvall. Yllätttäen myös kirkko.

8.00 - Kelloja on siirretty tunnilla taaksepäin, koska aikavyöhykkeet (Suomessa kello on siis 9.00).  Peura tienlaidassa. Ruotsin kertausta Aitoa menoa-videon avulla - Nu ska vi börja, saat***! 
8.10 - Kalix. Ensimmäinen Ruotsin lippu bongattu! Ja UFO! Huomataan, että pohjois-Ruotsin rannikko muistuttaa hämmentävän paljon Pohjanmaata. Lisäksi ruotsalaisilla on erilaiset nopeusrajoitukset kuin Suomessa (110 km/h vs 100 km/h, 90 km/h vs 80 km/h jne.)

8.26 - Lisää luontobongausta, tällä kertaa haukkoja.

11.27 - Meidät ohittaa Helvetin Enkelien johtaja ja sen apuri.

13.00-13.30 - Pysähdytään Umeån keskustaan syömään. Laitettiin parkkikiekko, vaikka ilmeisesti sellaisia ei Ruotsissa käytetä?!? Ainakaan fyysistä sakkolappua ei ikkunaan ilmestynyt vaikka ruualta palatessa vastaamme tuli epäilyttävän paljon parkkipirkkoa muistuttava henkilö.

Älä tapa itseäsi hissillä.

15.-15.30 - Tankkausongelmia. Ekanakin bensa-asemia on aavistuksen harvemmassa kuin Suomessa ja toisekseen niissä ei käy Visa Electron :( Onneksi mukana oli myös muita pankkikortteja niin saatiin tankattua.

18.13 Hornet-patsas! Eikä nyt puhuta mistään ruokaan liittyvästä.

~20.00 - Dragon Gate. Yhtäkkiä tyhjästä ilmestyy Kiinan muuri ja valtava kiinalaistyyppinen linnarakennus, ilmeisesti kyseessä olikin vain vähän erikoisempi bensa-asema.

 - Perillä Tukholmassa Henun luona. Todettiin, että Tukholmassa on kakkaa ajaa autoa perjantai-iltana - ihmisiä on liikkeellä paljon ja kaikki ajaa järkiään ylinopeutta. Parin seikkailun (tie oli vaikeampi kuin mitä kartalla näyttää) ja harharetken jälkeen päästiin perille nättiin ja rauhalliseen Södermalmiin. Memmu ei saanut sydänkohtausta, vaikka lupasi (Memmu ajoi). Väsymys oli sen verran kova, että iltapalan ja -toimien jälkeen kaikki nukahti ennen puoltayötä.

La 1.8. - Kävelypäivä

Gamla Stanin kapeat kadut.

8.00 - Herättiin toteamaan, että me ei osata vieläkään lukea ruotsalaisia pysäköintiopasteita. Toisin sanoen, viikonloppuna ei tarvitse maksaa parkkeerauksesta, wuhuu! Aamupala ja päivän suunnitelmien lukkoon lyöminen.

~9.30 - Lähdetään kävelemään kohti Gamla Stania (matkaa noin puolitoista kilometriä). Matkanteko on hidasta, koska näkymät on kuvaamisen arvoisia.

Linnanvahti. Tämä seisoi sivummalla niin sai kuvattua.

10.30 - Gamla Stan eli Vanha Kaupunki. Eli siis se saari, jolta Tukholman rakentaminen on aloitettu. Nykyään täynnä kapeita kujia, käsityöläiskauppoja ja turistipuoteja. Käytiin vilkaisemassa Tyska kyrkan eli saksalainen kirkko, jota Memmu ei ensin meinannut tunnistaa ("Hei, mun ruotsi on parantunu ku ymmärrän nää tekstit niin hyvin!" "Memmu, tuo teksti on saksaksi." "AI ONKO?!? Hups."). Kirkon sisäosa on _todella_ pramea: kultauksia on paljon, urkuja on kahdet ja more-or-less alastomia patsaita aivan joka kulmalla. Samalla reissulla katsastettin myös Finska kyrkan eli suomalainen kirkko, joka oli aivan täydellinen vastakohta aiemmin nähdylle saksalaiselle kirkolle - matala kivinen rakennus, jonka seinässä on risti eikä sisään päässyt. Että niin. Takapihalla sentään oli toivomuskaivo ja pieni poika(uhri)patsas eli nämä suomalaisen uskon symbolit. Not.

12.15 - Vahdinvaihto linnanpihalla. Eli THE turist attraction. Toiset näki jotain, toiset vain kuuli. Väkeä oli kuin pipoa.

13.30 - Huomattiin  aamulla, että Stockholm Pride osuu juuri tälle päivälle. Eli totta helvetissä mennään katsomaan (eihän näitä Suomessa näe kuin Helsingissä). Seisottiin noin kaksi tuntia auringonpaisteessa  ihmettelemässä LGBT-ihmisten paraatia ja nähtiin mm. tanssivia poliiseja, paljon jonkun muiston kunniaksi käveleviä ihmisiä, karhumiehiä, erikoisia asuja... mutta aivan liian vähän tissejä ja mustia dildoja :(

15.45 - Nälkä, ruokaa! Päädyttiin pieneen kahvilaan, jossa oli monta erilaista tiskiä, joilla myytiin erityyppisiä tuotteita. Ninni yritettiin salamurhata salaattiin kätketyllä muovinpalalla (syyllistä etsitään edelleen).

Tanssiva poliisisetä. Hienot moovsit!

16.10 - Medeltids Museet eli keskiaikainen museo. Päivä oli mennyt yllättävän nopeasti ja museo oli auki vain viiteen, joten kierrettiin se läpi pikavauhtia. Museo oli oikein mukava ja siihen olisi voinut aivan hyvin kuluttaa muutaman tunninkin.

17.45 - Karolinska Institut, tarkemmin Centrum för Molekylär Medicin eli molekyylilääketieteen keskus. Henu kävi pienen mutkan labrassa valmistelemassa juttuja maanantaita varten. Me muut "järkytettiin" työkaveria perusläpällä.

21.00 - Takaisin yöpaikkaan. Mietittiin jopa lähipubiin menemistä, mutta sitten laiskuus voitti ja haettiin vain lähikaupasta pussikaljat ja pelattiin koko loppuilta Cards Against Humanity-korttipeliä. Good shit. Henu voitti.

Tukholma on täynnä alastomia patsaita.

Su 2.8. - "Lepopäivä"

Piknikillä Djurgårdenilla.

9.30 - Hiiiiiiidas herätyyyyyyyyys. Aamupala ja ruokakauppaan ostamaan piknikeväät (patonkia levitteineen, hedelmiä ja suklaakakkua) sekä päivällistarvikkeet. Suunta kohti Djurgårdenia.

~12.00 - Kiertelyä Djurgårdenissa. Naureskelua alastonpatsaille (aivan joka kulmassa) ja Biologiska Museetin ihailua (paanuista rakennettu alppimaja). Hyvän piknikpaikan metsästystä. Onneksi Djurgårdenissa puistoalueita riittää, me päädyttiin saaren pohjoispuolelle lähelle Skansenia (aatelisten entinen metsästys- ja hupialue).

~14.00 - Piknik nautittu ja kylmä säärintama (lue:sade) alkoi uhkaamaan joten päätettiin siirtyä kohti Vasa Museetia.

~14.30-17.00 - Kylläpäs tuo Vaasa-laiva on ollut aivan saatanan iso. Ja huonosti rakennettu (upposi rantaan neitsytmatkallaan). Museo itsessään on kyllä aivan 5/5 - hyvin rakennettu, monipuolinen ja museokaupassa on järkevät hinnat (postikortit 5 kr , vink vink). Vaasa-laivasta puhuttaessa pitää myös muistaa aika legendaarinen teekkarijäynä.

Onhan se iso.

 ~20.00 - Takaisin majapaikassa. Päivälliseksi on pastaa ja lihapullia tomaattikastikkeessa. Om Nom. Ja host-emännän leipomaa leipää. Om NOM NOM!

~21.00 - Päätetään lähteä käymään läheisellä Sofia kyrkanilla iltakävelyllä ja etsimässä yksi geokätkö. Huonot apuvälineet on huonot. Loppuilta kuluu pakkaillessa, puhuessa ja seuraavan yön/aamun lähtöä miettiessä. 

Ma 3.8. - Paluupäivä

4.15 - Ylös ja aamupalaa naamariin.  
5.00 - Ruotsalaiset on perkeleen hyviä parkkeeraamaan tiheästi. Toisin sanoen, auton edestä ja takaa mahtui juuri ja juuri kulkemaan. Onneksi auton kääntösäde on pieni ja päästiin pois naarmuitta. Viimeiset halaukset ja eikun kohti pohjoista!

Aamuaurinko ja yksi Tukholman monista kirkoista.

9.15 - Sundsvall, Ikea. Lounasbrunssi 69 kr, kelpaa! Lähin vihreää muistuttava oli kyllä varmaan mätitahna, mutta eipä tänne laihtumaan tultukaan! Pekonia, nom nom. Lounaan jälkeen nopea kierros myös ihan kaupan puolella, pehmikset mukaan ja takaisin tien päälle.

13.58 - The never-ending vicious circles of Umeå, kutsutaan myös kiertoliittymiksi. Missattiin nämä tulomatkalla kun ajettiin keskustan kautta. Ehkä ihan hyvä, että missattiin.

18.47 - Kalix. Poroja!

~19.30 - Haparanda, Maximarket. Piti olla irtoteetä myynnissä irtokarkkien tapaan, mutta eipä ollutkaan :( Onneksi oli sentään erikoisen(hyvän)makuisia energiajuomia.

20.00 - Kahvit ja tankkaus Torniossa. Memmu jäi heilastelemaan. Pohditaan saadaanko loppumatkalla turpaamme kun takaikkunalla loistaa Pride-lippu.

21.30 - Krista jää Ouluun. Ninni jatkaa vielä matkaa Kuopioon.

Vieraasta vakkariksi

[Edit: Viime viikon postaus jäi pois, koska kaikki keskittyivät/valmistautuivat tulevaan Tukholman reissuun, josta tämän viikon toinen postaus on. Hyvittääksemme tyhjän blogiviikon, tällä viikolla julkaistaan siis kaksi blogitekstiä.]

Esittelyssä Memmu

Tukholman ajomatkan
väsynyt takapenkkiläinen.

Nyt kävi niin, että laskeuduttuani Suomeen kuukausi sitten päätin, että on ehkä aika sitoutua vakavasti. Nimittäin tähän blogiin. En ole täysin uusi kynä tälle blogille,  vaan "kirjoitusnäytteitä" on jo annettu tässä, tässä sekä tässä. Sitäkin tutumpi olen muille vakiokirjoittajille, vastikään Oulusta valmistuneille ja maisterivaiheen biokemian opiskelijoille. Koska blogi on julkinen ja tutut eivät kata koko lukijakuntaa,  niin tässäpä muutama perusasia minusta.

Olen Kristan kanssa aloittanut biokemialla n vuotta sitten. Ouluun päädyin mm. koska se sijaitsee 2 tunnin junamatkan päässä kotikaupungistani. Olen asunut kahteen otteeseen ulkomailla opiskeluaikanani; ensin Erasmus-vaihdossa Wienissä, Itävallassa, 5 kk ja äskettäin gradulabroissa Jenassa,  Saksassa, 8 kk. Yllättäen puhun saksaa (tai ainakin ymmärrän saksaa ja puhun sen verran kuin on tarve). Olen haaveillut omasta kissasta pienen ikuisuuden ja haaveilu sen kuin jatkuu. Tykkään käsitöistä, mökkeilystä ja sählystä. Uusin ihastukseni on geokätköily. Syksyn tavoitteena on saada gradu kirjoitettua ja paperit ulos vuoden vaihteessa... Siinäpä tiivistetysti, jospa siitä saa jonkunlaisen käsityksen!

Pyrin kirjoittamaan tänne blogiin informatiivisia tekstejä aiheista, jotka tietenkin koskettavat itseä, mutta joista voisi olla joskus myös hyötyä muillekin joko yleissivistävässä mielessä tai ihan käytännön asioissa.Aina tietenkin jollain aasinsillalla biokemiaan liittyen. Näin aluksi katsotaan, että minkälaisia juttuja tytöt päästävät minulta läpi, ennenkuin pääsen täysin sooloilemaan. Taso on huikea ja vaatimukset korkealla ;)


Kesäterveisin,
Memmu

...
Ps. Joku voi miettiä miksi en ole aiemmin liittynyt vakiokirjoittajiin, vaikka olen välillä tänne kirjoittanut ja aika usein hehkutan typyjen blogia. No, ei pidä suinpäin rynnätä suhteeseen! Ensin katsellaan ja kuulostellaan millainen se tuleva kumppani on, ja ehkä vähän kokeillaankin mitä se sietää ennenkuin laitetaan pallo jalkaan! ;) plus jokainen suhde vaatii aikaa, jota toivottavasti nyt on enemmän, kun ei ole armaan Saksan byrokratia häiritsemässä ja netti pelaa paremmin.