Apurahan saajien oikeuksista ja velvollisuuksista

Tänä kesänä olen saannut selittää tekemisiäni ihan uudella tasolla. Kun kerron ihmisille tekeväni väitöskirjaa, minulta kysytään 1. Ai maksetaanko siitä? 2. Teetkö sitä kesälläkin? 3. Onko sinulla kesälomaa? jne jne.

Selventääkseni asiaa ajattelin koota tähän sellaisia apurahatutkijaa koskevia asioita, joita olen joutunut selittelemään.

Ai joku avustus?

EI. Apuraha ei ole valtion kädenojennus akateemisille sossupummeille eikä vätiöskirjatyö ole mikään Kelan työpaja. Säätiöt, yritykset ja yhteisöt voivat asettaa haettavaksi tietyn määrän rahaa, joita voi hakea joko vapaamuotoisella tai kyseisen tahon määrittelemällä hakemuksella. Kyseessä ei ole hippohiihdot, eli rahan saamiseksi projektin täytyy olla todella hyvä. Hakemuksessa on yleensä seuraavat osiot:

1. Hakijan/hakijoiden tiedot: nimi, syntymäaika, osoite, oppiarvo.... Hakijoita voi myös olla useampi. Tällä todistetaan, että olet ihan oikea ihminen.

2. Suunnitelma. Akateemisessa maailmassa tutkimusuunnitelma, mutta rahaa voi jakaa myös taiteilijoille vaikka soittimen hankintaan.

3. Budjetti. "Henkilökohtainen apuraha" tarkoittaa itselle varattua rahamäärää kuukaudessa. Tavallaan "palkka", mutta usein apuraha annetaan saajalle könttäsummana, jolloin on itse pidettävä huoli, ettei tuhlaa kaikkea heti. Kongressimatkoihin voi pyytää erikseen rahaa, samoin laitehankintoihin jne. Isoihin apurahoiin voi sisältyä apulaisen palkkaaminen tai toisen tutkijan rahoitus. 

4. Motivaatiokirje. Suitsutusta siitä miten tämä projekti on unelmieni täyttymys.

5. Ansioluettelo/CV. Selostus koulutuksesta, aiemmista projekteista, pätevyydestä yms.

6. Julkaisuluettelo. Tutkijoiden oma tapa määrittää nettipippelin pituus.

7. Suosituskirje. Yleensä ryhmänjohtajan kirjoittama osoitus siitä, että olet ihan hyvä aivan mahtava tyyppi!

Apurahahakemuksen kirjoittaminen on välillä stressaavaa ja turhauttavaa, varsinkin näin alkuvaiheessa, kun ansiot ovat melko mitättömät. Mutta ei huolta! Osa apurahoista jaetaan nimenomaan tutkijanuran alkupuolella oleville. Apurahan antajista on koottu kätevä palvelu nimeltään Aurora, jonka avulla voi etsiä omaan tutkimusuuntaan kohdistettuja apurahoja. 

Muista levätä välillä!

Apurahan saaja ei ole velvollinen antaaan sieluaan apurahan myöntäjälle. Apuraha saattaa kuitenkin olla kohdennettuna johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Esimerkiksi Epilepsiasäätiö jakaa luonnollisesti rahaa epilepsiatutkimukseen, kun taas kulttuurisäätiö rahoittaa kaikenlaista tiedettä ja taidetta. Joskus apurahojen käyttöä voidaan rajoittaa vaikka pelkästään matkoihin tai pelkästään laitehankintoihin. Silloin apurahan saakan täytyy tietenkin noudattaa ehtoja. Mutta esimerkiksi jos saa joltain lääkeyritykseltä apurahaa, ei se kiellä julkaisemasta kyseisen yrityksen tuotteita kritisoivaa tutkimusta tai muuta sellaista. Joskus säätiöt pyytävät lähettämään apurahakauden lopulla jonkin viestin, että rahat on käytetty hyvin, mutta suoranaista kyyläystä ei harrasteta. Ja jos kesken kaiken huomaa, ettei alkuperäinen tutkimusuunnitelma toimi, sitä saa muuttaa.

Apurahan saaja yliopistossa

Apurahatutkijalla ei ole työsuhdetta yliopistoon, joten hän ei ole "töissä" eikä hänellä ole työsopimusta. Tässä on hyvät ja huonot puolet. Ensinnäkin huonoja puolia on, ettei apurahatutkija saa työterveyshuoltoa ja eläkevakuutus pitää hoitaa itse Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen eli Melan kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos henkilö saa apurahaa yli neljä kuukautta putkeen, on hän velvollinen ottamaan eläkevakuutuksen. Tämä taas tarkoittaa, että neljän kuukauden välein Melalle maksetaan tietty (isohko) summa rahaa, joka normaaleissa palkkatöissä pidätettäisiin automaattisesti palkasta. Tämä on hyvä huomioda omassa taloudenhoidossaan, varsinkin jos saa koko apurahan kerralla.

Olen kuullut, että jotkut yliopistot perivät apurahan saajilta vuokraa työhuoneen ja laitteiden käytöstä. Tämä on aika typerää, koska yliopistot kuitenkin sisällytävät myös apurahatutkijoiden tutkimuksen meriitteihinsä, joilla saavat rahaa valtiolta. Aika sikamaista, jos minulta kysytään. Bioalalla en ole kuullut kenelläkään olleen tätä ongelmaa, koska tällä alalla työhön kuulluu niin olennaisena osana laboratorityöskentely. Tarkista tämä asia, ennen kuin suostut mihinkään!

Työaika

Koska apurahan saaja ei ole työsuhteessa, ei yliopisto myöskään valvo apurahan saajan tulemisia ja menemisiä. Nyrkkisääntö on, että töitä tehdään vuodessa 1600 tuntia, joista suurin piirtein puolet keväällä ja puolet syksyllä. Käytännössä tämä on saman verran kuin normityössä käyvällä. Mikään  ei kuitenkaan velvoita pitämään lomia samaan aikaan kuin työssäkäyvät. Toisin sanoen töitä saa tehdä siihen vuorokauden aikaan kun itsestä tuntuu kivalta. Itse tykkään aikaisista aamuista, mutta monet työkaverit nukkuvat mieluummin pitkään. Tiedän yhden tyypin, joka teki töitä öisin. Samoin lomia voi ajoittaa ei-sesonkiakoihin, jolloin kaikki on halvempaa (vink vink). Ja jos sattuu olemaan kaunis päivä, eikä mikään deadline paina päälle, niin kukaan ei estä lähtemästä aikaisin kotia. Lomalle lähtö on ilmoitusluontoinen asia, ei mikään virallinen anomus. Olen aika tunnollinen ihminen, joten  minulle ei tuota tuskaa saada asioita tehtyä ajoissa. Pidän siitä, että saan itse aikatauluttaa asioita. Parasta on, ettei menemisiäni vahdita: jos aamulla tekee mieli juoda toinen kuppi kahvia, voin juoda sen rauhassa ja mennä sen jälkeen töihin.

Tästä taas päästään kesälomaan. Ei, en ole pitäny juuri ollenkaan lomaa kesällä. Päätin panostaa ennemmin tutkimukseen nyt kesän aikana, jolloin käytävät ovat autiot ja kaikki laitteet vapaana, jotta kerkeän valmistautua syksyn apurahahakuihin ja ohjaajani äitiyslomaan. Toisekseen mieheni oli kesätöissä, ihoni ei kestä aurinkoa ja koko ajan on muutenkin satanut. Sama siis tehdä töitä. Ajattelin tehdä lyhyen ruskareissun syksyn aikana ja pitää pitkän joululoman. 

Opetusvastuu

Apurahatutkijaa ei voida velvoittaa opetustyöhön, vaan sitä varten on tehtävä työsopimus yliopiston kautta. Toisaalta opetuskokemusta on hyvä saada, mutta toisaalta, se on pois tutkimuksen teosta.

Matkavakuutus

Viimeisin "ongelmani". Olen lähdössä "työmatkalle" syksyllä. Koska en ole yliopiston "työntekijä", yliopisto ei vakuuta matkaani. Tämä on paha juttu, varsinkin jos lähtee Yhdysvaltoihin. Siellä et saa edes laastaria ilman sairasvakuutusta. Onneksi ainakin Luonnontieteilijöiden ja Tieteentekijöiden liitot laskevat tällaiset matkat "vapaa-ajan matkoiksi", eli näiden järjestöjen jäsenet on vakuutettu. Jes!

Vielä viimeisenä: apurahatutkija ei ole kynnysmatto. Kukaan ei voi olettaa tutkijalta epäinhimillisiä työsuorituksia. Omasta jaksamisestaan pitää pitää huolta. Jos yliopisto yrittää kyykyttää, marssi ovet paukkuen ammattiliiton asiamiehen luo. Apurahatutkija ei ole yliopistolla kenenkään "armeliasuuden takia" (kuten yhdelle työkaverilleni oli yritetty väittää), vaan koska apurahan myöntäjä on katsonut hänen tutkimuksensa rahan arvoiseksi. Itse olen ottanut sen periaatteen, että jos koskaan minulle vihjaistaan, että työtäni ei arvosteta, se on "moi moi vain" ja minä lähden siltä seisomalta. Onnea sille, joka joutuu jatkamaan kesken jäänyttä projektia. Onneksi nykyinen ryhmäni on todella mukava :)

-Ninni