”Blaapa-blaaba-neuron-blaaaaaaa-bla-bla-traumatic-brain-injury-blaah”
wut?
Tältä minusta on tuntunut viime aikoina. Teen
parhaillaan korjauksia artikkeliini, ennen kuin lähetän sen ties
kuinka monetta kertaa ohjaajalleni, joka sitten lähettää sen takaisin
kommenttien kanssa. Aina silloin tällöin erehdyn pitämään itseäni fiksuna,
mutta sitten tulee näitä päiviä kun yksinkertaisenkaan lauseen ymmärtäminen ei
onnistu. Silloin tekisi mieli mennä kotia, vetäytyä peiton alle ja pakoilla maailman kamaluutta. Se ei kuitenkaan ole hirveän kypsä tai tuottoisa tapa suhtautua asioihin. Asian pakoilu ja lykkääminen yleensä vain nostaa kynnystä aloittaa työt. Olen huomannut, että tekemällä pieniä asioita saa ajatuksia selkeytettyä eikä deadlinet pääse jyräämään päälle. Tässä lista minua auttavista asioista:
1. Käy lyhyellä kävelyllä
Kerran tunnissa on hyvä nousta tuolista ja oikoa vähän jalkoja. Se voi olla vessakäynti, kahvin keittäminen tai vain pyörähdys
labrassa. Lyhytkin kävely saa veren kiertämään ja samalla tulee tuuletettua aivoja.
2. Juttele jonkun kanssa
Kaikille tulee joskus täydellisiä aivojumeja.
Sitä vain on vaikea myöntää. Silloin auttaa kun käy puhumassa jollekin ja saa
kuulla sen olevan ihan normaalia, tulee kevyempi olo.
3. Käy pitemmällä kävelyllä
Käy ostamassa pulla lähikaupasta. Siihen menee
puoli tuntia, mutta ainakin saat raikasta ilmaa ja on pakko ajatella muita
asioita.
4. Tee jotain "turhaan"
Olen välillä todella rauhaton ihminen ja
keskittymiseni alkaa helposti hajaantumaan eri asioihin, jos en tarjoa aivoilleni tarpeeksi monipuolisia ärsykkeitä. Välillä tuntuu että aivoni alkavat
käydä ylikierroksilla ja minun on fyysisesti vaikea istua paikallani.
Silloin laitan luurit korville ja kuuntelen musiikkia samalla kun kirjoitan.
Mieheni kiusaa minua usein tavastani kuunnella luupilla samaa kappaletta tuntikausia, mutta minuun se toimii. En halua keskittyä liikaa kappaleeseen, tarvitsen vain välillä lisää ärsykkeitä. Minulla on myös stressi-leluja pöydälläni, joita näperrän samalla kun mietin
asioita. Kun olen aikani multitaskannut, pystyn taas keskittymään täysillä kirjoittamiseen.
BTW, kun olin yläasteella, teimme
opinnonohjaustunneilla paljon persoonallisuustestejä. Juurikin tuo tarve
räpeltää asioita samalla kun mietin, sysäsi minut testeissä kategoriaan ”kinesteettiset oppijat", jotka eivät ole sopivia "ajattelemista vaativaan työhön". HAH! T: nuorempi tutkija
5. Tee jotain aivan muuta
Käytin juuri kolme minuuttia työaikaani
listatakseni ranskalaisilla viivoilla mitä aion kirjoittaa tähän blogiin.
Yhtäkkiä tuo artikkeli, joka kummittelee kakkosnäytöllä, ei olekaan niin
pelottava. Seuraavan aivoseisokin aikana alan kirjaaman viimeviikkoisen testini
tuloksia paperilta sähköiseen muotoon. Teen varmaan jonkun kivan käppyrän niistä. Minun täytyy kuitenkin tehdä tuo jossain vaiheessa.
6. Tee asioita mekaanisesti
Aina ei voi olla luova ja ah-niin-fiksu. Varsinkin pitempää tekstiä kirjoittaessa olen huomannut, että pelkkä asioiden oksentaminen paperille auttaa. Luen artikkeleita yleensä niin, että listaan ylös tuloksia artikkeleista ja kun koossa on iso läjä asioita, alan sorvaamaan niitä järjestelmällisesti lyhyiksi lauseiksi. Sitten laitan lauseet peräkkäin ja annan asian olla. Kun aivot ovat ei-jumissa, käyn tekstin uudeleen läpi ja teen siitä sujuvamman.
Takaisin työn ääreen -->
-Ninni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti