Allekirjoittaneiden lempimaisterikurssit biokemialla Oulussa

Hox hox! Osaa kursseista, joista puhumme, ei enää järjestetä tai niiden opetus on voinut uudistua täysin. Ottakaa nämä subjektiiviset mielipiteet siis suolan kanssa ja kokemuksina "silloin ennen vanhaan" opiskelusta (ei, kaikki ei ollut silloin paremmin).

Niina

Kaikki varmaan olettaa, että kirjoitan jostain aivo-kurssista? Valitettavasti sellaisia ei ollut tarjolla kuin yksi ja sekin oli aivan maisterivaiheen lopussa, jolloin olin jo toinen jalka Kuopiossa, eikä minulla ollut kauheasti aikaa syventyä siihen. Nyt myöhemmin olen tajunnut miten epäkiitollista yksittäisen neurologian/-biologian kurssin pitäminen on. Hirveä määrä asiaa, ei ikinä tarpeeksi aikaa.

Minun ehdoton suosikkini maisterivaiheen kursseista on Introduction to structure-based drug discovery (747612S). Kurssi järjestettiin tuolloin ensimmäistä kertaa, mikä näkyi kurssin toteutuksessa, mutta haluan silti antaa isot propsit Lari Lehtiölle ja kumppaneille. Voisin jopa lätkäistä Larin otsaan fiktiivisen papukaijamerkin. Mikäkö kurssissa oli niin hienoa? No ensinnäkin se on malliesimerkki siitä miten opetusta päivitetään onnistuneesti. Siinä missä 80% opettajista toimii mallilla ”lol, kävin väkipakolla pedagogisen kurssin. Etsikää tietoa ryhmissä ja opettakaa toisillenne. Herp-derp”, D&D kurssilla otettiin käyttöön virtuaalioppimistila, testattiin oikeasti opiskelijan ongelmanratkaisukykyä ja opeteltiin oikeita käytössä olevia metodeja. No offence, kaikki muut, mutta herranjestas miten paljon aikaa on tullut tuhlattua tehottomiin ryhmätöihin. Kurssista puuttui vain että sen olisi voinut käydä etänä.

Haluan myös antaa kunniamaininnan kurssille Systems Biology (744619S). Tämä kurssi on mielestäni täysin aliarvostettu, vaikka kyllä sitä minunkin mielestäni saisi vähän viilata. Kurssia käydessäni ajattelin, että tässäpä on helpot nopat, mutta jälkeenpäin olen saanut ahaa-elämyksiä. Käsittelen väitöskirjassani paljon omics-dataa ja kerään järjestelmällisesti valtavaa määrää tietoa, josta yritän tehdä päätelmiä. Kurssin aikana kaikki nyökyttelivät ja luulivat ymmärtävänsä, mutta vasta kun päälleni on läjähtänyt valtava tieto-oksennus, olen (melkein) sisäistänyt mitä systems biology tarkoittaa. Vertaisin tätä siihen, kun fysiikan opiskelijalle kerrotaan, että avaruus on ääretön, johon opiskelija nyökyttelee ”tottakai”. Myöhemmin tuo fysiikko ammutaan astronauttina avaruuteen, jossa hän todella tajuaa ”ei h****, tämä tosiaan on ääretön” (excuse my French). Kurssin filosofinen keskustelu on täysin aiheellinen, mutta lisäisin sekaan enemmän käytännön tehtäviä.

Haluaisin ehdottaa uutta kurssia: Epigenetiikan perusteet. Tämä aihealue sivuutettiin mielestäni lähes kokonaan minun opiskeluaikanani. Minulla on epäselviä mielikuvia siitä miten jollakin kurssilla mainittiin ohimennen metyloinnista ja toisella vähän jotain mikroRNA:sta mutta hyvänen aika mitä kaikkea puuttui! Tajuatteko te lukijat ollenkaan miten kaikki teidän tekemisenne vaikuttaa geenien ilmentymiseen? Vielä pahempaa, tajuatteko että teidän tekemisenne muuttavat teidän lapsenlapsien geenien ilmentymistä?! Tämä kurssi kannattaisi melkein yhdistää edellä kunniamaininnan saaneen kurssin kanssa kokonaisuudeksi Systems Biology and Epigenetics, koska epigenetiikka jos mikä täytyy ajatella laajasti.

Jos vielä saa ehdottaa jotain, niin Tutkijan tilastotiede olisi hip ja pop.

Memmu

 

Sen enempää muiden lempikursseista lukematta (ettei oma inspiraatio katoa) täytyy todeta, että maisterivaiheen kursseista paras, käytännönläheisin, puuduttavin ja taatusti hyödyllisin opettavaisuutensa takia oli lopputyön eli pro gradun tekeminen. Graduhan siis koostuu sekä käytännön osuudesta ja kirjallisesta osuudesta, joista molemmista on kurssit erikseen (käytännössä annetaan opintopisteitä 20 + 28 op ettei mene kokonaista vuotta ennenkuin saa 48 op).

Allekirjoittanut kävi käytännön labrat Saksassa ja siellä tuli nähtyä vähän eri meininkiä kuin mitä Suomessa on labroissa tottunut näkemään, mutta ei siitä sen enempää. Käytännön osuus opetti pitämään labratyökirjan ajantasalla, suunnittelemaan työviikon ja pidemmän aikavälin suunnitelman ajoissa, sekä joustavuutta, kun asiat eivät menneetkään kuin Strömsössä, vaan lähestymistapaa joutui vaihtamaan. Eli siis tieteen tekoa, ongelmanratkaisua, uusia menetelmiä ja laitteita, kuinka laboratoriota pyöritetään/käyttäytymismallit, kun jaetaan työtila muiden kanssa. Labra-aikaan kuului myös paljon optimointia ja tiedonhakua.

Gradun kirjallinen osuus opetti kantapään kautta ajanhallintaa, stressinsietokykyä ja kuvien muokkaamista. Sekä tietenkin tieteellisen tekstin tuottamista ja tiedonhakua. Tämä ei ollut se minun lempiosuus, mutta arvokas kokemus joka tapauksessa. Tuota kirjallista osuutta voisi kurssina kehittää (ottakaa joku koppi, kuka menee palautepäiville?), sillä vaikka graduun on olemassa arvosteluohjeet, sisältöohjeet ja kirjoitusohjeet, niin täytyy myöntää, että ilman yliopiston graduryhmää olisi tällä emännällä jäänyt gradu puoliväliin tai vain sekavaksi luonnokseksi. Oma ohjaaja kyllä auttaa gradun sisällön kanssa, mutta se itse kirjoitusprosessi. Niin, oletteko kuulleet sanaa kirjoitusprosessi? Se auttaa ehkä ymmärtämään ettei kukaan voi suoraan kirjoittaa valmista tekstiä. Graduryhmässä opeteltiin eri tapoja tehostaa ajankäyttöä ja kerrottiin käytännön niksejä, miten päästä yli "tyhjän taulun syndroomasta". Kun ei se luovuus lähde lentoon tyhjää paperia tuijottamalla. Ryhmä antoi vertaistukea ja vähensi stressiä, sai aikaan tavoitteellisempaa opiskelua/kirjoittamista, sekä siellä oppi ikäänkuin projektin hallintaa. Graduhan on eräänlainen projekti. Ryhmästä sai erilaisia työkaluja, joita voi hyödyntää arki- ja työelämässäkin. Viimeisillä kerroilla mietittiinkin jo tulevaa, opintojen jälkeistä aikaa, työnhakua jne. Tällaisen kokonaisuuden voisi minun mielestä ihan hyvin yhdistää tuohon kirjalliseen osuuteen, vaikka yhteistyössä opiskelijakeskuksen/uraohjauksen/opintopsykologin kanssa. [Jos gradun kirjoitus ahdistaa jo alkuunsa, niin suosittelen hakemaan ryhmään mukaan.]

Jos nyt kuitenkin täytyy valita joku "oikea" kurssi maisterin opinnoista (menköön nyt kunniamainintana), niin ensimmäisenä minulla tulee mieleen 744623S Yeast Genetics. Hiiva on aika paljon käytetty malliorganismi, joten minun mielestäni se ansaitsi oman kurssinsa. Muutenkin tykkäsin labroista ja genetiikka nyt yleensäkin on mielenkiintoista. Ehkä labrojen kivouteen liittyi myös joku porkkana, minkä tetradien dissektio-kisan voittaja sai ;)

Kävin myös kandiopiskelijana vaihdossa Wienissä, jossa suoritin maisterivaiheen kursseja ja (nyt kun lukaisin mitä Ninni oli kirjoittanut) täytyy todeta, että mielenkiintoisin kurssi, jota ei ollut Oulussa mahdollista käydä, oli Epigenetics. Se oli kyllä ihan johdantotason kurssi, missä tarkasteltiin juurikin asetylointeja ja metylointeja ja näitä epigenetiikan perusmekanismeja (jos jollakulla heräsi kiinnostus: http://www.whatisepigenetics.com/fundamentals). Mutta, kun niistä ei ollut mitään käsitystä, niin mielenkiintoista asiaahan se oli ja on! Eli komppaan Ninniä, että epigenetiikkaa olisi hyvä saada tutkintoon mukaan edes jossain määrin.

 

Henu

Lempi maisterikurssini, jonka tosin päätin ottaa kandiin, on ehdottomasta Introduction to Immunology, eli Johdatus immunologiaan. Kurssilla opetellaan koko immuunijärjestelmän toiminta: mitä tapahtuu, kun elimistöön pääsee jokin ihan uusi pöpö ja miten elimistö voi tunnistaa viruksen, joka on jo joskus päässyt seikkailemaan omaan kroppaan. Lisäksi käytiin läpi syöpää, autoimmuunisairauksia ja kaikkea mielenkiintoista. Olin jo aikaisemmin ollut kiinnostunut autoimmuunisairauksista ja törmäsin kandintutkielmaa tehdessä siihen, että syövän yhteydessä esiintyy myös tulehdusta. Luennoitsija, Valerio Izzi, opetti ja toki opettaa vieläkin todella hyvin ja monimutkaisiakin asioita oli selkeää seurata, mikä myös lisäsi kiinnostustani aihetta kohtaan. Kurssille täytyi kirjoittaa yksi essee ja tehdä tentti ja essee kirjoitettiin valitsemalla listasta jokin artikkeli. Yleensä en kovinkaan innostu kursseista, jotka opetetaan hyvin luentopainotteisesti, mutta immunologian kurssilla se ei edes haitannut.

Haluan Niinan tavoin antaa myös kunniamaininnan Introduction to Structure-based drug discovery -kurssille, josta olen itse päässyt nauttimaan kaikkine korjauksineen, niin etteivät kurssin käytännön ongelmat päässeet häiritsemään kokemusta. Lyhyesti sanottuna, kurssilla muodostettiin 3-4 hengen ryhmät ja jokaisella ryhmällä oli oma sairaus johon yritettiin löytää uusi lääkemolekyyli käyttämällä apuna erilaisia tietokoneohjelmia. En tiedä tulenko välttämättä koskaan tekemään drug discoverya (eihän sitä koskaan tiedä), mutta kaikkein eniten tältä kurssilta opin projektin hallinnasta, ongelmanratkaisusta ja ryhmätyöskentelystä. Tykkään tosi paljon sellaisista kursseista, joista saa irti muutakin kuin pelkästään luentojen sisällön. Ihan huippua!

Eniten olen maisterivaiheelta kaivannut kurssia, jossa oppisi tutkimuksen suunnittelua tai sitten ehkä jotain biotilastotiedettä. En ole tokikaan vielä tehnyt gradua, jossa sitä tutkimuksen suunnittelua on tarkoitus harjoitella, mutta olen kaivannut jotain sellaista kurssia, missä annettaisiin jokin melko yksinkertainen tutkimusaihe ja vaikkapa lista laitteista, mitä on käytössä ja sitten yritettäisiin saada aikaan jonkinlainen suunnitelma siitä, miten ongelmaa lähdettäisiin tutkimaan ja tehtäisiin vaikka työohje labraa varten. Suunnitelmaa tehtäisiin workshop-tyyliin, ettei kenenkään tarvitsisi miettiä yksin vaan suunnitelma tehtäisiin ryhmissä ja paikalla olisi opettaja, jonka kanssa voisi keskustella. Olisi kiva saada jotain haisua siihen miten paljon tarvitaan taustatutkimusta artikkelien ääressä ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun tekee työohjetta. Kaikkein parasta olisi tietysti, jos tutkimuksen pääsisi vielä toteuttamaan labrassa, mutta sellainen ei taida olla mahdollista.

Pikku vinkkinä: Oli tosi hyvä päätös tehdä Ohjelmoinnin alkeet -kurssi (521141P)! Tein sen jo kandivaiheessa. Varoitan etukäteen, että kurssi on aika työläs, mutta sitä pystyy hyvin työstämään etänä. Sain siitä ihan älyttömästi irti ja nyt kun olen maisterivaiheessa käynyt Systems biology -ja Bioinformatics -kurssit on löytynyt selkeitä malleja, miten ohjelmointia voi hyödyntää. Kurssi lähtee tosi perusteista ja apua on tarjolla paljon.

Krista

Jotain tämän ko. kurssin mielenkiintoisuudesta, että kävin sen jo 2. opiskeluvuotenani, vaikka se on
maisterivaiheen kurssi. Kyseessä on 743604S Perinnöllisten sairauksien biokemia, tuttavallisemmin persa <3. Saatoin päästää suustani hyvin korkeita äännähdyksiä, kun huomasin persan olevan listalla ja pamautin kurssille heti kun se oli mahdollista (2.syksynä käytiin silloin molekyylibiologia I-kurssi, joka on vaatimuksena persalle. Nämä kurssit menivät itse asiassa hieman päällekkäin, mutta sain luvan käydä persan vaikka molbista ei ollut vielä suoritusmerkintää :) ). Miksikö sitten innostuin näin paljon persasta? No, koska perinnölliset sairaudet ovat minusta huikean jännittäviä, outoja ja kiinnostavia. Tykkäsin jo yläasteella kaikista perinnöllisyysjutuista (veriryhmät, silmän väri jne) ja sairaudet ovat aina olleet jollakin perverssillä tasolla kiinnostavia (miten joku voi säilyä hengissä vaikka selkeästi jotain on mennyt pahasti vikaan?, vilkaiskaa vaikka kuvia harlequin ichtyosis-sairaudesta). Kurssin opetuksessakaan ei ollut moitteita - luennot olivat mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja, vieraileva luennoitsija (ainoa kurssi jossa tällaista on ollut!) ja ryhmätyö.

Sininen veri on tunnetusti huonoa hyytymään.

Oikeastaan isoin asia, joita jäin meidän maisteriopinnoissa kaipaamaan olivat työelämän lainsäädäntöön, töiden hakemiseen ja henkiseen puoleen liittyvät kurssit. Esimerkiksi nämä laboratoriotyöskentelyn turvallisuuteen ja laatuun liittyvät ISO/CT-standardit olisi ihan hyvä ollut oppia. Onneksi kuitenki muilta tiedekunnilta, laitoksilta ja yksiköiltä löytyy kursseja, joille myös biokemian opiskelijat pääsevät. Itse kävin Tuotantotalouden puolelta kurssin 555347S Tuotekehityksen johtamisen seminaari: Patentti ja tuotesuojaus liiketoiminnassa sekä Yrittäjyys-puolelta 910001S Working life and studies-kurssin. Suosittelen molempia - Jos vaan yhtään jaksaa paneutua aiheeseen, niin näistä saa paljon irti.

Näin jälkiviisaana ja enemmän syöpäjuttuihin paneutuneena pistäisin myös 743657S Tumor Cell Biology-kurssin rakenteen uusiksi ja painottaisin enemmän erilaisten syöpien ainutlaatuisuutta, syövän kasvun ja leviämisen eri vaiheita sekä mikroympäristön vaikutuksia. Vähemmän signaalireittejä ja lisää monipuolisuutta siis.