Mikä tekee opiskelijajärjestöistä yhtenäisiä? Erilaiset perinteet among other stuff. Milloin jostain tapahtumasta tulee perinne? Kun sitä tarpeeksi monena vuotena vaalitaan ja ollaan omaksuttu omaksi jutuksi. No miksi perinteet ovat tärkeitä? Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan kiltaan ja opiskelijayhteisöön.
Tällä kertaa mietitään, että millaisia perinteitä meillä on/oli Oulussa, joko Histonilla tai muilla killoilla. Alla siis kirjoittajien suosikkiperinteitä, olkaa hyvä!
Memmu
Ensimmäisenä tulevat mieleen Histonin Halloweenbileet, mitkä on järjestetty joko vain oman killan kanssa tai yhdessä muiden kanssa, mutta muistaakseni jokaisena allekirjoittaneen opiskeluvuonna on järjestetty! Naamiaiset ovat aina hauskoja ja Histoneiden bileissä on ollut holiton vaihtoehto aina tarjolla. Toiset bileet, mitkä tulevat mieleen ovat Labrasitsit yhdessä kemistien kanssa. Ne tosin taidettiin järjestää vain kaksi tai kolme kertaa? (Krista: 2 kertaa) Mutta todellakin olisi perinteeksi asti voinut jatkaa, kun pääsee skoolaamaan 50 ml Falcon-putkista.
Ehkä perinteistä eniten tulee mieleen opiskelijoiden Wappu, mihin liittyy kaikenlaisia teekkaritapahtumia wesibussista fuksiuittoihin. Yleensä uittojen aikaan Histonilla on ollut oma pressu Ainolanpuistossa, which was always nice! Toinen kiva wappujuttu on ollut Histonin, the day after, wappulöhöily kiltiksellä. Yhtenä vuotena munkkeja paistettiin omassa keittiössä pienellä ja positiivisella porukalla yleiseen hyvään, sekä simaa pantiin porukalla. Siellä löhöillessä sitten kauhisteltiin ja naureskeltiin miten eri tavoilla ihmiset olivat Wappunsa viettäneet.
 |
| Nykyinen Team Kuopio (vappu 2014) |
Krista
Tykkään sekä todella vanhoista perinnetapahtumista että uudemmista (lue: omana opiskeluaikanani) luoduista perinteistä. Vanhoista perinteistä parhaita ovat kyllä olleet pikkujoulut, koska jouluruoka on hyvää ja joululaulut on parhaita, haalaribileet, koska sauna ja uudet haalarit hikoiltavaksi sekä Vulcanalian etkot, joissa oli mukavaa tutustua vanhempiin opiskelijoihin ja myöhemmin ite vanhana paskana taas sitte vastavuoroisesti saa tutustua uusiin opiskelijoihin. Parasta ku on paljo samanhenkistä porukkaa paikalla!
Omana opiskeluaikana alettiin järjestää mm. laneja ja kirjoitettiin Histonin haalarivala. Olin aluksi vähän epäileväinen, että onko histonilaisilla tarpeeksi intoa ja porukkaa lanittamiseen, mutta onneksi olin väärässä! Tällaiselle yöeläjälle lanit sopii ku nyrkki silimään. Histonin haalarivalan suhteen on kyllä oma lehmä ojassa, mutta sitä oli kyllä hauska värkätä ja muutkin ovat tuntuneet siitä pitävän. Ja onhan se nyt pirun söpöä ku fuksit yhdessä vannovat sitä alussa vakavin naamoin ja lopussa puoliksi nauraen.
En tiedä voiko kiltahuoneita sanoa perinteiksi, mutta ne on kyllä ihan pirun mukavia paikkoja myös! Kahvia on aina saatavilla, torkut edistää tunnetusti opiskelun jaksamista ja juttujen taso ei voi olla ku huonoa.
Henna
En halua kirjoittaa tästä mitään vanhan opiskelijan kyynelsilmäistä vuodatusta, miten vuonna nakki oli niin siistejä bileitä ja tapahtumia ja fuksivuoden jälkeen mikään ei ole enää tuntunut samalta. Opiskelijatapahtumissa oli (ja on varmasti vieläkin, en vain ole pitkään aikaan päässyt käymään missään) oikeasti parasta se yhteishenki. Juttuja tehtiin porukalla ja kaikki haluttiin mukaan. Onhan se tokia hieno ajatus, että joku tapahtuma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ja jo muinaiset opiskelijat ovat niin tehneet, mutta perinteet ovat vain puitteet yhdessäololle ja jos joku juttu ei enää toimi, ei sitä pitäisi pelätä muuttaa.
Histonin fuksiaset oli aina kiva tapahtuma. Ensin oli fuksisuunnistus, johon oli fuksina kivaa osallistua ja möhemmin vanhempana opiskelijana oli kivaa järkätä rasteja nuoremmille opiskelijoille ja mennä sen jälkeen porukalla bileisiin, jossa palkitaan voittajat ja palkitaan Mr ja Miss Histoni.
Ninni
Oih, opiskelijatapahtumat! Niitä on ikävä. Vulcan etkot oli must, eikä sieltä tullut yleensä lähdettyä itse Vulcanaliaan ollenkaan. Laskiaisena kävin katsomassa laskiaiskisoja. Vappuna olin aina seuraamassa fuksien uittoa paraatipaikalta (tuntia ennen kun tulee paikalle niin saa istumapaikan). Kävin myös vappuaattona aina katsomassa kun yliopiston kuoro lauloi kaupungilla. Olin kerran soutamassa kirkkoveneellä. Aivan mahtava kokemus! Laneilla tulee vieläkin joskus pyörähdettyä, koska lol, miksi ei.
Histonilla ei ole kauheasti omia tapahtumia, jotka olisivat kestäneet aikaa sen vertaa että niitä voisi kutsua perinteiksi, mutta kilta on aina tarjonnut mahdollisuuksia olla porukalla. Parhaat muistot on ihan yksikertaisista tapahtumista, joissa on hengattu yhdessä.
En halua kirjoittaa tästä mitään vanhan opiskelijan kyynelsilmäistä vuodatusta, miten vuonna nakki oli niin siistejä bileitä ja tapahtumia ja fuksivuoden jälkeen mikään ei ole enää tuntunut samalta. Opiskelijatapahtumissa oli (ja on varmasti vieläkin, en vain ole pitkään aikaan päässyt käymään missään) oikeasti parasta se yhteishenki. Juttuja tehtiin porukalla ja kaikki haluttiin mukaan. Onhan se tokia hieno ajatus, että joku tapahtuma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ja jo muinaiset opiskelijat ovat niin tehneet, mutta perinteet ovat vain puitteet yhdessäololle ja jos joku juttu ei enää toimi, ei sitä pitäisi pelätä muuttaa.
Histonin fuksiaset oli aina kiva tapahtuma. Ensin oli fuksisuunnistus, johon oli fuksina kivaa osallistua ja möhemmin vanhempana opiskelijana oli kivaa järkätä rasteja nuoremmille opiskelijoille ja mennä sen jälkeen porukalla bileisiin, jossa palkitaan voittajat ja palkitaan Mr ja Miss Histoni.
Ninni
Oih, opiskelijatapahtumat! Niitä on ikävä. Vulcan etkot oli must, eikä sieltä tullut yleensä lähdettyä itse Vulcanaliaan ollenkaan. Laskiaisena kävin katsomassa laskiaiskisoja. Vappuna olin aina seuraamassa fuksien uittoa paraatipaikalta (tuntia ennen kun tulee paikalle niin saa istumapaikan). Kävin myös vappuaattona aina katsomassa kun yliopiston kuoro lauloi kaupungilla. Olin kerran soutamassa kirkkoveneellä. Aivan mahtava kokemus! Laneilla tulee vieläkin joskus pyörähdettyä, koska lol, miksi ei.
Histonilla ei ole kauheasti omia tapahtumia, jotka olisivat kestäneet aikaa sen vertaa että niitä voisi kutsua perinteiksi, mutta kilta on aina tarjonnut mahdollisuuksia olla porukalla. Parhaat muistot on ihan yksikertaisista tapahtumista, joissa on hengattu yhdessä.
