Täällä blogissa tulee aina hehkutettua, miten mielenkiintoista tiede on ja miten jännittävää on tehdä tiedettä. Noh, aina ei mene niin.
Niin kuin varmaan huomaa blogin viimeaikaisesta päivitystahdista, niin allekirjoittanut on pitänyt pientä kirjoitustaukoa. Oma tutkimus on junnannut paikallaan ja lievä epätoivo on uinut liiveihin. Neljäs vuosi väitöskirjaa pyörähti käyntiin, eivätkä artikkelit ole vielä ulkona. Siihen vielä päälle marraskuun pimeys ja avot, Ninni luiskahtaa motivaatiokuoppaan. Tällaiset hetket ovat vaikeita ammatissa, joka perustuu ajatustyöhön ja luovuuteen. Mitä tehdä, kun ajatus ei vain luista?
Yli-rationaalisena ajattelijana ja maanisena listojen tekijänä, aloin kirjoittaa ylös mahdollisia syitä motivaation loppumiselle. Kuopio ei saanut joulukuun aikana lainkaan auringonvaloa, joten ei ole ihme jos mieli synkkeni. Vaikka paljon itsestäni luulenkin, niin vuodenajoille ja säälle en voi paljoa tehdä. "Kaamosoireilun", kuten tätä pimeän vuodenajan aiheuttamaa vedon puutetta voi kutsua, hoitoon on netti pullollaan vinkkejä. Kirkasvaloa en vielä hommannut, mutta ruokavaliota rukkasin ja koietin olla aktiivinen ja sosiaalinen, mutta eivät nekään vaikuttaneet työmotivaatioon. Lopulta päätin soveltaa kirjailija Jack Londonin kuuluisaa lausahdusta: "Et voi vain istua ja odottaa inspiraatiota. Sen perään on lähdettävä nuijan kanssa."
Kuten varmaan kaikki jo tietävät, tutkin väitöskirjassani aivovamman paranemisen molekyylimekanismeja. Pre-kliinisellä puolella ollessa saattaa varsinainen päämäärä joskus hämärtyä. Kuten ohjaajani usein minua muistuttaa, "me emme ole täällä parantaaksemme rottia, vaan ihmisiä". Siksi päätin etsiä motivoivaa luettavaa. Valitettavasti se ei ollut kovin vaikeaa. Sanon valitettavasti, koska eiväthän nämä mitään kauniita tarinoita ole.
Ensimmäisenä tuli vastaan Fight Back, entisen freestyle-hiihtäjän, Pekka Hyysalon rakentama brändi, jonka tarkoituksena on tukea aivovamman saaneiden kuntoutusta sekä promota turvavarusteiden käyttöä urheilulajeissa. Hyysalo itse sai hyppyonnettomuuden seurauksena aivovamman ollessaan vasta 19 vuotias. Sen sijaan, että olisi kadonnut täysin julkisuudesta, Hyysalo on luonut oman kuntoutumistarinansa ympärille kokonaisen liikkeen. Aivovammatutkijana en voi kuin ihailla hänen rehellisyyttään ja haluaan auttaa. Ilkeä ääni pääni sisällä kuitenkin suoltaa tilastotietoa aivovamman jälkitaudeista. Aivovamma nostaa riskiä sairastua moniin neurologisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin. Tuntuu pahalta ajatella, että tuon nuoren miehenalun positiivisuus ei riitä poistamaan surullista tulevaisuuden ennustetta
Jouloman aikaan luin Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kirjan Kuolemalaakso. En ole urehiluihmisiä, mutta jopa minä osasin yhdistää Kovasen nimen jääkiekkoon. Kovanen sai aivomman kovan taklauksen seurauksena. Kirjallisuuden näkökulmasta kyseessä ei ole mestariteos, mutta se ei liene ollut tarkoituksenakaan. Aivotutkijan kannalta mielenkiintoisinta on lukea aivovammanpotilaan itse kuvailemana, mitä aivovamman aiheuttamat tyypilliset oireet, kuten jatkuva väsymys ja keskittymiskyvyn puute, tarkoittaa käytännön elämässä.
Muitakin kuin ammattiurheilijoita on astunut esiin kertomaan aivovammastaan. Viimeisimpänä vastaa tuli Iltalehden kirjoitus Markku Vehviläisestä, Nokian entisestä tutkimusjohtajasta, joka sai aivovamman lasketteluonnettomuuden seurauksena. Ennen menestyksekäs diplomi-insinööri menetti vamman seurauksena täysin työkykynsä. Jatkuvat muistiongelmat haittaavat normaalia elämää. Haastattelussa Vehviläinen muistuttaa, että hänestä ei suinkaan tullut tyhmää, muisti vain ei toimi.
Tallaisten tarinoiden lukeminen sattuu sieluun. Eniten harmittaa, kun nuori ja lahjakas ihminen menettää toivon normaalista elämästä yhden onnettomuuden seurauksena. Juuri tällaisia tapauksia haluaisin auttaa. Tiedän, että on naivia kuvitella, että juuri minun väitöskirjani toisi ratkaisun aivovammapotilaiden hoitoon, mutta koetan muistutella itselleni, että ainakin saan lisättyä yhden palan palapeliin. Tämä ja lisääntyvä valon määrä toivottavasti tuo vähän lisäpuhtia tähän kevääseen.
-Ninni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti