Doctoral student association - Jatko-opiskelijoillekin on opiskelijajärjestö!

Noniin, josko viimeinkin aktivoituisi ja laittaisi blogi-postauksen tälle viikkoa. Se onkin hyvä tehdä näin sunnuntaina kahvikuppi kädessä. Tulee ainakin leppoisampi teksi kun ei ole työpäivää takana. Tai no, ei ole työpäivä takana tälle päivää, mutta eilen olinkin koko ajan liikkeessä, koska olin järjestelemässä Tohtoriopiskelijoiden yhdistyksen kesägrillausta.

Olen tainnut muutamaan kertaan mainita, että liityin viime vuonna Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelijoiden järjestöön, englanniksi UEF Doctoral Student Association, eli DSA. Mihinkäs järjestöaktiivi tavoistaan pääsisi. DSA:lla on melko lailla sama tehtävä kuin kaikilla opiskelijajärjestöillä: toimia linkkinä yliopiston ja opiskelijoiden välillä sekä järjestää vapaa-ajan ohjelmaa. Viime vuonna olin sihteeri ja tänä vuonna tulikin hypättyä isompiin kenkiin, kun minut valittiin puheenjohtajaksi!

Vaikka olenkin ollut jos jonkinlaisessa järjestössä, niin DSA on kyllä luonut haasteita. Ensinnäkin yhdistys on ollut olemassa vasta viisi vuotta, eikä sillä ole valmista mainetta kampuksella. Jatkuvasti tulee vastaan niitä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan meistä. Yksi puheenjohtaja-aikani suurimpia haasteita onkin tehdä DSA.sta tunnetumpi.

Toisekseen, väitöskirjaopiskelijoilla on erilaisia tarpeita kuin perusopiskelijoilla. Mikä yllätti minut, on monien muualta tulevien yksinäisyys. Enkä nyt puhu vain ulkomailta tulleista, vaan myös muista Suomen kaupungeista tulleista. Perusopiskelijana oli helppo solmia ystävyyssuhteita, koska oli olemassa kokonain ”luokka”, jonka kanssa jakaa saman elämäntilanteen. Jatko-opiskelijat sen sijaan tulevat tipoittain eri aikoihin vuodesta, meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, eikä oman tohtoriohjelmani tapauksessa lainkaan pakollisia kursseja. Siinä mielessä tämä on kuin työpaikka. Monesti työkaverit ovat joko reilusti eri ikäisiä, eri elämäntilanteessa tai heillä on jo valmiit kaveripiirit, joten uudella väitöskirjatyöntekijällä on usein hankaluuksia tutustua. Kun tähän vielä laittaa päälle talven pimeyden, joka tulee monille ulkomaalaisille täytenä yllätyksenä, en ihmettele, että monilla on aika epätoivoinen olo. 

Tämä johtaakin seuraavaan ongelmaa, jota yritän ratkoa puheenjohtajana. Suurin osa suomalaisista on ollut erilaisissa järjestöissä ennen yliopistoon tuloaa tai ainaki kaikki ovat koulussa käyneet läpi kokouskäytännöt. Sen sijaan toisesta maasta tulleelle voi tulla täytenä yllätyksenä, että yhdistys ei olekaan mikään vapaa-ajan huviklubi, vaan yhdistys-statukseen liittyy paljon lain määräämiä velvollisuuksia. Kokuksen kulku, budjetointi, pöytäkirjojen kirjoitus, allekirjoitusoikeudet... Kaikki nämä tulivat aika monille yllätyksenä. Mutta kyllä tämä tästä. Ongelmia tuottaa myös aika. Kun koko hallitus tekee täyttä työpäivää, on vaikea jaksaa enää sen jälkeen innostua tapahtumien järjestämisestä. Tämän takia DSA:lla ei ole tapahtumia yhtä usein kuin esimerkiksi Histonilla on. Yritämme sen sijaan järjestää matalan kynnyksen tapahtumia, jonne kaikkien olisi helppo tulla.

 

Yritän tällä sepustuksellani sanoa, että Histoni ja muut opiskelijajärjestöt tekevät valtavan hyvää työtä, jonka arvon ymmärtää vasta kun siirtyy työelämään. Uuteen kaupunkiin muutaessa tulee todella yksinäinen olo. Toivon DSA:n voivan lievittää ainakin väikkäriläisten yksinäisyyttä. Tällaisia järjestöjä pitäisi olla enemmän.

 

NASA:n avaruuskakkahaaste viime joululta

Space Poop Challenge

Sarjassamme levottomat jutut (ota siis huumorilla)! SPC! Siis mikä? No NASA:n järjestämä yleinen kilpailu, jossa etsittiin ratkaisua astronauttien pissi-, kakka- ja menkkapulmiin. Kilpailu järjestettiin viime vuoden lopulla ja sen englanninkielinen kuvaus löytyy täältä. Haasteessa etsittiin edellämainittujen jätteiden "hallinnointisysteemiä", joka olisi sisäänrakennettuna avaruuspukuihin. Ja nyt, kun voittajat on julkaistu jo hyvän aikaa sitten, voidaankin julkisesti muistella, mitä mietittiin hieman scifi-meiningeissä! Tietenkin näin hyvin oikoluettuna unohtui lukea tuo osa "pukuihin sisäänrakennettuna" ja yhdessä oman lähitiimin kanssa nakeltiin iltaa istuessa ideoita, miten avaruudessa olisi kätevintä hoitaa asiansa.

Menkat

Nämä menstruaatio-asiathan ovat muutenkin vain naisia koskettavia, joten aloitetaan niistä. Voin vain kuvitella naisastronauttien nautinnon siellä kuussa ollessa, kun ironisesti kuukautiset tulevat "kerran kuussa"... Hyvä alku tarinalle! Oikeastaan tämä ratkaisu kuulostaa omaan korvaan niin fiksulta, että täytyi googlettaa tehdäänhän näin jo... Elikkäs; menstruaation säätely hormonikierukalla. Tiedän, että joillain naisilla ei kierukan ansiosta tule ollenkaan kuukautisia ja tämä olisi avaruudessa tietenkin ihanteellista (mm. sotkun näkökulmasta), ja koska kierukoita tarvitsee vaihtaa vain 3-5 vuoden välein, niin ei olisi sitäkään ongelmaa, että se operaatio täytyisi tehdä avaruudessa. BAM! Solved, kuten oletettavasti aiemminkin:

CNN kirjoitti viime vuonna otsikolla "How do women handle their periods in space?" ja artikkelissa käsitellään juuri tätä. Ko. artikkeli on popularisoitu tieteellisestä artikkelista, johon löytyy linkki tuosta CNN:n jutusta. Lyhyesti: ilmeisesti lyhemmillä avaruusmatkoilla naiset lykkäävät kuukautisiaan pillereillä ja pidemmillä pitkävaikutteisilla ehkäisyvalmisteilla (tosin tämä ei ilmeisesti ole kovin yleistä vielä), mutta tutkimuksia pidempien avaruusmatkojen ja ehkäisymenetelmien välisistä vaikutuksista ei ole vielä tehty (hox, ainakaan jutun julkaisuun mennessä). Kannattaa lukea tuo, ihan hauska juttu.

Kuva: Wikimedia commons, AIGA symbol

Virtsa ja uloste

Sitten pissi- ja kakkajuttuihin. Lyhyestä virsi kaunis. Ihmisillä on jo olemassa tietotaito tähän operaatioon; entä, jos pissan ja kakan voisi kerätä suoraan talteen ilman erillistä vessakäyntiä? Ikävä kyllä tämä liittyy suolistosairauksiin, mutta vastaus on avanne.

Avanne on se "reikä" mikä tehdään, kun tuodaan suolenpää tuohon mahan pintaan. ...Näin tosi yksinkertaistettuna. Avanteesta voi lukea lisää täällä. Sen tarkoitus on olla ulostuloaukkona ulosteille tai sitten virtsalle, jos suolen sijaan on vedetty virtsatiet pintaan. Tällaisia tilanteita, missä se on tarvittu tehdä, ovat esimerkiksi, kun oma suoli on erittäin pahasti tulehtunut esim. suolistosairaudessa.

Eli siis ideana tähän avaruushaasteeseen; kun kerta ihmisillä on jo lääketieteellinen osaaminen tehdä avanteita ja myös myöhemmin palautusleikata niin ettei avannetta enää tarvitse, voisiko tätä käyttää avaruusongelmien ratkaisemiseksi? Ainakaan käsiä ei tarvitsisi liata ja ei tarvitsisi vetää pukua kokonaan pois (vai onkohan avaruuspuvuissa ns. kakkaluukku?), kun biologiset eritteet kerääntyisivät tuohon mahan eteen/sivulle.

Ideakilpailussa haettiin varmaan aika loppuun asti suunniteltua ratkaisua, mutta minusta tässä on paljon kehittämisvaraa esim. eri avannepussien materiaalit. Kerätty virtsa ja kakka voidaan sitten käyttää avaruusasemalla vaikka kasvilamppujen alla olevan perunapenkin lannoitukseen.

...

Nämä molemmat ratkaisut tietenkin vaativat, että leikkaus ja kierukan laitto tehtäisiin hyvissä ajoin ennen avaruuteen lähtöä komplikaatioden varalta. Ja onhan noissa oma riskinsä, kun ei tiedetä miten ne käytännössä avaruudessa toimisivat, mutta samallahan tuo tulisi testattua! Sitten paluun jälkeen olisi edessä uusi operaatio, vaan eiköhän koko avaruusmatkailu ole sen verran kallista touhua, että siihen löytyisi varaa - kunhan on halukkaita astronautteja.

Nyt sitten kaikkia varmasti kiinnostaa, että miten astronautit käyvät vessassa avaruudessa? Tässä NASA:n Youtube video aiheesta:

Ja toinen vähän lyhyempi video löytyy linkin takaa täältä.


***
Tästähän tuli taas yhtä fiksu ja hyvin tiivistetty teksti, kuten aioinkin. Noh, minusta näitä on hauska välillä miettiä! :D

Avaruusterkuin,
Levoton Memmu
*insert smiling pile of poo emoji*

Voiko väitöstilaisuuden streamata?

Hei kaikki ja hyvää vapunjälkeistä elämää! Kävin taas muutama viikko takaperin kuuntelemassa yhen väitöksen, kun aihealue liippasi niin läheltä omaani. Jossakin vaiheessa tulin ajatelleeksi, että kuinka siistiä olisi streamata (suomeksi: suoratoistaa) oma väitös sitten joskus.

Koko ajatus oikeastaan lähti siitä, että väitöshän on julkinen tilaisuus - miksi ei siis voisi lähettää livekuvaa siitä kaikille katsottavaksi? Varsinkin jos on kavereita, sukua tai kollegoita, jotka eivät pääse paikan päälle, voisivat he silti seurata tilaisuutta verkon yli. Toisekseen  tiedesisältöä on internetissä ja mediassa jonkin verran, mutta silti vähän verrattuna esimerkiksi urheiluun tai politiikkaan. Väitöksiin liittyvää uutisointia taas lähes olemattomasti. Viime aikaiset trendit (esimerkiksi nyt vaikka rokotusten vastustus uskomuksiin perustuen) ovat tuoneet hyvin esille sen, että tiede ei ole tällä hetkellä pinnalla. Ei yhtään haittaisi jos tiedettä tuotaisiin esille uusilla, hauskoilla ja helposti seurattavilla tavoilla. Lisäksi, onhan väitös aina suuri päivä väitteilijälle ja mikäs sen mukavampaa mitä enemmän ihmisä on seuraamassa sitä!

 

Twitch.tv on esimerkki suoratoistopalvelusta, joka keskittyy pelaamiseen, mutta jossa on nykyään myös IRL-osio.

 

Tässä(kin) ilottelussa on tietenkin omat ongelmansa. Suoratoistokanavan kommentointimahdollisuus pitäisi todennäköisesti sulkea, sillä tiedätte varmaan mitä tapahtuu kun annetaan ihmiselle anonymiteetti ja sananvapaus yhtä aikaa. Jep jep, trollausta all day long. Ongelma on sekä huonoissa kommenteissa että väitöksen etiketissä, jolloin siis kaikki väitöskirjaa väitöstilaisuudessa kommentoineet pitäisi muodollisesti kutsua myös karonkkaan. Vielä isompi käytännön ongelma on se, että löytää itsellensä vastaväittelijän, joka suostuu väitöksen suoratoistoon. Ja tietenkin käytännön järjestelyt, koska väittelijä ei voi olla itse laittamassa streamia pystyyn vaan pitäisi saada joku tekemään se hänen puolestaan.

Tällaisia ajatuksia tällä erää. En nyt suorilta lähde lupaamaan, että suoratoistan oman väitökseni sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Ajatus on kyllä kutkuttava.

-Krista