Tietoa suomalaisten aivovammoista

Pitkästä aikaa pitää kirjottaa omiin töihin liittyen. Minulle iskettiin ennen kesälomia haaste: väittele ennen ensi vuoden loppua! Huh-huh. Ehkä tämä tarkoittaa, että tänä vuonna viimeinkin lähtee loputkin artikkelit eteenpäin. Tämä myös tarkoittaa, että pitää ryhtyä pikkuhiljaa kirjoittamaan itse kirja. Kirjallisuuskatsauksesta on hyvä aloittaa, koska muut osiot voivat muuttua sen mukaan, mitä päätämme julkaista väitökseen liittyvissä artikkeleissa ja mikä jää joko myöhemmin julkaistavaksi tai pelkästään kirjaan tulevaksi. Olen jo jonkin aikaa kerännyt artikkeleita talteen sitä varten, ja ajattelin tässä jakaa mietteitä mielenkiintoisimmista. 

Uskokaa tai älkää, minä katson huvikseni vapaa-ajallani potilaista tehtyjä tilastoja. Vastaan tuli artikkeli, jossa Koskinen&Alaranta nimiset tutkijat tekivät katsauksen Suomalaisten aivovammapotilaiden tietoihin. Tämä on harvinaista herkkua, koska muuta maailmaa harvemmin kiinnostaa lukea yksittäisen maan ongelmista. Olen kuitenkin suomalainen aivovammatutkija suomalaisessa yliopistossa, joten haluan väitöskirjaani edes vähän tietoa Suomen tilanteesta. 

Olen pitänyt sen verran monta posteriesitystä, että seuraavat tiedot tulevat selkärangasta: Kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että Euroopassa aivovamman saa joka vuosi 2.5 miljoonaa ihmistä, joista 75 000 kuolee sen seurauksena. Nuorilla aikuisilla aivovamma on suurin kuoleman tai vammautumisen syy. Miesten riski saada aivovamma on kaksi kertaa suurempi kuin naisilla. Ehdottomasti suurimmassa riskissä ovat vanhukset, jotka myös saavat vakavampia vammoja ja joutuvat viettämään pitemmän aikaa sairaalassa. Suurimmat aivovamman aiheuttajat ovat liikenneonnettouudet sekä kaatuminen/putoaminen (englannin ”falling” viittaa molempiin. Nämä on niputettu kaikkialla yhteen.)

Mutta mitenkäs Suomessa? Koskinen&Alarannnan tutkimusaineisto kattoi kaikki aivovamman vuoksi sairaalaan päätyneet potilaat vuosilta 1991-2005. ”Aivovammaksi” luettiin aivotärähdykset, kallonmurtumat, sekä pään mustelmat ja verenvuoto. Näistä aivotärähdys oli kaikein yleisin syy sairaalakäynnille. 

Ensimmäisenä kiinnostaa tietenkin aivovammojen määrä ja kuolleisuus. Vertailun vuoksi laitan tähän vielä artikkelissa mainitut tiedot USA:sta ja Euroopasta yleisemmin:

	USA	Eurooppa	Suomi
Aivovammoja yhteensä / 100 000 ihmistä	403,1	235	101
Kuolleisuus / 100 000 ihmistä	18,1	15,4	18,1

Näyttäisi siltä, että joko suomalaiset eivät raportoi kaikkia aivovammoja, tai sitten niitä sattuu muuta maailmaa vähemmän. Kuolleisuudessa olemme kuitenkin valitettavasti muuta Eurooppaa edellä. Meillä miesten riski saada aivovamma oli vain 1.42-1.49 kertainen naisiin verrattuna. Kyseenalaista tasa-arvoa?  Miehet kuolevat naisia todennäköisemmin aivovamman seurauksena. Jännä kyllä, naisten sairaalareissut olivat kuitenkin keskimäärin 1,2 päivää pitempiä kuin miesten. Mitenkähän on, toipuvatko miehet nopeammin, vai ovatko naiset vain huolestuneempia tilastaan? Tai ehkä pitempi sairaalareissuun johtavat vammat ovat naisilla tasaisemman vakavia, kun taas miehet saavat enemmän joko naisia lievempiä tai suoraan kuolemaan johtavia tärskyjä.

Ikäjakauma oli hyvin samantyylinen kuin maailmalta tiedetään. Suurimmassa riskissä olivat yli 70 vuotiaat, kun pienin riski on 30-39 vuotiailla. Poikkeavaa on, että suomalaisilla miehet ovat joka ikäryhmässä suuremmassa riskissä kuin naiset. Olisi mielenkiinstoista tietää kuinka paljon alkoholilla on osuutta asiaan...
.

Suurimmat aivovamman aiheuttajat ovat kaatumiset/putoamiset sekä liikenneonnettomuudet, kuten muuallakin maailmasssa (Viereisessä kuvassa toisen artikkelin tilastointia syistä). Erona esimerkiksi USA:han kuitenkin on, että kaatumiset/putoamiset ovat Suomessa yleisin syy joka ikäryhmässä, kun taas rapakon takana liikenneonnettomuudet ovat yleisempiä ikävälillä 10-54 vuotta. Kaatumiset jakautuvat aika luonnollisesti niin, että kaatumisia tapahtuu enemmän hyvin nuorille ja toisaalta vanhoille. Tähän väliin pitää huomauttaa, että pieni lapsi toipuu isoistakin tärskyistä suorastaan ilmiömäisen hyvin, kun taas vanhoilla ihmisillä toipuminen on hitaampaa. 

Koskinen&Alaranta antaa muuten mielenkiintoista nippelitietoa. Ensinnäkin suurin osa kaatumisista/putoamisista tapahtuu siten, että henkilö kaatuu/putoaa alle metrin korkeudelta. Kiipeilläänkö Suomessa näin ahkerasti tuoleille? Toisekseen, liikenneonnettomuuksien takia sairaalaan joutuneet olivat lähes yhtä usein pyöräilijöitä kuin autoilijoita. Kannattaa siis käyttää kypärää!

Loppuun vielä pakollinen kissakuva. Tätä kaveria ei haitannut hypätä kolmannen kerroksen parvekkeelta. Omistaja sai enemmän vammoja sydämmentykytyksesta kuin tämä karvapallo putoamisesta:

Lähteet:

Yleistä tietoa aivovammoista Euroopassa: https://www.center-tbi.eu/

Artikkelit:

Sanna Koskinen & Hannu Alaranta. Traumatic brain injury in Finland 1991-2005: A nationwide register study of hospitalized and fatal TBI. Brain injury, March 2008; 22(3): 205-214

Alaranta H, Koskinen S, Turkka J. Tapaturmainen aivovaurio ei ole harvinainen. Suomen Lääkäril 2002;57:4801-4

Kun tutkija arviointiprosessin osti

Kirjoitan (vieläkin, vaikka aika pitkällä jo ollaan) systemaattista katsausta väitöskirjani aiheesta. Aina tasaisin väliajoin tarkistelen joitain tietoja ja yksityiskohtia artikkeleista itsestään. Yhtenä päivänä erästä systemaattiseen katsaukseeni tulevaa artikkelia uudelleen vilkaistessani huomasin sen etusivulle ilmestyneen sanan retracted eli suomeksi takaisin vedetty. Kirosin hiljaa mielessäni ja totesin, että empä taidakaan sisällyttää tätä kyseistä artikkelia katsaukseeni.

Artikkeli voidaan vetää takaisin useasta syystä: artikkelissa olevia kuvaajia tai tuloksia on voitu manipuloida, julkaisuun voi olla sisällytetty vain hypoteesia tukevat tulokset, eläin- tai kliinisten kokeiden eettisissä luvissa on voinut olla ongelmia tai puutteita ja n+1 muuta syytä. Yleensä takaisin vedetyssä artikkelissa olevia tuloksia käsitellään kuin niitä ei olisi koskaan julkaistu. Minun löytämässäni takaisin vedetyssä artikkelissa oli kyse tieteelliseen julkaisemiseen tärkeänä osana liittyvästä prosessista - vertaisarvioinnista. 

Ilmeisesti on mahdollista ostaa myös julkaisun tekoon liittyviä palveluita, lähinnä artikkelin kirjoittamista ja kielenkorjausta. Tämä on ihan ymmärrettävää ja järkevääkin, sillä todellakaan kaikki tutkijat eivät ole kirjailijoita tai englannin natiivipuhujia (tieteen kieli kun on englanti). Mutta, koska rahalla saa ja hevosella pääsee, niin on ilmeisesti myös mahdollista ostaa itselleen paljon muutakin, esimerkiksi vertaisarviointi! Eli käytännössä joku henkilö/yritys myy palveluna vertaisarviointeja henkilöltä X, joka voi olla joko täysin kuvitteellinen henkilö kuvitteellisilla tieteellisillä meriiteillä ja yhteystiedoilla tai oikea henkilö väärillä yhteystiedoilla. Kun ko. yhteystiedoilla sitten haetaan vertaisarviointia niin sellainen kyllä saadaan, mutta se ei vain vastaa tieteellistä vertaisarviointia -  arviota ei suorita toinen samalla alalla oleva tutkija, arviossa ei osata ottaa kantaa tutkimusasetelman tai päätelmien ongelmiin, valittuihin tilastotieteen menetelmiin jne. Täyttää kakkaa koko vertaisarvio siis niin sanotusti ja ihan takaisin vedon arvoinen juttu.

Tässä vaiheessa täytyy kiittää tiedeyhteisön sisäistä totuuteen pyrkimistä siitä, että yleensä havaitut ongelmat tuodaan julki ja väärä tieto ei pääse leviämään. Tietenkään tämä prosessi ei ole aukoton ja varmasti on olemassa useita julkaisuja, joissa on tahallista tai tahatonta väärää tietoa. Mutta jotain kuitenkin.

Loppuun vielä linkki COPEn lausuntoon.

Kesäterveisiä Kuopiosta!

Heippa!

Kesä on jo edennyt päälle puoleen väliin, tai ainakin vuosi on, ja päivät ovat alkaneet lyhentyä. Ajattelin tähän väliin ottaa tosi lyhyen tilannekatsauksen, kun nyt on tosiaan kesän takia jäänyt blogi omalta osalta vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Kuopiossa about viisi kk ja täytyy sanoa, että kesällä on paljon mukavampi tutustua kaupunkiin kuin talvella. Kuopio on Kallaveden ympäröimä ja maisemat aikamoisen hienot! Myös ihmiset ovat enemmän liikkeellä ja olen saanut lisää uusia tuttavuuksia. Kuuluu siis hyvää tänne Savoon! Alla muutama kuva tutustumisretkiltä:

Väinölänniemi

Kesä-Memmu

Neulamäen luontopolku

Yliopiston viereinen rapakko.

Vuorilampi

Tällä hetkellä olen vahtimassa Ninnin karvakorvia, näitä kauniita leidejä!

Mau mau, ensi kerralla taas oikeaa asiaa!

-Memmu 

ps. Puhelimella on jännä kirjoittaa :'D

Pitäisikö biokemia ottaa mukaan perus- ja toisen asteen opetukseen?

Perus- ja lukio-opetusta on viime vuosina rukattu uuteen uskoon ihan kunnolla. Aineopetuksesta ollaan siirtymässä ilmiöiden kautta tapahtuvaan opiskeluun, koululaiset halutaan liikkeelle pölyisistä luokkahuoneista ja mitä lie vielä päälle. Pitäisikö samalla biokemian opetus lisätä mukaan?

Niina

Kiitos älypuhelimien, yhä nuoremmat uivat uutisvirrassa. Nuorilla on ainakin omasta mielestään hyvä medialukutaito (”Nuoret ja nettilähteiden luotettavuus”-tutkimus). Minua ei huolestuta nuorten kyky arvioida lähdettä, vanhemmalla väellä vain olisi paljon opittavaa. Minua huolestuttaa, etteivät kaikki ymmärrä lukemaansa. Kun sinänsä luotettava lehti tekee tiedeuutisen, se tuppaa olemaan melko pelkistetty. Silloin on vaikeaa arvioida sisällön käytännön merkitystä. Minusta kaikkien ihmisten pitäisi ymmärtää vähän perinnöllisyystiedettä, mikrobiologiaa ja orgaanista kemiaa – eli biokemiaa. Jos biokemia ei onnistu omana aineenaan, niin toinen mikä voisi auttaa, on tieteellinen ajattelu! Ei minään kuivana filosofian tuntina, vaan osana kaikkia aineita!

Krista

Ehdottomasti ei - lukujärjestykseen ei kaivata enään yhtään erillistä ainetta pidentämään koulupäivää.

Näin jälkikäteen oon kyllä huomannut, että biokemiakin on mukana toisen asteen opetuksessa (ainakin lukiopuolella) ja jonkin verran jo ihan perusopetuksessakin. Se vain yleensä kulkee biologian seurassa ja joskus harvoin saatetaan kemian (orgaaninen kemia) tai miksei terveystiedonkin (erilaiset testit, esim. veren sokerin mittaus) opetuksessakin käsitellä jotain biokemiallista ilmiötä. Uuden aineen opetuksen sijaan toivoisinkin, että näiden jo opetettavien aineiden yhteydessä tuotaisiin selkeämmin ilmi, että kyseessä on biokemian alan aihe.