Pientä edistystä töissä

Ensinnäkin, look at them! My precioussss-s-ss-s...

Sain siis tänään leikattua viimeisenkin noin 40 kielinäytteestä (hiiren). En mitenkään nopeasti tai täysipäiväisesti tehnyt hommia näiden näytteiden kanssa, aloitin näiden leikkaamisen kuitenkin jo lokakuussa eli sellainen rapeat kolme kuukautta meni. Välillä keskityin enemmän katsausartikkelin tekoon ja ompahan sattunut matkalla muitakin hidasteita (kuten se ex tempore Norjan tiedetapaaminen). Toisaalta tuli taas eilen huomattua että se noin kolme tuntia on maksimi mitä jaksan/pystyn päivittäin veivata mikrotomin kampea - oikea käsi (kampikäsi) alkaa kipuilemaan hyvin nopeasti eikä keskittyäkään jaksa täysillä ihan mahdottomia (keskittyminen on tärkeää, että ei vahingossa leikkaa sormeaan irti tuolla partaterämaisella leikkausosalla jne.).

Kohtalaisen iso hommahan noissa kyllä oli. Laskeskelin että olen leikannut yhteensä noin 20 000 leikettä, metreinä se on jotain 150 m. Nämä leikattiin siis "nauhana" eli käytännössä koko näytteen läpi (parafiiniblokista kun leikkaa peräkkäisiä leikkeitä, jäävät ne leikkeet reunoistaan kiinni luoden täten leike"nauhan"). Tämä on työlästä ja aikaavievää, mutta tarpeen ajoittain. Yleensähän immunohistokemiaa varten leikataan vaan yksittäisiä leikkeitä, esimerkiksi silloin kun tehdään patologisia määrityksiä potilaan syöpätyypistä. Mutta seuraavaksi pääsenkin siihen jännittävämpään vaiheeseen eli tekemään immunohistokemiallisia värjäyksiä noista mun leikkaamista näytteistä! Katsotaan kuinka käy (eli toimiiko vasta-aineet ja mitä löydöksiä voidaan tehdä niiden perusteella).

Sitten se toinen homma mitä olen tässä viime syksyn ja tammikuun tehnyt eli tuo systemaattinen katsausartikkeli. Olen nyt päässyt sellaiseen vaiheeseen, että kaikki artikkelit on käyty kerran läpi ja katsausartikkeliin laitettavat alkuperäiset tutkimusartikkelit on valittu. Olen alkanut lukemaan valittuja artikkeleja kunnolla läpi ja jaottelemaan niitä erilaisiin luokkiien tulevien kappaleiden teeman mukaisesti. Tässä kohdin törmäsin yhteen ongelmaan - mikä on järkevä kappalejaottelu? Puhunko tutkimuksista niiden metodien mukaan (immunohistokemia vs. solukokeet), tulosten mukaan (positiiviset vs. neutraalit vs. negatiiviset), sairaustyyppien mukaan (rintasyöpä vs. ihosyöpä) vaiko aivan jollain muulla tavalla? Keskusteltiin ohjaajan kanssa ja päädyttiin ainakin tällä erää jakoon syöpätyyppien mukaan, koska yleensä tutkijat keskittyvät tutkimuksissaan yhteen syöpätyyppiin ja lukiessaan tällaista katsausartikkelia heitä kiinnostanee pääasiassa se, mitä juuri siitä heidän kohdesyövästään tiedetään ja on tutkittu. Tästä pääsemmekin seuraavaan ongelmaan eli...

Mitä syöpäjaottelua käytän? Jos mietitään asiaa patologisesti ja kudostyyppien kannalta, jaetaan syövät ryhmiin sen mukaan, mistä kudoksesta ne ovat peräisin. Esimerkiksi, leukemiat saavat alkunsa veren ainesosia muodostavista luuytimen soluista kun taas sarkoomat saavat alkunsa sidekudoksen soluista. Mutta syövät voidaan jakaa luokkiin myös niiden anatomisen sijainnin mukaan eli siis esimerkiksi keuhko- ja suolistosyöpiin. Tutkimuksessa nämä ryhmät menevät iloisesti sekaisin kun toiset tutkivat kivessyöpiä ja toiset yleisesti vaikkapa myeloomia. Käytännössä nämä ryhmät kuitenkin menevät aivan täysin ristiin. Otetaampa esimerkiksi vaikka rintasyöpä. Suurin osa, arviolta yli 95%, rintasyövistä on karsinoomia, jotka saavat alkunsa maitorauhasten tai -tiehyeiden epiteelikudoksesta. Mutta rintasyöpä voi olla myös angiosarkooma (veri- tai imusuonen  sidekudoksesta lähtöisin), phyllodes-kasvain (pehmytkudoksen sarkooma, rinnan sidekudoksesta peräisin), Pagetin tauti nännissä (kun maitotiehyen karsinooma leviää nänniin), tulehduksellinen rintasyöpä (kun syöpäsolut tukkivat imusuonet ja rinta tulehtuu) tai joku karsinoomien alatyyppi. Että milles jaolle tässä nyt sitten rupeaisi...

Lähteet: American Cancer Society ja Bookside Associates.

-Krista

Ps. Helmikuussa tapahtuu kun joku saattaa vihdoin ja viimein päästä valmistumaan (miten tässä nyt näin kävi? & en tiedä juhlinko). Lisäksi yritän päästä mukaan Tiedepäiville, joko posterilla tai puheella, perjantaina se selviää!

Soija ja estrogeeni

Soijapapu [3]

Genisteinin rakenne. [2]

Olen muutaman kerran kuullut, että soija on hirvittävän epäterveellistä ja, että sen sijaan kannattaisi suosia jotain muuta proteiininlähdettä. Päätinkin siis selvittää, mikä soijassa oikein on pielessä, jos on ja pitääkö sen paikkaansa.

Soijasta kirjoitellaan vähän ristiriitaisia juttuja. Joskus sen uutisoidaan vähentävän riskiä sydän- ja verisuonitauteihin, ja syöpään. Erilaisiin väitteisiin on vastattu paljon asiantuntevammin kuin itse pystyisin eräässä parin vuoden takaisessa Hesarin artikkelissa [1], joten en viitsi turhaan toistaa artikkelin asioita. Soijaa on kyllä tutkittu paljon, mutta ei läheskään tarpeeksi, jottai voitaisiin varmasti sanoa sen olevan terveellinen tai epäterveellinen. Jos soijan käyttö on satunnaista, on tuskin syytä huolestua.

Estradiolin rakenne. [4]

Mikä soijassa on mielenkiintoista?
Soija sisältää kahta erilaista isoflavonia: genisteinia ja daidzeinia. Samantapaisia molekyylejä löytyy myös monista siemenistä ja vihanneksista. Näiden molekyylien rakenne on hyvin samantapainen estrogeenihormonin kanssa, joten on epäilty, että soijan isoflavonit voivat myös sitoutua estrogeenireseptoreihin, eli naissukupuolihormonien reseptoreihin. Seuraava asia on hyvin pelkistetty versio siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, mutta siis, kun estrogeeni sitoutuu reseptoriinsa, se on viesti solulle siitä, että pitää alkaa tuottamaan tiettyjä proteiineja, joita estrogeeni ja estrogeenireseptori säätelevät. Tällaisia proteiineja ovat esimerkiksi maitorauhasten kasvua lisäävät proteiinit, ja muut sukupuoliseen kehitykseen liittyvät jutut. Näiden lisäksi estrogeenillä on myös tärkeä rooli alkionkehityksessä. [5]

Koska tiedetään, että genistein pystyy sitoutumaan erääseen estrogeenireseptoreista [5], on kaksi vaihtoehtoa sille, mitä voi tapahtua: genistein voi kiinnittyä estrogeenireseptoriin aiheuttamatta minkäänlaista reaktiota ja estää samalla estrogeenin pääsyn omaan reseptoriinsa tai genistein saattaa aiheuttaa reseptorissa saman reaktion kuin estrogeeni. Asiaa on tutkittu paljon rotilla ja on huomattu, että genisteinilla on ollut useita epätoivottuja vaikutuksia. Täytyy kuitenkin muistaa, että rotan aineenvaihdunta on erilaista kuin ihmisellä eli rottakokeiden tulokset tarkoittavat ainoastaan, että ihmiseltä saattaa löytyä samanlainen vaikutus. Ihmisiltä ei ole ainakaan vielä löytynyt samantapaisia vaikutuksia, mutta toki asiaa täytyy vielä tutkia enemmän ennen kuin mitään voi sanoa varmasti.

Lähteet:
[1] Tuuli Vattulainen, "Uskaltaako soijaa syödä?", Helsingin sanomat 3.4.2014 http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1396413275380 
[2] "Genistein-3D-balls" by Jynto (talk) - Own workThis chemical image was created with Discovery Studio Visualizer.. Licensed under CC0 via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Genistein-3D-balls.png#/media/File:Genistein-3D-balls.png
[3] "Soybean.USDA". Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Soybean.USDA.jpg#/media/File:Soybean.USDA.jpg
[4] "Oestradiol-3D-balls". Licensed under Public Domain via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Oestradiol-3D-balls.png#/media/File:Oestradiol-3D-balls.png 

[5] Heldrig N. et al. 2007, "Estrogen Receptors: How Do They Signal and What Are Their Targets?"

Physiological Reviews
http://physrev.physiology.org/content/87/3/905

Vieraskynä: Biokemistinä kasvitieteiden maailmassa

Vuosi 2016 aloitetaan vieraskynä-kirjoituksella, jossa Benu kertoo kasvifysiologian opiskelusta Oulussa biokemistipohjalta. Hän kiinnostui kasvifysiologiasta alun perin lihansyöjäkasviharrastuksen kautta, sillä kasvifysiologian menetelmiä hyödyntäen on mahdollista hankkia uhanalaisia lajeja ilman niiden keräämistä luonnosta.

Kasveihin liittyvä tiede on hyvin monimuotoista. Esimerkiksi kasviekologia keskittyy kasvien vuorovaikutukseen ympäristön ja muiden lajien kanssa, kun taas kasvipatologit tutkivat taudinaiheuttajia. Kasvifysiologiaan kuuluvat kaikki kasvien elintoimintoihin liittyvät fysiologiset ja kemialliset prosessit. Kasvifysiologiaa opiskelemalla saa siis tietoa kasvien aineenvaihdunnasta, niiden kasvuun vaikuttavista tekijöistä ja vaikkapa niissä tuottuvista lääkeaineista. Ihmiskunta on hyvin riippuvainen kasveista – kasvit toimivat niin ravintona, hengittämämme hapen lähteenä kuin ekosysteemien tukipilarina. Kun ajattelet luontoa, tulee mieleen varmasti metsä, eli kasvien luoma ympäristö. Kasvifysiologia auttaa siis ymmärtämään maailmaa paremmin. Jos ei mitään muuta niin opit ainakin sen, mikä pitää ruukkukasvisi hengissä!

Koeputkikasvitkin tarvitsevat valoa ja kosteutta

Biokemian opinnot, ainakin Oulussa, keskittyvät vahvasti ihmisiin. Biokemistille kehittyykin helposti putkinäkö, eli asioita ajattelee vain eläinsolujen ja bakteerisolujen kannalta. Tietyt periaatteet, kuten geenit ja soluhengitys, ovat yhteisiä kasveille ja ihmisille. Kasveilla on kuitenkin useita eläimistä eroavia piirteitä ja mekanismeja, kuten soluseinät ja fotosynteesi.  Kasvifysiologian opinnot siis laajentavat biokemistin näkökantaa.

Kasvifysiologian perusteiden hallinnasta saattaa biokemisti hyötyä myös työelämässä, jos tuleva työpaikka liittyy esimerkiksi lannoiteteollisuuteen, elintarviketeollisuuteen, luontaistuotteisiin, lääkekehitykseen tahi metsäteollisuuteen.

Kirjaimellisesti vihreää kemiaa

Kasvifysiologiaa opiskellakseen biokemistin ei tarvitse käydä ylimääräisiä biologian kursseja – tarvittavat perustiedot kuuluvat biokemian opintoihin. Biologien ensimmäisten vuosien opintoihin kuuluu kasvitieteen peruskursseja jotka antavat laajempaa pohjatietoa jos sitä kokee tarvitsevansa, esimerkiksi Kasvibiologian perusteet (756341A).

Haastavampia opintoja kaipaaville parasta antia tarjoavat laboratoriokurssit, jotka Oulun yliopiston kasvifysiologialla ovat lähes poikkeuksetta korkeatasoisia. Ne tulevat myös nopeasti täyteen, joten kursseille voi olla vaikea päästä. Kasvien solukkoviljely (752688S) tarjoaa hyvät tiedot solukkoviljelystä, eli kasvisolujen kasvattamisesta steriileissä olosuhteissa. Toisin kuin eläinsolut, kasvisolut kykenevät muodostamaan uuden yksilön erilaistumattomasta solukosta, ja näin on mahdollista tuottaa kopioita vaikka hyvää satoa tuottavasta yksilöstä, uhanalaisista lajeista (esimerkiksi kaupoissa myytävät orkideat) tai muuten erityislaatuisista kasveista (kuten Oulun pääkirjaston ja Oulun yliopiston edustalla kasvavat punakoivut).

Tutkimuskäytössä kasvisolukkoa voi kasvattaa myös maljoilla

Kasvien geneettinen transformaatio (756625S) on kurssi, jota suosittelen kaikille bioalaan tai lääketieteeseen erikoistuville, sillä se antaa perusteellisen johdannon GM-kasveihin. GM-kasvit ovat kuuma puheenaihe, ja niistä kulkee paljon huhupuhetta sekä väärää tietoa. Tämän takia asiantuntijatehtävään tähtäävän olisi hyvä omata faktatietoa niistä. Kurssilla selviää, mitä geenimuunnellut kasvit ihan oikeasti ovat, miten niitä voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja tutustutaan niiden tuottamiseen tarvittaviin tekniikoihin käytännössä sekä (hyvin tiukkaan) GMO-lainsäädäntöön.

Hurja GMO-mutantti? Ei, vaan väärään suuntaan kasvava maissi.

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa on meneillään suuria muutoksia mistä johtuen kurssitarjonta vaihtelee vuosittain - kannattaa tarkistaa mitä kursseja on saatavilla!

-Benu

Menneiden kaivelua ja tulevaisuuden ennustamista

On taas se aika vuodesta kun saa tehdä läjän katteettomia lupauksia, polttaa itsensä uuden vuoden tinoja valaessa ja jatkaa jouluna hyväksi havaittua vyötärön kasvatus - projektia. Mitä lupauksia mahtoivat pienet biokemistityttäremme tehdä viime vuonna ja mitä he kuvittelevat vuodelle 2016, let's find out! 

Ninni

Tämä vuosi tuli juostua läpi. Aloitin alkuvuodesta väitöskirjan teon, vaikka maisterin paperitkaan eivät olleet ulkona. Tein töitä koko kesän ja syksyn yrittäen saattaa maailmaan oman henkisen lapseni ennen ohjaajani konkreettisen jälkikasvun tuloa. Noh, se kaatui jälkimmäisen loppukiriin. Joten ihka oma artikkelini lojuu vielä paranneltavana.

Jotain vuodesta jäi käteen. Sain sentään ne paperit. Huomasin myös, ettei ole fiksua tehdä niin paljon töitä. Uuden vuoden virallinen lupauksen onkin ottaa rennommin. Otan uuden vuoden vastaan Tukholmassa, josta lennän Espanjaan. Vietän reilun viiikon matkaten bussilla ympäri Andalusiaa kaukana sähköpostin tavoittamattomissa.

Alkuvuodesta tapahtuu muutakin jännää! Vuotta 2015 väritti kova ikävä Ouluun jääneiden kavereiden perään. Muutaman viikon päästä tapaan viiden vuoden tauon jälkeen lukiokavereitani! Oiva tilaisuus tarkkailla miten hyvin aivot ovat säilyttäneet tai vääristelleen muistoja...

Ehkä tämä lupaa hyvää ensi vuodelle?

Krista

Kevään suunnitelmat menivät aika lailla kuten odotinkin; kävin muutaman mielenkiintoisen kurssin ja sain gradunikin valmiiksi kesän korvilla. Valmistuminen nyt on vähän jäänyt tietyn nimeltä mainitsemattoman rästikurssin takia, mutta nyt olen saanut senkin sumplittua joten ehkä määkin joskus vielä valmistun! Valmistumista ei ole kyllä yhtään vauhdittanut se, että lepäsin kesän (ekaa kertaa sitten aikuisiällä!) ja heti syksystä aloitin väikkäritutkimusta (johon uppouduin niin täysillä, että kaikki muu jää). Väsynyt olen ollut kuten viime vuonnakin, mutta nyt alan olla aika varma, että pimeydellä on jotain tekemistä asian kanssa - kirkasvalolampun hankintaan perhaps?

Vuonna 2016 olen varmaan aika 50/50 tekemässä laboratoriotyöskentelyä (soluviljelyä, histologiaa jne) ja kirjoittamassa (review-artikkelia pukkaa). Nimeni pitäisi ilmestyä ainakin yhteen julkaisuun. Opiskelen vähemmän, mutta harrastan enemmän.Toivon, että tietoni suupatologiasta syvenee ja tutkimussuunnitelmani tarkentuu. All in all, otan vuoden 2016 vastaan kohtuullisen luottavaisin mielin.

Henna

Nyt on yllättäen käynnyt niin, että en ole tänä syksynä ehtinyt kirjoitella blogiin juuri lainkaan. Koko syksy on mennyt vähän eritavalla kuin kuvittelin.

Viime kevät nyt oli sellaista aika normaalia opiskelua, mitä nyt suorittelin niitä kandin opintoja ja onnekseni sainkin kaikki tehtyä. Muistaakseni tammi- tai helmikuussa sain sen idean, että mitä jos lähtisin Ruotsiin tekemään harjoittelua. Löysin pari kiinnostavaa ryhmää joihin sitten lähetin sähköpostia ja joista toinen tärppäsi. Kesä tulikin sitten yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä istuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin lentokoneessa ja lensin kohti Tukholmaa. Harjoittelu ja Ruotsissa oleskelu meni onneksi hyvin, vaikka toki välillä olikin huonoja päiviä, niin muistelen viime kesää lämmöllä. Koko tutkimusharjoittelujakso lisäsi kiinnostustani tutkimusta kohtaan ihan valtavasti ja tuntui, että sain ihan kokonaan uuden näkökulman opiskeluun ja asiat kiinnostivat ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoa asia, jota kadun kesässä on se, etten pitänyt yhtään lomaa (lukuunottamatta paria vapaapäivää).

Ennen harjoittelun alkua selvittelin Erasmus-tukijuttuja ja muita Oulun yliopiston tukijuttuja ulkomaille lähtiöille ja huomasin, että jos harjoittelu kestää 3 kk tai pidempään yliopisto maksaa Erasmus-tuen lisäksi 800 € tuen harjoittelun tekijälle. Päätin siis, että olen harjoittelussa kolme kuukautta, sillä se helpottaa raha-asioita huomattavasti. Huomasin myös tässä vaiheessa, että jos toimin näin minulla on ensimmäistä kertaa lomaa kahteen vuoteen vasta joululomalla (olin myös töissä koko edellisen kesän). Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut parempi olla, vaikka kesän 2 viimeistä viikkoa ihan lomalla, vaikka se olisikin tarkoittanut sitä, että minulla olisi ollut huomattavasti vähemmän rahaa käytössä.

Jo ennen kesää tuntui vähän siltä, että olisin ollut loman tarpeessa ja koko syksy on tuntunut aika raskaalta. En ole varma onko hommaa ollut oikeastaan sen enempää kuin, mitä normaalistikkaan (ehkä vähän), mutta olen ollut ihan älyttömän stressaantunut ja väsynyt koko syksyn. Minulla on jäännyt tosi monia hallitusvelvollisuuksia hoitamatta, mikä harmittaa, ja lisäksi olen palauttanut monien kurssien tehtävät myöhässä. Stressaantuneisuus on näkynyt myös siinä, että olen ollut tosi flunssainen varsinkin marraskuussa. Olen nyt viettänyt joululomalla pari viikkoa tekemättä yhtään mitään ja viettäen aikaa perheen kanssa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että jotkut asiat kuten selkkareiden palauttaminen tulee tapahtumaan tosi myöhässä ja voi tehdä tammikuusta aika työlään. 

Olen todellakin samaa mieltä Ninnin kanssa siinä, että lomaa kannattaa pitää, vaikka kuinka tuntuisi että työt/opiskelu on niin mielenkiintoista, että lomaa ei oikeastaan välttämättä tarvitse tai vaikka ahdistaisi se, että tärkeät asiat lykkääntyvät. Siinä ampuu vain itseään nilkkaan, jos väsyttää itsensä niin pahasti, että asiat alkavat jäädä hoitamatta. Tästä viisastuneena aion lomailla joka kesä ainakin 2 viikkoa ja ottaa rennosti, kun siltä tuntuu.

En ole oikein pystynyt ottamaan tätä syksyä mitenkään tavallista kevyemmin (valitsemaan vähemmän kursseja), sillä suunnitelmissa on näillä näkymin lähteä takaisin Tukholmaan sitten ensi kesänä ja sitä varten minun pitää suorittaa maisterikurssit aika ripeään tahtiin. Olen myös tehnyt tässä syksyn aikana pari harjoittelua.

2016 tulee siis olemaan monessakin mielessä aika erilainen vuosi:

-Eläköidyin Histonin (opiskelijakillan) hallitushommista ja odotan innolla siitä syntyvää vapaa-aikaa. Kiva päästä näkemään, mitä uusi hallitus saa aikaan. Jatkan Supernatantti-lehdessä toimittajana ja siirrän päätoimittajan saappaat seuraavalle.

-Kevät tulee menemään kursseja suoritellessa ja maisterien kurssivalikoimaan oli ilmestynyt pari uutta kurssia, joita odotan mielenkiinnolla. Erityisesti Extracellular Matrix kurssi kiinnostaa.

-Kesäkuussa olisi tarkoitus alkaa tehdä gradua Tukholmassa siellä samassa ryhmässä, missä viime kesä meni.

En aio tehdä mitään uudenvuodenlupauksia, mutta toivottaisin kaikille hyvää uuttavuotta 2016!

Memmu

Mä olen niin onnellisessa asemassa, etten ole tainnut julkisesti(?) luvata mitään vuosi sitten! Vuosi 2015 meni puoliksi miten sen odotinkin menevän - gradua tehdessä Saksassa ja sitten Oulussa. Muutama surullinen ja harmittava muuttuja on tässä tullut matkaan, mutta ne kuuluvat elämään. Syksyllä tuli oikea sudenkuoppa gradun kirjoitukselle, mutta sieltäkin on nyt kiivetty ylös ja valmistuminen on enää käytännössä vain tutkintotodistuksen hakemisesta kiinni.

Vaan. On tänä vuonna sattunut iloisiakin asioita ja paras uutinen henk.koht. on, että pääsen vihdoin paluumuuttamaan kotiseudulle Kainuuseen! En tietenkään aio hylätä tätä blogia tai Oulun ystäviä, mutta välimatka kasvaa hieman. Ei kuitenkaan mihinkään Oulu-Jena tai Oulu-Wien suuruusluokkaan ;) Ehkä sieltä kotikotoa tulee lähdettyä katsomaan Ninniäkin helpommin Pohjois-Savoon! Tänä vuonna jätän uudenvuoden lupaukset välistä ja keskityn elämään hetkessä.

Hyvää uutta vuotta kanssatieteilijöille ja muille <3

Hyvää joulua!

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap

 Krista

Mitä saadaan kun laitetaan insinööri ja insinööri-henkinen pikkuveli asettamaan kuusi paikoilleen? Millitarkasti suorassa oleva kuusi! Myös kuusen muoto koki muutoksia kun eräät saivat oksasakset käsiinsä, ei kelvannut biokemistin valitsema kuusi sellaisenaan, nyyh :( Mutta ei se haittaa, kun tärkeintä joulussa on yhdessä touhuaminen :) Se näkynee ehkä myös kuvista, vaikka karvaturrimme ei arvostanutkaan kun ei heti saanut herkkuaan.

Lämmintä joulua ja onnekasta uutta vuotta!

Such kuusi, oh wow!

Nam nam!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ninni

Lapissa taas tänäkin vuonna! Täällä on reilusti lunta ja pimeää koko päivän. Onneksi suurimpaan osaan muutakin suomea saatiin valkoinen joulu. Jännä miten jouluna on aina pakko syödä kamala määrä ruokaa, vaikka edellisinä vuosina vannoi, että seuraavana on viisaampi...

Hyvää ja ruoantäyteistä joulua kaikille! 

Lappi ja lunta! Kuva otettu päivän valoisimpaan aikaan.

Joulutorttuja pitää olla. Tänä vuonna tein perinteisesten lisäksi kukkia.

Memmu

Joulutervehdys Kajaanista! Täällä oli puolet lumista sulanut ja lämpöasteet kahden kieppeillä kaksi päivää ennen aattoa. Kuitenkin joku tonttu oli koettanut pukea kaupunkia jouluhenkeen sopivaksi lakittamalla Uuden ajan muorin. Sitten yön aikana tapahtui joulun ihme ja tuli (pieni) lumivaippa pihalle, sekä nyt on päivä alkanut pidentyä. Ei muutakuin tunnelmallista joulua kaikille!

Biokemian opiskelijan kesätyön hakeminen

Hellurei!

Vuoden vaihdetta lähestyessä alkaa monella opiskelijalla ajatukset jo suuntautumaan tulevaan kevääseen ja (toivottavasti) kesään. Ajattelin ensin, että olisin tehnyt kuten Krista elokuussa ja esitellyt jonkun menetelmän, joka liittyy omaan graduun. Vaan, koska se kuitenkin vaatisi näin itsekriittiseltä ihmiseltä ainakin parin päivän panostuksen eikä tällä hetkellä ole hirveästi ylimääräistä aikaa (tämäkin postaus myöhästyi muutamalla päivällä), niin päädyin tekemään heinäkuun Kristat ja kirjoittamaan työnhausta. Kristan työnhakuvinkkejä siis löytyy täältä.

Tosiaan kesätyön hakeminen kannattaa aloittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Yleensä kolmannen vuoden jälkeen biokemian opiskelijat hakevat tiedekunnan tai Biocenterin tutkimusryhmiin 3 kk (tuettuun) harjoitteluun, joka siis toimii tällöin kesätyönä. Tämä on siinäkin mielessä hyödyllistä, että harjoittelusta saa myös opintopisteitä maisterin opintoihin. Muistaakseni fuksivuonna yhdeltä kurssilta oli mahdollista saada kesätyöpaikka jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tutkimusryhmästä, jos sai koko kurssin parhaat pisteet. ;) Joten reippaasti vain tutkimusryhmiä (tai yrityksiä) lähestymään!

Netin ollessa täynnä erilaisia vinkkejä hakukirjeen kirjoittamiseen (engl. cover/motivation letter) esim täällä tai täällä, niin annan omat vinkkini tieteellisen CV:n kirjoittamiseen (johon toki myös löytyy netistä hyvät ohjeet).

***

Mikä ihmeen CV? Curriculum vitae eli ansioluettelo on nimensä mukaisesti luettelo, jossa tiivistetysti esitellään työnhakijan perustiedot, taidot ja aiempi työkokemus, sekä muut ansiot. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivuilta löytyy tutkijan ansioluettelomalli, josta näkee perusrakenteen hyvin selityksineen, joten en kirjoita sitä tähän auki. Hyvä CV on lyhyt (yleensä 1-2 sivua, ellei ole ehtinyt julkaista monia artikkeleita, jotka saattavat venyttää sen jopa neljään sivuun), mikä on tärkeää, sillä työnantaja ei halua lukea montaa sivua tekstiä tilanteessa, missä hakijoita on useita.

Vertailun vuoksi: lukioikäisenä kesätöihin haettaessa ansioluetteloon tuli lähinnä omat tiedot, aiemmat kesätyöt (uusimmasta vanhimpaan listattuna), muut taidot ja harrastukset. Kun haetaan tutkimusryhmään töihin, ei tutkijoita välttämättä kiinnosta, että on ollut esim. siivoojana jonkun kesän. Tietenkin edelleen perustiedot hakijasta ja aiempi koulutus tulee listata CV:n alkuun, mutta tämän jälkeen opiskelijalla on hyvä listata esimerkiksi "Practical skills acquired during studies", jossa voi kertoa mitä menetelmiä osaa käyttää (joihin on kursseilla tutustunut). Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tieteellinen CV on parempi tehdä englanniksi, sillä jotkut ryhmänjohtajat voivat olla kansainvälisiä ja muutenkin tällä tavalla voi osoittaa oman kielitaitonsa.

Ehkä suurin ero tieteellisen ja "normaalin" ansioluettelon välillä on se, että myöhemmässä vaiheessa tutkijan uraa tieteelliseen CV:hen tulee listata omat julkaisut (publications), tutkimusrahoitus (funding), opetuskokemus ja muut ansiot. Tuolla tutkimuseettisen neuvottelukunnan sivuilla olevassa mallissa näitä tulevaisuudessa relevantteja alaotsikoita on listattu näin: Tutkimusrahoitus ja tutkimustyön ohjauskokemus, Opetusansiot ja -kokemus, Palkinnot ja huomionosoitukset, Muut tieteelliset ansiot, Tutkimustyön tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus, Yhteiskunnalliset luottamustehtävät, sekä Muut ansiot.

Olen itse juuri valmistumassa filosofian maisteriksi ja omasta ansioluettelostani löytyy seuraavat otsikot henkilötietojen jälkeen: Relevant data (mm. kansalaisuus), Education, Practical skills gained during my studies, Research experience, Other skills (computer, other - joka sisältää mm. vastaavan johtajan pätevyyden radionuklidilaboratoriossa) ja lopussa lyhyesti Hobbys (johon voi laittaa halutessaan maininnan, että olen aiemmin kesätöinä ollut mm. metsätonttuna). Omaan CV:hen kannattaa myös listata kaikki mahdolliset luottamustehtävät, joissa on ollut. Esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa oppii hyvin kokouskäytäntöjä, tiimityöskentelyä, ajanhallintaa jne. Nämä ovat ns. hiljaisia taitoja, joita kuitenkin kannattaa painottaa, sillä ne saattavat nousta merkityksellisiksi antamaan hakijasta aktiivisen kuvan ja niillä erottuu joukosta.

Googlen (tai muun hakukoneen) avulla voi hakea esim. "academic cv template" ja katsoa kuvahaun tuloksia, jos miettii millaisen ulkoasun haluaa omaan ansioluetteloonsa. Oman CV:n voi myös lähettää LAL:lle tarkastettavaksi, jos on ko. liiton jäsen. Sen verran tyylittelystä vielä, että omassa ansioluettelossani on aikamääreet (kk/vuosi - kk/vuosi) vasemmassa reunassa ja itse tieto oikeassa. Muistakaa säilyttää sama tyyli kaikissa ansioluettelon kohdissa ja tasata teksti kumpaankin reunaan, jolloin se näyttää ammattimaisemmalta.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli hyötyä kandivaiheen opiskelijoille, hyvää joulun odotusta!

Memmu
PS: Huomaa gradun kirjoituksen vaikuttaneen omaan esteettiseen silmään, kun haluaa keskittää tekstin tasaisesti koko sivun leveydelle eikä sinne perinteiseen oikeaan reunaan.

Biokemian opiskelusta

Hellurei ja hellät tunteet! 

Pitkään on meijän tiedekunnassa ja edesmenneessä biokemian laitoksessa mietitty erilaisia biokemialle opiskelemaan hakemiseen liittyviä ongelmia. Yksi tällainen ongelma on ollut tiedotuksen ja tuntemisen puute - biokemiaa kun ei opeteta sellaisenaan missään toisin kuin vaikkapa fysiikkaa, historiaa ja biologiaa, joita tulee vastaan jo perusopetuksesta lähtien. Hakijat eivät siis tiedä mitä biokemia on, mitä biokemisti tekee työkseen tai että tällaista alaa voi opiskella yliopistossa. Tiedotus ja näkyvyys isolle yleisölle taas ovat vuosien aikana jääneet retuperälle. Tavallisesti kun kerron pääaineestani jollekkin tavalliselle kaduntallaajalle niin joudun toistamaan oppialani useampaan kertaan ("Niin mikäs susta nyt tulee kun valmistut?", "Filosofian maisteri, pääaineena biokemia", "Niin mitä?", "Biokemia.", "Biokemia?", "Kyllä.", "...Jaha.").

          
Viime vuosina tiedekunta on kuitenkin alkanut panostaa tämän ongelman korjaamiseen niin rahallisesti kuin myös nimeämällä vastuuhenkilön kehittämään opintojen markkinointia. Lisäksi opiskelijoita on aktivoitu mm. pitämään omissa kotilukioissaan esittelyjä biokemian opiskelusta. Lisänä näihin toimenpiteisiin jo vuoden on ollut tekeillä esittelyvideo biokemian opiskelusta Oulussa. Video valmistui viimein sopivasti abipäiville ja on nyt myös yleisesssä jaossa, tsekkaa video alta! Siinähän saattaa vaikka olla tuttuja kasvoja.

Tässä vielä allekirjoittaneen Top5-lista syistä miksi kannattaa tulla opiskelemaan biokemiaa Ouluun:

1. Mahtava yhteishenki opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä (ja Histoni!)
2. Opiskelijaa kuunnellaan/opintoja kehitetään jatkuvasti
3. Vahva opetuksen taso, erityisesti perusopetus ja vahvuualueet (proteiinikemia, soluväliaineen tutkimus)
4. Paljon laboratorioharjoituksia (eli käytännön taitojen oppimista) opintojen aikana
5. Sijainti yliopistollisen sairaalan kyljessä eli tarjolla on paljon myös lääketieteellistä ja kliinistä tutkimusta ja tutkimusryhmiä (harjotteluja, lopputöitä ja tulevaisuuden työelämää ajatellen)

Eipä muuta tällä kertaa, jatkakaa!

Krista