Ompas ollut melkoinen vuosi. Aika tarkalleen 12 kuukautta sitten lähetin viestin eräälle ryhmänjohtajalle, ja kysyin olisiko ryhmässä tilaa pienelle maisterikokelaalle. Olin kypsytellyt jo pitkän aikaa ideaa Kuopioon muutosta. Anteeksi vain, mutta Oulu on jo nähty :) Tammikuussa pääsin haastatteluun ja paikka heltisi. Samalla iski mieleen, että kevään aikana on pakko saada kursseja kovalla tahdilla läpi, jos meinaan muuttaa Kuopioon asti. Alkuvuosi olikin taistelua opintopisteiden puolesta.Vietimme läksiäisiä toukokuussa. Juhlien aikana koin äkillisen vanhenemisen: Gambina alkoi maistua hyvältä. Pian sen jälkeen jätimme hyvästit Oululle ja suuntasimme Kuopioon. Gradun teon aloitin kesäkuussa.
Ajattelin, ettei toiseen kaupunkiin muuttaminen voi olla kamalan vaikeaa, mutta kuukauden jälkeen huomasin elämässäni valtavan sosiaalisen tyhjiön. Kaipaan hirveästi muiden biokemistien seuraa. Sulhasen opiskelukaverit ovat ihan mukavia, mutta hammaslääkärivitsit eivät oikein uppoa. Osaksi tästä syystä meillä on jääkaapin oveen kiinnitettynä kavereiden terveisiä läksiäisistä ja juomapullona edellä mainittu Gambinapullo.
Toinen iso päätös vuodelta 2014, joka on aiheuttanu stressiä, on päätökseni aloittaa väitöskirjan teon. Sain kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta loppujen lopuksi päätin, että ellen nyt aloita jatko-opiskeluja, kadun sitä lopun elämääni. Voin siis ilokseni ilmoittaa, että aloitan vuoden vaihteessa virallisesti väitöskirjan teon. Myös gradun kirjoitus on vielä kesken, joten ainakaan keväällä ei tekeminen lopu kesken.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
Krista
Kuluvan vuoden voisi aivan hyvin nimetä vastakohtaisuuksien vuodeksi: Kevät meni hiljaisuudessa ja syksy taas on ollut yhtä suhinaa.
Keväällä olin väsynyt. En tiedä mikä väsymyksen varsinaisesti aiheutti, oliko Histonin puheenjohtajuus väsyttänyt niin kovin vai opintojen suhteellisen kiivas tahti siihen mennessä. Kärsinkö lievästä masennuksesta? En tiedä, mutta intoa ja voimia ei tahtonut löytyä oikeen mihinkään. Joo, totta kyllä, että etsiskelin/pohdiskelin mahdollisia gradupaikkoja, mutta ei sekään oikeen ottanut tuulta alleen. Ajelehdin. Ei innostanut. "Plääh" kuvaa kevättäni oikein hyvin.
Onneksi kesän korvilla Histonin maililistalle pamahti viesti gradutyö-mahdollisuudesta suusyöpätutkimuksen parissa. Otin itseäni niskasta kiinni ja soitin seuraavana päivänä heti aamusta kyseisen ilmoituksen laittajalle. Naps kops, gradupaikka heltisi siltä istumalta. Olo oli mahtava, "Jes tästä se lähtee taas!" Siitä lähtien aika onkin sitten mennyt vauhdilla labrassa oleskellen. Välillä olisi voinut jopa olla hyvä hieman pysähtyä miettimään, mutta en kadu mitään.
Kevään 2015 aikataulu on jo selkeä: Pro Gradu-tön kirjallinen osuus valmiiksi, 3 pikkukurssia suoritettavana sekä yksi harjoittelu ja yksi rästikurssi. Hommaa siis riittää, mutta uskon kykeneväni kaiken tuon suorittamaan ja valmistumaan kesän korvilla. Tästä eteenpäin kaikki on sitten auki, mutta sekään ei oikeastaan pelota (vielä). Kyllä tekevällle aina tekemistä löytyy!
Toimeliasta uutta vuotta!
Henna
Minulle tämä kyseinen vuosi ei ole ollut ihan samanlainen käännekohta kuin Niinalle ja Kristalle. Tämän vuoden aikana biokemia on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, kun tieto siitä, miten monenlaisia asioita biokemistit tekevät on syventynyt. Lisäksi tuntui, että viime keväänä opiskelu helpottui huomattavasti, kun aloin käyttää uudenlaisia opiskelutekniikoita. Aloin myös panostaa opiskeluun aiempaa enemmän.
Opiskeluihin panostaminen tosin näkyi sitten siinä, että en ole ollut läheskään niin tehokas hallituksen jäsen, kuin olin suhdevastaavana 2013. Pakko myöntää, että pöytäkirjojen tulostelu sun muu on välillä venähtänyt turhankin myöhäiseksi. Toivottavasti löydän ensi vuonna paremman tasapainon velvollisuuksien välillä.
Ennen kesää iski hirveä epätoivo, kun mistään paikoista ei kutsuttu haastatteluun, mutta sitten yhtäkkiä sainkin kaksi kesätyöpaikkaa. Kumpikaan ei valitettavasti liittynyt mitenkään biokemiaan ja se tietty vähän harmitti. Tein myös tosi tyhmästi, kun en pitänyt yhtään kesälomaa ja samaa virhettä en kyllä aio toistaa tulevana vuonna. Joululoma tuli erittäin tarpeeseen.
Syksyllä olikin sitten paljon uutta ja ihmeellistä, kun ohjasin uusia fukseja ja omat opiskelut alkoivat uudella kampuksella. Suurimman osan syksystä olin kyllä tosi stressaantunut ja tuntui, että minulla oli ihan liikaa hommaa luottamustoimieni ja opiskelun kanssa, mutta loppujen lopuksi sain kaiken jokseenkin kunnialla hoidettua.
Toivon, että ensivuonna stressaisin vähemmän. Yritän ainakin aloittaa vuoden hyvin, niin ettei hommia jäisi hirveästi rästiin.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
