Gradukuulumisia/kirjoittamismurheita

Tarkoitus oli aluksi tehdä opettavainen postaus veriaivoesteen toiminnasta, mutta viimeaikaisten tuntemusten takia päätin päivittää gradukuulumisia.

Sain siis gradun käytännön osuuden valmiiksi joulukuun alussa. Jee… Nyt edessä on pahin eli kirjoittaminen. Oulun biokemialla annetaan tasan kuusi kuukautta aikaa palauttaa valmis gradu (kolmena kappaleena+sähköisessä muodossa+kovakantisena). Toisin sanoen minulla on aikaa toukokuun seitsemänteen. Sinänsä kuusi kuukautta riittää mainiosti gradun kirjoittamiseen JOS ei ole kuten eräs niin fiksu blogisti, että aloittaa samaan aikaan väitöskirjan tekoa. Joten pitkän työpäivän jälkeen pitää pieraista vielä gradukin.

Gradun rakenne on tarkoin säädelty. Fontin koko, rivinväli, marginaalit ja otsikoiden muoto määritellään tarkasti. Hassua kyllä, mikään ei taida kieltää käyttämästä comic sans:aa. Sisältöön kuuluu mm. kaksi "kansilehteä", kaikki tekstissä käytetyt lyhenteet aukaistuna ja kattava kirjallisuuskatsaus tutkimuksen taustasta kerrottuna siten, että muutkin kuin alalla olevat ymmärtävät. Tiedekuntamme sivuilta löytyy esimerkkigradu, jonka pituus on 95 sivua, josta 16 sivua on lähdeviitteitä. Hui! Itselläni kasassa on 25 sivua, joten vielä on tekemistä.

Viime aikoina olen kirjoittanut kirjallisuuskatsausta. Koska ryhmä jossa olen tutkii epilepsiaa, olen käyttänyt paljon aikaa on sisimmän olemuksen selvittämiseen. Lisäksi olen pohtinut aivojen eri rakenteita, rakenteiden molekulaarista koostumusta ja molekyylien  vuorovaikutuksia. Kuten usein käy, päädyin toteamaan itselleni, ettemme tiedä juuri mistään mitään. Toisaalta tieteen olemassaolon tarkoitus on tutkia tuntemattomia asioita, joten ehkä tämä vain tarkoittaa, että biokemisteillekin löytyy vielä tekemistä. Kunhan rahoitus siis löytyy.

Kirjoitustyö sujuisi paremmin, jos motivaationi olisi kohdallaan. Viime aikoina on alkanut tuntua, etten edes minä elä pelkällä tieteellä. Välillä tuntuu, ettei tässä ammatissa ole mitään järkeä. Stressaavina aikoina kirjoittaminen alkaa kangerrella ja  alan aina kaivata vertaistukea. Olisikohan jossain kriisiryhmä gradun kanssa painiville biokemisteille?  

Jaksamista kaikille gradua tänä keväänä kirjoittaville!

-Ninni

P.S. Stressiä helpottaa uudet harrastukset. Aloin jouluna harjoitella pianonsoittoa ja tällä viikolla ryhdyin tekemään Hobitti-teemaista ryijyä. Nyt puuttuu enää ihmiskontaktit.