Tässähän täytyy nyt tietää, että en ole mikään suuri historian ystävä. Se ei ollut millään tapaa lempiaineeni peruskoulussa ja lukiossakin suoritin pelkästään pakolliset historian kurssit. Ei sillä etteikö periaattessa olisi kiinnostanut... mutta kun olin kiinnostunut esi- ja muinaishistoriasta, joista nyt ei yllättäen löydy hirveästi kerrottavaa ja siitäkin vähästä löytyvästä tiedosta puolet on olettamuksia ja teorioita. Sen sijaan meilläpäin historian opetuksen näkökanta oli hyvin Eurooppa/Suomi- ja sotapainotteinen. Plääh!
Mutta nyt siihen asiaan josta oikeasti halusin puhua eli syöpätutkimuksen historiaan. Etsin gradua varten hyviä katsausartikkeleja syöpäteemalla kun vastaan sattui aivan painotuore artikkeli Cancer: We Should Not Forget The Past (Di Lonardo et al. 2015, Journal of Cancer). Kyseessä on mukavan tiivis ja lyhyt paketti syöpätutkimuksen historiaa sekä bonuksena vallan mukava taulukko, johon on listattu syöpätutkimuksen tapahtumia vuosisatojen varrelta. Harmillisesti artikkeli jää välillä kiinni tiettyihin teemoihin (kuten syövän kantasoluihin, liekkö kirjoittaijien oma tutkimuksenkohde?) ja etenee siksi paikoittain hitaasti, mutta yleisesti ottaen se on sopivan kevyttä välipalalukemista kaikkien muiden äärettömän tieteellisten tekstien välissä. Suosittelen katsomaan ainakin taulukon, jos teema yhtään kiinnostaa.
Varhainen tutkimus
 |
| Kuva blogista Louisville Fossils. |
Vaikka syöpätutkimus itsessään on kohtuul- lisen tuore juttu (kunnolla käynnissä vasta noin 50 vuotta), niin syöpä ei sitä ole. Kivettyneitä kasvaimia on löydetty fossiileista (ks. kuva) ja ensimmäinen kirjallinen merkintä syöpäkasvaimien hoidosta on ajalta 3000 eKr., Egyptistä (Edwin Smith papurys, kyseessä oli rintasyöpä). Kuvassa on sauropodin luu, jossa on nähtävissä ellipsimäinen akaattimuodos-telma, jonka on ajateltu olleen syöpäkasvain.
Antiikin Kreikassa syöpä oli jo sen verran tuttu juttu, että sille annettiin nimikin - karsinooma, muinaiskreikan rapua tarkoittavan sanan mukaan, koska Hippokrateen mukaan tauti muistuttaa rapua, joka kiinnittyy ympäristöönsä saksillaan. Myöhemmin tautia vakiintui kuvaamaan latinan sana cancer (rapu). Ihan oikeassa ei Hippokrateskaan vielä ollut humoraalisen teoriansa kanssa, sillä hänen mielestään syöpä aiheutui yhden kehon nesteen, mustan sapen, liian suuresta määrästä.
Tähän väliin sattuukin sitten sellainen pieni juttu kuin keskiaika, jolloin ei siis oikeastaan tapahtunut mitään. No okei, keksittiin alkaa hoitamaan mm. polyyppejä ja rintasyöpää poistoleikkauksilla, kunnes katolinen kirkko kielsi leikkaukset 1200-luvulla. Tähän aikaan myös yleisesti ajateltiin, että syöpä on tarttuva tauti.
Hiljalleen tutkimus kuitenkin palasi ja uusia teorioita syövän synnystä ehdotettiin. Esimerkiksi 1500-luvulla Paracelsus hypotesoi, että syövän taustalla on haitallisten aineiden kertyminen verenkiertoon. Seuraaviin vuosisatoihin mahtuukin paljon erikoisia hypoteeseja ja huomioita. Vuonna 1713 Ramazzini huomaa, että nunnilla esiintyy paljon rintasyöpää, mutta ei juurikaan kohdunkaulansyöpää ja olettaa sen johtuvan nunnien elintavasta (eli siis seksin puutteesta). Tästä saa alkunsa syövän epidemologia. Perustiedon puutetta kuvaa kuitenkin hyvin se, että vuonna 1838 Muller ehdottaa syövänsä koostuvan soluista. Toisten tutkijoiden mielestä taas syöpä on parasiittien aiheuttamaa. Isoa osaa siitä tiedosta, jota nykyään pidetään perustavanlaatuisena, ei ollut tuolloin vielä "löydetty".
1900-luvulla syöpätutkimus ottaa suuria harppauksia eteenpäin muun kehityksen lomassa. Yksi tämän aikakauden merkittävimpiä teorioita oli Bowerin (1914) ajatus siitä, että syövän kasvuun vaikuttaa tietty, viallinen kromosomi eli, että syöpä on yhteydessä geneettiseen materiaaliin. Kohtalaisen hyvin ajateltu kun miettii, että DNA:n rakenne ja olemassaolo varmistui vasta noin 40 vuotta myöhemmin. Varhainen syöpätutkimus liittyy myös vahvasti virustutkimukseen, sillä ensimmäiset tutkitut kasvaimet ovat olleet virusten aiheuttamia. Tämä tuli allekirjoittaneelle yllätyksenä. Esimerkiksi Rous eristi kanan sarkooma-kasvaimesta uutteen, jolla muille kanoille saatiin aiheutettua samainen kasvain. Myöhemmin paljastui, että tämä uute sisälsi RSV-virusta (Rous Sarcoma Virus).
Geneettisen koodin tunnistamisen jälkeen syöpätutkimus on räjähtänyt käsiin. Pystyttiin alkaa tunnistamaan erilaisia oncogeenejä ja anti-oncogeenejä. Todettiin useita erilaisia karsinogeenisiä aineita. Lisää kasvaimia aiheuttavia viruksia löydettiin. Käsitys syövän monipuolisuudesta/monimutkaisuudesta syntyi. Aivan viime vuosina on kuitenkin jo pystytty aloittamaan syöpälääkkeiden ja syöpää ehkäisevien rokotteiden kehitys. Iso osa tästä edistyksestä on ollut mahdollista vain muiden tekniikoiden kehittyessä. Esimerkiksi viime vuosina tehdyt syöpägenomin sekvensoinnit ovat olleet mullistavia, mutta samalla ne ovat valottaneet syövän yksilöllisyyttä. Suurin osa tämänhetkisestä syöpään liittyvästä tiedosta on alle 100 vuotta vanhaa eikä läheskään kaikkea vielä tiedetä.
Antiikin Kreikassa syöpä oli jo sen verran tuttu juttu, että sille annettiin nimikin - karsinooma, muinaiskreikan rapua tarkoittavan sanan mukaan, koska Hippokrateen mukaan tauti muistuttaa rapua, joka kiinnittyy ympäristöönsä saksillaan. Myöhemmin tautia vakiintui kuvaamaan latinan sana cancer (rapu). Ihan oikeassa ei Hippokrateskaan vielä ollut humoraalisen teoriansa kanssa, sillä hänen mielestään syöpä aiheutui yhden kehon nesteen, mustan sapen, liian suuresta määrästä.
Tähän väliin sattuukin sitten sellainen pieni juttu kuin keskiaika, jolloin ei siis oikeastaan tapahtunut mitään. No okei, keksittiin alkaa hoitamaan mm. polyyppejä ja rintasyöpää poistoleikkauksilla, kunnes katolinen kirkko kielsi leikkaukset 1200-luvulla. Tähän aikaan myös yleisesti ajateltiin, että syöpä on tarttuva tauti.
Vauhti kiihtyy
Hiljalleen tutkimus kuitenkin palasi ja uusia teorioita syövän synnystä ehdotettiin. Esimerkiksi 1500-luvulla Paracelsus hypotesoi, että syövän taustalla on haitallisten aineiden kertyminen verenkiertoon. Seuraaviin vuosisatoihin mahtuukin paljon erikoisia hypoteeseja ja huomioita. Vuonna 1713 Ramazzini huomaa, että nunnilla esiintyy paljon rintasyöpää, mutta ei juurikaan kohdunkaulansyöpää ja olettaa sen johtuvan nunnien elintavasta (eli siis seksin puutteesta). Tästä saa alkunsa syövän epidemologia. Perustiedon puutetta kuvaa kuitenkin hyvin se, että vuonna 1838 Muller ehdottaa syövänsä koostuvan soluista. Toisten tutkijoiden mielestä taas syöpä on parasiittien aiheuttamaa. Isoa osaa siitä tiedosta, jota nykyään pidetään perustavanlaatuisena, ei ollut tuolloin vielä "löydetty".
 |
| Kana, Gallus gallus domesticus. Lähde. |
Viimeisin kehitys
Geneettisen koodin tunnistamisen jälkeen syöpätutkimus on räjähtänyt käsiin. Pystyttiin alkaa tunnistamaan erilaisia oncogeenejä ja anti-oncogeenejä. Todettiin useita erilaisia karsinogeenisiä aineita. Lisää kasvaimia aiheuttavia viruksia löydettiin. Käsitys syövän monipuolisuudesta/monimutkaisuudesta syntyi. Aivan viime vuosina on kuitenkin jo pystytty aloittamaan syöpälääkkeiden ja syöpää ehkäisevien rokotteiden kehitys. Iso osa tästä edistyksestä on ollut mahdollista vain muiden tekniikoiden kehittyessä. Esimerkiksi viime vuosina tehdyt syöpägenomin sekvensoinnit ovat olleet mullistavia, mutta samalla ne ovat valottaneet syövän yksilöllisyyttä. Suurin osa tämänhetkisestä syöpään liittyvästä tiedosta on alle 100 vuotta vanhaa eikä läheskään kaikkea vielä tiedetä.
Tässäpä tälläinen hyvin suppea katsaus syöpätutkimuksen historiaan. Viime vuosista en halunnut puhua paljoa ettei tästä tule ihan monen sivun juttua ja siksi, että lähihistoria ei ole yhtään niiin kiinnostavaa kuin esi- ja muinaishistoria :3.
-Krista
TL;DR: Syöpätutkimuksen historia on täynnä erikoisia teorioita ja muista menetelmistä riippuvaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti