Aivoista asiaa osa 1.

Taisi tulla esittelypostauksessa luvattua, että kirjoitan lähinnä aivoihin liittyviä asioita, mutta kuinkas kävikään. No nyt asia korjataan! Aloitetaan ihan perusasioilla, voin sitten myöhemmin tarkentaa:

Rakenne

Suurin osa ihmisistä tietää, että aivot koostuvat neuroneista. Jotenkin tästä on onnistuttu luomaan yleinen harha, että aivoissa on tyhjiö, jossa neuronit kelluvat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan neuronien lisäksi aivoissa kulkee verisuonia sekä astrosyyttejä, joita vielä jokin aika sitten pidettin "aivojen liimana". Astrosyytit ovat kuitenkin elintärkeitä neuronien toiminnalle ja ne voivat vaikuttaa muuan muassa hermoimpulssin kulkuun. Täältä löytyy mainio artikkeli astrosyyttien toiminnasta. Niille voisi omistaa kokonaan oman postauksen!

Neuronit ovat sinänsä isoimmassa roolissa, että niiden muodostamat verkostot muodostavat "tiedon". Piirsin hienon kuvan. Minä vähän Paint :)

Lyhyestä virsi kaunis: viejähaarake vie impulssin, tuojahaarake ottaa vastaan. Myeliini eristää, vähän niin kuin sähköjohdon muovikuori.

Neuronit muuten aiheuttavat aivojen jaon "valkoiseen" ja "harmaaseen ainekseen". Harmaalla osalla on enemmän neuronien niitä osia, joissa on tuma. Vaalea osa taas koostuu enimmäkseen viejähaarakkeista, joissa on rasvaisia myeliinituppeja eristeenä.

Koko

Aikuisen aivot painavat keskimäärin 1,5kg ja niiden tilavuus on miehillä noin 1130cm³ ja naisilla 1260cm³ (sanoo Wikipedia). Toisin sanoen 1,13 tai 1,26 litraa. Ihmisen minuus mahtuu siis melkein maitopurkkiin. Ilmeisesti aivojen koko ei suoraan korreloi älykkyyden kanssa, ainakaan Einsteinilla ei kuulema ollut mitenkään poikkeavan kokoiset aivot. 

Käytännön kokemuksia

Käytän itse labrassa rotan aivoja. Olin maisterivaiheessa kuukauden harjoittelussa, jonka aikana leikkasin rotan aivoista 14µm paksuja siivuja, joille tein vasta-ainevärjäyksiä. Karkeasti ottaen vasta-aine on siis molekyyli, joka tarttuu tiettyyn kohdemolekyyliin. Vasta-aineeseen kiinnitetään yleensä toinen vasta-aine, joka näkyy fluoresenssimikroskoopilla. Kyseiset aivot olivat lionneet erinäisissä liemissä, joten ne olivat melko kiinteät, vähän kuin marmeladikarkki. 

Minun ihan omin kätösin harjoittelussa värjäämä aivoleike. Kyseessä hippokampuksen osa, josta on värjätty solujen tumat DAPI:lla.

Näin kerran hyvin ohuen palan ihmisen hippokampuksesta. Tuntuu hassulta, että sekin palanen oli aikoinaan tärkeä osa jonkun ihmisen ajatuksia.

Viime aikoina olen eristänyt eri makromolekyylejä aivokudoksesta. Siinä huomasi, että aivojen silkka rasvaisuus tekee niistä vaikeampia käsitellä kuin muut kudokset. Jos molekyylien eristämiseen kudoksesta käyttää liian suurta palaa kerralla, rasva tukki kaikki mahdolliset pylväät ja suodattimet.

Eräs tuttava kertoi minulle kokemuksiaan dissektio-kurssista, jossa leikellään ihan oikean ihmisen ruumista ja tutustutaan anatomiaan. Kyseisellä kurssilla oli tutustuttu myös aivokudokseen. Näin hän kuvaili kokemusta:

"Aivot olivat vähän niinkuin kiinteää alatoopia, jossa on paljon lihaa. Joustava ja kiinteä. Väriä on vaikea kuvailla, sellainen hyvin omintakeinen aivojen värinen. Dura mater (kova aivokalvo, joka ympäröi aivot kallon alla) näytti aivan kovalta HK:n sinisen kuorelta."

Voiko tätä sen paremmin kuvailla?

-Ninni