EMBL:n konferenssista!

Uusi matkatarina!

Olen varmaan miljoona kertaa hehkuttanut, että yksi tutkijana olemisen parhaista puolista on päästä ulkomaille konferensseihin tapaamaan muita tutkijoita ja oppimaan uusia asioita. Tämänkertaista reissua sai odotella melkein kymmenen kuukautta. Koska matka-apurahaa piti anoa tammikuussa...

Tällä kertaa olikin tarjolla herkkua. Pääsin nimittäin EMBO:n ja EMBL:n yhteistyössä järjestämään konferenssiin "The Complex Life of mRNA". EMBO eli European Molecular Biology Organization on taho joka edistää tiedettä ja järjestää tapahtumia. EMBL eli European Molecular Laboratory (eläköön tämä suuri ero) taas on tutkimuslaitos, joka on jakaantunut viiteen kaupunkiin (Heidelberg (Saksa), Hinxton (Iso-Britannia), Grenoble (Ranska), Hampuri (Saksa) ja Monterotondo (Italia), mutta instituutissa on mukana 22 matta, joihin kuuluu muun muassa Suomi ja Australia. Kyllä, Australia. EMBO/EMBL tunnetaan hyvistä konferensseista ja kursseista, suosittelen tsekkaamaan tarjonnan täältä.

Tämänkertainen konfrenssi järjestettiin Heidelbergissa. Konferenssi oli rakennuksessa, joka on tehty DNA-heliksiä ajatellen. Kyllä, keskellä rakennusta on kuilu, jonka reunoilla menee kaksi luiskaa, jotka kiertävät toisiaan kuin DNA:n juosteet. Luiskalta toiselle pääsee poikkikäytäviä, "emäspareja" pitkin. Tältä siellä näytti:

Esittelin konferenssissa työtäni, mutta eipäs siitä sen enempää. Olin nimittäin ainoa, joka esitteli pre-kliinistä dataa ja posterilla kävi neljän tunnin aikana kolme ihmistä... Mutta mitä kaikkea minä opinkaan! Niin paljon tietoa RNA:sta!

Mutta, mutta...

Kävi pieni ikävä tilanne. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin aika kipeänä ja sain siihen antibiootin. Noh, kuuri loppui jo ennen reissua, mutta jotkin asiat tapahtuvat myöhässä. Istuessani ekaa iltaa konferenssissa tämä tapahtu:

Ja tämä on vain kädessä. En kehtaa edes laittaa naamasta kuvaa. Oli aika hurja. Luulin että sain allergisen reaktion syömistäni simpukoista (tapahtunut ennenkin), mutta seuraavana päivänä kun kieli alkoi turvota kesken luennon, aloin huolestua. Onneksi miehenpuoli oli luennolla, jota piti kaksi lääkäriä. Sain etädiagnoosin antibioottiallergiasta. Noniin, opin uusia asioita itsestäni. Paikallinen terveysinsinööri (Kyllä, Saksassa kaikki ovat insinöörejä) antoi kyydin apteekkiin, josta pienellä neuvottelulla sain antihistamiineja ja kortisonivoidetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

-Ninni