Asiaa kantasoluista

Suunnilleen pari viikkoa sitten keskustelin uusien työkavereideni kanssa siitä, mitä kukakin opiskelee ja, kun tuli ilmi, että opiskelen biokemiaa, niin keskustelu kääntyi jotenkin kantasoluihin. Hämmennyin, kun minulta kysyttiin, että mitä mieltä olen kantasolututkimuksesta. Vastasin vain, etten oikein tiedä mitä mieltä siitä voisi olla muutakuin, että se on hieno juttu, josta voi oikeasti olla apua monelle ihmiselle. Viaton mieleni on ilmeisesti onnistunut tähän mennessä missaamaan negatiivisen keskustelun liittyen kantasoluihin, sillä työkaverini kertoivat minulle dokumentista, jossa peloteltiin tulevaisuudenkuvalla, jossa ihmiset alkavat tekemään lapsia ja abortoivat ne sitten saadakseen kantasoluja, joilla voivat parantaa omia sairauksiaan tai mahdollisesti myyvät sikiöitänsä niiden kantasolujen vuoksi. En valitettavasti onnistunut löytämään tällaista dokumenttia, mutta jos joku sattuu tietämään tämän dokumentin, niin olisi kiva, jos laittaisitte linkin tai dokumentin nimen kommenttina tähän postaukseen.

Mitä ne kantasolut sitten oikein ovat? Kaikilla monisoluisilla eliöillä on paljon erilaisia soluja, joilla on eri tehtäviä. On verisoluja, ihosoluja ja hermosoluja. Kuitenkin kaikki solut ovat jakautuneet siitä ensimmäisestä siittiön hedelmöittämästä munasolusta, josta olemme saaneet alkumme. Miten se sitten oikein on mahdollista? Kun tämä munasolu jakautuu muutaman ensimmäisen kerran nämä solut ovat kaikki samanlaisia (eli ne eivät ole vielä verisoluja tai mitään muitakaan soluja, joilla olisi joku tietty tehtävä elimistössä). Nämä ensimmäiset solut ovat vähän niinkuin huonosti toimivia Dittoja (niitä Pokemoneja). Niillä on kyky muuttua (eli erilaistua) kaikiksi eri solutyypeiksi, mutta kun ne ovat lähteneet erilaistumaan ne eivät voi enää muuttua takaisin.

Kantasolututkimus voi mullistaa useiden sairauksien hoidon. Ajatuksena on, että kantasoluista voidaan kasvattaa toimivia ja terveitä erilaistuneita soluja. Näin, voitaisiin hoitaa kaikenlaista tuki- ja liikuntaelinten vaurioista diabetekseen. Nyt jo kyetään käyttämään kantasoluja esimerkiksi leukemian hoitoon. Kantasolut, joita nykyään käytetään hoitoihin, on saatu potilaista itsestään ja ne ovat aikuisen kantasoluja. Ne kuitenkin eroavat edellisessä kappaleessa mainituista alkion kantasoluista jonkin verran. Aikuisen kantasolutkin erilaistuvat kyllä erilaisiksi solutyypeiksi, mutta ne eivät kuitenkaan pysty erilaistumaan ihan niin vapaasti kuin alkion kantasolut. Ketään tuskin haittaa se, että joku käyttää omia solujaan itsensä hoitamiseen. Närää on herättänyt enemmänkin alkion kantasolut, joita ei ainakaan Suomessa ole vielä siirretty ihmisiin. Alkion kantasoluja kyllä tutkitaan kovasti esimerkiksi Tampereen yliopistolla. Kantasolututkimuksen tulokset viittaavat siihen suuntaan, että alkion kantasoluista saadaan hoitokeinoja useammille sairauksille, koska ne voivat erilaistua kaikiksi eri solutyypeiksi.

Ja sitten se karmaiseva totuus. Mistä niitä kantasoluja oikeasti saadaan? Tampereen yliopistolla toimii Reagea kudospankki ja solukeskus. Kantasoluja kerätään esimerkiksi vauvojen napanuoran ja istukan verestä (eivät pysty erilaistumaan miksi tahansa soluiksi). Aikuiselta löytyy kantasoluja myös useista eri kudoksista. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu pitää yllä kantasolurekisteriä, jossa on sellaisten ihmisten yhteystiedot, jotka ovat valmiita luovuttamaan kantasolujaan. Reagea saa alkion kantasoluja lahjoituksena pariskunnilta, jotka käyvät koeputkihedelmöityshoidoissa. Ja Reagea käyttää vieläpä ainoastaan sellaisia soluja, jotka eivät olisi muutenkaan kelvanneet hedelmöityshoitoihin, eli solut olisi muussa tapauksessa vain hävitetty. Alkion kantasolut ovat peräisin noin viiden päivän ikäisestä alkiosta. Oheisesta videosta voi nähdä millainen alkio on viiden päivän ikäisenä. Alkion kantasolujen käyttöä kritisoidaan samoin argumentein kuin aborttiakin. En osaa itse nähdä millään tavalla epäeettisenä, tällä tavalla hankittujen kantasolujen käyttöä tutkimuksessa. Helena Siipi ilmaisee asian hienosti hienosti Jaana Kaaron kirjoittamassa artikkelissa Nyt punnitaan alkion arvo (Tiede, 6/2001): "Viisain tapa kunnioittaa lapsettomuushoidoista ylijääneiden alkioiden potentiaalia kehittyä ihmiseksi on käyttää niitä hyvin perusteltuihin tutkimuksiin ja hoitoihin, joista voi olla hyötyä monille sairaille ihmisille ja heidän omaisilleen."

Lähteet:

http://www.cordblood.com/benefits-cord-blood/baby-stem-cells
http://www.explorestemcells.co.uk/historystemcellresearch.html

http://www.regea.fi/stemcell.php?l=fi 
http://www.cirm.ca.gov/our-progress/myths-and-misconceptions-about-stem-cell-research
http://www.veripalvelu.fi/www/3254

Keskustelua kantasolujen tutkimuskäytön etiikasta:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/nyt_punnitaan_alkion_arvo
http://www.explorestemcells.co.uk/stemcellcontroversy.html
http://www.rtlcc.org/fresno-madera/resources/8_bad_arguments_for_embryonic_stem_cell_research.html

Avautumispostaus osa 1

Biokemistinä kuulen välillä ennakkoluuloisia, huvittavia ja joskus suorastaan loukkaavia kommentteja tutkijoista, lääkäreistä ja ylipäätään kaikista lääketieteellisellä alalla olevista. Tässä muutama yleisemmin kuultu:

”Siellä te elätte apurahoilla ja laiskottelette”

Apurahan hakeminen on vähän kuin  perustaisi joka vuosi uuden yrityksen ja yrittäisi saada starttirahaa. Kilpailu on kovaa ja tutkimussuunnitelmia hiotaan hartaudella. Kaikki yrittävät vakuuttaa edustavansa tieteen kuuminta kärkeä ja osoittaa tietävänsä, miten maailma pelastuu. Eniten lupaava saa rahoituksen. Ja mitäs sen jälkeen tapahtuu? Katteettomilla lupauksilla ei pitkälle päästä. Moni ei taida tietääkään, että rahoituksia voidaan periä takaisin, jos niitä käyttää väärin. Toisekseen, kohta pitää taas hakea uutta apurahaa, joka perustuu aiempiin saavutuksiin, ja jos on laiskotellut niin ei ole mitä esitellä…Ja eipä noilla apurahoilla herroiksi elellä, kunhan nyt ruokaa on ja vuokra tulee maksettua.

”No te olettekin lääkeyhtiöiden orjia"

Salaliittoteorisoiden lemppariaihe: lääkeyritykset. Joidenkin mielestä on mahdotonta uskoa, ettei tutkijoita/lääkäreitä oikeasti lahjota tuottamaan/levittämään mielenhallintarokotteita.

Moni säikähtää lääkärin taskusta pilkistävää mainoskynää juuri siitä lääkkeestä, jota naapurin Maunollekin määrättiin. Kuulopuheiden mukaan lääkäreille virtaa jatkuvasti kaikenlaista markkinointikrääsään. Jos joku myy sielunsa pahvisen taskusuojan (joka on muuten kätevä olla olemassa) takia, niin aika halvalla lähtee. Lääkemarkkinoilla kilpailu on kovaa, joten yritykset yrittävät nostaa uutuuslääkkeen lääkärien tietoisuuteen – on sitten jokaisen lääkärin oma asia haluaako määrät sitä potilaalle. Tähän väliin monet ottavat tietäväisen ilmeen ja toteavat ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Suurin osa lääkäreistä kunnallisessa töissä, eli jokainen voi mielessään pohtia kenen rahoilla siellä mällätään.

Ja mitä minuun tulee, mahdolliset lääkeyhtiöiden kätyrit voivat ilmoittaa kommenttikentässä halukkuudestaan tukea köyhää opiskelijaa saastaisilla rahoillaan.

Tähän väliin yksi harha lääketieteestä, koska tämä ärsyttää suunnattomasti: ”Aineesta X on löytynyt syöpää parantavia aineita" --> "näitä syömällä paranee syöpä”

Voi kultapienet, ei niitä mitälie lanttuja syömällä syöpä parane. Tai mikään muukaan tauti. Enkä kiellä, etteikö kasveista löydettäisi koko ajan lääkkeksi kelpaavia ainesosia. Mutta kyse onkin pitoisuuksista. Sellaista vuorta mustikoita ei kukaan pysty syömään, että sillä yksistään pelastaisi hengen. Jostain syystä ihmisiä pelottaa syödä pillereitä, jossa tismalleen sama aine on puhdistetussa ja tiiviissä muodossa… Ihmisten mielessä marjassa oleva aine X on eri asia kuin keinotekoisesti valmistettu, kemiallisesti tismalleen sama, aine X?

Jatketaan vielä lääkäreistä, koska kuka heitä puolustaisi ellei ammattiliitto ja minä: ”Lääkärit ovat tunteettomia hirviöitä, jotka eivät välitä potilaistaan.”

Käsi ylös kaikki asiakaspalvelutyössä olevat, joiden asiakkaat voivat kuolla riippuen tai riippumatta siitä mitä ko palveleva työntekijä päättää tehdä. Ihmiset syyllistävät kovin mielellään lääkäreitä hirviöiksi, mutta kyseisen ammatin harjoittaja näkee väkisinkin paljon ikäviä asioita työssään. Jotta sitä jaksaisi tehdä eläkeikään saakka, on pakko ottaa etäisyyttä potilaisiin. Ja oletteko miettineet kuinka nuorina vastavalmistuneet lääkärit joutuvat ottamaan vastuun ihmisten elämästä?

Biokemistit on lääkeyhtiöiden kätyri-reptiliaaneja! (Such kuvamuokkaus, much skill)

Miettikäähän näitä ihmiset.

-Ninni

P.S. Ajatelkaa niitä, jotka ovat TÖISSÄ lääketehtaassa. Sama kuin olisi  tapauskonnollinen satanisti.