Biokemistinä kuulen välillä ennakkoluuloisia, huvittavia ja joskus suorastaan loukkaavia kommentteja tutkijoista, lääkäreistä ja ylipäätään kaikista lääketieteellisellä alalla olevista. Tässä muutama yleisemmin kuultu:
”Siellä te elätte apurahoilla ja laiskottelette”
Apurahan hakeminen on vähän kuin perustaisi joka vuosi uuden yrityksen ja yrittäisi saada starttirahaa. Kilpailu on kovaa ja tutkimussuunnitelmia hiotaan hartaudella. Kaikki yrittävät vakuuttaa edustavansa tieteen kuuminta kärkeä ja osoittaa tietävänsä, miten maailma pelastuu. Eniten lupaava saa rahoituksen. Ja mitäs sen jälkeen tapahtuu? Katteettomilla lupauksilla ei pitkälle päästä. Moni ei taida tietääkään, että rahoituksia voidaan periä takaisin, jos niitä käyttää väärin. Toisekseen, kohta pitää taas hakea uutta apurahaa, joka perustuu aiempiin saavutuksiin, ja jos on laiskotellut niin ei ole mitä esitellä…Ja eipä noilla apurahoilla herroiksi elellä, kunhan nyt ruokaa on ja vuokra tulee maksettua.
”No te olettekin lääkeyhtiöiden orjia"
Salaliittoteorisoiden lemppariaihe: lääkeyritykset. Joidenkin mielestä on mahdotonta uskoa, ettei tutkijoita/lääkäreitä oikeasti lahjota tuottamaan/levittämään mielenhallintarokotteita.
Moni säikähtää lääkärin taskusta pilkistävää mainoskynää juuri siitä lääkkeestä, jota naapurin Maunollekin määrättiin. Kuulopuheiden mukaan lääkäreille virtaa
jatkuvasti kaikenlaista markkinointikrääsään. Jos joku myy sielunsa pahvisen
taskusuojan (joka on muuten kätevä olla olemassa) takia, niin aika halvalla lähtee. Lääkemarkkinoilla kilpailu on
kovaa, joten yritykset yrittävät nostaa uutuuslääkkeen lääkärien tietoisuuteen
– on sitten jokaisen lääkärin oma asia haluaako määrät sitä potilaalle. Tähän
väliin monet ottavat tietäväisen ilmeen ja toteavat ”Kenen leipää syöt, sen
lauluja laulat". Suurin osa lääkäreistä kunnallisessa töissä, eli jokainen voi
mielessään pohtia kenen rahoilla siellä mällätään.
Ja mitä minuun tulee, mahdolliset
lääkeyhtiöiden kätyrit voivat ilmoittaa kommenttikentässä halukkuudestaan tukea
köyhää opiskelijaa saastaisilla rahoillaan.
Tähän väliin yksi harha lääketieteestä, koska tämä ärsyttää suunnattomasti: ”Aineesta X on löytynyt syöpää parantavia aineita" --> "näitä syömällä paranee syöpä”
Voi kultapienet, ei niitä mitälie lanttuja
syömällä syöpä parane. Tai mikään muukaan tauti. Enkä kiellä, etteikö kasveista
löydettäisi koko ajan lääkkeksi kelpaavia ainesosia. Mutta kyse onkin
pitoisuuksista. Sellaista vuorta mustikoita ei kukaan pysty syömään, että sillä
yksistään pelastaisi hengen. Jostain syystä ihmisiä pelottaa syödä
pillereitä, jossa tismalleen sama aine on puhdistetussa ja tiiviissä muodossa… Ihmisten mielessä marjassa oleva aine X on eri asia kuin keinotekoisesti valmistettu, kemiallisesti tismalleen sama, aine X?
Jatketaan vielä lääkäreistä, koska kuka heitä puolustaisi ellei ammattiliitto ja minä: ”Lääkärit ovat
tunteettomia hirviöitä, jotka eivät välitä potilaistaan.”
Käsi ylös kaikki asiakaspalvelutyössä olevat,
joiden asiakkaat voivat kuolla riippuen tai riippumatta siitä mitä ko palveleva
työntekijä päättää tehdä. Ihmiset syyllistävät kovin mielellään lääkäreitä
hirviöiksi, mutta kyseisen ammatin harjoittaja näkee väkisinkin paljon ikäviä asioita työssään. Jotta sitä jaksaisi tehdä eläkeikään saakka, on pakko ottaa
etäisyyttä potilaisiin. Ja oletteko miettineet kuinka nuorina vastavalmistuneet lääkärit joutuvat ottamaan vastuun ihmisten elämästä?
 |
| Biokemistit on lääkeyhtiöiden kätyri-reptiliaaneja! (Such kuvamuokkaus, much skill) |
Miettikäähän näitä ihmiset.
-Ninni
P.S. Ajatelkaa niitä, jotka ovat TÖISSÄ lääketehtaassa. Sama kuin olisi tapauskonnollinen satanisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti