Avautumispostaus 4: Yliopisto ei ole ammattikorkeakoulu

Kyllä minä mieleni pahoitin. Tai oikeastaan vatutti niin penteleesti, että kirjoitan taas avautumispostausta.

Tällä kertaa sappea kiehautti Kuopion Kaupunkilehden uutinen, jonka voit lukea täältä (sivu 4-5).

Lyhyesti: Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteenopiskelijat tekivät vastikään kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle yliopiston ja ammattikorkean välisestä sopimuksesta, jossa tietojenkäsittelytieteen pakollisia kursseja opetetaan ammattikorkean puolella. Jopa 50 opintopistettä pakollisia kursseja saattaa tulla ammattikorkean puolelta.

Asia ei sinänsä ole täysin uusi, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentymisestä on uutisoitu usean viimeiset kaksi vuotta, esimerkiksi täällä, täällä, täällä ja Itä-Suomen yliopistoa koskien esim täällä. Jotenkin olen vain onnistunut tuudittautumaan mielikuvaan, että kyseessä olisi lähinnä opetustilojen tehokäyttö ja ehkä joku kielikurssi.

Mutta että 50 opintopistettä! Se on melkein yksi lukuvuosi!

Tämä ei ole hyvä kummankaan kannalta. Yliopistolle ja ammattikorkeakoululle on määritelty eri tehtävät, eikä niitä ole mitään tarvetta sekoittaa.

Tieteentekijöiden liiton lausunnossa asia muotoiltiin hienosti näin: 

"Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on huomioida työelämälähtöiset tarpeet tutkintokoulutuksessa sekä keskittyä alueiden elinkeinorakennetta uudistavaan ja kehittävään soveltavaan tutkimukseen, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä käytäntöä palvelevaan opetukseen. Ne tuottavat uutta työvoimaa, yrittäjyyttä ja toimivat jo työelämässä olevien ammattitaidon kehittäjinä sekä ylläpitäjinä."

"Yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta ja tieteellistä jatkokoulutusta."

Otetaanpa käytännön esimerkki. Kuvitellaan että teen yliopistolla syöpätutkimusta. Väitöskirjassani tutkin syövän mekanismeja ja huomaan että se erittää vereen molekyyliä X, jota voitaisiin käyttää biomarkkerina syövän levinneisyyden arvioinnissa.  Tämän tiedon nappaa ammattikorkeakoulun opiskelija opinnäytetyössään kehittelee prototyypin testiliuskasta, josta joku yritys vuorostaan jalostaa valmiin tuotteen. Eli kumpikin taho tekee erilaista, mutta yhtä arvokasta työtä. Saavuttaaksemme tuloksia minä ja tuo amk-opiskelija tarvitsemme täysin erilaista opetusta.

 

Näin tohtoriopiskelijana en voi olla miettimättä, että pystyykö yliopisto täyttämään enää tehtäväänsä, jos opetusvastuu annetaan muille.

-Ninni

P.S. "Ei ole syytä epäillä kumppanuuden laillisuutta". Just.

Avautumispostaus 3: Mistä tämä kaikki huuhaa tulee?

Vieläkö kerkeää valitusjunaan? Kyllä, Trump valittiin presidentiksi. Buhuu. Joku voi kysyä että kumpi on pahempi, koira joka paskoo omalle pihalle vai koira joka paskoo kaikkien pihalle.

Pitkästä aikaa tunnen tarvetta avautumispostaukselle. Tämä ei kuitenkaan johdu suoraan Trumpin presidenttiydestä, vaikkakin ongelma kulminoituu häneen.

Trump on laukonut melko tasapuolisesti kaikkia ärsyttäviä lausuntoja, mutta näin tutkijana korviin on särähtänyt erityisesti hänen mielipiteensä eri tieteen tosiasioista, kuten ilmastonmuutoksesta (kiinalaisten salajuoni) ja rokotteista (aiheuttavat tottakai autismia). Surullista kyllä, nämä mielipiteet eivät tunnu shokeeraavilta, vaan pikemminkin ikävältä ajan ilmiöltä, jota kuvaa parhaiten englanninkielinen ilmaisu "Feelings over facts". Tässä siitä esimerkki:

Videossa on haastateltavana yhdysvaltalainen rebublikaanipoliitikko Newt Gingrich. Keskustelu pääpiirteissään ja vapaasti käännettynä:

Toimittaja: Väkivaltarikokset ovat laskussa...
Newt Gingrich: Eipäs.
Toimittaja: Kyllä, tilastojen mukaan...
Newt Gingrich: Lyön vetoa että keskimääräisen amerikkalaisesta ei tunnu siltä että väkivaltarikosten määrä ei ole laskussa.
Toimittaja: Niin, heistä ei tunnu siltä, mutta tilastojen mukaan..
Newt Gingrich: Liberaaleilla on kaikenlaisia tilastoja, jotka varmaan ovat teoreettisesti oikein, mutta kansasta ei tunnu siltä.
Toimittaja: Tämä ei ole liberaalien taikuutta, tämä on FBI:n tilastoja
Newt Gingrich: Minun mielipiteeni on aivan yhtä oikea.
Toimittaja: Äänestäjistä tuntuu pahalta, mutta tämä on tilastollinen fakta.
Newt Gingrich: Poliitikkona toimin sen mukaan miltä ihmisistä tuntuu ja annan teikäläisten mennä teoreetikkojen mukaan.

Tutkijoita on jo jonkin aikaa huolestutanut valtamedian luoma kuva, että tiedevastaisuus on lisääntynyt ja tieteellisen tiedon sijaan luotetaan enenevässä määrin huuhaa-hoitoihin ja mutuiluun. Rokotekriittisyys lienee ainoa mitä on ruodittu lehdistössä asti. Mutta kuinka paha tilanne on Suomessa? Tieteen tiedotus -yhdistyksen  Tiedebarometri 2016 osoittaa, ettei ainakaan ihmisten kiinnostus tieteeseen ei näytä laskeneen - vaikka raportissa myönnetäänkin, ettei kiinnostus kuvaa luottamusta. Yhteiskunnan instituuteista yliopistoihin ja korkeakouluihin luotetaan kuitenkin kolmanneksi eniten poliisin ja puolustusvoimien jälkeen. Tiede ja tiedeyhteisö tulee heti näiden jälkeen. Suomalaisista tieteilijöistä ihmiset tietävät A.I. Virtasen, Leena Palotien ja Esko Valtaojan, mikä ei ehkä ole paljoa, mutta ei tiedettä tehdäkään kuuluisuuden vuoksi. Nämäkin tulokset ovat samassa linjassa aiempien vuosien kanssa. 

Miksi sitten viimeisen viiden vuoden aikana tuttavapiirissä on levinnyt epidemian lailla vaihtoehtohoidot ja suoranainen tieteen vastustus? Yksi biokemisti oli nähnyt apteekissa homeopatiatuotteita. Ouluun avattiin enkelikahvila. Puhumattakaan nyt yksisarvishoidoista. YKSISARVISHOIDOISTA

Tiedebarometrin mittauksista pisti silmään mielenkiintoinen asia: Raportin mukaan ihmiset saavat tieteellistä tietoa enenevässä määrin internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Tässä on pieni ongelma. Internetissä on paljon hyvää ja sitä kautta pääsee painettua kirjallisuutta helpommin ja nopeammin käsiksi tiedejulkaisuihin. Valitettavasti ihmisten on välillä vaikea erottaa mikä uutinen on oikeaa tiedettä ja mikä satua. Nykyään kuka tahansa vähän tietokoneita ymmärtävä voi pistää pystyyn hyvin vakuuttavat nettisivut, joihin ihmiset haksahtavat.

Tämäkään ei tosin selitä niitä yksisarvisia.

Eikä siinä kaikki. Liityttyäni vastikään naamakirjaan pääsin mukaan murhekelkkaa, jossa monet työkaverini jo istuvat. Kaikkien meidän tuttavapiiriin kuuluu sinänsä kiva henkilö, joka tykkää postata uutisia kaikenlaisista ihmeaineista ja uskomushoidoista, jotka näkee huijaukseksi jo otsikosta. Tämä tuottaa minulle moraaliongelman: olenko tutkijana velvollinen huomauttamaan virheellisestä tiedosta, varsinkin jos sillä saattaa olla vaikutuksia toisen terveyteen? Jos joku hehkuttaa jotain sammal-ternimaito-sammakonkutukapselia, jonka pitäisi parantaa syövät ja astmat, pitäisikö minun oikaista väärinkäsitys? 

Jos näen ojaan ajaneen auton, velvollisuuteni on tarkistaa onko joku hädässä. Toisin kuin fyysisessä onnettomuudessa oleva, henkiseen ojaan ajanut ei kuitenkaan yleensä ilahdu avusta. Vastassa on yleensä sellaisia argumentteja kuin "Tämä on perinnetietoa", "Naapurin pikkuserkku parani tällä" "On tämä terveellisempi kuin lääkärin myrkyt" sekä henkilökohtainen suosikkini "Sinä nyt olen tuollainen lääkeyhtiöiden orja"

Lyhyesti: Silloin kun perinnehoidot keksittiin, ihmisten elinikä oli syystäkin huomattavasti alempi. Kuulopuhe ei ole fakta. Se joka toista haukkuu on itse se. Katso minua ja elämääni, näkyykö niissä likainen raha?

En tuomitse tyhmyyttä itsessään, mutta vapaaehtoisesti tyhmäksi jääviä ja tyhmyyttää muille levittäviä en voi sietää. Muutaman tyrmäyksen jälkeen tekee mieli jättää nämä ihmiset vellomaan omaan liemeensä.

Tämä niille jotka vielä suostuvat kuuntelemaan. Seuraavan kerran kun vastaanne tulee houkutteleva uusi tutkimustieto, miettikää seuraavia asioita:

1. Miten tulos esitetään?

Vedotaanko uutisessa tunteisiin? Onko mukana valkotakkinen mies, jolla on kumma tarve lisätä nimensä eteen "Dr.".  Mollataanko uutisessa joko lääketiedettä, kilpailijoita tai molempia? Jos näin on, kyseessä ei ole hyvä tiedeuutinen.

2. Kuka tutkimuksen teki? Missä tutkimus tehtiin?

Onko tutkimuksen tekijällä tarvittava pätevyys? Hyvään tiedejournalismiin kuuluu mainita ainakin yliopisto ja joko mukaan laitetaan linkki alkuperäiseen tutkimukseen tai lähde mainitaan jutun lopussa lähdeviitteissä. Valitettavasti on myös tapauksia, joissa huijarit ovat käyttäneet oikean tutkijan nimeä ja kuvaa luodakseen uskottavuutta. Tiedän, tämä ei ole helppoa.

3. Yrittääkö joku hyötyä rahallisesti uutisella?

Jos haluat rikastua, tiede ei ole sinua varten. Tiede on hidasta, hermoja raastavaa ja epäkiitollista. Jos tutkimuksen takana on yritys, jonka myyntiä tutkimus edistää, juttu haiskahtaa.

4. Onko uutinen "liian hyvä"?

Jos uutisessa hehkutetaan, että nyt löydettiin mullistava hoito syöpään/Alzheimerin tautiin/ikääntymiseen, älä usko. Sanat "sensaatio" ja "ihme" eivät kuulu tieteeseen. Tiede ei tuota helppoja ratkaisuja. Joka muuta väittää, valehtelee.

Tulipas taas avauduttua. Kai minäkin saan kertoa tunteistani?

-Ninni

P.S. Jos Trumpin tiede-twiitit ärsyttävät, kokeile tätä sivustoa: http://trumpvsscience.com/