Kyllä minä mieleni pahoitin. Tai oikeastaan vatutti niin penteleesti, että kirjoitan taas avautumispostausta.
Tällä kertaa sappea kiehautti Kuopion Kaupunkilehden uutinen, jonka voit lukea täältä (sivu 4-5).
Lyhyesti: Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteenopiskelijat tekivät vastikään kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle yliopiston ja ammattikorkean välisestä sopimuksesta, jossa tietojenkäsittelytieteen pakollisia kursseja opetetaan ammattikorkean puolella. Jopa 50 opintopistettä pakollisia kursseja saattaa tulla ammattikorkean puolelta.
Asia ei sinänsä ole täysin uusi, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentymisestä on uutisoitu usean viimeiset kaksi vuotta, esimerkiksi täällä, täällä, täälläja Itä-Suomen yliopistoa koskien esim täällä. Jotenkin olen vain onnistunut tuudittautumaan mielikuvaan, että kyseessä olisi lähinnä opetustilojen tehokäyttö ja ehkä joku kielikurssi.
Mutta että 50 opintopistettä! Se on melkein yksi lukuvuosi!
Tämä ei ole hyvä kummankaan kannalta. Yliopistolle ja ammattikorkeakoululle on määritelty eri tehtävät, eikä niitä ole mitään tarvetta sekoittaa.
Tieteentekijöiden liiton lausunnossa asia muotoiltiin hienosti näin:
"Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on huomioida työelämälähtöiset tarpeet
tutkintokoulutuksessa sekä keskittyä alueiden elinkeinorakennetta
uudistavaan ja kehittävään soveltavaan tutkimukseen, kehittämis- ja
innovaatiotoimintaan sekä käytäntöä palvelevaan opetukseen. Ne tuottavat
uutta työvoimaa, yrittäjyyttä ja toimivat jo työelämässä olevien
ammattitaidon kehittäjinä sekä ylläpitäjinä."
"Yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja
taiteellista sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä
opetusta ja tieteellistä jatkokoulutusta."
Otetaanpa käytännön esimerkki. Kuvitellaan että teen yliopistolla syöpätutkimusta. Väitöskirjassani tutkin syövän mekanismeja ja huomaan että se erittää vereen molekyyliä X, jota voitaisiin käyttää biomarkkerina syövän levinneisyyden arvioinnissa. Tämän tiedon nappaa ammattikorkeakoulun opiskelija opinnäytetyössään kehittelee prototyypin testiliuskasta, josta joku yritys vuorostaan jalostaa valmiin tuotteen. Eli kumpikin taho tekee erilaista, mutta yhtä arvokasta työtä. Saavuttaaksemme tuloksia minä ja tuo amk-opiskelija tarvitsemme täysin erilaista opetusta.
Näin tohtoriopiskelijana en voi olla miettimättä, että pystyykö yliopisto täyttämään enää tehtäväänsä, jos opetusvastuu annetaan muille.
-Ninni
P.S. "Ei ole syytä epäillä kumppanuuden laillisuutta". Just.
Vieläkö kerkeää valitusjunaan? Kyllä, Trump valittiin presidentiksi. Buhuu. Joku voi kysyä että kumpi on pahempi, koira joka paskoo omalle pihalle vai koira joka paskoo kaikkien pihalle.
Pitkästä aikaa tunnen tarvetta avautumispostaukselle. Tämä ei kuitenkaan johdu suoraan Trumpin presidenttiydestä, vaikkakin ongelma kulminoituu häneen.
Trump on laukonut melko tasapuolisesti kaikkia ärsyttäviä lausuntoja, mutta näin tutkijana korviin on särähtänyt erityisesti hänen mielipiteensä eri tieteen tosiasioista, kuten ilmastonmuutoksesta (kiinalaisten salajuoni) ja rokotteista (aiheuttavat tottakai autismia). Surullista kyllä, nämä mielipiteet eivät tunnu shokeeraavilta, vaan pikemminkin ikävältä ajan ilmiöltä, jota kuvaa parhaiten englanninkielinen ilmaisu "Feelings over facts". Tässä siitä esimerkki:
Videossa on haastateltavana yhdysvaltalainen rebublikaanipoliitikko Newt Gingrich. Keskustelu pääpiirteissään ja vapaasti käännettynä:
Toimittaja: Väkivaltarikokset ovat laskussa... Newt Gingrich: Eipäs. Toimittaja: Kyllä, tilastojen mukaan... Newt Gingrich: Lyön vetoa että keskimääräisen amerikkalaisesta ei tunnu siltä että väkivaltarikosten määrä ei ole laskussa. Toimittaja: Niin, heistä ei tunnu siltä, mutta tilastojen mukaan.. Newt Gingrich: Liberaaleilla on kaikenlaisia tilastoja, jotka varmaan ovat teoreettisesti oikein, mutta kansasta ei tunnu siltä. Toimittaja: Tämä ei ole liberaalien taikuutta, tämä on FBI:n tilastoja Newt Gingrich: Minun mielipiteeni on aivan yhtä oikea. Toimittaja: Äänestäjistä tuntuu pahalta, mutta tämä on tilastollinen fakta. Newt Gingrich: Poliitikkona toimin sen mukaan miltä ihmisistä tuntuu ja annan teikäläisten mennä teoreetikkojen mukaan.
Tutkijoita on jo jonkin aikaa huolestutanut valtamedian luoma kuva, että tiedevastaisuus on lisääntynyt ja tieteellisen tiedon sijaan luotetaan enenevässä määrin huuhaa-hoitoihin ja mutuiluun. Rokotekriittisyys lienee ainoa mitä on ruodittu lehdistössä asti. Mutta kuinka paha tilanne on Suomessa? Tieteen tiedotus -yhdistyksen Tiedebarometri 2016 osoittaa, ettei ainakaan ihmisten kiinnostus tieteeseen ei näytä laskeneen - vaikka raportissa myönnetäänkin, ettei kiinnostus kuvaa luottamusta. Yhteiskunnan instituuteista yliopistoihin ja korkeakouluihin luotetaan kuitenkin kolmanneksi eniten poliisin ja puolustusvoimien jälkeen. Tiede ja tiedeyhteisö tulee heti näiden jälkeen. Suomalaisista tieteilijöistä ihmiset tietävät A.I. Virtasen, Leena
Palotien ja Esko Valtaojan, mikä ei ehkä ole paljoa, mutta ei tiedettä
tehdäkään kuuluisuuden vuoksi. Nämäkin tulokset ovat samassa linjassa aiempien vuosien kanssa.
Miksi sitten viimeisen viiden vuoden aikana tuttavapiirissä on levinnyt epidemian lailla vaihtoehtohoidot ja suoranainen tieteen vastustus? Yksi biokemisti oli nähnyt apteekissa homeopatiatuotteita. Ouluun avattiin enkelikahvila. Puhumattakaan nyt yksisarvishoidoista. YKSISARVISHOIDOISTA
Tiedebarometrin mittauksista pisti silmään mielenkiintoinen asia: Raportin mukaan ihmiset saavat tieteellistä tietoa enenevässä määrin internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Tässä on pieni ongelma. Internetissä on paljon hyvää ja sitä kautta pääsee painettua kirjallisuutta helpommin ja nopeammin käsiksi tiedejulkaisuihin. Valitettavasti ihmisten on välillä vaikea erottaa mikä uutinen on oikeaa tiedettä ja mikä satua. Nykyään kuka tahansa vähän tietokoneita ymmärtävä voi pistää pystyyn hyvin vakuuttavat nettisivut, joihin ihmiset haksahtavat.
Tämäkään ei tosin selitä niitä yksisarvisia.
Eikä siinä kaikki. Liityttyäni vastikään naamakirjaan pääsin mukaan murhekelkkaa, jossa monet työkaverini jo istuvat. Kaikkien meidän tuttavapiiriin kuuluu sinänsä kiva henkilö, joka tykkää postata uutisia kaikenlaisista ihmeaineista ja uskomushoidoista, jotka näkee huijaukseksi jo otsikosta. Tämä tuottaa minulle moraaliongelman: olenko tutkijana velvollinen huomauttamaan virheellisestä tiedosta, varsinkin jos sillä saattaa olla vaikutuksia toisen terveyteen? Jos joku hehkuttaa jotain sammal-ternimaito-sammakonkutukapselia, jonka pitäisi parantaa syövät ja astmat, pitäisikö minun oikaista väärinkäsitys?
Jos näen ojaan ajaneen auton, velvollisuuteni on tarkistaa onko joku hädässä. Toisin kuin fyysisessä onnettomuudessa oleva, henkiseen ojaan ajanut ei kuitenkaan yleensä ilahdu avusta. Vastassa on yleensä sellaisia argumentteja kuin "Tämä on perinnetietoa", "Naapurin pikkuserkku parani tällä" "On tämä terveellisempi kuin lääkärin myrkyt" sekä henkilökohtainen suosikkini "Sinä nyt olen tuollainen lääkeyhtiöiden orja"
Lyhyesti: Silloin kun perinnehoidot keksittiin, ihmisten elinikä oli syystäkin huomattavasti alempi. Kuulopuhe ei ole fakta. Se joka toista haukkuu on itse se. Katso minua ja elämääni, näkyykö niissä likainen raha?
En tuomitse tyhmyyttä itsessään, mutta vapaaehtoisesti tyhmäksi jääviä ja tyhmyyttää muille levittäviä en voi sietää. Muutaman tyrmäyksen jälkeen tekee mieli jättää nämä ihmiset vellomaan omaan liemeensä.
Tämä niille jotka vielä suostuvat kuuntelemaan. Seuraavan kerran kun vastaanne tulee houkutteleva uusi tutkimustieto, miettikää seuraavia asioita:
1. Miten tulos esitetään?
Vedotaanko uutisessa tunteisiin? Onko mukana valkotakkinen mies, jolla on kumma tarve lisätä nimensä eteen "Dr.". Mollataanko uutisessa joko lääketiedettä, kilpailijoita tai molempia? Jos näin on, kyseessä ei ole hyvä tiedeuutinen.
2. Kuka tutkimuksen teki? Missä tutkimus tehtiin?
Onko tutkimuksen tekijällä tarvittava pätevyys? Hyvään tiedejournalismiin kuuluu mainita ainakin yliopisto ja joko mukaan laitetaan linkki alkuperäiseen tutkimukseen tai lähde mainitaan jutun lopussa lähdeviitteissä. Valitettavasti on myös tapauksia, joissa huijarit ovat käyttäneet oikean tutkijan nimeä ja kuvaa luodakseen uskottavuutta. Tiedän, tämä ei ole helppoa.
3. Yrittääkö joku hyötyä rahallisesti uutisella?
Jos haluat rikastua, tiede ei ole sinua varten. Tiede on hidasta, hermoja raastavaa ja epäkiitollista. Jos tutkimuksen takana on yritys, jonka myyntiä tutkimus edistää, juttu haiskahtaa.
4. Onko uutinen "liian hyvä"?
Jos uutisessa hehkutetaan, että nyt löydettiin mullistava hoito syöpään/Alzheimerin tautiin/ikääntymiseen, älä usko. Sanat "sensaatio" ja "ihme" eivät kuulu tieteeseen. Tiede ei tuota helppoja ratkaisuja. Joka muuta väittää, valehtelee.
Tulipas taas avauduttua. Kai minäkin saan kertoa tunteistani?
-Ninni
P.S. Jos Trumpin tiede-twiitit ärsyttävät, kokeile tätä sivustoa: http://trumpvsscience.com/
Nyt tuntuu, että vähän jokaisella on syksyn tohinat päällä, eikä oikein aikaa mihinkään. Itsellä pukkaa gradun deadline jo nyt päälle, vaikka varsinainen palautuspäivä onkin vuoden vaihteessa. Ei se auta kuin istua ja kirjoittaa. Tälle viikolle oli suunnitteilla viime kerran tapaan vähän asiapitoisempi postaus, mutta se taitaa jäädä ensi kuulle, sillä nyt pitäisi torstai-illalle saada yhden osion luonnos valmiksi ohjaajalle lähetettäväksi!
Otetaanpa vähän mietteitä gradun teosta näin minun näkökulmasta tähän väliin. Kristahan on jo aiemmin kirjoittanut omia tuntemuksiaan täällä ja täällä, ja Ninni täällä ja täällä.
Noh, sehän on selvää, että vaikka kuinka tekisi mieli katsella kissavideoita, niin mielihalut täytyy vaan juntata jonnekin nurkkaan ja istua koneen ääressä. Odottamassa inspiraatiota. Joka iskee. Joskus. Toivottavasti. Olen huomannut tässä parin kuukauden aikana, että yksin en saa tehtyä mitään. Jokaisella on tietenkin yksilönä erilaiset mieltymykset, että kirjoittavatko kotonaan vai tiedekunnan atk-luokassa, mutta mielestäni kotona ollaan kotona ja töissä töissä. Silti en välttämättä ole tehoikkaimmillani ilman henkilökohtaista tsemppaajaa. Huomasin tämän silloin, kun Henu tuli istumaan viereen tekemään kouluhommia koko päiväksi, verrattuna, kun typy oli pari viikkoa harjoittelussa. Kuitenkin jonkinlaista motivaatio-orjallisuutta tuottaa Henun täällä kirjoittama pomodoro-opiskelutekniikka.
Alkuun minua harmitti ja ärsytti suunnattomasti tämä gradun kirjoittamisen aikainen eristäytyneisyys. Sillä yleensä (ainakin minusta tuntuu, että yleensä) opiskelijat jäävät vielä samaan ryhmään ja laboratorioon gradun kirjoitusajaksi, jos ei töihin niin kirjoittamaan. Eli että on oma työpiste, johon tulla motivoitumaan ja vieressä omat ryhmäläiset, joilta kysellä tyhmiä. Ah, kun kuulostaa ihanalta! Vaan ei. Kävin Jenassa tekemässä gradulabrat, niin nyt olen näin etä-tsemppi-yhteydessä Saksaan. Pääsin kuitenkin yliopiston järjestämään poikkitieteelliseen graduryhmään, josta saa hyvinkin paljon vertaistukea ja vinkkejä. Alkoi graduahdistus ja stressitasot hieman laskemaan. Vinkkinä siis stressaantuneille, että hakekaa sitä apua, jos tuntuu, että jäätte yksin! Jos ohjaajan tuki ei tunnu olevan tarpeeksi tai häneltä ei viitsi vaatia asioita, niin on olemassa muitakin kanavia. Enkä tässä nyt sano, että itse en saisi tarpeeksi ohjausta, mutta lähinnä asiat stressaavat paljon ja kaipaan kirjoittamisvinkkejä.
Ehkä tärkein juttu, minkä olen huomannut tässä kirjoitusaikana on, että siihen omaan aiheeseen täytyy osata "ihastua" aina uudelleen ja uudelleen. Kirjoittamisesta tulee välillä mukavaa, kun on mielenkiintoinen aihe, mutta tottakai ei kaikki asiat jaksa aina kiinnostaa. Silloin, kun on flow päällä, niin ei muutakun lisää halkoja pesään ja gradumaraton päälle! Sitten jäljestäpäin tietenkin koko teksti pitää uudelleen kirjoittaa, mutta tärkeintä on, ettei ole sitä tyhjän taulun ongelmaa, joka luo henkisen blockin kirjoittamisen aloittamiselle. Vaan ei sillä; kukaan ei ole koskaan kirjoittanut gradua yhdeltä istumalta, se teksti täytyy kuitenkin käydä useaan otteeseen vielä läpi, joten ei kannata lähteä kirjoittamaan sillä mentaliteetillä, että kirjoittaa suoraan valmista tekstiä.
Vielä viimeisenä vinkkinä; merkatkaa kalenteriin ne ajat, jotka omistaudutte gradulle, niin ei jää se stressaaminen enää vapaa-ajalla päälle, vaan pääsette tyhjentämään päätä ja lataamaan akkuja, niin jaksatte seuraavalla uurastuskerralla taas kahta paremmin!
Mieliala vaihtelee, gradun kirjoitus takkua ja aika meinaa loppua, ulkona on niiiiiiiiin hirveän nättiä, tekee mieli siivota, voisin nukkua koko päivän... Mieli on sekaisin ku vaatekaappi (kaikki on omissa lokeroissaan, mutta pinot on sekaisin), johtuneeko menkoista vai stressistä vai keväästä - sen kun joku kertois. Siksi päätinki tehä tälläsen sillisalaattipostauksen, missä on vähä kaikkea.
Nönönönnööö, paskat tiedemiehet
... kun ette osaa edes proteiinienne rakenteita ratkaista ilman tavallisia kaduntallaajia. Tää alkuepäinen uutinenhan on jo vanha (2011), mutta se tuli taas jossain päin internettiä vastaan, ja viesti oli vähän sellanen "haha, boob scientists". Kyseessä on siis uutinen siitä, kuinka tietokonepelaajat ratkaisivat reesus-apinoilla esiintyvän AIDS:n kaltaisen viruksen proteaasin (pilkkoo muita proteiineja) rakenteen 10 päivässä FoldIt-ohjelman avulla. Rakennetta oli aiemmin yritetty ratkaista tutkijoiden toimesta proteiinikemian keinoin, mutta siinä ei oltu onnistuttu. Asia oli vaan esitetty vähän tutkijoille haistatellen siinä kyseenomaisessa postauksessa (tai sitte mieli on vaan herkällä), mutta kyllä minä mieleni niin kovasti pahoitin (no jaa, en oikeastaan, mutta vähän pisti silmään silti). Tapaus oli siis loistava, mutta postauksen esitystapa vaan oli huono.
Ainahan tieteessä ei mene kaikki kuten Strömsössä. Enemmänkin se on sääntö, että ongelmia ilmaantuu jossain vaiheessa. If it can go wrong, it will go wrong. Tässäkin tapauksessa tutkijat olivat kyllä saaneet ulos raakadataa kyseisen proteaasin rakenteesta (röntgensädediffraktometria-menetelmän avulla), mutta tämän datan käsittely ei oikein onnistunut. Yleensä raakadata käydään läpi tietokoneohjelmalla, joka käyttää raakadatan tietoa luodakseen proteiinista kolmiulotteisen rakennekuvan. Tätä yritettiin, mutta ei onnistuttu, vaikka samankaltaisia proteaaseja pystyttiin käyttämään mallina. Kyseinen proteaasi on siis entsyymi ja niistä on usein vaikeaa muodostaa rakennekuvia, kun pitää ottaa huomioon n+1 asiaa (ligandin ja substraattien pääsy entsyymin aktiiviseen kohtaan, rakenne-elementtien asettuminen, pH:n vaikutus, vesimolekyylien asettuminen jne jne).
FoldIt on siis ohjelma tai "peli", jonka avulla kuka tahansa voi valita pelin tietokantaan syötetyn proteiinimolekyylin ja muutella sitä (sidoksien pituuksia jne pieniä muutoksia) niin, että rakenteesta tulee mahdollisimman toimiva ja energiatehokas. Tämän tyyppinen optimointi ja kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa ja työlästä tehdä tiekoneella. Siksi onkin mahtavaa, että tämä tehtävä on saatu muutettua pelimuotoon, niin moni on pelistä innostunut ja samalla voidaan edistää tiedettä. Thumbs up!
https://fold.it
Linkkejä
Yksi tiedeyhteisön hyviä puolia on kriittisyys. Artikkeleita luetaan, arvostellaan, hehkutetaan, mutta myös vedetään takaisin. Itse asiassa yllättävän usein ja vieläpä huippulehdistä (joissa kritiikin määräkin on kyllä suurempi). Jos tämä puoli kiinnostaa niin kannattaa seurata tälläistä blogia/sivustoa kuin Retraction Watch.
Ryhmätöiden tekemisessä on usein se ongelma, että ei tiedä tekeekö muut mitään tai että tehdyt jutut pitää erikseen sovittaa yhteen. Tähän löytyy ratkaisuksi ainakin Google Drive, jossa voi tehdä kaikkia perusdokumentteja (taulukko, teksti, diaesitys), jakaa niistä linkki muille ryhmäläisille ja muokata dokumentteja yhdessä reaaliajassa netin yli. Ryhmäesitysten teko yhdessä ei oo ikinä ollut näin helppoa. Kunhan siis muutkin oikeasti tekee jotain (eikä saa ryhmäänsä pelkästään lusmuja). Plussaa myös se, että dokumentti on aina saatavilla (kunhan netti löytyy) eikä esitystä voi unohtaa kotiin niinku saattaa käydä jos muistitikulla yrittää tuoda esitystä.
Tekis mieli lukea tiedejulkaisuja vähän kaikilta tieteenaloilta, mutta ei jaksa lähtä selaamaan yksittäisiä lehtiä läpi joka kuukausi ja Tieteen Kuvalehti menee jo vähän liian populääriksi luettavaksi? Ei hätää, vilkaiseppa sivustolle Science Daily. Sieltä löytyy laaja-alaisesti helppolukuisia artikkeleita, jotka kaikki perustuvat oikeisiin tiedejulkaisuihin ja viitteet on kohillaan!
Histoni täyttää vuosia!
Ensi vuosi on siis vuosijuhlavuosi ja oon ihan innoissani, koska tällä kertaa pääsen vieraaksi enkä keittiöön kuten viimeksi (vaikka sekin oli hyvä kokemus). Oon myös innoissani siitä, kun Henu ehdotti/kyseli/mietti aiemmin ruokailun yhteydessä, että pitäskö Histonin järkätä jotain tanssikertausta vujuja varten. Hep! Voin opettaa valssia ja foksia tai pitää ihan vaan yleisiä tanssikertoja, missä soi musiikki ja askelia kerrataan jos on tarve. Kuuntelin jo yhden illan hyviä harjoitusvalssikappaleita :3 Tässä on yksi:
Toinen juttu, mikä vujuista tuli mieleen on, että pitäisikö tehdä sellainen biokemia-teemainen geokätkö? Niitä ei vielä Oulun alueella ole näkynyt ja muutenkin taitavat olla aika harvinaisia. Kyseessä olisi mysteerikätkö eli koordinaatit pitäisi selvittää vaikkapa vastaamalla biokemia-teemaisiin kysymyksiin (esim. mikä on korkein laboratoroiden turvaluokitus) tai lukemalla biokemia-aiheinen tarina. Onko tää ihan tyhmä idea vai käyttiskamaa?!?!?!
-Gradupaineinen Krista
PS. Kokeilin laittaa tän tekstin ajastimella, katotaan miten käy. EI TOIMINU :/
