Gradukuulumisia/kirjoittamismurheita

Tarkoitus oli aluksi tehdä opettavainen postaus veriaivoesteen toiminnasta, mutta viimeaikaisten tuntemusten takia päätin päivittää gradukuulumisia.

Sain siis gradun käytännön osuuden valmiiksi joulukuun alussa. Jee… Nyt edessä on pahin eli kirjoittaminen. Oulun biokemialla annetaan tasan kuusi kuukautta aikaa palauttaa valmis gradu (kolmena kappaleena+sähköisessä muodossa+kovakantisena). Toisin sanoen minulla on aikaa toukokuun seitsemänteen. Sinänsä kuusi kuukautta riittää mainiosti gradun kirjoittamiseen JOS ei ole kuten eräs niin fiksu blogisti, että aloittaa samaan aikaan väitöskirjan tekoa. Joten pitkän työpäivän jälkeen pitää pieraista vielä gradukin.

Gradun rakenne on tarkoin säädelty. Fontin koko, rivinväli, marginaalit ja otsikoiden muoto määritellään tarkasti. Hassua kyllä, mikään ei taida kieltää käyttämästä comic sans:aa. Sisältöön kuuluu mm. kaksi "kansilehteä", kaikki tekstissä käytetyt lyhenteet aukaistuna ja kattava kirjallisuuskatsaus tutkimuksen taustasta kerrottuna siten, että muutkin kuin alalla olevat ymmärtävät. Tiedekuntamme sivuilta löytyy esimerkkigradu, jonka pituus on 95 sivua, josta 16 sivua on lähdeviitteitä. Hui! Itselläni kasassa on 25 sivua, joten vielä on tekemistä.

Viime aikoina olen kirjoittanut kirjallisuuskatsausta. Koska ryhmä jossa olen tutkii epilepsiaa, olen käyttänyt paljon aikaa on sisimmän olemuksen selvittämiseen. Lisäksi olen pohtinut aivojen eri rakenteita, rakenteiden molekulaarista koostumusta ja molekyylien  vuorovaikutuksia. Kuten usein käy, päädyin toteamaan itselleni, ettemme tiedä juuri mistään mitään. Toisaalta tieteen olemassaolon tarkoitus on tutkia tuntemattomia asioita, joten ehkä tämä vain tarkoittaa, että biokemisteillekin löytyy vielä tekemistä. Kunhan rahoitus siis löytyy.

Kirjoitustyö sujuisi paremmin, jos motivaationi olisi kohdallaan. Viime aikoina on alkanut tuntua, etten edes minä elä pelkällä tieteellä. Välillä tuntuu, ettei tässä ammatissa ole mitään järkeä. Stressaavina aikoina kirjoittaminen alkaa kangerrella ja  alan aina kaivata vertaistukea. Olisikohan jossain kriisiryhmä gradun kanssa painiville biokemisteille?  

Jaksamista kaikille gradua tänä keväänä kirjoittaville!

-Ninni

P.S. Stressiä helpottaa uudet harrastukset. Aloin jouluna harjoitella pianonsoittoa ja tällä viikolla ryhdyin tekemään Hobitti-teemaista ryijyä. Nyt puuttuu enää ihmiskontaktit.

Ninnillä teknisiä ongelmia...

...teksti ilmestyy tänne torstain aikana.

Hyvästi 2014!

Ninni

Ompas ollut melkoinen vuosi. Aika tarkalleen 12 kuukautta sitten lähetin viestin eräälle ryhmänjohtajalle, ja kysyin olisiko ryhmässä tilaa pienelle maisterikokelaalle. Olin kypsytellyt jo pitkän aikaa ideaa Kuopioon muutosta. Anteeksi vain, mutta Oulu on jo nähty :) Tammikuussa pääsin haastatteluun ja paikka heltisi. Samalla iski mieleen, että kevään aikana on pakko saada kursseja kovalla tahdilla läpi, jos meinaan muuttaa Kuopioon asti. Alkuvuosi olikin taistelua opintopisteiden puolesta.Vietimme läksiäisiä toukokuussa. Juhlien aikana koin äkillisen vanhenemisen: Gambina alkoi maistua hyvältä. Pian sen jälkeen jätimme hyvästit Oululle ja suuntasimme Kuopioon. Gradun teon aloitin kesäkuussa.

Ajattelin, ettei toiseen kaupunkiin muuttaminen voi olla kamalan vaikeaa, mutta kuukauden jälkeen huomasin elämässäni valtavan sosiaalisen tyhjiön. Kaipaan hirveästi muiden biokemistien seuraa. Sulhasen opiskelukaverit ovat ihan mukavia, mutta hammaslääkärivitsit eivät oikein uppoa. Osaksi tästä syystä meillä on jääkaapin oveen kiinnitettynä kavereiden terveisiä läksiäisistä ja juomapullona edellä mainittu Gambinapullo.

Toinen iso päätös vuodelta 2014, joka on aiheuttanu stressiä, on päätökseni aloittaa väitöskirjan teon. Sain kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta loppujen lopuksi päätin, että ellen nyt aloita jatko-opiskeluja, kadun sitä lopun elämääni. Voin siis ilokseni ilmoittaa, että aloitan vuoden vaihteessa virallisesti väitöskirjan teon. Myös gradun kirjoitus on vielä kesken, joten ainakaan keväällä ei tekeminen lopu kesken.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!


Krista

 Kuluvan vuoden voisi aivan hyvin nimetä vastakohtaisuuksien vuodeksi: Kevät meni hiljaisuudessa ja syksy taas on ollut yhtä suhinaa. 

Keväällä olin väsynyt. En tiedä mikä väsymyksen varsinaisesti aiheutti, oliko Histonin puheenjohtajuus väsyttänyt niin kovin vai opintojen suhteellisen kiivas tahti siihen mennessä. Kärsinkö lievästä masennuksesta? En tiedä, mutta intoa ja voimia ei tahtonut löytyä oikeen mihinkään. Joo, totta kyllä, että etsiskelin/pohdiskelin mahdollisia gradupaikkoja, mutta ei sekään oikeen ottanut tuulta alleen. Ajelehdin. Ei innostanut. "Plääh" kuvaa kevättäni oikein hyvin.

Onneksi kesän korvilla Histonin maililistalle pamahti viesti gradutyö-mahdollisuudesta suusyöpätutkimuksen parissa. Otin itseäni niskasta kiinni ja soitin seuraavana päivänä heti aamusta kyseisen ilmoituksen laittajalle. Naps kops, gradupaikka heltisi siltä istumalta. Olo oli mahtava, "Jes tästä se lähtee taas!" Siitä lähtien aika onkin sitten mennyt vauhdilla labrassa oleskellen. Välillä olisi voinut jopa olla hyvä hieman pysähtyä miettimään, mutta en kadu mitään.

Kevään 2015 aikataulu on jo selkeä: Pro Gradu-tön kirjallinen osuus valmiiksi, 3 pikkukurssia suoritettavana sekä yksi harjoittelu ja yksi rästikurssi. Hommaa siis riittää, mutta uskon kykeneväni kaiken tuon suorittamaan ja valmistumaan kesän korvilla. Tästä eteenpäin kaikki on sitten auki, mutta sekään ei oikeastaan pelota (vielä). Kyllä tekevällle aina tekemistä löytyy!

Toimeliasta uutta vuotta!

Henna

Minulle tämä kyseinen vuosi ei ole ollut ihan samanlainen käännekohta kuin Niinalle ja Kristalle. Tämän vuoden aikana biokemia on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, kun tieto siitä, miten monenlaisia asioita biokemistit tekevät on syventynyt. Lisäksi tuntui, että viime keväänä opiskelu helpottui huomattavasti, kun aloin käyttää uudenlaisia opiskelutekniikoita. Aloin myös panostaa opiskeluun aiempaa enemmän. 

Opiskeluihin panostaminen tosin näkyi sitten siinä, että en ole ollut läheskään niin tehokas hallituksen jäsen, kuin olin suhdevastaavana 2013. Pakko myöntää, että pöytäkirjojen tulostelu sun muu on välillä venähtänyt turhankin myöhäiseksi. Toivottavasti löydän ensi vuonna paremman tasapainon velvollisuuksien välillä.

Ennen kesää iski hirveä epätoivo, kun mistään paikoista ei kutsuttu haastatteluun, mutta sitten yhtäkkiä sainkin kaksi kesätyöpaikkaa. Kumpikaan ei valitettavasti liittynyt mitenkään biokemiaan ja se tietty vähän harmitti. Tein myös tosi tyhmästi, kun en pitänyt yhtään kesälomaa ja samaa virhettä en kyllä aio toistaa tulevana vuonna. Joululoma tuli erittäin tarpeeseen.

Syksyllä olikin sitten paljon uutta ja ihmeellistä, kun ohjasin uusia fukseja ja omat opiskelut alkoivat uudella kampuksella. Suurimman osan syksystä olin kyllä tosi stressaantunut ja tuntui, että minulla oli ihan liikaa hommaa luottamustoimieni ja opiskelun kanssa, mutta loppujen lopuksi sain kaiken jokseenkin kunnialla hoidettua.

Toivon, että ensivuonna stressaisin vähemmän. Yritän ainakin aloittaa vuoden hyvin, niin ettei hommia jäisi hirveästi rästiin.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Hyvää joulua!

Kissat majailevat joulun saunamökissä. Yritin tehdä hienon asetelman, mutta kissaisesti kävi... Hyvää joulua kaikille lukijoille!

-Ninni

P.S. Sauna on paras. Ja puuro :P

Porukoiden koira lepäilee nojatuolissa. Jouluefektejä lisätty...

-Henu

Lupailin lapsirikasta joulukuvaa joten täältä pesee. Bonuksena kuvassa myös anoppikokelas. Ja muovikuusi (hyi), joka on vielä pystyssä. Feat omat koivet.

-Krista

PS. Bloggeria ei kannata käyttää tabilla, jossa on olematon netti. Meno oli jähmeämpää ku aamuinen joulupuuro.

Miksi hammastahna saa appelsiinimehun maistumaan pahalta?

Kaikki ovat varmaan joskus tehneet sen virheen, että ovat päättäneet juoda raikkaan lasillisen appelsiinimehua hampaiden pesun jälkeen, paitsi että se mehulasillinen on ollutkin kaikkea muuta kuin raikasta. Sama juttu on käynyt ainakin minulle myös mansikkamehun yhteydessä. Joskus aikaisemmin luulin, että minttu ei vain sovi yhteen kyseisten makujen kanssa, mutta mehuhetkiä pilaava pahis ei ole kuitenkaan minttu.

Kielen makualueet. Lähde: Wikimedia commons

Erilaisten makujen maistaminen tapahtuu kielessä olevien makunystyröiden avulla. Makunystyröissä taas on makusilmuja, joissa on makureseptoreita. Reseptorit ovat isohkoja proteiineja, jotka tunnistavat toisia molekyylejä, esimerkiksi tässä tapauksessa vaikka sokerimolekyylin. Erilaiset maut (suolainen, makea, hapan, kitkerä ja umami) erotetaan maistuvaa molekyyliä vastaavaan reseptorin avulla ja maun aistiminen on useiden eri reseptorien tuottama yhdistelmä. [1]

Hammastahnassa on muitakin ainesosia kuin pelkkää minttuaromia ja fluoria. Hammastahnan vaahtoavuus saadaan aikaan eräällä biokemisteille hyvin tutulla aineella eli natriumlauryylisulfaatilla (SDS). SDS kutistaa makeaa maistavia reseptoreja, jolloin mehun makeus ei maistu yhtä hyvin. Lisäksi SDS tuhoaa fosfolipidejä, jotka estävät kitkerän maun reseptoreita. Tämä taas saa kitkeryyden maistumaan voimakkaammin. Siksi appelsiinimehu ja muutkin makeat jutut maistuvat niin kamalille hampipesun jälkeen. [2]

SDS ei ole kuitenkaan ainoa makuaistia sekoittava aine. Länsi-Afrikasta peräisin oleva ihmemarja (miracle fruit, miracle berry) saa kaiken happaman maistumaan makealta. Ihmemarjassa on mirakuliiniksi nimettyä proteiinia, joka sitoutuu makean maun reseptoreihin voimakkaasti ja saa ne herkistymään, jolloin makea maistuu voimakkaammin kuin yleensä. Ihmemarja ei maistu juurikaan miltään ennenkuin suun pH:n siirtyy happaman puolelle (esimerkiksi sitruunaa tai greippiä syötäessä) se tuottaa erittäin makean aistimuksen. Mekanismia ei kuitenkaan tunneta vielä tarkasti. [3]

Ihmemarja. Lähde Wikimedia commons

[1] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK11148/
[2] http://health.howstuffworks.com/mental-health/human-nature/perception/orange-juice-toothpaste.htm
[3] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3189030/

Vapaus! ...Ja vastuu.

Lyhyestä virsi kaunis eli Pro Gradu-työni labra-osuus loppui eilein! Ei siis enää labrahommia minulle. Sen sijaan seuraava haaste on koota kaikesta tällä ajalla näistä tekemistä jutuista jotakuinkin järkevä ja koherentti paketti seuraavan kuuden kuukauden aikana. Toisin sanoen, Pro Gradu työn kirjallinen osuus alkaa NYT, huhhuh.

Terveisin
-Krista

Vieraskynä: Oletko tehnyt keksinnön?

Tiedätkö, mitä tarkoittaa IPR? Entä tiedätkö, mitä pitää tehdä, jos olet tehnyt keksinnön? Oletko ajatellut yrittäjyyttä yhtenä uravaihtoehtona?

Ajattelin kirjoittaa näistä asioista vierailevana blogistina, sillä arvelen, että vastaat kysymyksiini ”en tiedä” tai ”en ole ajatellut”. Jos vastaat ”kyllä”, niin erinomaista!

Minä olen biokemisti ja tiedetoimittaja, joka työskentelee keksintöjen parissa Oulun yliopistossa. Tehtäväni on auttaa opiskelijoita ja tutkijoita biopuolen keksintöjen kaupallistamisessa. 

On hämmästyttävää, miten vähän biokemian tai muiden luonnontieteiden opiskeluissa tuodaan esille keksintöihin ja yrittäjyyteen liittyviä asioita. Luonnontieteet ovat kuitenkin sellainen tieteenala, jossa tutkimus synnyttää uusia keksintöjä.Syntyy uusia tapoja tuottaa proteiineja bakteereissa, diagnosoida sairauksia, mitata metalleja jätevesistä tai pinnoittaa materiaaleja. 

Niinpä perusasiat keksinnöistä, patenteista ja muista immateriaalioikeuksista (IPR) on hyvä olla halussa. Ne ovat niitä työelämätaitoja, joista nyt puhutaan erityisesti tohtorikoulutettavien kohdalla. Jos haaveilet työstä yrityksen tuotekehityspuolella, niin kartutahan tietojasi myös keksintöjen saralta. 

Monesti biopuolen ihmisiä pelkkä ajatuskin yrittäjyydestä puistattaa. Onhan menneinä vuosina kuultu, kuinka alan yritys tarvitsee huimia summia rahaa tuotekehitykseen ennen kuin mitään plussaa alkaa tulla. Ja usein on jääty kalkkiviivoille rahojen loputtua kriittisessä vaiheessa.

Puolukka, Vaccinium vitis-idaea. Kuva elle.fi - sivustolta.

Mutta on hyvä pitää mielessä, että yrittäjyys ei aina tarkoita lääkkeiden tai diagnostiikkatestien kehittämistä. Myös omaa osaamista voi tuotteistaa, jolloin liiketoiminta ei vaadi suuria investointeja.

Keksintöjen tekeminen ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että tarvitsee ryhtyä itse yrittäjäksi. Niitä voidaan lisensoida tai myydä olemassa oleville yrityksille. Hyvä idea vetää puoleensa osaavia henkilöitä, joten yrittäjäksi ei tarvitse ryhtyä yksin. Tärkeää on, että tutkimuksessa tehdyt tulokset saadaan laajaan käyttöön. 

Kun seuraavan kerran käytät esimerkiksi Lumenen puolukkaa sisältäviä kosmetiikkatuotteita, niin voit ajatella, että niissä hyödynnetään Oulun yliopistossa syntynyttä keksintöä. 

Tutkimus on synnyttänyt myös uusia yrityksiä. Niistä esimerkkeinä ovat BioSilta Oy ja Paras Biopharmaceuticals Finland Oy.