Vaarallista joulua

Piparit

Keittiöstä löytyi sekä kanelitankoa, että jauhettua versiota.
Lajikkeesta tai kumariinipitoisuudesta ei mitään tietoa.

Mitäpä olisi joulu ilman pipareita? Ennen kuin mussutat itsesi hassuksi piparkakuilla, mieti hetki niiden sisältöä. Yksi pääasiallisista piparin mausteista on kaneli, joka puolestaan sisältää maksaa vaurioittavaa ainetta nimeltään kumariini, Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto määrittelee siedettäväksi päiväsaanniksi 0-0.1mg kumariinia per painokilo [1]. Kumariinin määrässä on vaihtelua riippuen onko käytetty kaneli oikeaa kanelia vai halvempaa - ja kumariinipitoisempaa - kassiaa, jota käytetään yleisesti korvikkeena ympäri Eurooppaa [2]. Maustekaapissani olevasta kanelipurkista ei käynyt ilmi, mitä lajiketta siihen oli käytetty, joten oletetaan pahinta: erään mittauksen mukaan jauhetussa kanelissa saattaa olla kumariinia jopa 7670 mg/kg [3]. Noin 60kg painava allekirjoittanut saa syödä päivässä 6mg kumariinia. Tästä saadaan pyöräytettyä, että saan syödä 0,782g kanelia päivässä. Keittiövaa'an mukaan yksi teelusikallinen kanelia painaa 3g. Yksinkertaiseen piparitaikinaan [4] menee kaksi teelusikallista kanelia, joten ehkä kannattaa rajoittaa taikinan syöntiä leipomisen aikana...

Allergeenit

Joulu on oikea allergeenien ilotulitus, joka saattaa latistaa herkempien joulumielen. Jos kylään on tulossa pähkinäallergikko, kannattaa manteli jättää pois puurosta. Sen sijaan esimerkiksi moniin jouluruokiin kuuluvaa muskottipähkinää voi huoletta käyttää - muskotti ei nimittäin ole pähkinä. Mielenkiintoista kyllä, kaneli, inkivääri ja kardemumma saattavat aiheuttaa oireita pujo- ja koivuallergikoille. Suosin itse aitoa joulukuusta, mutta sen mukana kulkeituvat itiöt ovat niin ikään liikaa monille. Lisätietoja ja neuvoja allergia ja astmaliiton sivuilta: http://www.allergia.fi/ajankohtaista/?x24557=321757. 

Tuoksukynttilät

Itsehän aloitin polttamaan kynttilöitä heti kun illat pimenivät tarpeeksi. Sitten eräs kanssabloggaaja huomautti, että ne pilaavat sisäilman ja aiheuttavat vaikka mitä pahaa. Jotkin kynttilät savuttavat enemmän kuin toiset, jolloin ilmaan vapautuu hiilimonoksidia ja nokea. Kynttilästä saattaa myös vapautua laaja kirjo muita kemikaaleja, joista osa aiheuttaa syöpää (mikäpä ei aiheuttaisi). Sitä, onko tuoksukynttilöistä todellista vaaraa, on vaikea tutkia. Ihmiset polttavat eri määriä eri laatuisia kynttilöitä erilaisissa asunnoissa. Toisaaalta altistumme myös ulkona ollessamme suurelle määrälle pienhiukkasia. Ovatko kynttilät siihen verrattava haitta? Yksiselitteisen vastauksen puutteessa annan kuvallisen vinkin:

Kun kynttilän sammuttaa puhaltamisen sijaan tällaisella söpöllä kynttilänsammuttimella, ei tule vetaistua niin paljon savua henkeen :)

Kaikesta huolimatta, hyvää joulunodotusta! 

-Ninni

P.S. Vinkki nro 2: Jos glögi alkaa kyllästyttää, koettakaa maustettuja kahveja. Tämän hetken suosikki on sekoitus suklaa- ja hasselpähkinäkahvia.

[1] Ravindran, P. N., Nirmal-Babu, K., & Shylaja, M. (2004). Introduction. In Cinnamon

and Cassia: The genus Cinnamomum (pp. 1e13). Boca Raton: CRC Press.

[2] Blahova, J., & Svobodova, Z. (2012). Assessment of coumarin levels in ground cinnamon
available in the Czech retail market. Scientific World Journal, 2012,
263851.
[3] Woehrlin, F., Fry, H., Abraham, K., & Preiss-Weigert, A. (2010). Quantification of
flavoring constituents in cinnamon: high variation of coumarin in cassia bark
from the German retail market and in authentic samples from Indonesia.
Journal of Agricultural and Food Chemistry, 58, 10568e10575.
[4] http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/6165/Piparitaikina/

Loppusyksy stressaa

Olen ollut viimeaikoina aika stressaantunut opintojutuista ja uskon, että muillakin opiskelijoilla on näin marraskussa varsin väsynyt olotila, kun pimeys ja deadlinet painavat päälle. Päätin siis paljastaa omat vinkkini, jotka tekevät elämästä vähän siedettävämpää, kun kalenteri näyttää siltä, että tekisi mieli itkeä ja sohva-Netflix-viltti -yhdistelmä houkuttelee opiskelua enemmän.

Pomodoro-tekniikka

Päärynänmuotoinen munakello.

En varmaankaan käytä tätä tekniikkaa ihan oikeaoppisesti. Jos haluaa lueskella enemmän, sen voi tehdä painamalla tästä. Itse teen niin, että suunnittelen aamulla tai edellisenä iltana, mitä ja milloin opiskelen seuraavana päivänä. Sitten aloitan silloin, kun olen suunnitellut (no vähän ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni joinakin aamuina) ja laitan kaikki valmiiksi. Jos siis olen kirjoittamassa vaikka esseetä, niin avaan Wordin ja ne lähteet, joita tiedän käyttäväni kirjoittamiseen. Sitten laitan ajastimen hälyttämään 25 min kuluttua. 

Kahdenkymmenenviiden minuutin ajan keskityn ainoastaan siihen mitä olen tekemässä, eli en tarkistele sähköpostia tai irkkiä samalla, ja suljen kaikki hassuja kuvia sisältävät nettisivut jne. Kun 25 min on kulunut, laitan ajastimen hälyttämään 5 minuutin päästä ja sen aikaa pidän taukoa. Tauon jälkeen opiskelen taas 25 min ja sen jälkeen on taas tauko. Kun olen opiskellut neljä 25 minuuttista pidän pidemmän tauon (15 - 30 min), jolloin ehtii myös käydä syömässä. Yliopistolla tosin tuntuu olevan ihan mahdottomuus syödä puolessa tunnissa.

En tiedä toimiiko tämä kaikille, mutta ainakin minä jaksan opiskella paljon pidempään näin ja pysyn silti melko virkeänä. Ainakin tämä on toiminut paljon paremmin, kuin se aiempi "opiskelen nyt kaksi tuntia, ja jumitun sen jälkeen selaamaan kaikkea turhaa netistä tunniksi, ja palaan sen jälkeen opiskelemaan, mutta en oikeasti jaksa enää tehdä mitään ja selaan vain irkkiä viiden minuutin välein". On paljon helpompi säilyttää itsekuri "enää 10 minuuttia" kuin "vielä 2 tuntia". Lisäksi suunnittelu ja se että tietää mitä pitää tehdä seuraavan puolituntisen aikana, ei tunnu läheskään niin raskaalta kuin miettiä miten hirveästi hommaa päivän aikana pitää tehdä. Nyt kuullostaa hirveältä mainospuheelta, mutta viimekeväänä, kun aloin opiskelemaan tällä tavalla, sain parempia arvosanoja ja onnistuin myös suorittamaan kaikki kevään kurssit.

Pomodoro-ajastimia voi ladata ilmaiseksi älypuhelimiin tai tabletteihin ja lisäksi ajastimia löytyy netistä. Itse suosin yleensä tätä http://moosti.com/

Häiritsevien äänten vaimentaminen

Mikroluokissa tai kirjastoissa on monesti mahdotonta keskittyä, koska siellä kuuluu niin mielenkiintoisia keskusteluja, kun . Kuuntelin ennen musiikkia, mutta ongelma tässä oli se, että kuuntelin joko liian hyviä kappaleita, jolloin aloin keskittymään liikaa musiikkiin tai sitten, musiikki oli niin huonoa, että oli pakko vaihtaa kappaletta. Välillä kokeilin klassista musiikkia Spotifysta, mutta mainokset olivat tosi häiritseviä ja aloin myös vähän kyllästyä samojen kappaleiden toistumiseen. Suunnilleen viikko sitten tajusin kuitenkin ihan mahtavan jutun: sadeäänet! Se ei ärsytä ja unohtuu taustalle, mutta kuullokkeiden kanssa vaimentaa kuitenkin mukavasti kaikki köhimiset, jutteluäänet sun muut. On myös tosi rentouttavaa kuvitella olevansa mökissä tai teltassa, jossa sade ropisee kattoon. Löysin Youtubesta myös muita kivoja ambient-ääniä, jotka sopivat keskittymiseen. Tässä muutama linkki:

Sade ja ukkonen: http://www.rainymood.com/
Metsän ääniä: http://www.youtube.com/watch?v=OdIJ2x3nxzQ
Juna: http://www.youtube.com/watch?v=8oVTXSntnA0
Laivan ääniä: http://www.youtube.com/watch?v=kxX039DmeEw

Karonkkaan koko konkkaronkka

Väitöskirja. Kuvannut E. Hoque Apu.

Hiphei, hengissä ollaan.

Viime perjantaina olin mukana erään ryhmäläiseni väitöstilaisuudessa ja sitä seuranneessa iltajuhlassa eli karonkassa. Väitöksiä olen seurannut ennenkin, mutta karonkka oli ensimmäinen laatuaan. Tämä johtuu ihan siitä, että karonkka on kutsutilaisuus, eli sinne ei ihan kuka vaan voi marssia mukaan (toisinkuin väitös, jonka pitää olla avoin). Molemmat tilaisuudet olivat onnistuneita ja väittelijä sai tohtorinarvonsa - kaikki hyvin siis. Samalla tuli todettua, että A) Molempiin tilaisuuksiin kuuluu aivan älyttömästi etiketti- ja tyyliohjeita ja B) Osa näistä on aika absurdeja, ehkä jopa muinaisjäänteitä. 

Tässäpä pientä briiffiä kuinka nämä hommat etenee. En viitsinyt laittaa tähän kaikkea sitä mitä väittelijä joutuu tekemään ennen väitöstään sen "kirjan" kirjoittamisen lisäksi (kaikkea lehdistötiedotekuvien ottamisesta aina kukkien hankintaan).
 

Väitös

Yleisön ei tarvitse kuin olla ajoissa paikalla, eli siis ennen ilmoitettua aikaa (yleensä tasatunnein) vaikkakaan itse väitös ei vielä silloin ala vaan vasta varttia yli (akateeminen vartti). Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä saapuvat saliin yhdessä, jolloin yleisö nousee seisomaan, eikä istu ennen kuin vastaväittelijä ja kustos istuutuvat (lection alussa). Väitöstilaisuus alkaa lectio praecursorialla (pre-lecture, "esiluento"), jossa väittelijä esittelee lyhyesti väitöskirjansa aiheen ja tulokset. Tänä aikana saliin ei saa saapua tai sieltä ei saa poistua. Tämän jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä keskustelevat väitöskirjatutkimuksesta ja tuloksista 0,5 - 3,5 h ajan, jonka jälkeen yleisö saa vielä esittää kysymyksiä (HUOM., kysymyksen esittäjä pitää etiketin mukaan kutsua myös karonkkaan, mutta, myöskin etiketin mukaisesti, tästä kutsusta tulee kieltäytyä kohteliaasti).

Lectio Praecursoria. Kuvannut E. Hoque Apu.

Säännöstöä löytyy kyllä täältäkin. Ensinnäkin tietyt fraasit pitää sanoa tietyn henkilön tietyssä osassa väitöstä, esimerkiksi kustos ilmoittaa väitöksen alkamisesta tietyin sanoin. Lisäksi väitöksessä on tietty asettelu paikkojen suhteen: sali etualalla vasemmalla vastaväittelijä, keskellä kustos ja oikealla väittelijä. Sitten on vielä se tapahtuman luonne, mikä pitää ottaa huomioon jopa niin tarkoin, että salin, jossa väitös pidetään, ovi kuuluu olla koko väitöksen ajan apposen auki. Vaikka käytävässä olisi remppa meneillään tms.

Väitöksen jälkeen kahvittelua, oli taivaallista vadelmatäytekakkua ja savulohicroissantteja, om nom nom nom nom.

Pukeutuminen on kyllä aika monotonista: täysmustaa. Naisilla käy pitkähihainen pikkumusta tai mustan hameen ja takin yhdistelmä, sukkahousut pitää olla ihonväriset. 

Karonkka eli iltajuhla

Karonkan pöytäasetelma. Kuvannut E. Hoque Apu.

 Noniin, ekanakin se suurin yllätys ainakin allekirjoittaneelle. Helposti voisi kuvitella, että karonkassa juhlistetaan uutta tohtoria, mutta EI. Karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, jos hän puoltaa väittelijän tohtorinarvoa. Siihen en ole löytänyt selitystä, että miksi. Mutta käytännössä kuitenkin väittelijä se siellä yleensä eniten juhlii.

Tyyliltäänhän karonkka on akateeminen pöytäjuhla, eikä nyt sitsimielessä vaan ihan kunnon fine dining ja iltapuku-meiningillä mennään. Meillä oli kolmen ruokalajin illallinen, jossa oli tarjolla mm. lohenmätiä (eka kerta kun tätäkin syön, ihan ok) ja porsaan sisäfileetä, omnomnomnom taaskin.

Pukeutumiskoodina on yleensä tummapuku, miehillä frakkikin käy. Naisilla tämä tarkoittaa tummansävyistä iltapukua eli täyspitkällä mekolla mennään ja olkapäät mielellään peittoon. Sukkahousut kuuluu olla mustat (wuhuu, tuurilla valitsin oikeat sukkahousut!). Miehillä taas pitää olla vaalea liivi, paitsi jos paikalla on pelkästään miehiä niin voidaan sopia, että kaikki pitävät mustaa liiviä (wut?). Ja sitten tietenkin kengät ja laukut ja meikki ja tukka päälle. Huhhuh, aika homma.

Pääasiallisesti karonkka kulkee näin: Alkuruoka, pääruoka, puhe, jälkiruoka ja jatkot. Eli siis suurimman osan aikaa syödään hyvin, nautitaan viiniä sivistyneesti ja keskustellaan henkeviä oman pöytäseurueen kanssa. Puhe taas on väittelijän kiitospuhe, joka etenee akateemisessa järjestyksessä (ensin vastaväittäjä, sitten kustos jne.). Jokaisen, joka nimeltä mainitaan kiitospuheessa, pitää esittää vastapuhe. Aivan, ja kustoksen kuuluu omassa vastapuheessaan kiittää ruuasta. Perjantaina vastaväittelijä antoi väittelijälle puheen yhteydessä myös lahjan, en tiedä onko tämä perinne vai vaan kiva lisä. Aivan, ja väittelijähän on viimeinen, joka lähtee jatkoilta, koska hän on illan isäntä/emäntä.

Karonkka on muuten oikeasti niin akateeminen juhla ettei sinne ole mikään pakko kutsua perhettä, sukua tai kavereita, vaan voi juhlia pelkästään akateemisen piirin kanssa. Käytännössä yleensä mukana ovat kuitenkin vähintään puoliso ja vanhemmat. Istumajärjestyksessäkin akateemisuuden huomaa - pääpöytään menevät yleensä korkeimman akateemisen arvon omaavat henkilöt (vaikka ei olisi itse väitöstutkimuksessa edes olleet mukana). Ja vaikka yleensä puheessa viimeiseksi kiitetään puolisoa, niin tämä EI saa pitää vastapuhetta.


Siinäpä tätä infoa kerrakseen, ensi kerralla sitten gradupanikointia, argh!

-Krista

Ps. Wikipedia kertoo, että karonkka-sana tulee alun perin venäjän kielen sanasta "korona" eli kruunu. Karonkka on siis "kruunajaiset".

Järkeviä kysymyksia ja semijärkeviä vastauksia

Olen kuullut, että lääketieteenopiskelijoille tullaan valittelemaan erilaisia kipuja ja kyselemään lääkityksistä. Biokemisteillä on vähän sama homma, monet tutut tulevat kysymään mieltään askarruttavista arkipäivän asioista. Suurin osa kysymyksistä tuntuu itselleni päivänselviltä, mutta vähän asiaa miettimällä tajusin, etteivät ne niin itsestäänselvyyksiä olekaan ihmiselle, joka ei ole opiskellut alaa kohta viisi vuotta. Päätinkin nyt aukoa joitain minulle esitettyjä kysymyksiä. Vastaukset ovat omia järkeilyjäni, sellaisia selityksiä, jotka voin hyvällä mielellä antaa sukulaiselle. Jos joku on eri mieltä, saa inttää vastaan :)

Löysin kaapista ruoka-aineen X, jonka päiväys on mennyt. Voiko sitä vielä käyttää?

Tämä vähän riippuu tilanteesta. Jos jogurtin päiväys on mennyt muutaman päivän yli, mutta purkki on avaamaton, sen voi aivan hyvin syödä. Ongelmana tällaisissa tapuksissa on yleensä rakenteen muuttuminen. Ensimmäisenä alkaa vesi erottumaan muusta massasta, jolloin jogurtin pinnassa on selvä vesikerros. Rasva ja vesi eivät sekoitu luonnostaan keskenään, siksi moniin elintarvikkeisiin lisätään emulgointiaineita, jotta koostumus olisi halutunlainen. Nämäkään aineet eivät toimi ikuisesti. Yleensä maitotuotteille toimii yksinkertainen hajutesti. Emme ehkä osaa  eritellä miltä jogurtti haisee, mutta aivan varmasti tiedämme, miltä se ei haise. Vähänkään omituisen hajuinen tuote kannattaa heittää pois.

Juuston pintaan tulee usein ohut valkoinen kerros. Joku sanoi, että kalsium puskee pintaan (täh?) ja toinen, että pinnassa kasvaa vaaratonta hometta, vähän niinkuin viilin pinnassa. Tiedä häntä, mutta oman empiirisen kokeiluni mukaan (eli näin minä teen), valkoisen kerroksen voi vedellä juustohöylällä pois ja loppu juusto on ihan hyvää syötäväksi. Jos taas juustossa on punaisia tai sinisiä pilkkuja, heitän sen pois. Homeissakin on eroja :) Kovettunutta juustoa en syö, koska se on pahaa. En ole erityisen nirso ihminen, joten luotan makuaistini kertovan, jos jokin ruoka on oikeasti pahaksi minulle.

Säilykkeet aiheuttavat minulle paranoijaa. Jos nähdään vaiva ja suljetaan jokin ruoka supertiiviseen säilykerasiaan, siihen on hyvä syy. Noudattakaa säilykepurkin kyljessä olevia ohjeita siitä, kuinka kauan niitä voi pitää auki jääkaapissa. Vaikka ei pelkäisi bakteereja, kannattaa ainakin välttää inhottavaa metallista makua, joka tulee kun happi ja säilykepurkki reagoivat keskenään.

Lihojen käsittelyssä on niin monta vaihetta, jossa bakteereja voi päästä tuotteeseen, etten ota niiden kanssa riskejä. Ja ihan tiedoksi, kaikkialla on bakteereja, halusitte sitä eli ette. Tärkeintä on kuitenkin määrät. Jos syötte tuotteen "sallitun" ajan puitteissa, voitte olettaa, että haitallisten bakteerien määrä on niin pieni, ettei se aiheuta teille haittaa.

Löysin kaapista kosmetiikka-aineen Y, voiko sitä vielä käyttää?

Kosmettiikkatuotteisiin pätee melkolailla samat säännöt kuin elintarvikkeisiin. Kun purkin aukaisee, sisältä alkaa reagoida hapen kanssa ja rakenne alkaa muuttua. Ja jos rasvapurkkiin työntää sormen, niin ihan varmasti alkavat (ennen pitkää) bakteerit kasvaa siellä.

Kuvittele, että kyseessä on hammasharja, ja mieti pesisitkö sillä hampaasi.

Minulla on monivitamiinitabletteja, joissa on magnesiumoksidia. Yksi tutttavani sanoi, ettei sellainen magnesium imeydy. Miten on?

Tämä on oikeasti todella hyvä kysymys, jota varten minun piti kunnolla etsiä tietoa. Löysin kuin löysinkin tutkimustietoa asiasta. Selvisi seuraavaa:

1. Poretabletti on parempi kuin tavallinen

Osalle koehenkilöistä syötettiin magnesiumoksidia poretabletteina, osalle kapseleina. Kaikille laskettiin henkilökohtainen, suositustenmukainen ruokavalio. Pore-ryhmän virtastasta löytyi 40% enemmän magnesiumia tavalliseen verrattuna, kapselijengillä vastaava arvo oli 20%.

Artikkeli löytyy täältä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20862466.

2. Magnesium sitraatti tai magensium aminohappokelaatti (sanahirviö) on parempi kuin magnesiumoksidi (MgO)

46 terveelle ihmiselle syötettiin magnesiumia 60 päivän ajan. Magnesiumoksidi imeytyi huonoiten sitraatin ollessa voittaja. Itse asiassa MgO ei ollut placeboa parempi, joten vastaus lienee selvä. Suosikaa sitraatteja. Tarkempia tietoja: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14596323

Miksei ruoasta tule yhtä hyvää mikrossa kuin uunissa?

Mikroaaltouuni lämmittää ruokaa nimesä mukaisesti mikroaaltojen avulla. Mikroaallot puolestaan ovat sähkömagneettista säteilyä. Kun molekyyli, jossa on osittaisvarauksia eli molekyylin yksi laita on positiiivisesti varautunut ja toinen negatiivisesti, joutuu muuttuvaan magneettikenttään, se alkaa pyöriä ja värähdellä yrittäessään asettua magneettikentän suuntaisesti. Molekyylien liike nostaa aineen lämpötilaa. Vesimolekyylit ovat juurikin tällaisia molekyylejä, joten ruuan lämpeneminen mikrossa johtuu lähinnä veden liikkestä. Mikroaallot ovat vähän lyhyempiaaltoisia kuin radioaallot, mutta pidempiaalotisia kuin infrapuna- eli lämpösäteily. Toisin sanoen mikroaallot eivät aiheuta syöpää sen enempää kuin radion kuunteleminen saunassa. Sen sijaan, kun kohdistetaan suuri määrä mikroaaltoja pienelle alueelle ja laitetaan siihen ruokaa, saadaan vesimolekyylit niin nopeaan liikkeeseen, että ruoka alkaa kiehua. Älkää siis laittako kissaa mikroon.

Tavallisessa leivinuunissa puolestaan jyllää infrapunasäteilyyn. Vastuksilla tai puita polttamalla tuotettu lämpö saa ruoan molekyylit liikkumaan nopeampaa eli aine lämpenee. Samalla haihtuu vettä ja toisinaan myös hiilidioksidia, jos lämpöä on liikaa (niille jotka eivät tajunneet vitsiä; jokin palaa karrelle). Uuni on epätarkempi kuummennuksensa suhteen, joten tulos on erilainen verrattuna mikroaaltouuniin.

Tässä näitä. Jatkakaa.

-Ninni

Miten teepuuöljy liittyy mikrobiologiaan?

Mulla oli vielä eilen hirveä paniikki sen kanssa, mistä aion kirjoittaa. Olen ollut aika kiireinen opintojen kanssa, joten tämä kirjoittaminen jäi tosi viime tippaan. Memmu oli onneksi pelastava enkeli ja ehdotti, että kirjoittaisin teepuuöljystä.

Teepuuöljyllä (Tea tree oil) ei ole oikeasti mitään tekemistä teen kanssa. Teepuuöljyä saadaan tislattua Melaleuca alternifolia -nimisestä myrttikasvista, jota kasvaa Australiassa. Aborginaalit ovat käyttäneet teepuuöljyn lehtiä haavojen ja palovammojen hoitoon jo tuhansia vuosia sitten. 1920-luvulla australialaiset lääkärit desinfioivat haavoja öljyllä. Sillä myös yritettiin estää leikkauksen jälkeiset tartunnat. [1]

Terpiini-4-oli [3]. Teepuuöljy sisältää 30-48 % tätä. [2]

 Tällaisen hyvin paljon luontaistuotekaupan mainoslehtisen tuotekuvaushenkisen aloituksen jälkeen herääkin sitten kysymys: toimiiko se oikeasti? Teepuuöljylle ei ole ilmeisestikkään tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia (tai ei ollut ainakaan vielä vuonna 2011 enkä sen jälkeen äkkiseltään löytänyt mitään), jotta se voitaisiin luokitella lääkkeeksi, mutta sitä kuitenkin käytetään esimerkiksi finnien, haavaumien ja flunssan hoitoon. [2]

Teepuuöljyn ja sen ainesosien vaikutusta bakteereihin on kuitenkin tutkittu laboratoriossa, esimerkiksi käytettäessä yhdessä antibioottien kanssa. Australialaisissa yliopistoissa tehtiin koe, jossa käytettiin Staphylococcus aureus (ruokamyrkytysbakteeri) -, Escherichia coli (ulostebakteeri) - ja Staphylococcus epidermidis (eräs ihmisen iholla normaalisti elävä bakteeri) -bakteereja, antibiootteja ja teepuuöljyä. [4]

Tutkimus tehtiin, koska bakteerit kehittävät yleensä melko nopeasti resistenssin antibiooteille (eli ne eivät enää kuole tai lakkaa lisääntymästä, vaikka antibioottia olisikin niiden ympäristössä) ja haluttiin nähdä voitaisiinko teepuuöljyä käyttää bakterien tappamiseen tai desinfiointiin. Tutkimuksessa kokeiltiin myös yhdistää teepuuöljyn ja eri antibioottien käyttö ja tutkimuksessa todettiin, ettei teepuuöljyn tai terpiini-4-olilla oli vaikutusta antibioottiresistenssin syntyyn. Tutkimuksessa todetaan, ettei teepuuöljyn yleistyvällä käytöllä pitäisi olla haittaa antibioottiresistenssin syntymisessä. Joissain tapauksissa tarvittava antibiootin määrä väheni, kun teepuuöljyä käytettiin yhdessä sen kanssa.[4] Kuitenkin uudemmassa tutkimuksessa tältä vuodelta todetaan, että on saatu ristiriitaisia tuloksia resistenssin kehittymistä teepuuöljystä. Suurin osa tutkimuksista kuitenkin puoltaa sitä, että teepuuöljyn käyttö ei vaikuta resistenssin kehittymiseen. Jälkimmäisessä tutkimuksessa myös povataan, että kasveista eristettyjä öljyjä (siis muitakin kuin teepuuöljyä) voitaisiin tulevaisuudessa käyttää yhdessä antibioottien kanssa, jos keksitään hyvä tapa yhdistää ne lääkkeksi. [5]

[1]http://www.cancer.org/treatment/treatmentsandsideeffects/complementaryandalternativemedicine/herbsvitaminsandminerals/tea-tree-oil

[2] http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_sccp/docs/sccp_o_160.pdf

[3] http://en.wikipedia.org/wiki/Terpinen-4-ol

[4] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3264233/

[5] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3950955/ 

P.S: Loppukevennyksenä tällainen tosi hassu video, jonka kuvasin labrassa. Top quality.

Lingua scientiae

En ole kielitieteilijä, mutta välillä tieteellisten sanojen takaa löytyy hienoja/huonoja tarinoita tai kaukaa haettuja selityksiä. Toisinaan sanan etymologia on täysin päin honkia, mutta sana itsessään on vakiintunut ja jäänyt käyttöön. Kokosin tähän muutamia tieteellisiä sanoja, joihin olen törmännyt vuosien ankaran googlettelun seurauksena.

1. Pipetti (1818)

Ranskankielisestä sanasta pipette, joka taas tulee vanhan ranskan sanasta pipe ja feminiini-diminituuvi suffiksista -ette (esim. kitchen, kitchenette eli tätä suffiksia käytetään kun puhutaan pienestä esineestä tai asiasta). Alkujaan vanhan latinan sanasta "pipa", putki/piippu. Kyseessä on siis kirjaimellisesti pienehkö putki.

2. Vitamiini (1920)

Alkujaan puolalaisen biokemistin Casimir Funkin kehittämä termi (vitamine), joka tulee latinan sanasta vita (elämä) ja englanninkielen sanasta amine (amino-). Tämä siksi, että aluksi vitamiinien ajateltiin olevan elämälle välttämätttömiä yhdisteitä, jotka sisältävät aminohappoja. Myöhemmin todettiin, että eihän näissä mitään aminohappoja ole ja sanan lopun e-kirjain pudotettiin pois (vitamine -> vitamin). Vitamiinien nimeäminen onkin sitten jo aivan oma tarinansa.

3. Proliferaatio (eli erilaistuminen, 1859)

Ranskan sanasta prolifére, tuottaa jälkeläisiä. Alkujaan latinan sanoista proles, jälkeläinen, ja ferre, tuottaa. Eli hyvin perinteinen tie tämän alan sanastoon, ei yllätyksiä tällä saralla.

4. HeLa-solulinja (1951)

HeLa-solulinjan tarina on kohtuullisen karmaiseva ja kuvaa hyvin aikaa ennen eettistä lainsäädäntöä. Kyseinen solulinjahan on siis peräisin Henrietta Lacks-nimiseltä tummaihoiselta naiselta, joka nyt vaan sattui sairastumaan kohdunkaulan syöpään. Myöhemmin hän myös kuoli ko. sairauteen, mutta ei ennenkuin syöpäkasvaimesta oli hänen tietämättään kerätty soluja. Näistä soluista sitten muodostettiin solulinja, joka on nykyään yksi yleisimmin käytetyistä solulinjoista syöpätutkimuksessa - Lähes jokainen syöpää tutkiva ryhmä ympäri maapallon on käyttänyt sitä jossain vaiheessa tutkimustaan.

5. Sytoplasma (eli solulima, 1874)

Kreikan sanoista kytos, ontto/kori, ja plasma, muovattu/tuotettu/tehty. Suomeksi solulima on siis muovattu, ontto tila (miltä se varmaan on ekalla kerralla mikroskoopissa näyttänytkin).

Jokaisella termillä on tarinansa - osalla mielenkiintoisempia ja monimutkaisempia kuin toisilla. Lähes kaikilla tieteen sanoilla on kuitenkin sama perusta - latina. Allekirjoittaneelle tämä on  eriyisen mielenkiintoista, näin kun noita latinan opintoja tuli lukiossa suoritettua.

Mutta eipä muuta tällä erää, seuraavalla kerralla sitten varmaan gradupaineilua (vielä 1,5 kk to go, alakaa jännittää pikkuhiljaa) tai muuta kriiseilyä arkeen liittyen. Vi ses.

Krista

PS. Extrana vielä englanninkielen sana curfew, eli ulkonaliikkumiskielto. Sanan alkuperä on ranskan sanassa  couvre-feu, joka viittaa ajankohtaan, jolloin kynttilät ja katulamput sammutetaan. Siis silloin kuin vielä katulamput toimi öljyllä ja oli erikseen olemassa ammattilainen, joka hoiti näiden lyhtyjen sytyttämisen ja sammuttamisen. 

Viisauden vähennys

Tähän piti tulla sivistävää asiaa aivoista, mutta kuinka ollakaan viime viikolla kävin läpi arkeani häiritsevän operaation, joka häiritsi ajatustyötäni; minulta nimittäin poistettiin kaksi viisaudenhammasta. Tämän seuraukseni olin viikon ajan kykenemätön järjelliseen toimintaan. Korvauksena pyrin valottamaan tuntemuksiani prosessia ennen, sen aikana ja sen jälkeen.

Ennen hampaiden poistoa

Hi-hii, jännää. Kaikkia aina voivottelevat asiaa. Ei kai se niin paljoa satu? Minkä takia ihmisellä muuten on viisaudenhampaita? Oi suuri ja mahtava wikipedia, kerro minulle! *blaah blaah... reikiintymisriski...blaah blaah...* Ok, ei näitä nyt vain on. Edellisellä vierailulla hammaslääkärille otettiin röntgenkuva leuoista, jotta nähdään hampaiden asento. Ei mitään hätää, minun hampaani eivät ole kuten tämä:

(Kuva täältä: http://www.jawdoctor.com/wisdom-teeth-lancaster.php)

Ehei, minun hampaani olivat sievästi juuret supussa ja kivasti rivissä muiden kanssa. Tuttu tiesi kertoa, että viisaudenhampaista voi eristää kantasoluja. Pitäisiköhän pokkana mennä hampaiden kanssa kolkuttelemaan naapurilabran ovea, josko siellä osattaisiin ottaa kantasolut talteen.

Niin hetkonen, mihin niitä viisaudenhampaita tarvitsee? Dunno lol.

Hammaslääkärillä

Kiva lääkäri, kiva hoitaja, eipä tässä mitään. Penisilliiniä? Enpä ole aiemmin syönyt antibiootteja, mutta tässä tilanteessa on varmaan fiksua varoa tulehduksia. Särkylääkeki menee siinä samalla. Vihreä paperisuoja naamalle, teippiä leukaan ja anti mennä. Eihän tämä puuduttaminen satu yhtAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA..isssssssssssssss..ikenet... Onpas hassu tunne kielessä. Heh, kihelmöi. Sitten nitkutetaan hampaita. Hoitaja kertoo juttuja koulutuspäivillä kuulluista asioista. Noin, ylähammas lähti kepeästi. Harmi ettei täältä suojan alta näe mitään, kuulema hampaista jää roikkumaan hermoja. Sitten alahammas. Auts, tuo ei tunnu kivalta.. hetkonen, eihän puudutuksessa pitäisi tuntua mitään. Hey Doc, pistähän lisää. Miten niin pitää porata? Ei minua ikinä ole porattu. Ja hammas pitää saada halki? "Siististi supussa" ei kai automaattisesti olekaan helppo. Kuuluuko sen pitää noin kovaa ääntä? Narsk, sinne meni toinenkin hammas. Muutama tikki ja valmista on. Sitten keskustelua lääkärin kanssa. Kahta sorttia kipulääkkeitä ja kylmäpussi naamalle. Siis hetkonen, pitääkö tämän kanssa lähteä apteekkiin? Oho, poski ei tunne kylmää.

Apteekissa

Hämmästyttävän hyvin pystyy asioimaan sanomatta sanaakaan ja osoittelemalla asioita. Tästä lähin säästän asiakaspalvelijoiden kielenkantimia ja olen aina näin hiljaa. Saan huvittuneita katseita jääpussi naamallani, mutta kun lääkäri käski pitää sitä niin tämä tyttöhän tottelee.

Kotona

Poskea kihelmöi tökittäessä. Juomisesta ei tule mitään. Särkylääke meinaa tarttua kiinni hampaan jättämään kuoppaan. Illalla alkaa järkyttävä jomotus.

1d post operaatio

Leuka ja toinen puoli kielestä edelleen jumissa. Kaveri kirjoittaa irkkiin miten hänen viisaudenhampaansa vain kiskaistiin pois, eikä tuntunut missään. Haista p... Jatkuva leuan jomotus johtaa tunteeseen oksettamisesta. mielenkiintoista. Yhtäkkiä kuumeinen olo. Huomenna lääkäriin hakemaan antibiootteja...

2d post operaatio

...tai sitten ei, kuume laski. Pitäkää bioottinne! >:(

3-5d post operaatio

Särkylääkkeiden vaikutus loppuu kellontarkasti. Saisiko jotain tällaista hyödynnettyä ihmisellä biologisena herätyskellona? Jos vaikka jokin aine aiheuttaisi tietyn ajan päästä vessahädän, johon ihminen herää. Yöllisten herätysten takia nukun päivisin uskomattomia määriä. Syöminen on vaikeaa.

6d post operaatio

Pää hajoaa kivunjyskeeseen leuassa! Tämän piti kestää vain viikon! Huomenna heti aamusta lääkäriin!

7d post operaatio

Peijakas, nukuimpas hyvin. Ja oh-hoh, turvotus on laskenut ja vain pieni vähäpätöinen kipu haittaa keskittymistä. Jaa, taisi YTHS säästyä kiukkuisen Ninnin hyökkäykseltä :) Tikkien pitäisi sulaa itsekseen. Tuo prosessi on aina vähän hämmentänyt. Ei tämä nyt niin kamalaa ollut, eihän? Ja tiedättekö mikä on parasta? Tammikuussa sama toisen puolen hampaille!

Tässä vielä opetusvideota aiheesta: