maanantai 31. lokakuuta 2016

Väsyneen tohtoriopiskelijan mietteitä

Nämä pari viimeviikkoa ovat olleet tosi väsyttäviä. Jotkut tätä blogia lukevat ovat ehkä saattaneet nähdä minut pelaamassa sählyä tai lentopalloa ja ehkä muistavat, että olen, noh, aika tohelo kentällä. Mutta en ole ikinä tuntenut olevani niin huono missään kuin, mitä olen tällä hetkellä ollut labrassa ja niillä parilla kurssilla, joilla olen ollut. Ja tiedän, että en oikeasti ole huono, mutta teen vain vaikeita juttuja ja ne jutut on aluksi vaikeita ennen kuin opin ne. Täytyy vain sanoa, että tutkimus on ihan älyttömän vaikeaa ja tiedän kyllä, että sen kuuluu olla vaikeaa (muutenhan kaikki asiat olisi jo löydetty). 

Syksyinen Haga-puisto
Lisäksi tunnen olevani hieman yksin näiden tunteiden kanssa, sillä en tunne ketään toista tohtoriopiskelijaa täällä kovinkaan läheisesti ja en halua olla sosiaalisesti poikkeava ja ottaa puheeksi kahvipöydässä "hei, mites teillä muuten? tuntuuko koskaan, että ootte ihan älyttömän surkeita siinä mitä teette? Siis en tarkota, silleen vaan vähän vaan silleen ihan älyttömän". Tilannetta ei todellakaan helpota myöskään se, että on ollut aika shokki muuttaa ympäristöstä, jossa on valtavat sosiaaliset tukiverkot (poikaystävä ja opiskelukaverit) lähes tyhjän päälle, jossa usean kuukauden yrittämisen jälkeen olen onnistunut saamaan ensimmäisen kaverin, joka ehdottaa itsekkin tapaamisia. Valitettavasti tämä kaveri on täällä vain vaihdossa ja on lähdössä pois Tammikuussa.

Pari päivää sitten istuin bussissa ja päätin googlata "tips for new PhD students" ja ilahduin, kun löysin tämän blogikirjoituksen ja hoksasin, että tämä onkin ihan yleinen aloittelevan väikkäriopiskelijan ongelma! On siis ihan yleinen ongelma, että vaikka on yrittänyt suunnitella ja opetella aikatauluttamaan juttuja jo monta kuukautta se ei siltikään suju. Ja ei tietenkään suju, sillä tutkimusta ei voi aikatauluttaa samalla tavalla kuin jotain opiskeluprojekteja tai harjoittelu, jotka joku on suunnitellut valmiiksi niin, että ne voi toteuttaa kyseisessä ajassa. Lisäksi jutut menee pieleen. Vietin eilen neljä tuntia labrassa (Sunnuntaina) pipetoiden soluja kuoppalevyille, vain tajutakseni tänä aamuna, että olin laittanut miljoonaan pilkun väärälle kohdalle ja niinpä soluja oli jokaisella kuopalla 10 kertaa vähemmän, ja kaikki työ oli mennyt hukkaan, enkä saannut tämänpäiväistä koetta tehtyä. Vähän ärsytti, mutta tulipa hoksattua taas kerran, että olisi ehkä voinnut vaan levätä koko Sunnuntain ja ehkä olisin ollut vähän keskittyneempi ja skarpimpi tänään.

Tiedän, että tämä saattaa ehkä kuullostaa tosi masentavalta postaukselta, mutta jos jollain muulla sattuu olemaan sama tilanne, niin hei et ole yksin. Lisäksi, jos joku on astumassa lähiaikoina väikkäriopiskelijan saappaisiin, niin saatat ehkä kuvitella, että "nyt on tärkeää keskittyä töihin ja siihen, että opin jutut nopeasti ja mietin sitten muuta elämää ja arkea, kun nämä työjutut alkaa sujua." En tajunnut miten hankalaa arkielämän hallinta voi olla, kun muuttaa ulkomaille. Työmatka vie oikeasti aika paljon aikaa päivästä. On vaikea ehtiä hoitaa asioita, jos työpäivä venyy. Alussa oli esimerkiksi tosi vaikeaa löytää tarpeeksi aikaa ruoanlaitolle ja söin (ja välillä syö edelleenkin) lounaaksi Felixin pakastepiirakoita. Kaupassa käyntiin meni älyttömästi aikaa, puhumattakaan siitä, että pitää kokata ja syödä ja miettiä myös, mitä syödä lounaaksi seuraavana päivänä. Lisäksi helpottaa ihan älyttömästi, jos on sosiaalista elämää.

Kaikesta tästä valituksesta huolimatta, en halua että kenellekkään jäisi sellainen mielikuva, että tämä olisi ihan surkeaa. Olen silti tosi innoissani tämän hetkisestä projektista ja sitä on tärkeää tutkia. Kun pääsen (toivottavasti pian) siihen vaiheeseen, että alan saamaan kunnolla tuloksia, se tulee olemaan jännää! Lisäksi minulla on ollut aikaa tehdä myös kivoja juttuja. Tein esimerkiksi viikonloppumatkan Roomaan ja olen pelaillut sulkapalloa, kokeillut joogaa ja käynyt Halloween-bileissä :) Lisäksi aina piristää päivää, kun kuulee kuulumisia Suomen kavereilta tai perheeltä. Toivottavasti voin muutaman kuukauden päästä kirjoittaa uuden postauksen siitä, miten tästä tuskallisesta vaiheesta pääsee yli ja miten stressin kanssa oppii elämään.
Roomassa
Vakavaa kahvinjuontia



perjantai 28. lokakuuta 2016

WANTED: kirjoittajia blogiin

BioPeople-blogi on ollut toiminnassa nyt reilut 2 vuotta. Tämä blogi sai alkunsa neljän oululaisen biokemistikaveruksen halusta popularisoida tiedettä ja päästää sisäinen luova persoonansa vapaaksi. Ajan kuluessa enemmistö (3/4) meistä on valmistunut ja siirtynyt työelämään ja viimeinenkin on opintojensa loppusuoralla, joten meidän tiedot biokemian perusopinnoista alkaa pikkuhiljaa vanhentua. Kiirettäkin saattaa välillä pitää itse kullakin. Siksi tarvitsemmekin joukkoomme uutta verta (Toim. huom. Vampyyrimaisilla taipumuksillamme ei ole mitään tekemistä asian kanssa).

Eli haemme BioPeople blogiin uusia kirjoittajia! Tähän pitäisi nyt varmaan laittaa ihan jumalattoman pitkä listaus ominaisuuksia ja taitoja vähän nykyisten työpaikka-ilmoitusten hengessä (you know, vastavalmistunut 10 vuoden työkokemuksella jne), mutta oikeastaan meille on tärkeintä se, että haluat osallistua tämän blogin tekoon. Opiskelija-status biokemialla Oulussa on tietenkin suotavaa ja suomen kielen kirjallisesta osaamisesta sekä jonkinlaisista aikatauluttamistaidoista on hyötyä blogitekstien tuottamisessa.

Tule siis mukaan BioPeoplen kirjoittajaksi! Kirjoitustesi aiheet voit valita itse omien kinnostustesi mukaan: aiemmin tässä blogissa on ilmestynyt kaikkea tieteellisistä iskurepliikeistä aina elämänohjeisiin ja työnhakuneuvoihin, omien kokemuksien kertoiluja unohtamatta. Turhan vakavissaan ei kannata tätä asiaa ottaa - tämä ei ole työ vaan harrastus, joten tekemisen on oltava mieluista eikä stressaavaa. Yhden blogitekstin kirjoittamiseen menee aikaa noin 1-3h, riippuen lähteiden määrästä, kuinka pitkästi kirjoitat (yleensä 200-400 sanaa) ja muokkaatko kuvia postaukseesi. Yleensä julkaisemme 1 tekstin per viikko ja kirjoitusvuoro tulee noin kerran kuussa per neesu. Kirjoittajille on omat WhatsApp- ja IRC-ryhmät, joissa voidaan yhdessä keskustella teksti-ideoista ja päättää kirjoitusvuoroista.

Jos kiinnostus heräsi, niin nakkaa jotakuta meistä maililla! Osoitteet löytyvät oikealta sivupalkista.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

EMBL:n konferenssista!

Uusi matkatarina!

Olen varmaan miljoona kertaa hehkuttanut, että yksi tutkijana olemisen parhaista puolista on päästä ulkomaille konferensseihin tapaamaan muita tutkijoita ja oppimaan uusia asioita. Tämänkertaista reissua sai odotella melkein kymmenen kuukautta. Koska matka-apurahaa piti anoa tammikuussa...

Tällä kertaa olikin tarjolla herkkua. Pääsin nimittäin EMBO:n ja EMBL:n yhteistyössä järjestämään konferenssiin "The Complex Life of mRNA". EMBO eli European Molecular Biology Organization on taho joka edistää tiedettä ja järjestää tapahtumia. EMBL eli European Molecular Laboratory (eläköön tämä suuri ero) taas on tutkimuslaitos, joka on jakaantunut viiteen kaupunkiin (Heidelberg (Saksa), Hinxton (Iso-Britannia), Grenoble (Ranska), Hampuri (Saksa) ja Monterotondo (Italia), mutta instituutissa on mukana 22 matta, joihin kuuluu muun muassa Suomi ja Australia. Kyllä, Australia. EMBO/EMBL tunnetaan hyvistä konferensseista ja kursseista, suosittelen tsekkaamaan tarjonnan täältä.

Tämänkertainen konfrenssi järjestettiin Heidelbergissa. Konferenssi oli rakennuksessa, joka on tehty DNA-heliksiä ajatellen. Kyllä, keskellä rakennusta on kuilu, jonka reunoilla menee kaksi luiskaa, jotka kiertävät toisiaan kuin DNA:n juosteet. Luiskalta toiselle pääsee poikkikäytäviä, "emäspareja" pitkin. Tältä siellä näytti:


Esittelin konferenssissa työtäni, mutta eipäs siitä sen enempää. Olin nimittäin ainoa, joka esitteli pre-kliinistä dataa ja posterilla kävi neljän tunnin aikana kolme ihmistä... Mutta mitä kaikkea minä opinkaan! Niin paljon tietoa RNA:sta!

Mutta, mutta...

Kävi pieni ikävä tilanne. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin aika kipeänä ja sain siihen antibiootin. Noh, kuuri loppui jo ennen reissua, mutta jotkin asiat tapahtuvat myöhässä. Istuessani ekaa iltaa konferenssissa tämä tapahtu:


Ja tämä on vain kädessä. En kehtaa edes laittaa naamasta kuvaa. Oli aika hurja. Luulin että sain allergisen reaktion syömistäni simpukoista (tapahtunut ennenkin), mutta seuraavana päivänä kun kieli alkoi turvota kesken luennon, aloin huolestua. Onneksi miehenpuoli oli luennolla, jota piti kaksi lääkäriä. Sain etädiagnoosin antibioottiallergiasta. Noniin, opin uusia asioita itsestäni. Paikallinen terveysinsinööri (Kyllä, Saksassa kaikki ovat insinöörejä) antoi kyydin apteekkiin, josta pienellä neuvottelulla sain antihistamiineja ja kortisonivoidetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

-Ninni



torstai 13. lokakuuta 2016

Töihin sairaalaan

Eräs kaverini haaveilee pääsystä töihin sairaalaan (hyvä palkka, vakaa työsuhde, potilaslähtöinen työ and what not). Hän ei ole lääkäri, eikä sairaanhoitajakaan vaan (ylläri pylläri) biokemisti. Mitä biokemisti sitten voisi tehdä työkseen sairaalaympäristössä? Kokosin tähän alle listan erilaisia työnimikkeitä, joihin on mahdollista päästä biokemian taustalla, jos vaikka sattuu muitakin kiinnostamaan. Esittelen tehtävät vain lyhyesti, mutta laitan jokaisen kohtaan linkit, joista löytyy lisätietoa.

Muutamia piirteitä on kaikissa koulutuksissa samoja: ne ovat tasoltaan filosofian lisensiaatin tutkintoja, lisämausteena alan erikoiskoulutus. Jos alla on jo filosofian tohtorin arvo, voi koulutuksen käydä tutkinto täydentävänä koulutuksena. Marssijärjestys menee niin, että ensin tullaan valituksi virkaan (esimerkiksi erikoistuva sairaalemisti) ja vasta sitten hakeudutaan koulutukseen. Koulutuksiin on jatkuva haku.

Jos palkkapuoli kiinnostaa niin vilkaiskaapa LAL:n statistiikkaa täältä ja muistakaa että yrityspuolella palkat on vielä vähän kovemmat. Esimerkkinä sairaalakemistin bruttopalkkojen keskiarvo kunnallisella puolella on siinä 4600 euroa kieppeillä per kuukausi. Not bad.

Sairaalageneetikko

Sairaalageneetikon tehtävänä on toimia geneettisten tautien diagnosoinnin apuna, tunnistamassa perinnöllisyystekijöitä ja niiden poikkeamia potilasnäytteistä mikroskopian ja molekyylibiologian mentelmien keinoin. Esimerkiksi kromosominäytteistä voidaan tutkia kromosomin kahdentumisia (esim. Downin syndrooma), mutta nykyään sairaalageneetikko saattaa tehdä myös alttiusgeenitestejä tai tutkia syöpäpotilaiden DNA-näytteitä parhaan hoitokeinon valinnan helpottamiseksi. Lisäksi sairaalageneetikko vastaa työhönsä liittyvien menetelmien ohjeistuksesta, ylläpidosta ja kehityksestä. Sairaalageneetikon virkoja on koko maassa vähän (~15) ja ne ovat hyvin kilpailtuja.  Sairaalageneetikko-nimikkeellä voi työllistyä kuitenkin myös yrityksiin.

Koulutukseen pääsyn kriteereinä on filosofian maisterin tutkinto korkeimmalla arvosanalla suoritettuna tai syventävät perinnöllisyystieteen opinnot ja Pro Gradu-työ ihmissgenetiikan parista. Koulutukseen kuuluu pääasiassa kliinisiä opintoja (~työssäoppiminen) neljän vuoden ajalta ja muutamia teoreettisia opintoja (esim. 20h terveydenhuoltoalan hallinnollista koulutusta). Koulutusta on tarjolla vain Helsingin Yliopistossa.

Milja Kaare, haastattelu TÄÄLLÄ!
Nina Horelli-Kuitunen, haastattelu TÄÄLLÄ!











 Sairaalakemisti

Sairaalakemisti vastaa analyysilaboratorion ylläpidosta, toiminnasta ja menetelmien kehittämisestä, mutta osallistuu myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nykyään työ on hyvin koneistettua ja erilaiset analysaattorit hoitavat mittaukset, esimerkiksi hyytymistekijöiden mittauksen verinäytteestä tai virtsanäytteiden ureamäärityksen. En löytänyt mistään mainintaa virkojen määrästä, mutta OYS:issa oli vuonna 2008 kymmenen sairaalakemistin virkaa, josko sitten siitä voisi jotain päätellä.

Sairaalakemistin koulutusta tarjoaa sekä Itä-Suomen yliopisto että Helsingin yliopisto. Koulutukseen pääsyn vaatimukset ja tavoitteet ovat molemmissa hyvin samanlaiset: Pohjatutkintona pitää olla biokemian, kemian tai niitä liippaavien teknisten alojen ylempi korkeakoulututkinto (esim. filosofian maisteri). Biokemian osaamista pidetään erityisen tärkeänä ja sitä painotetaan pääsyvaatimuksissa. Kurssit ovat hyvin samanlaiset molemmissa paikoissa (esimerkiksi molempiin kuuluu valtakunnallinen sairaalakemistien pätevyyskuulustelu) ja koulutuksen kokonaiskesto on 5 vuotta.

Eevastiina Marjoniemi, haastattelu TÄÄLLÄ!

Outi Malminiemi, haastattelu TÄÄLLÄ!

Päivi Laitinen, uutinen Kalevassa!
Sairaalamikrobiologi

Sairaalamikrobiologi työskentelee kliinisen mikrobiologian laboratoriossa vastaten siellä mm. potilasnäytteiden tulkinnasta, mikrobilääkeresistanssien seuraamisesta, tutkimusmenetelmien käyttöönotosta ja  laadunvalvonnasta. Virkojen määrästä en tiedä, mutta esimerkkinä NordLab:illa on Oulussa kolme sairaalamikrobiologia palkkalistoillaan. ja lisäksi sairaalamikrobiologien ammattiyhdistys vaikuttaa olevan ihastuttavan aktiivinen ( <3). Jonkin verran sairaalamikrobiologin nimikkeellä tehdään myös tutkimusta esim. THL:ssä.

Helsingin  yliopisto on ainoa, joka tarjoaa sairaalamikrobiologin erikoiskoulutusta. Sisäänpääsyyn vaaditaan filosofian maisterin, maa- ja metsätaloustieteiden maisterin tai elintarviketieteiden maisterin (FM, MMM tai ETM) tutkinto pääaineena yleinen mikrobiologia tai mikrobiologia TAI 120 op sivuainekokonaisuus yleisen mikrobiologian alalta sekä 6 kk:n työharjoittelu mikrobiologian alalla ja lisänäyttö tieteellisestä toiminnasta (esim. mukana tieteellisessä julkaisussa). Huhhu.


Näiden sairaamikrobiologien haastattelut löydät TÄÄLTÄ!

Sairaalasolubiologi

Sairaalasolubiologin tietotaidot ovat vahvasti patologian menetelmien asiantuntijuudessa ja työ keskittyykin pääasiassa molekyyli- ja digitaalipatologian menetelmien kehittämiseen. Heillä on oma tärkeä roolinsa potilasnäytteiden analyysien tuottamisessa ja oikeellisuuden valvonnassa. Tämä ammattiryhmä on hyvin uusi ja vielä aika pieni, oma alajaostonsakin ammattiliitossa heille on perustettu vastikään. Virkoja ei liene valtakunnallisestikaan kovin paljon, OYS:ssä niitä on yksi.

Sairaasolubiologin erikoiskoulutusta tarjotaan vain Jyväskylän yliopistossa. Opinnoista sanotaan seuraavaa: "...pohjana on soveltuva luonnontieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto (maisterin tutkinto), opintoihin sisältyvät tai muutoin suoritetut solubiologian tai molekyylibiologian syventävät opinnot sekä aineopinnot biokemiassa tai näitä vastaavat tiedot.". Sopii siis biokemistille kuin jääpuikko räystään reunaan! Opintoihin kuuluu kaikkea kokouksista henkilökohtaisiin työsuoritteisiin.

Minnamaija Lintunen, haastattelu TÄÄLLÄ!

Olayinka Raheem, haastattelu TÄÄLLÄ!













On olemassa myös sairaalafyysikko-työnimike, mutta siihen tarvitaan fysiikan koulutustausta eli lisäkoulutusta vaaditaan jos aikoo tähän työnimikkeeseen päästä biokemistinä.

All in all, sairaalasolubiologi on varmaan biokemistille helpoin tie sairaalatöihin (ainakin jos on lukenut solu- ja molekyylibiologiaa), mutta varmin lienee sairaalakemistin paikka, koska näitä paikkoja on eniten saatavilla.

-Krista

PS. Nobel-komitea yllätti jälleen - olin aivan varma että Doudna & Charpentier-kombo veisi Nobelin joko kemiasta tai lääketieteestä, mutta toisin kävi. No ehkä 5 vuoden päästä kuten aiemmillakin Nobeleilla on ollut tapana? Huvittavaahan tässä on se, että Alfred Nobel on testamentissaan todennut, että Nobel-palkinto annetaan aina sen vuoden merkittävämmälle uudistukselle tieteen saralla, mutta tähän mennessä lähes kaikki tieteen palkinnot ovat tulleet näiden henkilöiden elämäntyöstä....

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Tutkijoiden yö...

...Kajaanissa!


Viime perjantaina 30.9.2016 vietettiin Euroopan laajuista tutkijoiden yötä 13 paikkakunnalla Suomessa. Tapahtuma, jossa tiedettä tuodaan popularisoidusti tutuksi kanssaihmisille, järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Oulussa, Kajaanissa ja Sodankylässä (kaikki Oulun yliopiston alaisia). Valtakunnallisella tasolla järjestäjien jälkitunnelmia voi lukea täältä.

Kajaanin tutkijoiden yön kuvaus ja ohjelma löytyy täältä. Tuolla mainituille luennoille allekirjoittanut ei päässyt, sillä minä olin esittelemässä omaa työtäni ravitsemustutkimuksesta posterin edessä. Siinä samalla vierailijoille rupatellessa ehdin myös tutustua toisiin ständeihin. Elikkä Oulun yliopiston mittaustekniikan yksikön sylkimittareiden, vesistömittarin ja marjauutteiden lisäksi paikalla oli Jyväskylän yliopistolta Vuokatin pisteeltä urheilumittauksia esittelemässä porukka (heillä oli hiihtosauva, jossa anturi mittasi työnnön voimaa), CSC:ltä supertietokoneen porukka (jonka mukana pääsi myös bussilla vierailemaan ihan paikan päällä Renforsin rannassa katsomassa Sisua), AIKOPAlla (aikuiskoulutuskeskus) oli ständi ja sitten vielä VTT MIKESillä voiman mittauksesta ständi.

Edustuskuva 'Peura ajovaloissa'

Miksi tällaista tiedettä popularisoivaa ja esittelevää tapahtumaa tarvitaan? Jotta poliitikot eivät puhuisi "kaikenmaailman dosenteista" ja jotta joka Matille ja Maijalle tulisi selkeämpi kuva mitä tutkijat tekevät yhteiskunnan, siis sinun ja minun, hyväksi ihan ruohonjuuritasolla. Tietyt koneet, laitteet, lääkkeet, ravintovalmisteet ja erilaiset ratkaisut (näin nyt jotain mainitakseni) ovat varmasti vaatineet paljon tutkimusta ennen kuin paras mahdollinen ulkomuoto/toimintakyky on löydetty. Sitä saattaa nykypäivänä pitää esim. verensokerin pikamittareita itsestäänselvyytenä, mutta jonkun on täytynyt ensin keksiä käyttää hyväksi entsymaattista reaktiota (toimintaperiaate s.22), jonka avulla saadaan verensokerin numeerinen arvo mitattua. Tietenkin Tutkijoiden yö tapahtumana on omiaan myös innostamaan tulevaisuuden tieteentekijöitä eli lapsia löytämään omat mielenkiinnon kohteensa.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mukava ja tuli jälleen harjoiteltua posterin esittelyä... mikä kyllä vaatikin harjoittelua! Aina ensimmäiset 2-5 kertaa tulee liikaa asioita selostettua liian vaikeasti ennenkuin yleisöstä huomaa, että mitkä asiat ovat heille ne mielenkiintoisimmat pääpointit. Mutta onneksi olen sen verta supliikki, että loppuilta meni hyvin! Ainut vaan, että posteri on tieteellisen posterin pohjalle tehty, mikä söi katselijoita (great wall of text). Mutta tapahtuman jälkeen jatkoilla tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, networking! :)

Oulussakin kuulema oli hyvä meno, kun tutut biocenterin proffat soittivat bändissä omaa (vielä tuntematonta) musiikkiaan ;)


<3: Tutkija-Memmu