Tajusin tänään,
että Oulun biokemisteissä on jo kaksi opiskelijapolvea, joita en tunne. Kohta
kukaan ei enää muista Ninniä ja minusta tulee vain random nick Histonin
irkkikannulla. Noooooooooooo! Ajatuksen siivittämänä kokosin gona-Niinan
elämänohjeita tuleville polville.
 |
| *turhautunut, semi-luovuttanut huuto ylöpäin* |
”Elämän tarkoitus on tuottaa jälkikasvua”
– Ninnin
iskä
Keskustelimme
isäni kanssa jokin aika sitten avioliitosta ja uskonnoista. Hän sanoi
kutakuinkin näin: ”Viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana en ole löytänyt elämälle muuta tarkoitusta kuin tuottaa jälkikasvua” Isäpapalla on tässä vinha perä. Kun maailmaa
katsoo tieteellisesti, KAIKKI meissä pyrkii siihen, että saamme geenimme
siirtymään seuraavalle sukupolvelle. KAIKKI. Natustelkaa sitä, kreationistit. Aiheen
innoittamana:
Toinen
perspektiivi. Kuinka pitkälle osaat luetella isovanhempiesi nimiä? Niinpä. Noin
kahden sukupolven jälkeen olemme vain nimi kirkonkirjoissa. Aikanaan
kirkonkirjat katoavat historian hämärää ja meistä nyt elävistä on jäljellä vain pätkä jälkipolvien DNA:ssa.
”Asioita, jotka on tehty sen hetken parhaan tiedon
mukaan, on turha katua”
Ainoat hetket,
jolloin katuminen auttaa, on kun joku toruu lasta. Ja silloinkin riittää, että
osaa näytellä. Ottakaa opiksi menneestä, älkää velloko siinä.
”Tätä työtä ei kannata tehdä kiitoksien takia”
–
Ninnin ohjaaja
Jos nyt
vakavissani mietin, en usko, että koskaan saan mainetta tai mammonaa työstäni.
Teen mielestäni tärkeää tutkimusta ja toivon, että keräämäni tieto hyödyttää joskus
aivovamman saaneita ihmisiä, mutta ollaanpas nyt realisteja. Jos pyydät kadunmiestä luettelemaan suomalaisia tutkijoita, saat kasaan korkeintaan kaksi
nimeä: Leena Palotie ja Esko Valtaoja. Ottaen huomioon tutkijoiden määrän
Suomessa, tämä on aika vähän. Joten kannattaa tehdä työtä, joka tuottaa
tyydytystä tekijälleen, sen sijaan, että kärvistelisi ikävässä tilanteessa
maineen ja mammona toivossa.
”Kyllä se siitä”
Toisin sanoen,
asioilla on tapana järjestyä. Tämä elämänohje on lähimpänä sydäntäni. En usko
korkeampaan voimaan, vaan todennäköisyyksiin. Tiettynä aikakautena tiettyyn
maahan syntyneenä minulla on tietty todennäköisyys kohdata vastoinkäymisiä
elämässäni. Olen elämässäni jo kohdannut hyvin ikäviä asioita, kuten
perheenjäsenen menettämisen, joten on epätodennäköistä, että enää kohtaisin
vastaavia, itsestäni riippumattomia suuria tragedioita.
*kaataa itselleen lisää viiniä ja ottaa esiin huomisen Journal Clubin artikkelin*
-Ninni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti