Vihdoin ja viimein kävin ensimmäistä kertaa ikinä luovuttamassa verta! Kokemus oli yllättävän mielyttävä (lue: pelkäsin ihan turhaan; kaikki oli kivoja ja ei tullut pahaa oloa). Linkkejä Veripalveluun tekstin lopussa. Tällä viikolla pitäisi tulla Veripalvelusta puhelinsoitto, jolla kartoitetaan ensimmäisen kerran luovuttajan fiiliksiä ja saan tietää veriryhmäni, jonka mukaan sitten vertani voidaan käyttää potilaiden hoitamiseen, joilla on sama veriryhmä. Mutta mikä ihmeen veriryhmä? Miten se määritetään (ABO-jaottelun mukaan)?
Skippaan tässä perustiedon, mitä veri on, sillä sen luulisi jokaisen tietävän (ja jos ei tiedä niin ks. wikipedia). Veriryhmiä ovat O, A, B ja AB. Sen lisäksi veriryhmät jaetaan vielä reesustekijöiden mukaan joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. Veriryhmä, kuten kaikki muutkin biologiset tekijät, on periytyvä ja sen määrää tietty geeni. Tällä geenillä on kolme alleelia, joista kaksi on dominoivaa ja yksi resessiivinen. Merkitään (esim. yläasteen biologian tunnilla) i:llä, eli IA, IB ja iO, ison I:n merkitessä vallitsevaa ja pienen iin merkitessä väistyvää alleelia. Alla oleva taulukkoni havainnollistaa mitä veriryhmiä voi periytyä, kun tiedetään vanhempien veriryhmät. Iso kirjain edessä on veriryhmä ja suluissa mahdollinen genotyyppi eli alleeliyhdistelmä. Otetaan vaikka esimerkki, jossa isä on AB (IAIB) ja äiti on O (ii), niin mahdolliset jälkeläiset ovat joko A (IAi) tai B (IBi) veriryhmää, yhden alleelin tullessa kummaltakin vanhemmista. [1,2]
Helppolukuisempi (popularisoitu) taulukko löytyy Veripalvelun sivuilta, täältä.
Noh, kun tiedetään, että on olemassa nämä neljä veriryhmää, niin miten ne käytännössä sitten eroavat toisistaan? Ihmisen punasolujen pinnalla on H-antigeeniksi kutsuttu sokerimolekyyli, johon eri veriryhmätekijät pystyvät kiinnittymään. Aiemmin mainittu geeni, joka määrää veriryhmän, toimii niin, että se ohjaa entsyymin tuottamista, joka auttaa eri veriryhmätekijöitä kiinnittymään tähän H-antigeeniin. A veriryhmän ihmisillä A-veriryhmätekijä on kiinnittyneenä, B veriryhmällä B-tekijä ja AB:llä molemmat veriryhmätekijät. Jäljelle jää siis O veriryhmä, jolta puuttuu molemmat. Verenluovutuksessa on tärkeää saada oman veriryhmän verta, sillä veressä esiintyy vasta-aineita toisia veriryhmätekijöitä vastaan, jotka reagoivat punasolujen kanssa aiheuttaen yhteenliimautumisen. Nämä veren toisten veriryhmien vasta-aineet menevät hieman päittäin, eli A:lla on B:n veriryhmätekijän vasta-aineita ja toisinpäin, sekä O:lla on molempien vasta-aineita, eikä AB:llä kummankaan. [1,2]
Ja sitten vielä se reesutekijä! Mikä se on? Reesuspositiivisilla henkilöillä esiintyy punasolujensa pinnalla proteiinia (D-antigeenia), jota reesusnegatiivisilla henkilöillä ei ole. Tällä on merkitystä verenluovutuksessa, sillä reesusnegatiivisille henkilöille kelpaa vain reesusnegatiivinen veri (oman ABO-veriryhmän mukaisesti). Reesustekijä periytyy erillään ABO-alleeleista, ja reesustekijälle on olemassa omat kaksi alleeliaan; Rh+ ja Rh-, joita merkitsen alla olevassa periytymiskaaviossani r:llä sen mukaan onko alleeli dominoiva (R) vai resessiivinen (r). [2,3]
Reesustekijällä on väliä, viimeistään lisääntyessä. Raskaana olevilta naisilta ja tulevilta vauvoilta kartoitetaan veriryhmä ja reesustekijä, jotta kartoitettaisiin sikiön riski sairastua punasolujen hajoamista aiheuttavaan tautiin. Riski on olemassa, jos äiti on reesusnegatiivinen ja sikiö on reesuspositiivinen. Tällöin äidille voi syntyä "reesussensitiivisyys" ts. anti-D-immunisaatio. Tämä tapahtuu silloin, kun sikiön punasoluja on siirtynyt istukan kautta äidin verenkiertoon ja reesusnegatiivisella äidillä alkaa muodostua vasta-ainetta sikiön reesuspositiivisia punasoluja kohtaan. Kun vasta-aineet siirtyvät sikiön verenkiertoon, tarttuvat ne sikiön punasoluihin ja edesauttavat niiden hajoamista, aiheuttaen hemolyyttistä anemiaa. Yleensä ensimmäisen raskauden aikana ei ilmene ongelmia, sillä äiti ei ole ehtinyt kunnolla immunisoitua, mutta seuraavien raskauksien aikana voi ilmetä ongelmia. Tämä kuitenkin voidaan ehkäistä, jos äiti ei ole jo immunoitunut, pistämällä äitiin reesusimmunoglobuliinia, joka kohdentuu reesuspositiivisiin punasoluihin ehkäisten äidin vasta-aineiden syntyä. Jos äidille ei ole vielä kerennyt muodostua vasta-aineita, niin tämä saattaa ehkäistä tulevan vauvan hemolyyttisen anemian. [4,5]
Olipas hankalasti selitetty, mutta katsokaa lähteistä/googlailkaa lisää, jos kiinnostaa.
Täytyy vielä loppuun mainita uudestaan, että verenluovutuksesta tuli tosiaan hyvä mieli, joten suosittelen kyllä, jos olet perusterve, niin käymään luovuttamassa!
 |
| Ensiluovuttajan "palkinto" - kassi, heijastin, pinssi ja rautatabletti-kuuri |
Veripalvelu:
http://www.veripalvelu.fi/
Suomen Punainen Risti:
https://www.punainenristi.fi/
Ja alla muutama Veripalvelun video:
-Memmu
Lähteet/Linkit:
ABO:
1.) http://tieku.fi/ihminen/elimisto/verenkierto/mika-maaraa-veriryhman
2.) https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/biologia/ihminen/veri/vjv
Reesustekijä:
3.) http://www.biology.arizona.edu/human_bio/problem_sets/blood_types/rh_factor.html
4.) http://www.acog.org/Patients/FAQs/The-Rh-Factor-How-It-Can-Affect-Your-Pregnancy
5.) http://verneri.net/yleis/veriryhmavasta-ainetutkimus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti