Paras fuksimuistoni

Histonin fuksijaisten lähestyessä on hyvä muistella itse kunkin parasta fuksivuoden muistoa!

 

"Ajoittaista histonien välttelyä"

Silloin kun minä olin fuksi, biokemistit elivät post-Koppi aikaa väliaikaisessa kiltahuoneessa. Muistan kun Krista vei meidän tutustumaan kilttikseen, joka oli aika pieni ja suoraansanottuna aika valju. Kaikkia ujostutti ja tunnelma oli vaisu, kunnes joku vanhempi opiskelija alkoi pyörittää meille videoita Youtubesta: ensin "Flairs - Truckers Delight" ja sitten The Human Centipeden traileri. Tunsin heti syvää yhteenkuuluvuutta ympärillä oleviin histoneihin.

Oli kuitenkin fuksina hirveän epäsosiaalinen ihminen. Sattumalta lyöttäydyin ensimmäisenä päivänä yhteen kahden muun sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen kanssa. Emme tahallisesti jättäytyneet mistään pois, mutta kun fuksisuunnistuksen aika tuli, tajusimme, että kaikki muut fuksit olivat muodostaneet ryhmiä keskenään (missä välissä???). Harmitti pirusti, koska tuntui, että jäimme jostain paitsi. Toisaalta ei meillä niin hirveää hinkua ollut suunnistamaan, että olisimme tuputtaneet itseämme jonkin joukon jatkoksi. Päätimme kuitenkin tehdä jotain kivaa yhdessä ja lähdimme kolmestaan Eedeniin uimaan. Koska oli keskiviikko, koko kylpylä oli meidän käytössä. Loppuillasta ei enää harmittanut niin paljoa. Ulkona nimittäin satoi kaatamalla ja oli pirun kylmä. Myöhemmin olen pariinkin otteeseen pohtinut, jäinkö jostain paitsi. Päädyn kuitenkin aina samaan lopputulemaan: tärkeintä fuksivuodessa on, ettei jää yksin kotia homehtumaan. Sitäpaitsi kerkesin tutustua muihin histoneihin myöhemmässäkin vaiheessa.

-Ninni

"Such sauna, much wow"

Tätä tekstiä kirjoittaessa ensimmäinen ajatus oli, että "voi jessus, ku siitä on kauan!". Koko ensimmäinen vuosi alkaa tässä vaiheessa jo olla aika tiheää muistopuuroa. Muistan oikeastaan enää välkähdyksiä sieltä täältä: väittelyä friends-with-benefitseistä tylsän kemian luennon aikana, Liikennevalobileet yhdessä kemistien ja biologien kanssa (miksei näitä enää ole ?!?!), Lloydin jakamat suklaat Biomolecules-kurssilla (sain ainakin yhden!), alkuperäinen The Koppi (edesmennyt kiltahuone), tahaton tilannekomiikka ja hurtti huumori kiltalaisten keskuudessa. Kaikkea pientä, mutta yhteen koottuna niistä muodostuu sydämmenpohjaa lämmittävä muisto. *huokaus*.

         

Saunasta juostiin myös poseeraamaan yhteiskuvaan.

Mikä sitten oli se paras muisto? Sanoisin että yhteishenki, varsinkin saunassa. En ollut aiemmin hirveästi käynyt sekasaunoissa, mutta fuksivuonna menin heti tilaisuuden tullen. Vähän joo jännitti ("Oonko mää tarpeeksi nätti saunomaan? Lääppiiköhän joku heti?), mutta muistan yllättyneeni positiivisesti. Saunassa pystyi juttelemaan ihan normaalisti ja laulettiinkin siellä! Wow. Jäi jotenkin hirveen hyvä mieli. Yleisestä hyvästä hengestä ehkä kertoo se, että vaikka kuljin koko vuoden lähes kaikissa bileissä selvin päin (asuin Ykissä, jonne viimeinen bussi lähti kahdeksalta eli jos aikoi olla myöhempään niin piti olla itse oma kuskinsa) niin kävin aina mielelläni - ei ollut todellakaan pakko juoda alkoholia että olisi voinut olla hauskaa. Ja olin silti aina tervetullut bileisiin (liekkö se vaikuttanut, että mielelläni myös kuskasin tyyppejä kotiin bileistä, jos oma suuntavaisto tai jalat meinasivat pettää). Kopin tiiviistä yhteiselosta voisikin sitten kirjoittaa ihan oman postauksensa, on se vaan niin legendaarinen paikka.

-Krista

"Tiivistä yhteishenkeä ja labrahajoilua"

Voi fuksivuosi <3 Ennen yliopistoon tuloa olin kaikentietävä wannabehipsteri lukiolainen ja hiljaa mielessäni vähän paheksuin haalarikulttuuria ja biletystä. Päätin, että keskityn vain ja ainoastaan opiskeluun ja käyn alkusyksystä piipahtamassa parissa tapahtumassa, että opin tuntemaan vuosikurssilaiset ja saan pari kaveria. Kävin alkusyksyn bileissä piipahtamassa pienryhmäohjaajan painostuksesta ja osallistuin fuksisuunnistukseen (mikä oli ihan hauskaa), mutta olin silti vähän nihkeästi mukana. Fuksiporukka liimautui kuitenkin tosi tiiviisti yhteen ekojen viikkojen aikana ja Fuksiaisissa olin jo ihan innolla mukana. Entisenä oppilaskunnan hallituslaisena lähdin innolla mukaan Histonin hallituksen ja sille tielle olen jäännyt.

Kaikkein parasta fuksivuodessa oli se yhteishenki. Kaikki fuksit istuivat aina samassa porukassa Biomolecules for Biochemists luennoilla ja hihiteltiin yhdessä kemian laskareissa. Aina oli lounasseuraa ja, kun meni kiltikselle siellä oli joku kittaamassa kahvia. Labroissa olin aina ihan hukassa, mutta niin olivat kaikki muutkit ja radiossa soi kokoajan Hei Scully. Tämä syksy alkoi niin, että olin ihan iloinen etten ole enää fuksi, mutta nyt nostalgiaryöppy pääsi taas yllättämään. On se ihan kivaa olla maisteriopiskelija, mutta silloin fuksina kaikki oli vielä niin jännää ja uutta :'3 Oltiin vielä niin tyhmiä, ettei edes tajuttu lähteä vappuaattona mihinkään...

-Henu

"Mikä fuksivuosi?"

Elikkäs, olin suhteellisen epäsosiaalinen fuksivuonna. Varmaan kaikki minut nyt tuntevat eivät usko tätä, mutta olin aikamoinen kotihiiri! Irkkasin tottakai, mutta suurimman örveltämisen jätin muille. Siksipä ehkä mieleen tulevat vain kaksi tapahtumaa; OLuTin fuksisuunnistus pienryhmäläisten kanssa ja Histonin haalaribileet. Niissä sitä parhaiten tutustui omaan vuosikurssiin. Sen lisäksi tuolta vuodelta mieleen on jäänyt klo 8 orgaanisen kemian luennot, joissa ainoat biokemistit edustamassa olivat allekirjoittanut ja Krista. Heh. Ainiin ja vielä se, että biokemian ensimmäisien labrojen aikaan (3 vko putkeen) taisin sanoa äidilleni, että minustahan ei labrahiirtä tule! (No arvatkaa onko siellä labrassa tullut oltua ja tykätty tutkimuksen tekemisestä sen jälkeen? Kyllä :D)

OLuTin fuksisuunnistus vuonna nakki

Eräs ei-opintoihin-liittyvä muisto tuolta vuodelta on, kun kävin ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa Helsingissä. Tuolloin keskusteltiin vielä yliopistojen filiaaleista ja opettajankoulutuksen lakkauttamisesta. Aikamoinen reissu sekin ja silloin alkoi enemmänkin kiinnostaa alue-/koulutuspolitiikka. Myöhempina vuosina tuli sitten itsellä oltuakin hieman aktiivisempi ainejärjestöissä ja edustajistohommissa.

-Memmu