Peppukasvain ja muita syöpäjuttuja

Väsyttää... En tiedä onko tämä jotain kevätväsymystä/masennusta vai mitä, mutta aivan uskomattoman vaikeaa päästä aamuisin sängyn pohjalta ylös vaikka kuinka paistais aurinko ja linnut laulais (ne vaan oikeastaan pahentaa tilannetta, kun tietää että mun pitäis olla jo ylhäällä). Klo 10.35 alkaa aivot pikkuhiljaa käynnistyä kahvikupin voimalla (en yleensä juo kahvia kuppia enempää päivässä, tänään voi mennä useampi...). Itellä väsymys aiheuttaa lähinnä keskittymishäiriöitä ja huonoa huumoria. Että siitä saatte kärsiä sitte tänään.

Otsikon ensimmäinen osa tulee juurikin näistä hetkistä ku löytää itsensä hihittelemässä jollekin aivan typerälle asialle. Minulle se hetki oli tänään ku luin artikkelia (lue: silmät kertoi, että artikkelissa on sanoja) ja sattumalta huomasin (katse harhaili huomattavasti), että artikkelin otsikon alku lyhenee nettiselaimen ikkunan yläreunassa sopivasti sanaksi tumour-ass eli kasvainperse. Heh. Alla kuvatodiste, että en ole nähnyt omiani. Artikkelin otsikko kuuluu kokonaisuudessaan Tumour-associated tenascin-C isoforms promote breast cancer cell invasion and growth by matrix metalloproteinase-dependent and independent mechanisms, ihan selkeä ja lyhyt artikkeli, mutta vähän ihmettelen miten hyvin pokka pitää pitää, että sujuvasti siteeraa SkMel28-soluja rintasyöpäsoluina vaikka kaikki muut lähteet kertoo näiden solujen olevan melanoomasoluja.

 

Tämäkin kyseenomainen artikkeli on yksi niistä artikkeleista, joita olen lukenut systemaattista katsausartikkeliani varten.  Jo tässä matkalla on oppinut kaikenlaista, mm. sen että erilaisia syöpiä on paljon ja että suurimman osan olemassaolosta en edes ollut tietoinen aiemmin. Oon huomannut, että kaikissa soluista koostuvissa ihmisen osasissa on kasvaimia ja syöpää - korvasta voi löytyä tasapainohermon kasvaimia (vestibulaarinen shwannooma), mutta kynsiä et saa huonoksi kuin sinkin puutteella. Hämmentävimpiä syöpiä, mitä on tullut vastaan, on ehdottomasti choriokarsinooma - kohdun ja vielä useimmiten istukan pahanlaatuinen syöpä. Siis TÄH? Eikö istukan pitäny olla se elämän ylläpitäjä kohdussa kasvavalle lapselle? Ai että sen suloisen pikkukäärön lisäksi saat vielä etäpesäkkeitä keuhkoihin ja elinaikaa muutaman vuoden? NICE.

(Kuvia tästä syövästä ei oikein löydy, sori. Kyse on kuitenkin hyvin harvinaisesta syöpätyypistä).

Joskus käy niin kasvain on hyvänlaatuinen (ei leviä), mutta se vain kasvaa vähän kummassa paikassa. Miten olisi kasvain silmässä, joka vielä kasvaa vähän karvaa kaiken hyvän lisäksi? LiveScience-sivusto esitteli muutama vuosi sitten tämän New England Journal of Medicine-lehdessä julkaistun raportin nuoresta miehestä, jonka  oikeassa silmässä tosiaankin oli ollut kasvain syntymästä asti. Alla kuvatodisteita.

Joskus todella, todella harvoin käy myös niin, että sairastut syöpään, joka ei ole peräisin sinun soluistasi (Tässä vaiheessa voi olla taas, että TÄH? Ainahan meille on opetettu, että syöpäsolut ovat kehon omia soluja. No, ei ihan aina.). Yle uutisoi (tsekkaa linkki!) puolisen vuotta sitten jutun kolumbialaismiehestä, jolla todettiin kummallinen syövän tyyppinen tauti - keuhkoista ja maksasta löytyneet solut käyttäytyivät kuten syöpäsolut (jakaantuivat nopeasti jne.), mutta ne olivat vain noin kymmenesosan kokoisia ihmissoluun verrattuna. Lopulta kävi ilmi, että kyseinen herrasmies oli saanut syövän suolistossaan eläneeltä kääpiöheisimadolta. Eli siis heisimadolle kehittyi syöpä, joka sitten levisi isäntään aiheuttaen hänelle kasvaimia eri elimiin. Reilukerhosta hyvää päivää. 

Ei minulla muuta tällä erää, kertokaa jos haluatte kuulla lisää outoja ja sairaalloisia syöpäjuttuja :) Syöpiä sairastetaan maailmalla sen verran paljon (n. 14 miljoonaa uutta tapausta vuosittain, WHO:n arvion mukaan), että näitä löytyy.

-Krista

Vieraskynä: Tarjoavatko geeniterapeuttiset menetelmät ja kantasoluhoidot parannuskeinon tyypin 1 diabetekseen?

Viime viikolla järjestettiin vuosittainen BMTK:n kandintöiden popularisointitilaisuus, jossa ~3. vuoden biokemian opiskelijat esittelevät kanditaatin kirjallisuustutkielman pohjalta tekemiään postereita, esityksiä, blogikirjoituksia jne. Popularisointitilaisuus on kaikille avoin ja mieleisintään popularisointia voi äänestää (äänestykseen osallistujien kesken arvotaan leffalippuja!). Viime vuonna omaa kandintyötään esitteli täällä Toni, tänä vuonna vuoronsa saa Lauri. 

Diabetes – maailmanlaajuinen ja elinikäinen sairaus

Diabetes, tuon sanan tuntevat nykyisin niin monet ja moni tulee vielä sen tuntemaan tavalla tai toisella. Kyseistä tautia sairasti maailmassa noin 380 miljoonaa ihmistä vuonna 2015 ja sairaiden määrä vain jatkaa kasvuaan. Kasvu ei myöskään näytä hidastuvan vaan jopa kasvavan. Syynä valtavaan kasvuun on liikalihavuus, joka altistaa tyypin 2 diabetekselle. (Ilanne-Parikka et al. 2015). 

Diabetes (latinaksi Diabetes mellitus) on sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja sitä on lukuisia erilaisia tyyppejä, mutta sen päätyyppejä ovat tyypin 1 ja 2 diabetes. Tyypin 1 diabetes (nuoruustyypin diabetes) on immunologisista mekanismeista ja tyypin 2 (aikuistyypin diabetes) diabetes on elintavoista aiheutuva sairaus. Tyypin 1 diabeteksessa haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolujen vahingoituttua autoimmuunitulehduksessa insuliinin tuotanto loppuu vaihtelevalla nopeudella. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin vaikutus kudoksissa on heikentynyt erinäisistä syistä, kuten liikalihavuudesta. Insuliinihormoni säätelee veren glukoosipitoisuutta eli verensokeria alentavasti ja estää sen isot nousut, jotka voivat olla hengenvaarallisia (Ilanne-Parikka et al. 2015). Tässä blogikirjoituksessa keskityn enemmän tyypin 1 diabetekseen, koska se on eri diabetestyypeistä kaikkein vaativin ja hankalin. En myöskään ala syvemmin pohtimaan tyypin 1 diabeteksen aiheuttavaa tekijää, koska siihen on epäilty niin monen eri tekijän yhteisvaikutusta. Haluaisin kuitenkin nostaa esille erään suomalaistutkijan väitöksen vuodelta 2015, joka toi lisätodisteita sille, että enterovirus aiheuttaa tyypin 1 diabetesta (Oikarinen 2015).

Tällä hetkellä tyypin 1 diabetes on elinikäinen sairaus eli siihen ei ole vielä löydetty parannus- tai ehkäisykeinoa. Ainoastaan tyypin 1 diabeteksen (ja sen lievempien muotojen) oireita voidaan hoitaa erilaisilla hoitomenetelmillä. Jo olemassa olevia hoitomenetelmiä on kehitetty esimerkiksi pienentämällä hoitolaitteen kokoa, mutta myös uudenlaisia hoitomenetelmiä sekä diabeteksen ehkäisyä tutkitaan ja kehitellään. Asiaan saattaa kuitenkin tulla muutos jopa lähitulevaisuudessa. Mahdollisia diabeteksen parannuskeinoja saattaisivat olla joko geeniterapeuttiset menetelmät, kuten CRISPR/Cas9-menetelmä, ja kantasoluhoidot tai jonkinlainen niiden yhdistelmä. 

Diabeteksen ennaltaehkäisy CRISPR/Cas9-menetelmällä

Bakteereilta mimikoidussa CRISPR/Cas9-menetelmässä hyödynnetään lyhyitä toistojaksoryppäitä (Clustered regularly-interspaced short palindromic repeat, CRISPR) ja niihin liittyvää Cas9-nimistä endonukleaasia (CRISPR-associated protein 9, Cas9). CRISPR/Cas9-menetelmällä voidaan muokata geneettisesti kohdesoluja poistamalla niistä lyhyitä tai isoja DNA-pätkiä tai lisäämällä niitä, uudelleen järjestellä geenejä, aktivoida geenejä tai tehdä muita modifikaatioita, kuten muokata kromatiineja tai DNA:ta (kuva 1) (Sander & Joung 2014). Tätä voitaisiin hyödyntää siten diabeteksen hoidossa, että muokattaisiin geneettisesti hematopoeettisia kantasoluja, joista muodostuu T-soluja. Geneettisellä muokkauksella pyrittäisiin ehkäisemään T-solujen hyökkäämistä Langerhansin saarekkeiden beetasolujen kimppuun. Tällä hetkellä ei kuitenkaan vielä tiedetä, että mitä geenejä tulisi lisätä tai poistaa T-soluista, jotta ne eivät hyökkäisi omia kudoksiaan vastaan (Schumann et al. 2015). Siitä huolimatta CRISPR/Cas9-menetelmä tarjoaa työkalut T-solujen geneettiseen muokkaukseen.

Kuva 1. CRISPR/Cas9-menetelmän toiminta (a) luonnossa ja (b) laboratoriossa. (c) Esimerkkisekvenssejä crRNA-tracrRNA –hybridistä ja gRNA:sta (muokattu kuva, Sander & Joung, 2014). Transaktivoivan crRNA:n (Trans-activating crRNA, tracrRNA) välillä on vaihtelevia sekvenssejä, joita kutsutaan ”protovälikkeiksi” (Protospacer). Protovälikkeet sisältävät virus-DNA:ta, joka on peräisin Cas-proteiineille tapahtuvasta hajotuksesta eli. ”Kypsä” crRNA  (CRISPR RNA, crRNA) muodostaa tracrRNA:n kanssa opas-RNA:n (Guide RNA, gRNA), joka ohjaa Cas9-nukleaasin spesifiseen kohtaan. Cas9 katkoo tunnistamansa komplementaarisen kaksijuosteisen DNA-ketjun ja korvaa katkomansa DNA-pätkän uudella. Toisenlaiset Cas9-nukleaasit voivat katkoa ei-komplementaarisen juosteen. Cas9:n spesifinen kiinnityskohta on komplementaarinen gRNA:n sekvenssin kanssa (Jinek et al. 2012, Sander & Joung 2014).

Diabeteksen vaurioiden korjaaminen kantasoluhoidoilla

Kantasoluhoidossa hyödynnetään kantasolujen jakautumista ja erilaistumista spesifisiksi soluiksi. Kantasolun jakautuessa muodostuu kaksi tytärsolua, joista toinen on erilaistuva tytärsolu ja toinen on kantasolu (Tirri et al. 2006). Transdifferentiaation eli aikuisen eliön multipotenttien solujen muuttaminen pluripotenteiksi tai jopa totipotenteiksi soluiksi erilaisten transkriptiotekijöiden (kuva 2) avulla saadaan tehtyä ei-kantasoluista spesifisiä soluja, kuten maksasoluista (Ham et al. 2013) beetasoluja.

Kuva 2. (muokattu kuva, Jopling & Belmonte 2011).

Kantasoluhoidoissa luodaan kokonaan uudet insuliinia tuottavat beetasolut kantasoluista tai muista soluista transdifferentiaation avulla. On myös esitetty, että beetasolujen tuhoutuminen voidaan estää ohjaamalla säätelijä-T-soluja istukkaverestä saatavilla multipotenteilla soluilla (Zhao et al. 2012, Han & Craig 2013, Chhabra & Brayman 2013). Vaikka kantasoluhoito näyttää lupaavalta, niin vielä on ongelmia, jotka hidastavat sen käyttöönottoa. Kantasoluhoidon huonoja puolia ovat muun muassa ei-tarpeellisten solutyyppien tai teratooman muodostuminen (Gunawardana 2014).

Molempien yhdistelmä mahdollinen parannuskeino?

Lupaavuudestaan huolimatta molemmat menetelmät vaativat vielä paljon kehittelyä ja moni kysymys on vielä avoin. Voiko esimerkiksi beetasolujen tuhoutuminen vain uusiutua vaikka uudet beetasolut pystyttäisiin luomaan tilalle? Uuden luominen tässä tapauksessa edellyttäisi, että tyypin 1 diabeteksen aiheuttaja on poistettu tai tehty vaarattomaksi. Tyypin 1 diabetesta ei ole kuitenkaan voitu linkittää yhteen ja ainoaan tekijään. Muokkaamalla T-soluja voimme jopa aiheuttaa tyypin 1 diabetesta vakavampia sairauksia. Ajatusleikkinä kuitenkin asia on kiehtova. Ensiksi voisimme muokata T-soluja siten, että ne eivät hyökkäisi enää omien kudosten kimppuun ja sitten loisimme uudet beetasolut vaurioituneiden tai tuhoutuneiden tilalle. Ajatusleikit sikseen ja realismia kehiin, biokemiassa asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin toivoisimme niiden olevan. Saatamme kokea vallankumouksen diabeteksen hoidossa lähitulevaisuudessa, mutta milloin ja minkälaisen – sitä emme voi vielä tietää.

~Lauri~

Kirjallisuusviitteet

Chen YY (2015). Efficient Gene Editing in Primary Human T Cells. Trends in Immunology, 36 (11): 667–669 pp.

Chhabra P & Brayman KL (2013). Stem cell therapy to cure type 1 diabetes: from hype to hope. Stem Cells Translational Medicine, 2: 328–336 pp. 

Gunawardana SC (2014). Benefits of healthy adipose tissue in the treatment of diabetes. World Journal of Diabetes, 5 (4): 420–430 pp.

Han MX & Craig ME (2013). Research using autologous cord blood - time for a policy change. Medical Journal of Australia, 199: 288–299 pp. 

Ham DS, Shin J, Kim JW, Park HS, Cho JH & Yoon KH (2013). Generation of functional insulin-producing cells from neonatal porcine liver-derived cells by PDX1/VP16, BETA2/NeuroD and MafA. Public Library of Science One, 8: e79076. 

Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha MT & Sane T (2015). Diabetes. Kustannus Oy Duodecim, Suomi: Helsinki. 8. uudistettu painos.

Jinek M, Chylinski K, Fonfara I, Hauer M, Doudna JA & Charpentier E (2012). A programmable dual-RNA-guided DNA endonuclease in adaptive bacterial immunity. Science, 337 (6096): 816–821 pp.

Jopling C, Stephanie Boue & Belmonte JCI (2011). Dedifferentiation, transdifferentiation and reprogramming: three routes to regeneration. Nature Reviews Molecular Cell Biology, 12, 79–89 pp.

Oikarinen M (2015). Detection of Enteroviruses in Tissue Samples - Methods and applications in type 1 diabetes. Väitöskirja (väitöspäivä 10.6.2015), Tampereen yliopisto, Acta Electronica Universitatis Tamperensis.

Sander JF & Joung JK (2014). CRISPR-Cas systems for editing, regulating and targeting genomes. Nature Biotechnology, 32: 347–355 pp.

Schumann K, Lin S, Boyer E, Simeonov DR, Subramaniam M, Gate RE, Haliburton GE, Ye CJ, Bluestone JA, Doudna JA & Marson A (2015). Generation of knock-in primary human T cells using Cas9 ribonucleproteins. Proceedings of the National Academy of Sciences, 1512503112v1–201512503.

Tirri R, Lehtonen J, Lemmetyinen R, Pihakaski S & Portin P (2006). Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 307 pp.

Zhao Y, Jiang Z, Zhao T, Ye M, Hu C, Yin Z, Li H, Zhang Y, Diao Y & Li Y (2012). Reversal of type 1 diabetes via islet β cell regeneration following immune modulation by cord blood-derived multipotent stem cells. BioMed Central Medicine, 10: 3, doi: 10.1186/1741-7015-10-3.

Hyvää aivoviikkoa kaikille!

*click me* :)

Aivoviikko eli Brain Awareness Week on Dana Säätiön (http://www.dana.org/) vuonna 1996 alulle panema, kansainvälinen teemaviikko, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta paitsi aivoihin liittyvistä taudeista, myös aivojen toiminnasta yleisesti. Mukana on monia kansainvälisiä järjestöjä, kuten FENS (Federation of European Neuroscience Societies) ja Society of Neuroscience, mutta joukkoon mahtuu myös kouluja, työpaikkoja ja sairaaloita ympäri maailmaa.

Suomessa tuskin kukaan viettää aivoviikkoa, tai ainakaan minä en ole bongannut yhtään uutista asiasta. Tässä heitetään nyt hukkaan hyvä tilaisuus jaella lapsille värityskuvia aivoista! Vakavammin puhuen, tässä menetetään myös tilaisuus puhua ihmisille aivojen hyvinvoinnista. Tämän päivän ihminen osaa kyllä puntata rahkaa ja käyttää jalkaprässiä, mutta aivojen kunnossapidosta ei välitetä. Jos aivoja haluaa treenata, kannattaa vilkaista aiempi tekstini älypeleistä. Muistakaa myös nukkua tarpeeksi!

Keskiviikon teema: Aivovammat

*click me too* :)

Sitten synkempiin teemoihin. Aivoviikon eri päiville on eri teemoja ja kuinka ollakaan tänään keskiviikkona teemana on allekirjoittaneen tutkimuskohde eli aivovammat. Viime päivinä aivovammat ovat saaneet mediahuomiota kun entinen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo julkaisi kirjan aivovammastaan ja paranemisprosessistaan. Hyysalo on myös perustanut FightBack -brändin, jonka avulla hän pyrkii auttamaan muita aivovammapotilaita. Hyvä, hyvä!

Hyysalo sai oman vammansa lasketteluonnettomuudessa, mutta muutkin kuin extreme-urheilijat altistuvat vaaratekijöille. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yleisimpiä "tavallisten" ihmisten syitä saada aivovamma ovat erilaiset kaatumiset (28%) ja liikenneonnettomuudet (20%) [1]. Toisen tutkimuksen mukaan 2,5 miljoonaa Eurooppalaista saa vuosittain aivovamman. Heistä 75 000 menehtyy [2]. Valitettavasti loputkaan eivät ole täysin turvassa. Aivovammoihin viitataan usein "hiljaisena epidemiana", sillä potilaalle voi kehittyä monenlaisia jälkitauteja jopa vuosia aivovamman saamisen jälkeen. Erään tehdyn tutkimuksen mukaan aivovamman saaneilla on muun muassa 2,3-4,5 kertaa suurempi riski saada Alzheimerin tauti riippuen vamman vakavuudesta[1]. Aivovammaa seuranneen 30 vuoden (!) aikana potilaalla on 2-17 prosentin todennäköisyys sairastua epilepsiaan jälleen riippuen vamman vakavuudesta siten että vakavampi vamma nostaa tödennäkösyyttä[3].

Käyttäkää pyöräillessä kypärää!

Jos mietitään millä rahalla ongelmia lähdetään ratkomaan, niin Yhdysvaltain hallitus sekä amerikkalaiset urheilupiirit ovat investoineet huomattavia summia aivovammatutkimukseen.  Ensin mainittua huolettavat Irakin sodan veteraanit, jotka ovat altistuneet palvelusaikanaan toistuville aivotärähdyksile ja päähän kohdistuneille iskuille. Jälkimmäistä motivoi ikävä julkisuus, joka nousi kun lääkärit ja tutkijat alkoivat tutkia jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden saamia vammoja. Tästä kertoo myös Will Smithin tähdittämä Concussion (2015).

Toistaiseksi ei ole olemassa keinoa estää aivovamman aiheuttamia jälkitauteja tai edes ennustaa milloin tai kenelle ne iskevät. Minä ja työkaverini teemme parhaamme muuttaaksemme tilannetta. Sitä odotellessa, kannattaa pitää pääkopasta huolta.

-Ninni



[1] Langlois et al. 2006 The Epidemiology and Impact of Traumatic Brain Injury - A Brief Overview. J Head Trauma Rehabol 21(5):375-378
[2] Eri lähteistä koottua tutkittua tietoa löytyy täältä: https://www.center-tbi.eu/
[3] Annegers et al. (1998) A Population-Based Study of Seizures after Traumatic Brain Injuries. N Engl J Med. 338(1):20-4.

Suomalainen tautiperintö - synnynnäinen laktaasin puutos

Toisia valmistujaisia viettänyt Memmu on blogitekstin kanssa pahasti myöhässä, pahoittelut, mutta tässä tämä nyt olisi! Kiireen huomaa myös tekstin tönkköydestä ja lähteiden määrästä *add self-criticism*, mutta ensi kerralla sitten paremmin.

Synnynnäinen laktaasin puutos

Laktaasi on ohutsuolen seinämällä esiintyvä entsyymi, joka katalysoi laktoosin (maitosokeri, tuttu juttu suomalaisille) pilkkoutumisen galaktoosiksi ja glukoosiksi hydrolyysin seurauksena (kuva 1). Laktoosi ei sellaisenaan imeydy ohutsuolesta elimistöön, vaan vaatii tämän pilkkoutumisen pienemmiksi sokereiksi, jotka imeytyvät.

Kuva 1: Laktoosin hydrolyysi galaktoosiksi ja glukoosiksi laktaasin toimesta. Wikimedia Commons.

Laktoosi-intoleranssista puhuttaessa tarkoitetaan oireita, jotka syntyvät laktoosi-pitoista ravintoa nauttiessa ja kun tämä pilkkoutumaton laktoosi päätyy ohutsuolesta paksusuoleen. Näitä oireita ovat vatsakipu, ripuli, ilmavaivat, pahoinvointi ja turvotus. Oireet aiheutuvat pilkkoutumattoman laktoosin päästessä paksusuoleen, jossa suolen oma floora pilkkoo sen ja synnyttää erinäisiä kaasuja (mm. divety, hiilidioksidi ja metaani). [1.]

Yleistä sairaudesta

Synnynnäinen laktaasin puutos eli CLD (congenital lactase deficiency) on autosomaalinen resessiivisesti periytyvä sairaus, joka kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja tunnetaan vastasyntyneiden ripulitautina. Taudissa laktaasientsyymin aktiivisuus joko puuttuu kokonaan tai on vähäistä. Kuitenkin muiden sokereita hajottavien entsyymien aktiivisuus ja ohutsuolen limakalvon rakenne ovat normaalit. [2.] 

Kun laktaasin aktiivisuutta ei ole, laktoosi ei pilkkoudu eikä näin ollen imeydy elimistöön. Suoleen syntyy osmoottinen paine, joka aiheuttaa vesiripulia. Tämä aiheuttaa vauvalle kuivumistilan, kun elimistöstä siirtyy nestettä ulosteisiin. Vesiripuli on vaarallinen vastasyntyneille, joiden pääravinnonlähde on luonnollisesti äidinmaito. Sairautta ”hoidetaan” laktoosittomalla ruokavaliolla eli ajoissa havaittuna sairaus on kohtuullisen vähäinen haitta. Hälyttimien kannattaa soida, jos vauvan paino ei ala nousta vastasyntyneen alkupainosta, vaikka ruokahalu on hyvä, sekä jos uloste on vetistä ripulia.  [2.]

Geneettinen tausta

Sairaus aiheutuu mutaatioista laktaasientsyymiä koodaavassa geenissä. Suomalaisilta oli vuoteen 2009 mennessä löydetty 7 mutaatiota, joista yksi on päämutaatio ja muut harvinaisempia, ja italialaisilta lisäksi kaksi muuta mutaatiota. Näistä viisi johtaa ennenaikaiseen lopetuskodoniin, jolloin proteiinia ei koodata loppuun asti. Muut mutaatiot ovat missense-mutaatioita, joissa kodoni on muuttunut sen verran, että se koodaakin eri aminohappoa, joka vaikuttaa proteiinin kolmeuloitteiseen rakenteeseen laskostumisen kautta. Näiden mutaatioiden tunnistaminen on mahdollistanut geenitestit diagnosoinnin tueksi. [2.]

Synnynnäinen vs. aikuistyypin laktaasin puutos

Taudista esiintyy kahta alatyyppiä: synnynnäinen laktaasin puutos ja aikuisiän laktaasin puutos. Nämä on aika helppo erottaa toisistaan jo pelkästään nimenkin perusteella. Synnynnäisessä taudissa entsyymin aktiivisuutta ei ole ollenkaan/juurikaan heti elämän alusta asti, kun taas aikuistyypin laktaasin puutoksessa entsyymin aktiivisuus muuttuu myöhäisemmällä iällä (tunnetaan myös hankinnaisena laktaasin puutoksena, ks. PS). Aikuistyypin mutaatio ei myöskään ole itse laktaasia koodaavan geenin sisässä vaan sen säätelyalueella, jolloin se ei vaikuta suoraan proteiinin rakenteeseen vaan ilmeentymiseen/ekspressioon. Synnynnäinen laktaasin puutos on harvinainen maailmalla, mutta suhteellisen yleinen Suomessa ja näinollen kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Aikuistyypin laktaasin puutos vaihtelee väestöjen välillä ja eri iässä. [2.]

Lisää yleisistä asioista ja perinnöllisestä laktaasin puutoksesta voi lukea Valion sivuilta (katso havainnollistava kuva!). Siellä tosin tauti on nimetty/popularisoitu laktoosi-intoleranssiksi, vaikka tätä nimitystä käytetään oireista eikä taudista [1.].

-Memmu the hankinnainen laktoosivammanen

PS: Hankinnainen laktaasin puutos on nisäkkäiden/imeväisten normaalitila, joka tulee silloin, kun poikanen on tarpeeksi vanha käyttämään muita ravinnonlähteitä (emon maito on sitten varattu seuraaville poikasille) ja tällöin laktaasin aktiivisuus pienenee n. kymmenesosaan [3.]. ELI kansankielellä "laktoosi-intoleranssi" on ihan normaali juttu. Täällä pohjoisessa me ollaan jänniä, kun suurinosa tyypeistä voi juoda tavallista maitoa (myöhäinen vallitsevan/dominoivan ominaisuuden mutaatio ettei tule hankinnaista laktaasin puutosta vauvaiän jälkeen, teorioita on esitetty karjatalouden ja maitopohjaisen ruokavalion antavan lisääntymisedun karuissa pohjoisen oloissa eläville [2.]) ja itse asiassa "laktoosi-intolerantikot" ovat vain mutatoituneet takaisin tähän luontaiseen hankinnaiseen laktaasin puutokseen (joko synnynnäiseen tai aikuistyypin).

Lähteet

[1.] Misselwitz B, Pohl D, Frühauf H, Fried M, Vavricka SR & Fox M (2013) Lactose malabsorption and intolerance: pathogenesis, diagnosis and treatment. United European Gastroenterology Journal 1(3) 151–159
[2.] Duodecim 2009;125:766–70 Torniainen S, Savilahti E & Järvelä I
[3.] Suomenlääkärilehti 43/2002 Savilahti E & Järvelä I

Lisää aiheesta:
- http://www.valio.fi/ammattilaiset/ravitsemus_ja_terveys/laktoosi-intoleranssi-2/
- Duodecim 2002;118:873–5 Erkki Savilahti ja Irma Järvelä

- Savilahti E, Launiala K & Kuitunen P (1983) Congenital lactase deficiency. A clinical study on 16 patients. Arch Dis Child 58(4): 246-252.

- Heyman MB (2006) Lactose intolerance in infants, children, and adolescents. Pediatrics 118(3): 1279-1286.