Viime viikon perjantaina oli se deadline, eli palautin kandin. Tein sitä ihan viimehetkille asti vielä perjantaina ja voin kuvitella, että muita ärsytti istua mikroluokassa iltapäivällä, kun tuhisin ja huokailin turhautuneena. Perjantaina tuntemukset olivat epätoivoiset, sillä viimeisen viikon olin tehnyt kandia vähän laiskasti (ja katsonut aika paljon Arrested Developmentia Netflixistä). Siinä vaiheessa matriksin metalloproteinaasit tunkivat jo ulos korvista ja artikkelit vain pyörivät silmien edessä, enkä tajunnut niistä enää mitään.
Loppujen lopuksi se kirjoittelu oli ihan kivaa hommaa ja tuskan tunteet olivat melko lyhytaikaisia. Aiheen sai kuitenkin valita itse ja tietoa pystyi etsimään sellaisista jutuista, mistä sattui kiinnostumaan lueskelun myötä (toki pitäen mielessä, että kokonaisuuden täytyi pysyä jokseenkin järkevänä). Voin kyllä kuvitella millaista tuskaa tuota olisi ollut vääntää, jos kandin aihetta ei olisi saannut itse päättää. Koko projekti oli vähemmän työläämpi kuin mitä etukäteen kuvittelin. Seuraava vaihe on posterin väsääminen ja loppujen opintopisteiden haaliminen.
Kandin kirjoittaminen on ollut kaikkein opettavaisin projekti koko tähänastisissa opiskeluissa. Nyt tuntuu, että tajuan kunnolla miten artikkeleita kannattaa lukea ja miten sieltä löytää helpoimmin tarpeellisen tiedon ja miten niitä artikkeleita kannattaa käydä läpi. Tutkijan ura alkoi myös kiinnostaa ihan uudella tavalla kirjoittamisen myötä.
 |
| "Mä palautin äsken kandin." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti