Wappu 2016

Kuopio

"Saanko minäkin?"

Eka puhtaasti aikuisten-oikea-valmistuneen-vappu. Tein simaa. Töissä oli munkkeja. Jee? Vähän on ikäistäni vanhempi olo.  Mitähän normaalit kaupunkilaiset tekevät vapun aikaan? Sen verran ajattelin relleestää, että menen Torille katsomaan kun professori pudotetaan suihkulähteeseen. Sunnuntaina grillaamme työkavereiden kanssa. Ehkä. Jos sää sallii ja etelänvahvistukset tarkenevat :)

-Ninni

 

Kajaani

 

Simaa

Heissan! Wappuviikonlopun ympäryspäivät ovat täyttä tohinaa töissä, joten en lähtenyt verestämään vastavalmistuneena opiskelijawappua Ouluun, vaan jäin tänne sateiseen, mutta lämpimään Kainuuseen. Viikolla laitoin omat simat pörisemään (fariinisokeripussin kylkiohjeella) ja ajatuksena on viedä siitä pullo per mummola viikonloppuna. Aikalailla luontobongaukseksi menee tämä wappu, toivotaan, että aurinko alkaa paistamaan!

-Memmu

Työmatkan sateinen joutsen.

Tein tänä vuonna lime-simaa, raikasta!

Oulu

Taisin väittää viime vuonna, että silloin olisi mahdollisesti viimeinen opiskelijavappu. No, valehtelin hieman. Nyt kun vappu sattuu viikonlopulle niin ajattelin vielä kerran vetää haalarit päälle ja lähtä Ainolanpuistoon remuamaan. Ruoka vaikuttaisi silti olevan tämän vapun teema, sillä olen miettinyt koko viikon pelkästään, että mitä aion syödä viikonloppuna :D Ilmakin näyttäisi suosivan, joten eikun puistoon ja mansikka-vaahtokarkkivartaita napostelemaan!

-Krista

Allekirjoittaneiden lempimaisterikurssit biokemialla Oulussa

Hox hox! Osaa kursseista, joista puhumme, ei enää järjestetä tai niiden opetus on voinut uudistua täysin. Ottakaa nämä subjektiiviset mielipiteet siis suolan kanssa ja kokemuksina "silloin ennen vanhaan" opiskelusta (ei, kaikki ei ollut silloin paremmin).

Niina

Kaikki varmaan olettaa, että kirjoitan jostain aivo-kurssista? Valitettavasti sellaisia ei ollut tarjolla kuin yksi ja sekin oli aivan maisterivaiheen lopussa, jolloin olin jo toinen jalka Kuopiossa, eikä minulla ollut kauheasti aikaa syventyä siihen. Nyt myöhemmin olen tajunnut miten epäkiitollista yksittäisen neurologian/-biologian kurssin pitäminen on. Hirveä määrä asiaa, ei ikinä tarpeeksi aikaa.

Minun ehdoton suosikkini maisterivaiheen kursseista on Introduction to structure-based drug discovery (747612S). Kurssi järjestettiin tuolloin ensimmäistä kertaa, mikä näkyi kurssin toteutuksessa, mutta haluan silti antaa isot propsit Lari Lehtiölle ja kumppaneille. Voisin jopa lätkäistä Larin otsaan fiktiivisen papukaijamerkin. Mikäkö kurssissa oli niin hienoa? No ensinnäkin se on malliesimerkki siitä miten opetusta päivitetään onnistuneesti. Siinä missä 80% opettajista toimii mallilla ”lol, kävin väkipakolla pedagogisen kurssin. Etsikää tietoa ryhmissä ja opettakaa toisillenne. Herp-derp”, D&D kurssilla otettiin käyttöön virtuaalioppimistila, testattiin oikeasti opiskelijan ongelmanratkaisukykyä ja opeteltiin oikeita käytössä olevia metodeja. No offence, kaikki muut, mutta herranjestas miten paljon aikaa on tullut tuhlattua tehottomiin ryhmätöihin. Kurssista puuttui vain että sen olisi voinut käydä etänä.

Haluan myös antaa kunniamaininnan kurssille Systems Biology (744619S). Tämä kurssi on mielestäni täysin aliarvostettu, vaikka kyllä sitä minunkin mielestäni saisi vähän viilata. Kurssia käydessäni ajattelin, että tässäpä on helpot nopat, mutta jälkeenpäin olen saanut ahaa-elämyksiä. Käsittelen väitöskirjassani paljon omics-dataa ja kerään järjestelmällisesti valtavaa määrää tietoa, josta yritän tehdä päätelmiä. Kurssin aikana kaikki nyökyttelivät ja luulivat ymmärtävänsä, mutta vasta kun päälleni on läjähtänyt valtava tieto-oksennus, olen (melkein) sisäistänyt mitä systems biology tarkoittaa. Vertaisin tätä siihen, kun fysiikan opiskelijalle kerrotaan, että avaruus on ääretön, johon opiskelija nyökyttelee ”tottakai”. Myöhemmin tuo fysiikko ammutaan astronauttina avaruuteen, jossa hän todella tajuaa ”ei h****, tämä tosiaan on ääretön” (excuse my French). Kurssin filosofinen keskustelu on täysin aiheellinen, mutta lisäisin sekaan enemmän käytännön tehtäviä.

Haluaisin ehdottaa uutta kurssia: Epigenetiikan perusteet. Tämä aihealue sivuutettiin mielestäni lähes kokonaan minun opiskeluaikanani. Minulla on epäselviä mielikuvia siitä miten jollakin kurssilla mainittiin ohimennen metyloinnista ja toisella vähän jotain mikroRNA:sta mutta hyvänen aika mitä kaikkea puuttui! Tajuatteko te lukijat ollenkaan miten kaikki teidän tekemisenne vaikuttaa geenien ilmentymiseen? Vielä pahempaa, tajuatteko että teidän tekemisenne muuttavat teidän lapsenlapsien geenien ilmentymistä?! Tämä kurssi kannattaisi melkein yhdistää edellä kunniamaininnan saaneen kurssin kanssa kokonaisuudeksi Systems Biology and Epigenetics, koska epigenetiikka jos mikä täytyy ajatella laajasti.

Jos vielä saa ehdottaa jotain, niin Tutkijan tilastotiede olisi hip ja pop.

Memmu

 

Sen enempää muiden lempikursseista lukematta (ettei oma inspiraatio katoa) täytyy todeta, että maisterivaiheen kursseista paras, käytännönläheisin, puuduttavin ja taatusti hyödyllisin opettavaisuutensa takia oli lopputyön eli pro gradun tekeminen. Graduhan siis koostuu sekä käytännön osuudesta ja kirjallisesta osuudesta, joista molemmista on kurssit erikseen (käytännössä annetaan opintopisteitä 20 + 28 op ettei mene kokonaista vuotta ennenkuin saa 48 op).

Allekirjoittanut kävi käytännön labrat Saksassa ja siellä tuli nähtyä vähän eri meininkiä kuin mitä Suomessa on labroissa tottunut näkemään, mutta ei siitä sen enempää. Käytännön osuus opetti pitämään labratyökirjan ajantasalla, suunnittelemaan työviikon ja pidemmän aikavälin suunnitelman ajoissa, sekä joustavuutta, kun asiat eivät menneetkään kuin Strömsössä, vaan lähestymistapaa joutui vaihtamaan. Eli siis tieteen tekoa, ongelmanratkaisua, uusia menetelmiä ja laitteita, kuinka laboratoriota pyöritetään/käyttäytymismallit, kun jaetaan työtila muiden kanssa. Labra-aikaan kuului myös paljon optimointia ja tiedonhakua.

Gradun kirjallinen osuus opetti kantapään kautta ajanhallintaa, stressinsietokykyä ja kuvien muokkaamista. Sekä tietenkin tieteellisen tekstin tuottamista ja tiedonhakua. Tämä ei ollut se minun lempiosuus, mutta arvokas kokemus joka tapauksessa. Tuota kirjallista osuutta voisi kurssina kehittää (ottakaa joku koppi, kuka menee palautepäiville?), sillä vaikka graduun on olemassa arvosteluohjeet, sisältöohjeet ja kirjoitusohjeet, niin täytyy myöntää, että ilman yliopiston graduryhmää olisi tällä emännällä jäänyt gradu puoliväliin tai vain sekavaksi luonnokseksi. Oma ohjaaja kyllä auttaa gradun sisällön kanssa, mutta se itse kirjoitusprosessi. Niin, oletteko kuulleet sanaa kirjoitusprosessi? Se auttaa ehkä ymmärtämään ettei kukaan voi suoraan kirjoittaa valmista tekstiä. Graduryhmässä opeteltiin eri tapoja tehostaa ajankäyttöä ja kerrottiin käytännön niksejä, miten päästä yli "tyhjän taulun syndroomasta". Kun ei se luovuus lähde lentoon tyhjää paperia tuijottamalla. Ryhmä antoi vertaistukea ja vähensi stressiä, sai aikaan tavoitteellisempaa opiskelua/kirjoittamista, sekä siellä oppi ikäänkuin projektin hallintaa. Graduhan on eräänlainen projekti. Ryhmästä sai erilaisia työkaluja, joita voi hyödyntää arki- ja työelämässäkin. Viimeisillä kerroilla mietittiinkin jo tulevaa, opintojen jälkeistä aikaa, työnhakua jne. Tällaisen kokonaisuuden voisi minun mielestä ihan hyvin yhdistää tuohon kirjalliseen osuuteen, vaikka yhteistyössä opiskelijakeskuksen/uraohjauksen/opintopsykologin kanssa. [Jos gradun kirjoitus ahdistaa jo alkuunsa, niin suosittelen hakemaan ryhmään mukaan.]

Jos nyt kuitenkin täytyy valita joku "oikea" kurssi maisterin opinnoista (menköön nyt kunniamainintana), niin ensimmäisenä minulla tulee mieleen 744623S Yeast Genetics. Hiiva on aika paljon käytetty malliorganismi, joten minun mielestäni se ansaitsi oman kurssinsa. Muutenkin tykkäsin labroista ja genetiikka nyt yleensäkin on mielenkiintoista. Ehkä labrojen kivouteen liittyi myös joku porkkana, minkä tetradien dissektio-kisan voittaja sai ;)

Kävin myös kandiopiskelijana vaihdossa Wienissä, jossa suoritin maisterivaiheen kursseja ja (nyt kun lukaisin mitä Ninni oli kirjoittanut) täytyy todeta, että mielenkiintoisin kurssi, jota ei ollut Oulussa mahdollista käydä, oli Epigenetics. Se oli kyllä ihan johdantotason kurssi, missä tarkasteltiin juurikin asetylointeja ja metylointeja ja näitä epigenetiikan perusmekanismeja (jos jollakulla heräsi kiinnostus: http://www.whatisepigenetics.com/fundamentals). Mutta, kun niistä ei ollut mitään käsitystä, niin mielenkiintoista asiaahan se oli ja on! Eli komppaan Ninniä, että epigenetiikkaa olisi hyvä saada tutkintoon mukaan edes jossain määrin.

 

Henu

Lempi maisterikurssini, jonka tosin päätin ottaa kandiin, on ehdottomasta Introduction to Immunology, eli Johdatus immunologiaan. Kurssilla opetellaan koko immuunijärjestelmän toiminta: mitä tapahtuu, kun elimistöön pääsee jokin ihan uusi pöpö ja miten elimistö voi tunnistaa viruksen, joka on jo joskus päässyt seikkailemaan omaan kroppaan. Lisäksi käytiin läpi syöpää, autoimmuunisairauksia ja kaikkea mielenkiintoista. Olin jo aikaisemmin ollut kiinnostunut autoimmuunisairauksista ja törmäsin kandintutkielmaa tehdessä siihen, että syövän yhteydessä esiintyy myös tulehdusta. Luennoitsija, Valerio Izzi, opetti ja toki opettaa vieläkin todella hyvin ja monimutkaisiakin asioita oli selkeää seurata, mikä myös lisäsi kiinnostustani aihetta kohtaan. Kurssille täytyi kirjoittaa yksi essee ja tehdä tentti ja essee kirjoitettiin valitsemalla listasta jokin artikkeli. Yleensä en kovinkaan innostu kursseista, jotka opetetaan hyvin luentopainotteisesti, mutta immunologian kurssilla se ei edes haitannut.

Haluan Niinan tavoin antaa myös kunniamaininnan Introduction to Structure-based drug discovery -kurssille, josta olen itse päässyt nauttimaan kaikkine korjauksineen, niin etteivät kurssin käytännön ongelmat päässeet häiritsemään kokemusta. Lyhyesti sanottuna, kurssilla muodostettiin 3-4 hengen ryhmät ja jokaisella ryhmällä oli oma sairaus johon yritettiin löytää uusi lääkemolekyyli käyttämällä apuna erilaisia tietokoneohjelmia. En tiedä tulenko välttämättä koskaan tekemään drug discoverya (eihän sitä koskaan tiedä), mutta kaikkein eniten tältä kurssilta opin projektin hallinnasta, ongelmanratkaisusta ja ryhmätyöskentelystä. Tykkään tosi paljon sellaisista kursseista, joista saa irti muutakin kuin pelkästään luentojen sisällön. Ihan huippua!

Eniten olen maisterivaiheelta kaivannut kurssia, jossa oppisi tutkimuksen suunnittelua tai sitten ehkä jotain biotilastotiedettä. En ole tokikaan vielä tehnyt gradua, jossa sitä tutkimuksen suunnittelua on tarkoitus harjoitella, mutta olen kaivannut jotain sellaista kurssia, missä annettaisiin jokin melko yksinkertainen tutkimusaihe ja vaikkapa lista laitteista, mitä on käytössä ja sitten yritettäisiin saada aikaan jonkinlainen suunnitelma siitä, miten ongelmaa lähdettäisiin tutkimaan ja tehtäisiin vaikka työohje labraa varten. Suunnitelmaa tehtäisiin workshop-tyyliin, ettei kenenkään tarvitsisi miettiä yksin vaan suunnitelma tehtäisiin ryhmissä ja paikalla olisi opettaja, jonka kanssa voisi keskustella. Olisi kiva saada jotain haisua siihen miten paljon tarvitaan taustatutkimusta artikkelien ääressä ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun tekee työohjetta. Kaikkein parasta olisi tietysti, jos tutkimuksen pääsisi vielä toteuttamaan labrassa, mutta sellainen ei taida olla mahdollista.

Pikku vinkkinä: Oli tosi hyvä päätös tehdä Ohjelmoinnin alkeet -kurssi (521141P)! Tein sen jo kandivaiheessa. Varoitan etukäteen, että kurssi on aika työläs, mutta sitä pystyy hyvin työstämään etänä. Sain siitä ihan älyttömästi irti ja nyt kun olen maisterivaiheessa käynyt Systems biology -ja Bioinformatics -kurssit on löytynyt selkeitä malleja, miten ohjelmointia voi hyödyntää. Kurssi lähtee tosi perusteista ja apua on tarjolla paljon.

Krista

Jotain tämän ko. kurssin mielenkiintoisuudesta, että kävin sen jo 2. opiskeluvuotenani, vaikka se on
maisterivaiheen kurssi. Kyseessä on 743604S Perinnöllisten sairauksien biokemia, tuttavallisemmin persa <3. Saatoin päästää suustani hyvin korkeita äännähdyksiä, kun huomasin persan olevan listalla ja pamautin kurssille heti kun se oli mahdollista (2.syksynä käytiin silloin molekyylibiologia I-kurssi, joka on vaatimuksena persalle. Nämä kurssit menivät itse asiassa hieman päällekkäin, mutta sain luvan käydä persan vaikka molbista ei ollut vielä suoritusmerkintää :) ). Miksikö sitten innostuin näin paljon persasta? No, koska perinnölliset sairaudet ovat minusta huikean jännittäviä, outoja ja kiinnostavia. Tykkäsin jo yläasteella kaikista perinnöllisyysjutuista (veriryhmät, silmän väri jne) ja sairaudet ovat aina olleet jollakin perverssillä tasolla kiinnostavia (miten joku voi säilyä hengissä vaikka selkeästi jotain on mennyt pahasti vikaan?, vilkaiskaa vaikka kuvia harlequin ichtyosis-sairaudesta). Kurssin opetuksessakaan ei ollut moitteita - luennot olivat mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja, vieraileva luennoitsija (ainoa kurssi jossa tällaista on ollut!) ja ryhmätyö.

Sininen veri on tunnetusti huonoa hyytymään.

Oikeastaan isoin asia, joita jäin meidän maisteriopinnoissa kaipaamaan olivat työelämän lainsäädäntöön, töiden hakemiseen ja henkiseen puoleen liittyvät kurssit. Esimerkiksi nämä laboratoriotyöskentelyn turvallisuuteen ja laatuun liittyvät ISO/CT-standardit olisi ihan hyvä ollut oppia. Onneksi kuitenki muilta tiedekunnilta, laitoksilta ja yksiköiltä löytyy kursseja, joille myös biokemian opiskelijat pääsevät. Itse kävin Tuotantotalouden puolelta kurssin 555347S Tuotekehityksen johtamisen seminaari: Patentti ja tuotesuojaus liiketoiminnassa sekä Yrittäjyys-puolelta 910001S Working life and studies-kurssin. Suosittelen molempia - Jos vaan yhtään jaksaa paneutua aiheeseen, niin näistä saa paljon irti.

Näin jälkiviisaana ja enemmän syöpäjuttuihin paneutuneena pistäisin myös 743657S Tumor Cell Biology-kurssin rakenteen uusiksi ja painottaisin enemmän erilaisten syöpien ainutlaatuisuutta, syövän kasvun ja leviämisen eri vaiheita sekä mikroympäristön vaikutuksia. Vähemmän signaalireittejä ja lisää monipuolisuutta siis.

Luomisen tuskasta - Ninnin niksit työpäivän tehostamiseen

”Blaapa-blaaba-neuron-blaaaaaaa-bla-bla-traumatic-brain-injury-blaah”

wut?

Tältä minusta on tuntunut viime aikoina. Teen parhaillaan korjauksia artikkeliini, ennen kuin lähetän sen ties kuinka monetta kertaa ohjaajalleni, joka sitten lähettää sen takaisin kommenttien kanssa. Aina silloin tällöin erehdyn pitämään itseäni fiksuna, mutta sitten tulee näitä päiviä kun yksinkertaisenkaan lauseen ymmärtäminen ei onnistu. Silloin tekisi  mieli mennä kotia, vetäytyä peiton alle ja pakoilla maailman kamaluutta. Se ei kuitenkaan ole hirveän kypsä tai tuottoisa tapa suhtautua asioihin. Asian pakoilu ja lykkääminen yleensä vain nostaa kynnystä aloittaa työt. Olen huomannut, että tekemällä pieniä asioita saa ajatuksia selkeytettyä eikä deadlinet pääse jyräämään päälle. Tässä lista minua auttavista asioista:

1. Käy lyhyellä kävelyllä

Kerran tunnissa on hyvä nousta tuolista ja oikoa vähän jalkoja. Se voi olla vessakäynti, kahvin keittäminen tai vain pyörähdys labrassa. Lyhytkin kävely saa veren kiertämään ja samalla tulee tuuletettua aivoja.

2. Juttele jonkun kanssa

Kaikille tulee joskus täydellisiä aivojumeja. Sitä vain on vaikea myöntää. Silloin auttaa kun käy puhumassa jollekin ja saa kuulla sen olevan ihan normaalia, tulee kevyempi olo.

3. Käy pitemmällä kävelyllä

Käy ostamassa pulla lähikaupasta. Siihen menee puoli tuntia, mutta ainakin saat raikasta ilmaa ja on pakko ajatella muita asioita.

4. Tee jotain "turhaan"

Olen välillä todella rauhaton ihminen ja keskittymiseni alkaa helposti hajaantumaan eri asioihin, jos en tarjoa aivoilleni tarpeeksi monipuolisia ärsykkeitä. Välillä tuntuu että aivoni alkavat käydä ylikierroksilla ja minun on fyysisesti vaikea istua paikallani. Silloin laitan luurit korville ja kuuntelen musiikkia samalla kun kirjoitan. Mieheni kiusaa minua usein tavastani kuunnella luupilla samaa kappaletta tuntikausia, mutta minuun se toimii. En halua keskittyä liikaa kappaleeseen, tarvitsen vain välillä lisää ärsykkeitä. Minulla on myös stressi-leluja pöydälläni, joita näperrän samalla kun mietin asioita. Kun olen aikani multitaskannut, pystyn taas keskittymään täysillä kirjoittamiseen. 

BTW, kun olin yläasteella, teimme opinnonohjaustunneilla paljon persoonallisuustestejä. Juurikin tuo tarve räpeltää asioita samalla kun mietin, sysäsi minut testeissä kategoriaan ”kinesteettiset oppijat", jotka eivät ole sopivia "ajattelemista vaativaan työhön". HAH! T: nuorempi tutkija

5. Tee jotain aivan muuta

Käytin juuri kolme minuuttia työaikaani listatakseni ranskalaisilla viivoilla mitä aion kirjoittaa tähän blogiin. Yhtäkkiä tuo artikkeli, joka kummittelee kakkosnäytöllä, ei olekaan niin pelottava. Seuraavan aivoseisokin aikana alan kirjaaman viimeviikkoisen testini tuloksia paperilta sähköiseen muotoon. Teen varmaan jonkun kivan käppyrän niistä. Minun täytyy kuitenkin tehdä tuo jossain vaiheessa.

6. Tee asioita mekaanisesti

Aina ei voi olla luova ja ah-niin-fiksu. Varsinkin pitempää tekstiä kirjoittaessa olen huomannut, että pelkkä asioiden oksentaminen paperille auttaa. Luen artikkeleita yleensä niin, että  listaan ylös tuloksia artikkeleista ja kun koossa on iso läjä asioita, alan sorvaamaan niitä järjestelmällisesti lyhyiksi lauseiksi. Sitten laitan lauseet peräkkäin ja annan asian olla. Kun aivot ovat ei-jumissa, käyn tekstin uudeleen läpi ja teen siitä sujuvamman.

Takaisin työn ääreen -->

-Ninni

Polttava kysymys

Mitä ajattelin tänään?

Heti alkuun varoitus arvon seuraajillemme: tänään olen erittäin väsynyt ja huumori sen mukainen. Perjantaikevennys. You have been warned.

Miten tulitikun polttaminen vessassa tuntuu häivyttävän pahan hajun?

Mieltä askarruttava kysymykseni tänään on yllä^ ja toivotan juuri sinut tervetulleeksi vastaanottamaan tärkeää tietoa! Näppäilen kysymyksen internetin ihmeelliseen hakukoneeseen nimeltä iso G ja en näköjään ole ollut ainut tätä pähkäilevä, sillä ainakin englanniksi asiaa pohdiskelevia löytyy usealta sivulta. 

Ennen varsinaista asiaan paneutumista voisi lonkalta heittää kolme arvausta mitä tapahtuu, kun polttaa tulitikun vessassa: 
a) tuli polttaa hajun pois
b) savun haju peittää vessatuoksut
c) *lisää oma vaihtoehto, mielikuvitus loppui*

Veikkaa jotain ennenkuin kuin jatkat.

Oikeasti. Ole nyt mukana tässä.

:)

Hyvä!

...Nyt, kun olet valinnut haluamasi vastauksen, niin spoilataanpa heti alkuunsa. Elikkä Tiede-lehden sivuilla oli lyhyt ja ytimekäs vastaus: vessakaasut eivät pala (aiheuttaisi vaaran tulitikun sytyttäjälle), hajut peittyvät tulitikussa olevien aineiden, mm. fosforin hajun alle. [1.]

Itseasiassa tätä kysymystä on pohdittu jopa vuosia sitten, mutta myös vielä reilu viikko sitten täällä! Science Nordicin proffat ehdottivat enemmän tai vähemmän samoin sanoin kahta ensimmäistä vaihtoehtoa hypoteeseiksi ja kolmantena oli, että tulitikku aiheuttaa placebo-effektin. Toinen professoreista selvittää, että pierujen (kyllä, nyt aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä) ominaishaju johtuu rikkivedystä. Tämä voi reagoida ilman kanssa ja palaa rikkidioksidiksi, joka ei haise niin pahalle - joskaan vastaus ei ole hajun palaminen, sillä yksi tulitikku ei pysty reagoimaan vessan sisäilman kaiken rikkivedyn kanssa. Täten proffat päätyivät myös vaihtoehto kakkoseen eli tulitikun aiheuttama haju peittää pahat hajut alleen. [2.]

Näitä kysymyssivuja selatessa tulee erilaisia hypoteeseja vastaan päivän polttavaan kysymykseen ja monet viittaavat vastatessaan Myytinmurtajiin. Vaikka em. kahdesta paikkaa on jo löytynyt vastaus, niin otetaan vielä nämä teevee-tieteilijät ja katsotaan heidän vastauksensa. ...paitsi ettei katsotakaan. Noh, onneksi löytyi nettisivu, joka on tiivistänyt ko. jakson (eli Mythbusters season 4 episode 5, Franklin's Kite) hajutestin. Myytinmurtajat siis lähtivät murtamaan myyttiä, että tulitikuilla voisi polttaa pierun hajut pois. Testi toimi niin, että pienen hajuntäytteisen kammion tiettyjen aineiden pitoisuudet eli konsentraatiot mitattiin ennen tulitikun sytyttämistä ja sen sammumisen jälkeen. Tulokset: kammion rikkivety-pitoisuudet pysyivät samana, kuten myös toisen pieru-komponentin eli metyylimerkaptaanin. Eräs Myytinmurtajien tiimin jäsenistä joutui arvioimaan omalla nenällään tuota kakosvaihtoehtoa eli peittääkö savun haju muut tuoksut ja kyllähän se hieman peitti (vai liekkö placeboa?) [3.]

Loppuun vielä näin teemaan liittyen Myytinmurtajien lyhyt video käsienpesusta vessakäynnin jälkeen ;)

Perjantai-terkuin, väsynyt Memmu
PS: Ensi kerralla tulee vähän asiapitoisempaa tekstiä!
PPS: Extra-kysymys: Miten tulitikut toimii? Vastaus täällä.
PPPS: Hyödyllisiä englanninkielisiä sanoja: flatus, flatulence = pieru, suolistokaasu, feces = ulosteet

Lähteet:
[1.] http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/poistaako_tulitikun_polttaminen_hajuja_vessasta
[2.] http://sciencenordic.com/burning-match-does-it-get-rid-nasty-bathroom-odors
[3.] http://kwc.org/mythbusters/2006/03/franklins_kite_flatulence.html