Taas kipeänä

"Mistä tietää akateemisen vuoden alkaneen? Siitä että kaikki ovat kipeänä töissä."

Pitikin manata. Vähän edellisen viikon postauksen jälkeen minulle nousi ensin kuume, sitten sain yskän ja viimeisimpänä silmäni menivät punaisiksi ja muurautuivat umpeen. Lääkäri diagnosoi minulle keuhkoputkentulehduksen ja silmätulehduksen. Kotiin päästyäni aloin lueskella minulle määrättyjä lääkkeitä ja miettimään diagnoosia. Tällaisia asioita internet minulle kertoi:

Silmätulehdus

"Silmätulehdus" on lääketieteellisessä kielessä epätarkka käsite, koska silmän eri osien tulehduksille on omat nimet ja oirekuvaukset. Esimerkiksi värikalvon tulehdus eli iriitti ei yleensä aiheuta rähmimistä, kun episkleriitti eli silmän kovakalvon pintaosan tulehdus voi tuntua arkuutena kylmälle ilmavirralle. Kuten aiemmin sanottua, minun silmäni rähmivät paljon, ja koska minulla oli flunssa, lääkäri päätteli että kyseessä on konjuktiviitti eli sidekalvon tulehdus. Diagnoosi on luultavasti hyvinkin oikea, konjuktiviitti on yleensä seurausta "ylähengitystieinfektion" aiheuttamasta vastustuskyvyn alenemisesta. Tulehduksen voi aiheuttaa joko virus tai bakteeri, mutta koska silmäni tuottavat tällä hetkellä keltaista limaa, kyseessä on bakteeri.

Kuva: Wikipedia.org. En saanut otettua itsestäni kuvaa kun silmät olivat pahimmillaan, mutta juuri tuolta se näytti. Kirkkaan keltaista limaa. PALJON. Namnam.

Ja koska kyseessä on bakteeri, sain antibioottikuurin. Bakteerin laatua on vaikea kenenkään päätellä pelkkää limaa katsomalla, joten minulle määrätyissä tipoissa on kloramfenikolia, joka on niin sanottuja laajakirjoisia antibiootteja.

Keuhkoputken tulehdus

Tavallisessa flunssaan kuuluu aikuisilla nivelkipuja, pientä lämpöä ja usein yskää, joka tuntuu kurkunpään alueella. Minulla oli kuumetta ennen yskää ja yskiminen tulee syvemmältä. Tästä lääkäri (luultavasti taas ihan oikein) päätteli että minulla on keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti.

Nyt päästään vaikeamman äärelle. Duodecimin terveyskirjasto.fi sanoo että "äkillinen keuhkoputkitulehdus on lähes aina viruksen aiheuttama henkitorven ja keuhkoputkiston limakalvon tulehdus." Jos kyseessä on virus, miksi minulle määrättiin antibiootteja? Vähäisellä kaivamisella löytyy (vanhahko) artikkeli keuhkoputken tulehduksen hoidosta Suomessa, joka toistaa että äkillinen keuhkoputken tulehdus on viruksen aiheuttama, mutta:

"Kirjallisuudessa on julkaistu runsaasti tutkimuksia äkillisen keuhkoputkentulehduksen antibioottihoidosta, mutta ne ovat yleensä olleet vertailuja kahden eri mikrobilääkkeen välillä (jolloin harvoin on todettu mitään eroja), ja harvoissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa eroa lumelääkkeeseen ei ole tullut esiin tai se on ollut vähäinen (Hansen ja Evald 1986, Gwaltney 1990). -//-  Usein arvioidaan, että lievissä hengitystieinfektioissa pitkittyvään yskään käytetään tarpeettoman herkästi mikrobilääkkeitä, kun sairauden kesto on vielä "normaalin kahden viikon" rajoissa (Verheij ym. 1990)"

Eli minulle määrättiin antibiootteja turhan takia? Toisaalta mainitsin, että olen lähdössä työmatkalle ensi viikolla, joten (työterveys)lääkäri saattoi määrät antibiootin "varmuuden vuoksi". Tai ehkä hän määri sen siltä varalta että alentuneen immuunipuolustuksen ja jatkuvan yskimisen ärsyttämä keuhkoputkeni on alttiimpi bakteeritulehduksille. Olisi pitänyt kysyä.

Johtuen kovasta yskästä, joka haittaa nukkumista, sain myös Cocillana nimistä yskänlääkettä. Tämä se vasta on vinkeää tavaraa. Vaikuttava aine on etyylimorfiini hillitsee yskänärsytyksen tunnetta lamauttamalla aivorungon yskänkeskuksen. Toisaalta maksan sytokromi P450 -entsyymi muuttaa etyylimorfiinia morfiiniksi. Siksi lääke voi aiheuttaa väsymyksen tunnetta. Punainen kolmio paketin kyljessä on ymmärrettävä. 

Huvittavaa lisätietoa: "Etyylimorfiinin lisäksi Cocillanan vaikuttavia aineita ovat seneganjuuresta, kokillaanakuoresta, euforbianyrtistä, paatsamankuoresta ja intialaisesta merisipulista valmistetut nesteuutteet." Intialainen merisipuli?

Melkein kahden päivän kuurin jälkeen silmät alkavat parantua, mutta yskä on edelleen yhtä raastava. Saa nähdä miten ensi yö menee :S

-Ninni

Silmätulehduksesta (eri tyypit lueteltuina):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01062#s5
Keuhkoputken tulehduksesta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00617
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo20349&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=#s1
Etyylimorfiinista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Etyylimorfiini

Uuden akateemisen vuoden aloitus

2016-2017

Krista

Yritin muistella, että mitä viimeksi tuli kirjoitettua vastaavanlaiseen postaukseen, mutta sekä muisti että Google-sedän hakutoiminto pettivät minut tällä kertaa :(  Että anteeksi jos tulee toistoa.

Näitä kaunokaisia löytyy metsästä just nyt!

Mistä sitten huomaa akateemisen vuoden taas alkaneen? Aiemmin olisin vastannut suuna päänä että Vulcanaliasta (tai tarkemmin Vulcan etkoista) tietenkin! Nykyään...No, ruokalaan tarvitsee jonottaa. Tai oikeastaan ei kannata mennä ollenkaan 11.15-12.15 välisenä aikana. Kevättä kohti ruuhkat helpottuu ku väki vähenee ja kesällä voi mennä ihan millä kellonlyömällä vaan syömään, kunhan lounaspaikka vaan on auki ja ruuhkaksi kutsutaan sitä, kun joku muukin on linjastolla yhtä aikaa itsesi kanssa. Ah, auvoa. Heinäkuu varsinkin on ihan ässä työskentelykuukausi kun kaikki muut on lomalla eli laitteet ja labrat ovat vapaina eikä mihinkään tarvi jonottaa. Suosittelen. Lomailla ehtii sitte vaikka näin sienestys- ja marjastusaikaan tai ottaa pitkän joululoman.

Tämän akateemisen vuoden tavoitteet on aika selvät: ekat julkaisut pitäis saada pakettiin ja julkaistuiksi sekä aloitella uutta aluevaltausta (tai oikeastaan kahta). Eli paljon puuduttavaa istumista ja kirottua kirjoitusta, mutta kevään myötä enemmän lepposia labrahommia myös.


Ninni

Mistä tietää akateemisen vuoden alkaneen? Siitä että kaikki ovat kipeänä töissä. Ja siitä että Savotta-kahvila avaa taas ovensa ja voin käydä hätätapauksessa hakemassa evästä sieltä. Kyseinen kahvila on lukuvuoden aikana auki peräti kolmeen. Huomattavaa luksusta Kuopiossa.

Viime viikon postauksesta kaikki varmaan näkivät mitä minun akateemisen vuoden vaihteessa tapahtui. Nyt ovat sukulaiset tyytyväisiä taas seuraavat kymmenen vuotta ja minä saan jatkaa normaalia elämää. Minulla on jo lista ihania vapaa-ajan projekteja, joihin on mukava upota töiden jälkeen. Olen kehittynyt töiden jättämisessä töihin, kiitos käsitöiden. Tämä tuleekin tarpeen. Syyslukukausi on lyhyt ja vaikka työsopimukseni jatkuukin uuden vuoden jälkeen, niin joulu on sellainen henkinen haamuraja, johon mennessä pitää olla asioita tehtynä. Kirjoitan toista artikkeliani ensimmäisen ollessa vielä revareiden kynsissä. Hirvittää minkälainen tyrmäys sieltä tulee. Jouluun menessä on toivottavasti ensimmäinen versio kasassa niin saan jouluilla hyvällä mielellä. Keväällä pitää ruveta keräämään dataa väikkärin viimeiseen artikkeliin! HUI! Onneksi lähiaikoina on tiedossa kaikkea kivaa, kuten reissu Saksaan.

Alkavan akateemisen vuoden tavoitteet: töissä kaksi artikkelia ulos, vapaa-ajalla uusia vaatteita ja hattu!


Memmu

Otetaan alkuun sama kysymys kuin emännillä: mistä huomaa akateemisen vuoden alkaneen? Kuten Krista jo totesikin, aina ennen se on ollut Vulcan etkot (eli virallisten lukukauden avajaisbileiden aloittelupippalot histonilaisten kanssa). Tämä lukuvuosi on itselläni kuitenkin ensimmäinen, kun en ole enää opiskelija, enkä asu Oulussa. Opiskellessa en koskaan käynyt virallisissa avajaisjuhlissa - ei sillä, että Oulun yliopiston (OY) Saalastinsaliin mahtuisikaan koko yliopiston väki. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin töiden puolesta OY:n ja Kajaanin yliopistokeskuksen akateemisen lukuvuoden avajaisjuhlaan täällä Kainuun kamaralla. Ohjelma ei ollut erityisen pitkä, mutta E. Hartemaan lauluesitykset olivat kyllä erittäin vaikuttavia! Ja tulihan se yliopiston rehtori Niinimäkikin nähtyä. Minut voi koettaa bongata laulamasta Nälkämaan laulua täältä.

Mitä tavoitteita minulla on kuluvalle lukuvuodelle? Jatkaa tutkimusta biosensoreiden parissa, käydä parilla työreissulla verkostoitumassa, popularisoida tiedettä, olla aktiivinen työyhteisössä esim. keilauksen järjestämisessä... Oikeastaan tavoitteena on jälleen uuden ison kokonaisuuden hahmottaminen ja parhaiden ratkaisujen löytäminen. Sitten siviilipuolella onkin vähän selkeämmät sävelet: salibandy ja Pohjois-Suomen kolmosdivari! Katsotaan tuleeko uudella joukkueella turpaan vai yllätetäänkö itsemme!

Loppuun vielä syksyinen kuva työmatkalta:

(Syöpä)uutisia

Seuraan erilaisia medioita vaihtelevalla taajuudella ja mielenkiinnolla. Viime viikkoina silmiini ja korviini on sattunut muutama mielenkiintoinen uutinen, joita on tässä ehkä syytä nostaa esille. Linkkejä klikkaamalla pääset käsiksi alkuperäisiin uutisiin.

Syöpähoitojen tulevaisuus

Olen niii-in iloinen, että muutamat kansalliset syöpätutkimuksen huippunimemme ovat viime aikoina rummuttaneet syöpälääkkeiden kehitystä ja syöpätutkimusta valtamedioissa. Oma lehmähän on tietenkin ojassa (mahdollisia tulevaisuuden lääkkeitä kehittää ja valmistaa yritys, jota he itse ovat olleet perustamassa), mutta ei se minua ainakaan haittaa. Niinhän sitä sanotaan että kaikki näkyvyys, joskus se negatiivinenkin, on hyvästä.

Mistä siis on kyse? Professorit Akseli Hemminki ja Heikki Joensuu (hyvä haastattelu, katsokaa!) Helsingin Yliopistosta ovat kumpikin tahoillaan puhuneet tulevaisuuden syöpähoidoista. Puheissa ja teksteissä ovat nousseet esille mm. termit syövän täsmähoito ja immunoterapia. Aihe on toki tärkeä, koska syöpähoidot elävät murroskautta ja perinteisistä sytostaatti- ja sädetyshoidoista pyritään pääsemään eroon niiden merkittävien haittavaikutuksien (kaikki väliltä kosmeettiset haitat, kuten tukan lähtö, ja fyysiset haitat, kuten laihtuminen oksentelun takia) takia. Suomalaisia tutkimusryhmiä on myös mukana kehittämässä näitä hoitoja (ensimmäisinä maailmassa!), joten niistä on hyvä ja helppo puhua. Ja onhan se nyt mahtavaa, että suurempikin yleisö saa tietää millaista työtä Suomessa tehdään syöpätutkimuksen saralla - sana tutkimus kun ei välttämättä kerro mitään ja voi tarkoittaa aivan eri asioita alasta riippuen. 

Roger Tsien on kuollut :(

Roger Tsien, lähde Nature.

Ja jos nimi ei sano mitään niin ehkäpä sanat green fluorescent protein (GFP lyhyesti) sitten soittavat kelloja. Kyseessä on siis se tyyppi, jonka elämäntehtävänä on ollut kehittää erilaisia värikkäitä merkkiaineita, joilla voidaan tunnistaa mihin kohtaan solua tietty proteiini on asettunut. Väitöskirjatyössään hän huomasi että Aequorea victoria-meduusan GFP-proteiini hohtaa UV-valossa vihreänä ja että se voidaan molekyylibiologian keinoin liittää johonkin toiseen kohdeproteiiniin. Tällöin kohdeproteiinin sijainti solussa (esim. tumassa tai mitokondriossa) voidaan havaita vihreänä hohtavan värin sijainnin perusteella.  Siitä eteenpäin hän käyttikin aikaansa GFP-proteiinin rakenteen selvittämiseen ja luodakseen kokonaisen väripaletin eri sävyissä hohtavia proteiini-väriaineita.

Kyseinen herrasmies sai myös kemian Nobel-palkinnon vuonna 2008 yhdessä Osamu Shimomuran ja Martin Chalfien kanssa. Hän kuoli ollessaan 64-vuotias (kuolinsyytä en löytänyt).

Muistakaa välinepuhtaus!

Ei mulla muuta, mutta ettäs tiedätte että säkkipilliä soittaessakin voi henki mennä - ainakin jos välineet ovat likaiset (tai miksei silloinkin, kun nuotti ei oikein osu kohdilleen). Yksi henkilö on hengestään jo päässyt, vaikkakin vasta vuosien oireilun jälkeen (hän kuoli lopulta keuhkokuumeeseen). Aiemmin säkkipillit valmistettiin nahasta, jonka käsittelyprosessin takia se on hieman antiseptinen ja siten huono kasvualusta sienille. Nykyisillä, synteettisillä säkkipilleillä asia on toisin ja kuumankosteaan soittimeensa voi saada loisimaan vaikkapa keuhkokuumetta aiheuttavan sienilajin. 

Lopuksi

Kirjoittajat näkivät toisiaan pitkästä aikaa ja iloisissa merkeissä viime viikolla. Huonolaatuinen kuvatodiste alla :)

Tulevaisuus maisterin jälkeen - onko sitä?

Väikkäri vai vaihtoehtoinen tie?

Perusopintojen aikaan on hankala nähdä mitä opintojen jälkeen tapahtuu. Muistan, että pitkään minulla oli tähtäimessä kurssien kunnialla suorittaminen ja lopullisena tavoitteena gradun synnyttäminen. Vaan entäs elämä maisterin jälkeen? Se tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta tulikin vastaan nopeammin kuin ehti kissaa sanoa!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin oli interrail-matkani täynnä kasvukysymyksiä. Koska olen tänä vuonna valmistunut maisteriksi, kyselivät kaverit minulta luonnollisesti tulevaisuuden suunnitelmistani. Tästä syystä myös monet tämän vuoden postaukseni käsittelevät tulevaisuutta. Useiten minulta kysyttiin aionko jatkaa opiskeluja vielä väitöskirjaan asti. En tiedä. Eikä tämä minun mielestäni ole sellainen asia, joka pitäisi lyhyellä aikavälillä heti nyt päättää, sillä siihen projektiin sitoudutaan ainakin neljäksi vuodeksi. Täytyy olla varma, että pitää aiheesta ja on motivoitunut tutkimuksen tekemisestä. Näin kärjistetysti, on tietenkin muitakin syitä väitöskirjan tekoon kuten kutsumus, tieteellinen kunnianhimo jne. Tytöt voivat omalta osaltaan kommentoida kuinka päätyivät tekemään väikkäriä.

Minä pidän tutkimuksen tekemisestä, mutta suurin kysymysmerkki minulle ja varmasti monille perustutkintoa suorittaville (ehkä jopa osalle väitöskirjantekijöistäkin) on, että mikä on vaihtoehto akatemialle? Teollisuus, yksityinen sektori, mikä? Tämän ja parin muun syyn takia olen nyt rauhassa töissä projektitutkijana ja pohdin omaa tulevaisuuttani. Koska uskon, että tohtorin tutkinto itsessään on selkeää kauraa, niin en paneudu siihen tässä enempää. Olen myös sen verran laiskana tänään, että nuo muut vaihtoehdot jätän listaamatta, mutta onneksi ammattiliitto on jo valmiiksi listannut työtehtäviä (linkki täällä). 

Niin ja sitten itse asiaan. Koska kouluttautuminen on aina hyvästä ja ei koskaan tiedä mistä itsensä tulevaisuudessa löytää, olen minäkin päättänyt alkaa jälleen opiskelemaan (näin puolen vuoden tauon jälkeen). Tai siis minä_kin_, koska Ninni aikoi opetella koodaamaan (respect!) :D Haluan ymmärtää paremmin tuota minulle erittäin vierasta yritysmaailmaa, joten menin avoimeen ammattikorkeaan ja otin peruskurssin yritystaloudesta. [Toim.huom. fiksuna olisin käynyt jonkun talouskurssin jo opintojen aikaan Oulussa] Jospa nämä silmät hieman avartuisivat ja saisin selville onko yritysmaailma enemmän minun heiniä kuin akatemia. Olipa tai eipä, niin tulos se on negatiivinenkin tulos! Tutkimus on joka tapauksessa se minun juttu.

Eli sanomani yrittää olla; tulevaisuus alkaa perusopintojen jälkeen, mutta sitäkään ei tarvitse heti olla kiveen hakkaamassa. Vaihtoehtoja saa rauhassa katsella ja miettiä itselleen sopivinta. Myös tohtorin jälkeen pystyy siirtymään yritysmaailmaan halutessaan, niin miksipä ei myös toisinpäin (mikä toki voi aiheesta riippuen olla hieman hankalampaa, muttei mahdotonta).

Näillä tsempeillä mahtavaa uuden lukukauden alkua fukseille ja vanhoille opiskelijoille, sekä jo valmistuneille konkareille!

<3: Memmu