WANTED: kirjoittajia blogiin

BioPeople-blogi on ollut toiminnassa nyt reilut 2 vuotta. Tämä blogi sai alkunsa neljän oululaisen biokemistikaveruksen halusta popularisoida tiedettä ja päästää sisäinen luova persoonansa vapaaksi. Ajan kuluessa enemmistö (3/4) meistä on valmistunut ja siirtynyt työelämään ja viimeinenkin on opintojensa loppusuoralla, joten meidän tiedot biokemian perusopinnoista alkaa pikkuhiljaa vanhentua. Kiirettäkin saattaa välillä pitää itse kullakin. Siksi tarvitsemmekin joukkoomme uutta verta (Toim. huom. Vampyyrimaisilla taipumuksillamme ei ole mitään tekemistä asian kanssa).

Eli haemme BioPeople blogiin uusia kirjoittajia! Tähän pitäisi nyt varmaan laittaa ihan jumalattoman pitkä listaus ominaisuuksia ja taitoja vähän nykyisten työpaikka-ilmoitusten hengessä (you know, vastavalmistunut 10 vuoden työkokemuksella jne), mutta oikeastaan meille on tärkeintä se, että haluat osallistua tämän blogin tekoon. Opiskelija-status biokemialla Oulussa on tietenkin suotavaa ja suomen kielen kirjallisesta osaamisesta sekä jonkinlaisista aikatauluttamistaidoista on hyötyä blogitekstien tuottamisessa.

Tule siis mukaan BioPeoplen kirjoittajaksi! Kirjoitustesi aiheet voit valita itse omien kinnostustesi mukaan: aiemmin tässä blogissa on ilmestynyt kaikkea tieteellisistä iskurepliikeistä aina elämänohjeisiin ja työnhakuneuvoihin, omien kokemuksien kertoiluja unohtamatta. Turhan vakavissaan ei kannata tätä asiaa ottaa - tämä ei ole työ vaan harrastus, joten tekemisen on oltava mieluista eikä stressaavaa. Yhden blogitekstin kirjoittamiseen menee aikaa noin 1-3h, riippuen lähteiden määrästä, kuinka pitkästi kirjoitat (yleensä 200-400 sanaa) ja muokkaatko kuvia postaukseesi. Yleensä julkaisemme 1 tekstin per viikko ja kirjoitusvuoro tulee noin kerran kuussa per neesu. Kirjoittajille on omat WhatsApp- ja IRC-ryhmät, joissa voidaan yhdessä keskustella teksti-ideoista ja päättää kirjoitusvuoroista.

Jos kiinnostus heräsi, niin nakkaa jotakuta meistä maililla! Osoitteet löytyvät oikealta sivupalkista.

EMBL:n konferenssista!

Uusi matkatarina!

Olen varmaan miljoona kertaa hehkuttanut, että yksi tutkijana olemisen parhaista puolista on päästä ulkomaille konferensseihin tapaamaan muita tutkijoita ja oppimaan uusia asioita. Tämänkertaista reissua sai odotella melkein kymmenen kuukautta. Koska matka-apurahaa piti anoa tammikuussa...

Tällä kertaa olikin tarjolla herkkua. Pääsin nimittäin EMBO:n ja EMBL:n yhteistyössä järjestämään konferenssiin "The Complex Life of mRNA". EMBO eli European Molecular Biology Organization on taho joka edistää tiedettä ja järjestää tapahtumia. EMBL eli European Molecular Laboratory (eläköön tämä suuri ero) taas on tutkimuslaitos, joka on jakaantunut viiteen kaupunkiin (Heidelberg (Saksa), Hinxton (Iso-Britannia), Grenoble (Ranska), Hampuri (Saksa) ja Monterotondo (Italia), mutta instituutissa on mukana 22 matta, joihin kuuluu muun muassa Suomi ja Australia. Kyllä, Australia. EMBO/EMBL tunnetaan hyvistä konferensseista ja kursseista, suosittelen tsekkaamaan tarjonnan täältä.

Tämänkertainen konfrenssi järjestettiin Heidelbergissa. Konferenssi oli rakennuksessa, joka on tehty DNA-heliksiä ajatellen. Kyllä, keskellä rakennusta on kuilu, jonka reunoilla menee kaksi luiskaa, jotka kiertävät toisiaan kuin DNA:n juosteet. Luiskalta toiselle pääsee poikkikäytäviä, "emäspareja" pitkin. Tältä siellä näytti:

Esittelin konferenssissa työtäni, mutta eipäs siitä sen enempää. Olin nimittäin ainoa, joka esitteli pre-kliinistä dataa ja posterilla kävi neljän tunnin aikana kolme ihmistä... Mutta mitä kaikkea minä opinkaan! Niin paljon tietoa RNA:sta!

Mutta, mutta...

Kävi pieni ikävä tilanne. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olin aika kipeänä ja sain siihen antibiootin. Noh, kuuri loppui jo ennen reissua, mutta jotkin asiat tapahtuvat myöhässä. Istuessani ekaa iltaa konferenssissa tämä tapahtu:

Ja tämä on vain kädessä. En kehtaa edes laittaa naamasta kuvaa. Oli aika hurja. Luulin että sain allergisen reaktion syömistäni simpukoista (tapahtunut ennenkin), mutta seuraavana päivänä kun kieli alkoi turvota kesken luennon, aloin huolestua. Onneksi miehenpuoli oli luennolla, jota piti kaksi lääkäriä. Sain etädiagnoosin antibioottiallergiasta. Noniin, opin uusia asioita itsestäni. Paikallinen terveysinsinööri (Kyllä, Saksassa kaikki ovat insinöörejä) antoi kyydin apteekkiin, josta pienellä neuvottelulla sain antihistamiineja ja kortisonivoidetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

-Ninni

Töihin sairaalaan

Eräs kaverini haaveilee pääsystä töihin sairaalaan (hyvä palkka, vakaa työsuhde, potilaslähtöinen työ and what not). Hän ei ole lääkäri, eikä sairaanhoitajakaan vaan (ylläri pylläri) biokemisti. Mitä biokemisti sitten voisi tehdä työkseen sairaalaympäristössä? Kokosin tähän alle listan erilaisia työnimikkeitä, joihin on mahdollista päästä biokemian taustalla, jos vaikka sattuu muitakin kiinnostamaan. Esittelen tehtävät vain lyhyesti, mutta laitan jokaisen kohtaan linkit, joista löytyy lisätietoa.

Muutamia piirteitä on kaikissa koulutuksissa samoja: ne ovat tasoltaan filosofian lisensiaatin tutkintoja, lisämausteena alan erikoiskoulutus. Jos alla on jo filosofian tohtorin arvo, voi koulutuksen käydä tutkinto täydentävänä koulutuksena. Marssijärjestys menee niin, että ensin tullaan valituksi virkaan (esimerkiksi erikoistuva sairaalemisti) ja vasta sitten hakeudutaan koulutukseen. Koulutuksiin on jatkuva haku.

Jos palkkapuoli kiinnostaa niin vilkaiskaapa LAL:n statistiikkaa täältä ja muistakaa että yrityspuolella palkat on vielä vähän kovemmat. Esimerkkinä sairaalakemistin bruttopalkkojen keskiarvo kunnallisella puolella on siinä 4600 euroa kieppeillä per kuukausi. Not bad.

Sairaalageneetikko

Sairaalageneetikon tehtävänä on toimia geneettisten tautien diagnosoinnin apuna, tunnistamassa perinnöllisyystekijöitä ja niiden poikkeamia potilasnäytteistä mikroskopian ja molekyylibiologian mentelmien keinoin. Esimerkiksi kromosominäytteistä voidaan tutkia kromosomin kahdentumisia (esim. Downin syndrooma), mutta nykyään sairaalageneetikko saattaa tehdä myös alttiusgeenitestejä tai tutkia syöpäpotilaiden DNA-näytteitä parhaan hoitokeinon valinnan helpottamiseksi. Lisäksi sairaalageneetikko vastaa työhönsä liittyvien menetelmien ohjeistuksesta, ylläpidosta ja kehityksestä. Sairaalageneetikon virkoja on koko maassa vähän (~15) ja ne ovat hyvin kilpailtuja.  Sairaalageneetikko-nimikkeellä voi työllistyä kuitenkin myös yrityksiin.

Koulutukseen pääsyn kriteereinä on filosofian maisterin tutkinto korkeimmalla arvosanalla suoritettuna tai syventävät perinnöllisyystieteen opinnot ja Pro Gradu-työ ihmissgenetiikan parista. Koulutukseen kuuluu pääasiassa kliinisiä opintoja (~työssäoppiminen) neljän vuoden ajalta ja muutamia teoreettisia opintoja (esim. 20h terveydenhuoltoalan hallinnollista koulutusta). Koulutusta on tarjolla vain Helsingin Yliopistossa.

Milja Kaare, haastattelu TÄÄLLÄ!

Nina Horelli-Kuitunen, haastattelu TÄÄLLÄ!

 Sairaalakemisti

Sairaalakemisti vastaa analyysilaboratorion ylläpidosta, toiminnasta ja menetelmien kehittämisestä, mutta osallistuu myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nykyään työ on hyvin koneistettua ja erilaiset analysaattorit hoitavat mittaukset, esimerkiksi hyytymistekijöiden mittauksen verinäytteestä tai virtsanäytteiden ureamäärityksen. En löytänyt mistään mainintaa virkojen määrästä, mutta OYS:issa oli vuonna 2008 kymmenen sairaalakemistin virkaa, josko sitten siitä voisi jotain päätellä.

Sairaalakemistin koulutusta tarjoaa sekä Itä-Suomen yliopisto että Helsingin yliopisto. Koulutukseen pääsyn vaatimukset ja tavoitteet ovat molemmissa hyvin samanlaiset: Pohjatutkintona pitää olla biokemian, kemian tai niitä liippaavien teknisten alojen ylempi korkeakoulututkinto (esim. filosofian maisteri). Biokemian osaamista pidetään erityisen tärkeänä ja sitä painotetaan pääsyvaatimuksissa. Kurssit ovat hyvin samanlaiset molemmissa paikoissa (esimerkiksi molempiin kuuluu valtakunnallinen sairaalakemistien pätevyyskuulustelu) ja koulutuksen kokonaiskesto on 5 vuotta.

Eevastiina Marjoniemi, haastattelu TÄÄLLÄ!

Outi Malminiemi, haastattelu TÄÄLLÄ!

Päivi Laitinen, uutinen Kalevassa!

Sairaalamikrobiologi

Sairaalamikrobiologi työskentelee kliinisen mikrobiologian laboratoriossa vastaten siellä mm. potilasnäytteiden tulkinnasta, mikrobilääkeresistanssien seuraamisesta, tutkimusmenetelmien käyttöönotosta ja  laadunvalvonnasta. Virkojen määrästä en tiedä, mutta esimerkkinä NordLab:illa on Oulussa kolme sairaalamikrobiologia palkkalistoillaan. ja lisäksi sairaalamikrobiologien ammattiyhdistys vaikuttaa olevan ihastuttavan aktiivinen ( <3). Jonkin verran sairaalamikrobiologin nimikkeellä tehdään myös tutkimusta esim. THL:ssä.

Helsingin  yliopisto on ainoa, joka tarjoaa sairaalamikrobiologin erikoiskoulutusta. Sisäänpääsyyn vaaditaan filosofian maisterin, maa- ja metsätaloustieteiden maisterin tai elintarviketieteiden maisterin (FM, MMM tai ETM) tutkinto pääaineena yleinen mikrobiologia tai mikrobiologia TAI 120 op sivuainekokonaisuus yleisen mikrobiologian alalta sekä 6 kk:n työharjoittelu mikrobiologian alalla ja lisänäyttö tieteellisestä toiminnasta (esim. mukana tieteellisessä julkaisussa). Huhhu.

Näiden sairaamikrobiologien haastattelut löydät TÄÄLTÄ!

Sairaalasolubiologi

Sairaalasolubiologin tietotaidot ovat vahvasti patologian menetelmien asiantuntijuudessa ja työ keskittyykin pääasiassa molekyyli- ja digitaalipatologian menetelmien kehittämiseen. Heillä on oma tärkeä roolinsa potilasnäytteiden analyysien tuottamisessa ja oikeellisuuden valvonnassa. Tämä ammattiryhmä on hyvin uusi ja vielä aika pieni, oma alajaostonsakin ammattiliitossa heille on perustettu vastikään. Virkoja ei liene valtakunnallisestikaan kovin paljon, OYS:ssä niitä on yksi.

Sairaasolubiologin erikoiskoulutusta tarjotaan vain Jyväskylän yliopistossa. Opinnoista sanotaan seuraavaa: "...pohjana on soveltuva luonnontieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto (maisterin tutkinto), opintoihin sisältyvät tai muutoin suoritetut solubiologian tai molekyylibiologian syventävät opinnot sekä aineopinnot biokemiassa tai näitä vastaavat tiedot.". Sopii siis biokemistille kuin jääpuikko räystään reunaan! Opintoihin kuuluu kaikkea kokouksista henkilökohtaisiin työsuoritteisiin.

Minnamaija Lintunen, haastattelu TÄÄLLÄ!

Olayinka Raheem, haastattelu TÄÄLLÄ!

On olemassa myös sairaalafyysikko-työnimike, mutta siihen tarvitaan fysiikan koulutustausta eli lisäkoulutusta vaaditaan jos aikoo tähän työnimikkeeseen päästä biokemistinä.

All in all, sairaalasolubiologi on varmaan biokemistille helpoin tie sairaalatöihin (ainakin jos on lukenut solu- ja molekyylibiologiaa), mutta varmin lienee sairaalakemistin paikka, koska näitä paikkoja on eniten saatavilla.

-Krista

PS. Nobel-komitea yllätti jälleen - olin aivan varma että Doudna & Charpentier-kombo veisi Nobelin joko kemiasta tai lääketieteestä, mutta toisin kävi. No ehkä 5 vuoden päästä kuten aiemmillakin Nobeleilla on ollut tapana? Huvittavaahan tässä on se, että Alfred Nobel on testamentissaan todennut, että Nobel-palkinto annetaan aina sen vuoden merkittävämmälle uudistukselle tieteen saralla, mutta tähän mennessä lähes kaikki tieteen palkinnot ovat tulleet näiden henkilöiden elämäntyöstä....

Tutkijoiden yö...

...Kajaanissa!

Viime perjantaina 30.9.2016 vietettiin Euroopan laajuista tutkijoiden yötä 13 paikkakunnalla Suomessa. Tapahtuma, jossa tiedettä tuodaan popularisoidusti tutuksi kanssaihmisille, järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Oulussa, Kajaanissa ja Sodankylässä (kaikki Oulun yliopiston alaisia). Valtakunnallisella tasolla järjestäjien jälkitunnelmia voi lukea täältä.

Kajaanin tutkijoiden yön kuvaus ja ohjelma löytyy täältä. Tuolla mainituille luennoille allekirjoittanut ei päässyt, sillä minä olin esittelemässä omaa työtäni ravitsemustutkimuksesta posterin edessä. Siinä samalla vierailijoille rupatellessa ehdin myös tutustua toisiin ständeihin. Elikkä Oulun yliopiston mittaustekniikan yksikön sylkimittareiden, vesistömittarin ja marjauutteiden lisäksi paikalla oli Jyväskylän yliopistolta Vuokatin pisteeltä urheilumittauksia esittelemässä porukka (heillä oli hiihtosauva, jossa anturi mittasi työnnön voimaa), CSC:ltä supertietokoneen porukka (jonka mukana pääsi myös bussilla vierailemaan ihan paikan päällä Renforsin rannassa katsomassa Sisua), AIKOPAlla (aikuiskoulutuskeskus) oli ständi ja sitten vielä VTT MIKESillä voiman mittauksesta ständi.

Edustuskuva 'Peura ajovaloissa'

Miksi tällaista tiedettä popularisoivaa ja esittelevää tapahtumaa tarvitaan? Jotta poliitikot eivät puhuisi "kaikenmaailman dosenteista" ja jotta joka Matille ja Maijalle tulisi selkeämpi kuva mitä tutkijat tekevät yhteiskunnan, siis sinun ja minun, hyväksi ihan ruohonjuuritasolla. Tietyt koneet, laitteet, lääkkeet, ravintovalmisteet ja erilaiset ratkaisut (näin nyt jotain mainitakseni) ovat varmasti vaatineet paljon tutkimusta ennen kuin paras mahdollinen ulkomuoto/toimintakyky on löydetty. Sitä saattaa nykypäivänä pitää esim. verensokerin pikamittareita itsestäänselvyytenä, mutta jonkun on täytynyt ensin keksiä käyttää hyväksi entsymaattista reaktiota (toimintaperiaate s.22), jonka avulla saadaan verensokerin numeerinen arvo mitattua. Tietenkin Tutkijoiden yö tapahtumana on omiaan myös innostamaan tulevaisuuden tieteentekijöitä eli lapsia löytämään omat mielenkiinnon kohteensa.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mukava ja tuli jälleen harjoiteltua posterin esittelyä... mikä kyllä vaatikin harjoittelua! Aina ensimmäiset 2-5 kertaa tulee liikaa asioita selostettua liian vaikeasti ennenkuin yleisöstä huomaa, että mitkä asiat ovat heille ne mielenkiintoisimmat pääpointit. Mutta onneksi olen sen verta supliikki, että loppuilta meni hyvin! Ainut vaan, että posteri on tieteellisen posterin pohjalle tehty, mikä söi katselijoita (great wall of text). Mutta tapahtuman jälkeen jatkoilla tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, networking! :)

Oulussakin kuulema oli hyvä meno, kun tutut biocenterin proffat soittivat bändissä omaa (vielä tuntematonta) musiikkiaan ;)


<3: Tutkija-Memmu

Taas kipeänä

"Mistä tietää akateemisen vuoden alkaneen? Siitä että kaikki ovat kipeänä töissä."

Pitikin manata. Vähän edellisen viikon postauksen jälkeen minulle nousi ensin kuume, sitten sain yskän ja viimeisimpänä silmäni menivät punaisiksi ja muurautuivat umpeen. Lääkäri diagnosoi minulle keuhkoputkentulehduksen ja silmätulehduksen. Kotiin päästyäni aloin lueskella minulle määrättyjä lääkkeitä ja miettimään diagnoosia. Tällaisia asioita internet minulle kertoi:

Silmätulehdus

"Silmätulehdus" on lääketieteellisessä kielessä epätarkka käsite, koska silmän eri osien tulehduksille on omat nimet ja oirekuvaukset. Esimerkiksi värikalvon tulehdus eli iriitti ei yleensä aiheuta rähmimistä, kun episkleriitti eli silmän kovakalvon pintaosan tulehdus voi tuntua arkuutena kylmälle ilmavirralle. Kuten aiemmin sanottua, minun silmäni rähmivät paljon, ja koska minulla oli flunssa, lääkäri päätteli että kyseessä on konjuktiviitti eli sidekalvon tulehdus. Diagnoosi on luultavasti hyvinkin oikea, konjuktiviitti on yleensä seurausta "ylähengitystieinfektion" aiheuttamasta vastustuskyvyn alenemisesta. Tulehduksen voi aiheuttaa joko virus tai bakteeri, mutta koska silmäni tuottavat tällä hetkellä keltaista limaa, kyseessä on bakteeri.

Kuva: Wikipedia.org. En saanut otettua itsestäni kuvaa kun silmät olivat pahimmillaan, mutta juuri tuolta se näytti. Kirkkaan keltaista limaa. PALJON. Namnam.

Ja koska kyseessä on bakteeri, sain antibioottikuurin. Bakteerin laatua on vaikea kenenkään päätellä pelkkää limaa katsomalla, joten minulle määrätyissä tipoissa on kloramfenikolia, joka on niin sanottuja laajakirjoisia antibiootteja.

Keuhkoputken tulehdus

Tavallisessa flunssaan kuuluu aikuisilla nivelkipuja, pientä lämpöä ja usein yskää, joka tuntuu kurkunpään alueella. Minulla oli kuumetta ennen yskää ja yskiminen tulee syvemmältä. Tästä lääkäri (luultavasti taas ihan oikein) päätteli että minulla on keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti.

Nyt päästään vaikeamman äärelle. Duodecimin terveyskirjasto.fi sanoo että "äkillinen keuhkoputkitulehdus on lähes aina viruksen aiheuttama henkitorven ja keuhkoputkiston limakalvon tulehdus." Jos kyseessä on virus, miksi minulle määrättiin antibiootteja? Vähäisellä kaivamisella löytyy (vanhahko) artikkeli keuhkoputken tulehduksen hoidosta Suomessa, joka toistaa että äkillinen keuhkoputken tulehdus on viruksen aiheuttama, mutta:

"Kirjallisuudessa on julkaistu runsaasti tutkimuksia äkillisen keuhkoputkentulehduksen antibioottihoidosta, mutta ne ovat yleensä olleet vertailuja kahden eri mikrobilääkkeen välillä (jolloin harvoin on todettu mitään eroja), ja harvoissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa eroa lumelääkkeeseen ei ole tullut esiin tai se on ollut vähäinen (Hansen ja Evald 1986, Gwaltney 1990). -//-  Usein arvioidaan, että lievissä hengitystieinfektioissa pitkittyvään yskään käytetään tarpeettoman herkästi mikrobilääkkeitä, kun sairauden kesto on vielä "normaalin kahden viikon" rajoissa (Verheij ym. 1990)"

Eli minulle määrättiin antibiootteja turhan takia? Toisaalta mainitsin, että olen lähdössä työmatkalle ensi viikolla, joten (työterveys)lääkäri saattoi määrät antibiootin "varmuuden vuoksi". Tai ehkä hän määri sen siltä varalta että alentuneen immuunipuolustuksen ja jatkuvan yskimisen ärsyttämä keuhkoputkeni on alttiimpi bakteeritulehduksille. Olisi pitänyt kysyä.

Johtuen kovasta yskästä, joka haittaa nukkumista, sain myös Cocillana nimistä yskänlääkettä. Tämä se vasta on vinkeää tavaraa. Vaikuttava aine on etyylimorfiini hillitsee yskänärsytyksen tunnetta lamauttamalla aivorungon yskänkeskuksen. Toisaalta maksan sytokromi P450 -entsyymi muuttaa etyylimorfiinia morfiiniksi. Siksi lääke voi aiheuttaa väsymyksen tunnetta. Punainen kolmio paketin kyljessä on ymmärrettävä. 

Huvittavaa lisätietoa: "Etyylimorfiinin lisäksi Cocillanan vaikuttavia aineita ovat seneganjuuresta, kokillaanakuoresta, euforbianyrtistä, paatsamankuoresta ja intialaisesta merisipulista valmistetut nesteuutteet." Intialainen merisipuli?

Melkein kahden päivän kuurin jälkeen silmät alkavat parantua, mutta yskä on edelleen yhtä raastava. Saa nähdä miten ensi yö menee :S

-Ninni

Silmätulehduksesta (eri tyypit lueteltuina):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01062#s5
Keuhkoputken tulehduksesta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00617
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo20349&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=#s1
Etyylimorfiinista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Etyylimorfiini

Uuden akateemisen vuoden aloitus

2016-2017

Krista

Yritin muistella, että mitä viimeksi tuli kirjoitettua vastaavanlaiseen postaukseen, mutta sekä muisti että Google-sedän hakutoiminto pettivät minut tällä kertaa :(  Että anteeksi jos tulee toistoa.

Näitä kaunokaisia löytyy metsästä just nyt!

Mistä sitten huomaa akateemisen vuoden taas alkaneen? Aiemmin olisin vastannut suuna päänä että Vulcanaliasta (tai tarkemmin Vulcan etkoista) tietenkin! Nykyään...No, ruokalaan tarvitsee jonottaa. Tai oikeastaan ei kannata mennä ollenkaan 11.15-12.15 välisenä aikana. Kevättä kohti ruuhkat helpottuu ku väki vähenee ja kesällä voi mennä ihan millä kellonlyömällä vaan syömään, kunhan lounaspaikka vaan on auki ja ruuhkaksi kutsutaan sitä, kun joku muukin on linjastolla yhtä aikaa itsesi kanssa. Ah, auvoa. Heinäkuu varsinkin on ihan ässä työskentelykuukausi kun kaikki muut on lomalla eli laitteet ja labrat ovat vapaina eikä mihinkään tarvi jonottaa. Suosittelen. Lomailla ehtii sitte vaikka näin sienestys- ja marjastusaikaan tai ottaa pitkän joululoman.

Tämän akateemisen vuoden tavoitteet on aika selvät: ekat julkaisut pitäis saada pakettiin ja julkaistuiksi sekä aloitella uutta aluevaltausta (tai oikeastaan kahta). Eli paljon puuduttavaa istumista ja kirottua kirjoitusta, mutta kevään myötä enemmän lepposia labrahommia myös.


Ninni

Mistä tietää akateemisen vuoden alkaneen? Siitä että kaikki ovat kipeänä töissä. Ja siitä että Savotta-kahvila avaa taas ovensa ja voin käydä hätätapauksessa hakemassa evästä sieltä. Kyseinen kahvila on lukuvuoden aikana auki peräti kolmeen. Huomattavaa luksusta Kuopiossa.

Viime viikon postauksesta kaikki varmaan näkivät mitä minun akateemisen vuoden vaihteessa tapahtui. Nyt ovat sukulaiset tyytyväisiä taas seuraavat kymmenen vuotta ja minä saan jatkaa normaalia elämää. Minulla on jo lista ihania vapaa-ajan projekteja, joihin on mukava upota töiden jälkeen. Olen kehittynyt töiden jättämisessä töihin, kiitos käsitöiden. Tämä tuleekin tarpeen. Syyslukukausi on lyhyt ja vaikka työsopimukseni jatkuukin uuden vuoden jälkeen, niin joulu on sellainen henkinen haamuraja, johon mennessä pitää olla asioita tehtynä. Kirjoitan toista artikkeliani ensimmäisen ollessa vielä revareiden kynsissä. Hirvittää minkälainen tyrmäys sieltä tulee. Jouluun menessä on toivottavasti ensimmäinen versio kasassa niin saan jouluilla hyvällä mielellä. Keväällä pitää ruveta keräämään dataa väikkärin viimeiseen artikkeliin! HUI! Onneksi lähiaikoina on tiedossa kaikkea kivaa, kuten reissu Saksaan.

Alkavan akateemisen vuoden tavoitteet: töissä kaksi artikkelia ulos, vapaa-ajalla uusia vaatteita ja hattu!


Memmu

Otetaan alkuun sama kysymys kuin emännillä: mistä huomaa akateemisen vuoden alkaneen? Kuten Krista jo totesikin, aina ennen se on ollut Vulcan etkot (eli virallisten lukukauden avajaisbileiden aloittelupippalot histonilaisten kanssa). Tämä lukuvuosi on itselläni kuitenkin ensimmäinen, kun en ole enää opiskelija, enkä asu Oulussa. Opiskellessa en koskaan käynyt virallisissa avajaisjuhlissa - ei sillä, että Oulun yliopiston (OY) Saalastinsaliin mahtuisikaan koko yliopiston väki. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin töiden puolesta OY:n ja Kajaanin yliopistokeskuksen akateemisen lukuvuoden avajaisjuhlaan täällä Kainuun kamaralla. Ohjelma ei ollut erityisen pitkä, mutta E. Hartemaan lauluesitykset olivat kyllä erittäin vaikuttavia! Ja tulihan se yliopiston rehtori Niinimäkikin nähtyä. Minut voi koettaa bongata laulamasta Nälkämaan laulua täältä.

Mitä tavoitteita minulla on kuluvalle lukuvuodelle? Jatkaa tutkimusta biosensoreiden parissa, käydä parilla työreissulla verkostoitumassa, popularisoida tiedettä, olla aktiivinen työyhteisössä esim. keilauksen järjestämisessä... Oikeastaan tavoitteena on jälleen uuden ison kokonaisuuden hahmottaminen ja parhaiden ratkaisujen löytäminen. Sitten siviilipuolella onkin vähän selkeämmät sävelet: salibandy ja Pohjois-Suomen kolmosdivari! Katsotaan tuleeko uudella joukkueella turpaan vai yllätetäänkö itsemme!

Loppuun vielä syksyinen kuva työmatkalta:

(Syöpä)uutisia

Seuraan erilaisia medioita vaihtelevalla taajuudella ja mielenkiinnolla. Viime viikkoina silmiini ja korviini on sattunut muutama mielenkiintoinen uutinen, joita on tässä ehkä syytä nostaa esille. Linkkejä klikkaamalla pääset käsiksi alkuperäisiin uutisiin.

Syöpähoitojen tulevaisuus

Olen niii-in iloinen, että muutamat kansalliset syöpätutkimuksen huippunimemme ovat viime aikoina rummuttaneet syöpälääkkeiden kehitystä ja syöpätutkimusta valtamedioissa. Oma lehmähän on tietenkin ojassa (mahdollisia tulevaisuuden lääkkeitä kehittää ja valmistaa yritys, jota he itse ovat olleet perustamassa), mutta ei se minua ainakaan haittaa. Niinhän sitä sanotaan että kaikki näkyvyys, joskus se negatiivinenkin, on hyvästä.

Mistä siis on kyse? Professorit Akseli Hemminki ja Heikki Joensuu (hyvä haastattelu, katsokaa!) Helsingin Yliopistosta ovat kumpikin tahoillaan puhuneet tulevaisuuden syöpähoidoista. Puheissa ja teksteissä ovat nousseet esille mm. termit syövän täsmähoito ja immunoterapia. Aihe on toki tärkeä, koska syöpähoidot elävät murroskautta ja perinteisistä sytostaatti- ja sädetyshoidoista pyritään pääsemään eroon niiden merkittävien haittavaikutuksien (kaikki väliltä kosmeettiset haitat, kuten tukan lähtö, ja fyysiset haitat, kuten laihtuminen oksentelun takia) takia. Suomalaisia tutkimusryhmiä on myös mukana kehittämässä näitä hoitoja (ensimmäisinä maailmassa!), joten niistä on hyvä ja helppo puhua. Ja onhan se nyt mahtavaa, että suurempikin yleisö saa tietää millaista työtä Suomessa tehdään syöpätutkimuksen saralla - sana tutkimus kun ei välttämättä kerro mitään ja voi tarkoittaa aivan eri asioita alasta riippuen. 

Roger Tsien on kuollut :(

Roger Tsien, lähde Nature.

Ja jos nimi ei sano mitään niin ehkäpä sanat green fluorescent protein (GFP lyhyesti) sitten soittavat kelloja. Kyseessä on siis se tyyppi, jonka elämäntehtävänä on ollut kehittää erilaisia värikkäitä merkkiaineita, joilla voidaan tunnistaa mihin kohtaan solua tietty proteiini on asettunut. Väitöskirjatyössään hän huomasi että Aequorea victoria-meduusan GFP-proteiini hohtaa UV-valossa vihreänä ja että se voidaan molekyylibiologian keinoin liittää johonkin toiseen kohdeproteiiniin. Tällöin kohdeproteiinin sijainti solussa (esim. tumassa tai mitokondriossa) voidaan havaita vihreänä hohtavan värin sijainnin perusteella.  Siitä eteenpäin hän käyttikin aikaansa GFP-proteiinin rakenteen selvittämiseen ja luodakseen kokonaisen väripaletin eri sävyissä hohtavia proteiini-väriaineita.

Kyseinen herrasmies sai myös kemian Nobel-palkinnon vuonna 2008 yhdessä Osamu Shimomuran ja Martin Chalfien kanssa. Hän kuoli ollessaan 64-vuotias (kuolinsyytä en löytänyt).

Muistakaa välinepuhtaus!

Ei mulla muuta, mutta ettäs tiedätte että säkkipilliä soittaessakin voi henki mennä - ainakin jos välineet ovat likaiset (tai miksei silloinkin, kun nuotti ei oikein osu kohdilleen). Yksi henkilö on hengestään jo päässyt, vaikkakin vasta vuosien oireilun jälkeen (hän kuoli lopulta keuhkokuumeeseen). Aiemmin säkkipillit valmistettiin nahasta, jonka käsittelyprosessin takia se on hieman antiseptinen ja siten huono kasvualusta sienille. Nykyisillä, synteettisillä säkkipilleillä asia on toisin ja kuumankosteaan soittimeensa voi saada loisimaan vaikkapa keuhkokuumetta aiheuttavan sienilajin. 

Lopuksi

Kirjoittajat näkivät toisiaan pitkästä aikaa ja iloisissa merkeissä viime viikolla. Huonolaatuinen kuvatodiste alla :)