Kun tutkija arviointiprosessin osti

Kirjoitan (vieläkin, vaikka aika pitkällä jo ollaan) systemaattista katsausta väitöskirjani aiheesta. Aina tasaisin väliajoin tarkistelen joitain tietoja ja yksityiskohtia artikkeleista itsestään. Yhtenä päivänä erästä systemaattiseen katsaukseeni tulevaa artikkelia uudelleen vilkaistessani huomasin sen etusivulle ilmestyneen sanan retracted eli suomeksi takaisin vedetty. Kirosin hiljaa mielessäni ja totesin, että empä taidakaan sisällyttää tätä kyseistä artikkelia katsaukseeni.

Artikkeli voidaan vetää takaisin useasta syystä: artikkelissa olevia kuvaajia tai tuloksia on voitu manipuloida, julkaisuun voi olla sisällytetty vain hypoteesia tukevat tulokset, eläin- tai kliinisten kokeiden eettisissä luvissa on voinut olla ongelmia tai puutteita ja n+1 muuta syytä. Yleensä takaisin vedetyssä artikkelissa olevia tuloksia käsitellään kuin niitä ei olisi koskaan julkaistu. Minun löytämässäni takaisin vedetyssä artikkelissa oli kyse tieteelliseen julkaisemiseen tärkeänä osana liittyvästä prosessista - vertaisarvioinnista. 

Ilmeisesti on mahdollista ostaa myös julkaisun tekoon liittyviä palveluita, lähinnä artikkelin kirjoittamista ja kielenkorjausta. Tämä on ihan ymmärrettävää ja järkevääkin, sillä todellakaan kaikki tutkijat eivät ole kirjailijoita tai englannin natiivipuhujia (tieteen kieli kun on englanti). Mutta, koska rahalla saa ja hevosella pääsee, niin on ilmeisesti myös mahdollista ostaa itselleen paljon muutakin, esimerkiksi vertaisarviointi! Eli käytännössä joku henkilö/yritys myy palveluna vertaisarviointeja henkilöltä X, joka voi olla joko täysin kuvitteellinen henkilö kuvitteellisilla tieteellisillä meriiteillä ja yhteystiedoilla tai oikea henkilö väärillä yhteystiedoilla. Kun ko. yhteystiedoilla sitten haetaan vertaisarviointia niin sellainen kyllä saadaan, mutta se ei vain vastaa tieteellistä vertaisarviointia -  arviota ei suorita toinen samalla alalla oleva tutkija, arviossa ei osata ottaa kantaa tutkimusasetelman tai päätelmien ongelmiin, valittuihin tilastotieteen menetelmiin jne. Täyttää kakkaa koko vertaisarvio siis niin sanotusti ja ihan takaisin vedon arvoinen juttu.

Tässä vaiheessa täytyy kiittää tiedeyhteisön sisäistä totuuteen pyrkimistä siitä, että yleensä havaitut ongelmat tuodaan julki ja väärä tieto ei pääse leviämään. Tietenkään tämä prosessi ei ole aukoton ja varmasti on olemassa useita julkaisuja, joissa on tahallista tai tahatonta väärää tietoa. Mutta jotain kuitenkin.

Loppuun vielä linkki COPEn lausuntoon.

Kesäterveisiä Kuopiosta!

Heippa!

Kesä on jo edennyt päälle puoleen väliin, tai ainakin vuosi on, ja päivät ovat alkaneet lyhentyä. Ajattelin tähän väliin ottaa tosi lyhyen tilannekatsauksen, kun nyt on tosiaan kesän takia jäänyt blogi omalta osalta vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Kuopiossa about viisi kk ja täytyy sanoa, että kesällä on paljon mukavampi tutustua kaupunkiin kuin talvella. Kuopio on Kallaveden ympäröimä ja maisemat aikamoisen hienot! Myös ihmiset ovat enemmän liikkeellä ja olen saanut lisää uusia tuttavuuksia. Kuuluu siis hyvää tänne Savoon! Alla muutama kuva tutustumisretkiltä:

Väinölänniemi

Kesä-Memmu

Neulamäen luontopolku

Yliopiston viereinen rapakko.

Vuorilampi

Tällä hetkellä olen vahtimassa Ninnin karvakorvia, näitä kauniita leidejä!

Mau mau, ensi kerralla taas oikeaa asiaa!

-Memmu 

ps. Puhelimella on jännä kirjoittaa :'D

Pitäisikö biokemia ottaa mukaan perus- ja toisen asteen opetukseen?

Perus- ja lukio-opetusta on viime vuosina rukattu uuteen uskoon ihan kunnolla. Aineopetuksesta ollaan siirtymässä ilmiöiden kautta tapahtuvaan opiskeluun, koululaiset halutaan liikkeelle pölyisistä luokkahuoneista ja mitä lie vielä päälle. Pitäisikö samalla biokemian opetus lisätä mukaan?

Niina

Kiitos älypuhelimien, yhä nuoremmat uivat uutisvirrassa. Nuorilla on ainakin omasta mielestään hyvä medialukutaito (”Nuoret ja nettilähteiden luotettavuus”-tutkimus). Minua ei huolestuta nuorten kyky arvioida lähdettä, vanhemmalla väellä vain olisi paljon opittavaa. Minua huolestuttaa, etteivät kaikki ymmärrä lukemaansa. Kun sinänsä luotettava lehti tekee tiedeuutisen, se tuppaa olemaan melko pelkistetty. Silloin on vaikeaa arvioida sisällön käytännön merkitystä. Minusta kaikkien ihmisten pitäisi ymmärtää vähän perinnöllisyystiedettä, mikrobiologiaa ja orgaanista kemiaa – eli biokemiaa. Jos biokemia ei onnistu omana aineenaan, niin toinen mikä voisi auttaa, on tieteellinen ajattelu! Ei minään kuivana filosofian tuntina, vaan osana kaikkia aineita!

Krista

Ehdottomasti ei - lukujärjestykseen ei kaivata enään yhtään erillistä ainetta pidentämään koulupäivää.

Näin jälkikäteen oon kyllä huomannut, että biokemiakin on mukana toisen asteen opetuksessa (ainakin lukiopuolella) ja jonkin verran jo ihan perusopetuksessakin. Se vain yleensä kulkee biologian seurassa ja joskus harvoin saatetaan kemian (orgaaninen kemia) tai miksei terveystiedonkin (erilaiset testit, esim. veren sokerin mittaus) opetuksessakin käsitellä jotain biokemiallista ilmiötä. Uuden aineen opetuksen sijaan toivoisinkin, että näiden jo opetettavien aineiden yhteydessä tuotaisiin selkeämmin ilmi, että kyseessä on biokemian alan aihe.

Vähälumista juhannusta 2017!

Juhannusruusu, Rosa spinosissima. Luontoportti.com

No, ainakaan vielä ei ole luvattu lumisateita täksi juhannukseksi. Joskin lekottelu lämpimässä auringonpaisteessa taitaa silti jäädä haaveeksi. Siitä huolimatta...

Hyvää juhannusta 2017, 

toivottaa BioPeoplen kirjoittajakatras

Muistakaa, että etanoli metaboloituu kehossa noin 0.1g per painokiloa kohden tunnissa. Tiedetään myös, että yksi alkoholiannos sisältää 12g etanolia. Eli jos tällainen allekirjoittaneen kokoinen naisihminen sattuu vahingossa hörppimään kokonaisen punkkupullon (~6 annosta) juhannuksena keskiyön kieppeillä niin seuraavana päivänä on asiaa rattiin vasta puolenpäivän maissa. Pitäkäähän mielessä.

Krista, kaikkien kirjoittajien puolesta.

Oodi mahtaville työkavereille

Kirjoitan tämän nyt tuoreeltaan. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta koska tää päivä on ollut mitä on ollut niin tämä teksti meni nyt uusiksi. Tämä on oodi mahtaville työkavereille.

Kaikkihan alkaa siitä kun tiedettiin, että meille pitäisi tulla potilasnäyte (mikä on todella kivaa, koska näitä on odotettu!) Alunperin aikataulutus kuitenkin meni niin että vasta iltapäivällä pitäisi näyte olla saatavilla. Plan A oli siis mennä lounaan jälkeen laittamaan koeasetelmat valmiiksi näytettä varten.

Juuri ennen lounaalle lähtöä soi kuitenkin puhelin ja selviää, että näyte onkin valmiina NYT. Näyte oli myös sitä sorttia että se piti saada käsittelyyn heti eli emme sitten lähteneet lounaalle vaan kiireellä pistämään kaikki soluviljelylabraan kuntoon. Oli hieman tässä vaiheessa sellanen puolipaniikki/ärsytys päällä, koska tiesin että nyt joutuu sitten tekemään kaikkea vähän yhtaikaa (toisaalta kivaa, koska näyte, wuhuu!). 

No työkaverini, post-doc, lähtee hakemaan näytteitä ja palaakin pian niiden kanssa soluviljelylabraan. Mulla oli tavarat ja ajatukset tällöin aika lailla vielä levällään. Ilmeisesti työkaverikin huomasi tämän ja lupautui preparoimaan minunkin näytteen heti omansa jälkeen. Huokaus ja helpotus, tämä auttoi NII-IN paljon. Kohta puoliin kuuluu myös labran ovelta koputus ja ihana laboranttimme huikkaa ovelta, että josko hänelle olisi jotain hommia täällä kun oli saanut jo omat hommansa valmiiksi tältä päivää. No tottamaar tekemistä löytyy! Olin juuri pistänyt suusyöpäsolut irtoamaan eli sain nyt siis myös apua syöpäsolujen laskemiseen ja pipetoimiseen näytelevyille. Minä sain siis keskittyä näytteen käsittelyyn ja lisäämiseen näytelevyille.

Aivan mahtavaa, että saa apua näin ihan pyytämättä! Koska en todellakaan olisi ehtinyt tai tajunnut ite käydä pyytämässä (oma vika, tiedän). Ja vaikka apu ei tuntunut heille isolta jutulta ("Tässähän tää menee samalla" jne) niin minua se auttoi paljon ja vähensi tuntuvasti häseltämisen määrää. Olisin ilman apua vieläkin tuolla labrassa pipetoimassa (nyt meni vain vähän reilut 3h kokonaisuudessaan, jossa pari eri koeasetelmaa muutamalla eri aikapisteellä). Yritin heitä myös kovasti kiittää tästä saamastani avusta ja toivottavasti viesti meni perille.

Eli mitä tästä opimme:

1. Hyvät työkaverit on ihan parhautta.
2. Itsekin voisi panostaa tuohon avuliaisuusaspektiin.
3. Muista Plan B ja C, koska yllätyksiä tulee.
4. Tee eväät ensi kerralla.

Nyt allekirjoittanut lähtee S-markettiin etsimään jotain syötävää.

Nälkäisin terveisin,

Krista

Vieraskynä: Tervehdys Oulun Biokemistiseuralta!

Oulun Biokemistiseura on edistänyt Oulun biotieteilijöiden asioita jo vuodesta 1971 lähtien eli 46 vuoden ajan. Seura on tarkoitettu kaikille oululaisille biotieteilijöille eli tapahtumiimme voivat osallistua (ja jäseneksemme liittyä) kaikki oululaiset biologit, biokemistit tai muut biotieteilijät, perusopiskelijat, yliopiston työntekijät tohtorikoulutettavista professoreihin, sekä yrityspuolen työntekijät. Suuri osa tapahtumistamme on avoimia sekä jäsenille että ei-jäsenille.

Vierailut paikallisiin yrityksiin on tärkeä vuosittainen aktiviteettimme. Viime vuonna vierailimme Siemenperunakeskuksella Tyrnävällä ja toissavuonna Admescopella ja Paras Biopharmaceuticalsilla. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui OYS TestLab ja ValiFinn, jotka molemmat sijaitsevat Kontinkankaan kampuksen lähimaastossa. Päivän vierailukierros aloitettiin OYS TestLabin tiloista, jotka on tarkoitettu terveysteknologiatuotteiden testaamiseen. Tilat muuntuvat helposti liikuteltavilla elementtiseinillä tarkoitukseen sopivaksi ja tuotteen kehittäjällä on käytettävissä laaja asiantuntijaverkosto: terveydenhuoltohenkilökunnalta voi saada jo tuotteen kehitysvaiheessa palautetta. OYS TestLab on maailmanlaajuisestikin uniikki konsepti ja niitä tullaan katsomaan ja käyttämään ympäri maailman! Pienenä noppitietona mainittakoon, että OYS TestLabista löytyy 3D-printteri.

Kari Vatjus-Anttila esitteli OYS TestLabin tiloja, jotka tarjoavat toimivan ympäristön terveysteknologiatuotteiden testaamiseen aidossa sairaalaympäristössä.

OYS TestLabin tiloihin tutustuttuamme jatkoimme matkaamme ValiFinnin (ValiRx) tiloihin, jotka sijaitsevat Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksella. ValiFinn on monikansallinen yritys, joka tarjoaa laboratoriopalveluita. ValiFinnillä voi mittauttaa tavanomaisten veriarvojen lisäksi mm. D-vitamiini-, kilpirauhas- ja eturauhasarvoja joko lääkärin lähetteellä tai ilman. Lisäksi yritys tarjoaa akateemiselle tutkimukselle ja lääketeollisuudelle biomarkkeri- ja TRAC-palveluita. ValiFinn on erikoistunut mittaamaan D-vitamiinitasoja ja luun uusiutumismarkkereita IDS-iSYS Multi-Discipline Automated System –laitteella. TRAC-menetelmällä voidaan tutkia jopa 30 geenin ekspressiotasoja 96-kuoppaformaatissa muutamassa tunnissa, joten se on hyvä high-throughput –vaihtoehto perinteiselle qPCR-menetelmälle.

ValiFinnin tiloissa pääsimme tutustumaan verinäytteiden analysoimiseen Jani Salmivaaran johdolla.

Oulun Biokemistiseura on viime vuosina panostanut erityisesti verkostoitumismahdollisuuksien luomiseen. Isoin tapahtumamme on ollut viime vuosina myöhäissyksyinen OBNE (Oulu Bioscience Networking Event), jossa pääosin paikalliset oululaiset bioalan yritykset ovat päässeet esittelemään toimintaansa ja paneelikeskustelutilaisuudessa on pohdittu ratkaisuja mm. akatemian ja yrityspuolen vuorovaikutuksen lisäämiseen. Lisäksi järjestimme viime syksynä ensimmäistä kertaa poikkitieteellisen Tiedepläjjäys-tapahtuman, jossa oululaiset tutkijat pääsivät kertomaan omasta tutkimuksestaan tai muusta mielenkiinnonkohteestaan ilman tieteellistä pönöttämistä. Onko sinulla ideoita, miten voisimme edelleen parantaa biotieteilijöiden verkostoitumismahdollisuuksia? Kerro meille niin mietitään, miten sen voisi toteuttaa!

Tiedettä ja olutta! Tiedepläjjäyksessä kuultiin oululaisilta tutkijoilta populääristi eli kansanomaisesti faktoja kirjallisuudesta biopankkeihin rennossa pubiympäristössä.  
 

Erilaisten verkostoitumistapahtumien lisäksi panostamme myös jäseniemme virkistymistoimintaan: viime vuonna kävimme Koitelin koskella grillaamassa ja laskemassa koskea sekä järjestimme viininmaisteluillan. Lisäksi olemme testanneet mm. Tietomaan tornista laskeutumista. Tälle vuodelle on suunnitteilla ainakin picnic ja SUP-lautailua, toivottavasti kesän kelit suosivat meitä!

Lisää tietoa Oulun Biokemistiseurasta (sekä jäsenhakemuskaavakkeen 😉 ) löydät osoitteesta: www.oulubio.org 

--minna

pj, Oulun Biokemistiseura ry

Doctoral student association - Jatko-opiskelijoillekin on opiskelijajärjestö!

Noniin, josko viimeinkin aktivoituisi ja laittaisi blogi-postauksen tälle viikkoa. Se onkin hyvä tehdä näin sunnuntaina kahvikuppi kädessä. Tulee ainakin leppoisampi teksi kun ei ole työpäivää takana. Tai no, ei ole työpäivä takana tälle päivää, mutta eilen olinkin koko ajan liikkeessä, koska olin järjestelemässä Tohtoriopiskelijoiden yhdistyksen kesägrillausta.

Olen tainnut muutamaan kertaan mainita, että liityin viime vuonna Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelijoiden järjestöön, englanniksi UEF Doctoral Student Association, eli DSA. Mihinkäs järjestöaktiivi tavoistaan pääsisi. DSA:lla on melko lailla sama tehtävä kuin kaikilla opiskelijajärjestöillä: toimia linkkinä yliopiston ja opiskelijoiden välillä sekä järjestää vapaa-ajan ohjelmaa. Viime vuonna olin sihteeri ja tänä vuonna tulikin hypättyä isompiin kenkiin, kun minut valittiin puheenjohtajaksi!

Vaikka olenkin ollut jos jonkinlaisessa järjestössä, niin DSA on kyllä luonut haasteita. Ensinnäkin yhdistys on ollut olemassa vasta viisi vuotta, eikä sillä ole valmista mainetta kampuksella. Jatkuvasti tulee vastaan niitä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan meistä. Yksi puheenjohtaja-aikani suurimpia haasteita onkin tehdä DSA.sta tunnetumpi.

Toisekseen, väitöskirjaopiskelijoilla on erilaisia tarpeita kuin perusopiskelijoilla. Mikä yllätti minut, on monien muualta tulevien yksinäisyys. Enkä nyt puhu vain ulkomailta tulleista, vaan myös muista Suomen kaupungeista tulleista. Perusopiskelijana oli helppo solmia ystävyyssuhteita, koska oli olemassa kokonain ”luokka”, jonka kanssa jakaa saman elämäntilanteen. Jatko-opiskelijat sen sijaan tulevat tipoittain eri aikoihin vuodesta, meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä, eikä oman tohtoriohjelmani tapauksessa lainkaan pakollisia kursseja. Siinä mielessä tämä on kuin työpaikka. Monesti työkaverit ovat joko reilusti eri ikäisiä, eri elämäntilanteessa tai heillä on jo valmiit kaveripiirit, joten uudella väitöskirjatyöntekijällä on usein hankaluuksia tutustua. Kun tähän vielä laittaa päälle talven pimeyden, joka tulee monille ulkomaalaisille täytenä yllätyksenä, en ihmettele, että monilla on aika epätoivoinen olo. 

Tämä johtaakin seuraavaan ongelmaa, jota yritän ratkoa puheenjohtajana. Suurin osa suomalaisista on ollut erilaisissa järjestöissä ennen yliopistoon tuloaa tai ainaki kaikki ovat koulussa käyneet läpi kokouskäytännöt. Sen sijaan toisesta maasta tulleelle voi tulla täytenä yllätyksenä, että yhdistys ei olekaan mikään vapaa-ajan huviklubi, vaan yhdistys-statukseen liittyy paljon lain määräämiä velvollisuuksia. Kokuksen kulku, budjetointi, pöytäkirjojen kirjoitus, allekirjoitusoikeudet... Kaikki nämä tulivat aika monille yllätyksenä. Mutta kyllä tämä tästä. Ongelmia tuottaa myös aika. Kun koko hallitus tekee täyttä työpäivää, on vaikea jaksaa enää sen jälkeen innostua tapahtumien järjestämisestä. Tämän takia DSA:lla ei ole tapahtumia yhtä usein kuin esimerkiksi Histonilla on. Yritämme sen sijaan järjestää matalan kynnyksen tapahtumia, jonne kaikkien olisi helppo tulla.

 

Yritän tällä sepustuksellani sanoa, että Histoni ja muut opiskelijajärjestöt tekevät valtavan hyvää työtä, jonka arvon ymmärtää vasta kun siirtyy työelämään. Uuteen kaupunkiin muutaessa tulee todella yksinäinen olo. Toivon DSA:n voivan lievittää ainakin väikkäriläisten yksinäisyyttä. Tällaisia järjestöjä pitäisi olla enemmän.